Vapaata

Ja traumojen esiinkaivelua

Vappu oli ja meni, tippaleipiä, simaa. Ei vappupalloja. Surullista.

Perjantaina oli pienoinen rannassakäynti paikallaan. Ihana tunne. En ole vanha. Ympäriinsä juoksennellessa joka paikkaa tutkiessa. Voi vain unohtaa typerän ajatuksen vanhenemisesta ja arvokkuudesta. Minähän teen mitä huvittaa. Kirkkaassa vedessä killuu hileistä jäätä. Pinnan alla on järvisimpukankuoria. Eipä muuta kuin onkimaan. Hihat kastuivat, mutta miksi se haittaisi. Kotona ensimmäinen ajatus oli pestä ne hammastahnalla. Pesin. Ovatpahan raikkaan tuoksuisia.

Eilen. Sanotaan nyt että vierailu ystäväperheen luona. Kolmikuukautinen koira, sitä katsomassa. Minä vain vihaan sitä, kun aina siellä käydessämme ollaan ehdottamassa, että teidän pitäisi ottaa koira. Sisko haluaisi, vanhemmillekkin kävisi.
Minä en halua koiraa.
Pentu leikkii lattialla siskon kanssa. Menen nyt kumminkin silittämään sitä. Kuitenkin. Näen sen leuat ja terävät hampaat näykkäisevät kättäni. Hetken hiljaisuus. Nousen ja menen sohvalle. 
Kädet jalkojen ympärille ja naama polviin. Kurkkua kuristaa. Hampaat tärisevät ja kyyneleet alkavat putoilla.
Minä en halua koiraa.
''Se on pentu ja ei se tarkoita pahaa''
Tiedän. Mutta minkäs sille voi. Tuo pehmeäturkkinen eläin on jo muuttunut silmissäni pedoksi.
Myönnän, minulla on traumoja koirista.
Mutta asiaa ei paranna typerin kuulemani ''viisaus''
''Sillä se lähtee millä se on tullukkin''

Sillä se lähtee millä se on tullukkin? Jos olet saanut trauman siitä että vanhempasi hakkaavat sinua, se lähtee sillä että hakkaavat vielä lisää?
Jos olet ollut tulipalossa niin toinen tulipalo korjaa asian?
Jos joku on kuollut käsivarsillesi toisen kuolleen jälkeen ollaan sujut?

Idioottimaista.

Minä en halua koiraa.


Toivottavasti reaktio edes avasi silmänsä. Aina kun jossain näkyy koiranpentu ovat heti katsomassa minuun päin ja kysymässä ''miksi ei''
Selittäminen ei aina ole yksinkertaista. Toivottavasti ymmärtävät puupäätkin.

Tässä muuten yksi upeimmista kappaleista.