Palsternakkakarkkeja ja polttomerkintää

Viisi päivää kyllä riitti

Eli perjantain olin poissa koulusta. Tämän ajan käytin johonkin hyödyllisempään, autossa istumiseen.
Matkalle tuli ostettua uutuus karkkipussi, pikku hässäkkä. Se sisälsi hyvin palsternakan makuisia mangokarkkeja. Hyi että oli pahoja palsternakkakarkkeja.
  Saavuimmekin sitten Pudasjärvelle. Lyhyehkön venematkan jälkeen pääsimme mökille höpertymään.
Kun olimme asettuneet ryhdyin tekemään inventaariota vanhoista aikakauslehdistä. Pettymyksekseni en löytänyt mitään 80- luvulta. Vain 90- lukuisia lehtiä.

Launtai

Jotta täydellinen hulluus ei iskisi vielä vähään aikaan, lähdimme käymään ''kylillä'' eli ei nyt ihan ihmisten ilmoilla, mutta sivistyksen parissa kuitenkin.
Kaupassa. Ja syömässä Hesburgerissa, mikä tapahtuu muutaman kerran vuodessa.
  Vieressä tämän Hesburgerin oli muuan kauppa. Joka möi Lappi-kamaa ja kaikkea jännää.
Vaikka Puasjärvi ei varsinaisesti lappiin kuulukkaan.
Tässä muuan kaupassa oli todella mielenkiintoisia asioita myynnissä. Siellä oli muuan rautapaita/viitta/mikälie joka oli siis tehty yhteen kiinnitetyistä rautalenkeistä. Olisin halunnut sen, mutta hinnan kysyttyäni sain tietää sen maksavan 108 euroa. Sinne menivät hienot suunnitelmani.
Kaupassa oli lisäksi muutakin hintavaa, mitä himoitsin. Porontalja, 75 euron luokkaa sekä suuri poropehmolelu, 80 euron tietämiltä. Päädyin kuitenkin hankkimaan sieltä oikein lämpöisen oloiset 14 euroa maksavat lapinlapaset. Tykkään, tykkään.
  Tämän jälkeen palasimme ''ei mihinkään'' eli mökille.
Pimeä laskeutui siinä kuuden aikoihin. Taisinpas vielä sinä iltana leikkiä pyromaania. Eli leikkiä tulella. Eli pitää nuotiota. Ja minä niin pidän tulesta. Paistettiin sitten makkaraa.

Sunnuntai

Sunnuntaina sitten jatkettiin samoilla linjoilla.
  Taisipa olla ''tänään'' kun siskoni onki mateen. Vaaksanmittaisen. Sen nimi oli Sasu. Alunperin tarkoitus oli syödä se, pienestä koostaan huolimatta. Sasun itsensä onneksi sisko kuitenkin päätti laittaa sen takaisin kasvamaan. Sen selkäevään tosin tehtiin puukolla lovi, jos nyt sattuisi käymään niin hassusti että saisimme sen joskus syöntikokoisena kiinni.
  Jossain vaiheessa sunnuntaita alkoi kaipuu kotiin.
Illalla taas sytytin nuotion. Nyvin ruosteisesta ritilästä irti vähän rautalankaa. Väänsin sen muotoon ja kuumensin. Näin sain kätevästi polttomerkin. Tosin äitini ei ollut kovin innoissaan siitä, että polttomerkitsin takkini, ja siihen siis tuli reikiä. Minkäs minä näille älynväläyksilleni voin.
  Otin muutaman kuvan kännykälläni. Sen akku kestää hyvin verrattuna muihin älypuhelimiin.

Maanantai

Maanantai sujui pitkälti samoilla linjoilla kuin edellisetkin päivät.
  Onnistuin silloin löytämään radiosta oikean kanavan, suomipopin. Ilokseni sieltä tuli Autiotalo <3 Ja vaikka isäni ei sitä arvostanutkaan, niin minut se sai todella hyvälle tuulelle.
  Illalla sitten paisteltiin lettuja ja setvittiin verkkoja.
Ja aivan illalla saimme mysteerin pohdittavaksemme. Nimittäin. Siellä, ulkona, veneessä. Oli ihminen. Joka tuli laskemaan verkkoja. Ja kyllä kyseinen ihminen varmasti näki, että mökissä oli valot. Eli siis oikesti. Paikassa ei mitään, joku tulee pokkana laskemaan verkot toisten mökin ''pihaan''. Se hiippari oli sikapelottava. Taidan nähdä painajaisia.
Vaikka ei se sitten ollutkaan Ryssien vakooja tai salamurhaaja, kuten ensiksi tuli mieleen.

Tiistai

 Heti herättyäni minulle kerrottiin että hiippari oli aamulla sumussa käynyt noutamassa verkkonsa. Outoa.
  Yöllä oli ollut kirkas taivas ja pakkasta. Tiskivesi oli jäässä ja puut kuurassa.
Aloimme tehdä lähtöä, kun alkoi sataa lunta tai räntää tai jotakin. Tuuli. Ja on kuules oikein mielenkiintoinen tunne istua soutuveneessä, lokakuussa, tuulen ja räntäsateen armoilla. Odottaa että ranta tulisi lähemmäksi. Suojella samalla kameraa sateelta ja haluta nykiä housujaan ylemmäs
  Kotiinpäin vie tie. Ihana tunne.
Matkalla havaitsin, että Nokian kuulokkeet ovat kuolemassa. Harmillista.
  Kotona ensiksi pesin kädet.
Sitten tie vei koneelle. Ja saunassa tuli käytyä. Hampaiden pesu kuulostaa houkuttelevalta.
  Ja tuo perkeleen pohjoistuuli huulet sinisiksi lyö.
Riitti minulle nyt nämä syysretket