sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Synttäreitä taasen

Eilen.


Kuten olin jo aiemmin puhunut lahjoista
  Niin sinne ne menivät.
Koska paikka ei ollut mikään tuttu paikka
Ja se oli kaukana
   Minut tultiin hakemaan kotoa.
Paikka, jonne päädyimme näytti ulkoapäin rapistuneelta
 Ja sisältäpäin rapistuneelta

Mutta tavallaan siellä oli upeaa, jotenkin muutaman vuosikymmenen takaa tullutta henkeä.
Siellä oli disko, jossa ei tosin ollut kunnon valoja
Mutta sehän on kuitenkin niin ysäriä.
  Sen kupeessa oli muuan pieni, violetti huone. Katossa oli sinistä valoa antava lamppu joka näytti valkoisen siistin sinisenä
Ja sinne sai kunnon musiikit

Paikassa oli myös liikuntasali, jonne menimme lahjoja aukomaan. Paikalla
Oli yhdeksäntoista ihmistä
Ja avaaminen oli hidasta
  Lahjoja oli paljon
      Ja aikaa meni liikaa

Kun avaamiset oli avattu olikin aika mennä mussuttamaan.
Tarjolla oli
Mausteisia sipsejä, jotka jätin suosiolla väliin, meinaan aina oksentaa kun yritän maistaa sellaisia.
Popcorneja
Vaahtokarkkeja
Irtokarkkeja
Toffeekarkkeja
Pikkuleipiä
Sekä juotavaa. Koska populaatiota oli, niin tarkoitus oli kirjoittaa omaan mukiinsa oma nimensä.
Suurin osa kirjoitti tai piirsi jotain ihan muuta.
Sherlockeja, valaita, Morsoja... Itse piirsin tietenkin sitruunan.

Pian alkoi kuulua hyvinkin mysteerisiä ääniä. Kuulosti sille, että joillakin oli vieressä bänditreenit menossa.
Ilmeisesti, koska aaveet eivät yleensä bassoa pahemmin soita.

Lammaslauma siirrettiin diskohuoneeseen. Musiikki laitettiin soimaan. Läppärin kautta youtubesta. Tilaisuuteni oli siis koittanut.
  Ajattelin kylläkin sitä, että nämä ihmiset eivät ehkä suomen kieltä niin arvosta, joten laitoin soimaan The House Without a Namen, eli Autiotalon englanninkielisen version.
Eivät ne sitä ainakaan vihanneet...
Tosin se oli häiritsevää kun joku kävi vilkaisemassa läppäriä, ilmeisesti siksi että halusi tietää kappaleen nimen.

Loppuaika menikin sitten jotain jumputusta kuunnellessa ja sain traumat kun soittivat Death Noten 2 alkulaulun ja pitivät sitä ihanana... Syvät traumat.

ILTA PIMENEE JA IHMISET LÄHTEE POIS

Tosiaan, tuo sopii täydellisesti tähän.
  Ajattelin sitten siinä vaiheessa ruveta miettimään poispääsyäni.
Soitin äidille, ja sain onneksi kyydin poikkee.

Vähenevän porukan kanssa pelasimme sitten pöytäjalkapalloa, tein kokoajan maaleja ja olin yksin kolmea vastaan. Hauskaa oli...

Äiti kilautti minulle ja muut kuulivat soittoääneni. Joka on tietekin Autiotalo.
Olin niin onnellinen.
Mukaan nappasin vielä mukillisen karkkia, koska sitä oli yli jäänyt.

Sitten autoon ja kotia kohti, kello oli vasta neljä mutta oli jo pimeää.

__Wut happened today'

Tänään ei sitten minnekään lähdössä ollut tämä eksynyt sielu.
  Meidän piti hinnoitella kirpputorille lähdössä olevaa roinaa.
Kuka-hullu-ostaa-niitä.

Meillä oli hauskaa.
   Aloin piirtämään jotain randomia norjalaista leirintäaluetta.
Ja leikin templaria.

Muistin juuri, etten ole syönyt tänään juuri mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti