Busseja

Kuusi bussimatkaa tuli tänään

Aamu.

Ensimmäinen matka. Kuopion Energialle. Bussilla kaupunkiin.
Heti aluksi meille isketään munkit ja limutölkit käteen. No ei kirjaimellisesti.
  Sitten alkaakin ''mielenkiintoinen selitys siitä miten asiat toimivat kyseisellä laitoksella.
Paasausta kestää tunnin ajan. Emme pääse edes jostakin-ihme-syystä näkemään laitosta toiminnassa.
Poistumme paikalta ja saamme vielä muistoksi mustat ylisuuret pipot joissa lukee Energiaa.
   Koululle.
Ruokailuun. Tällä kertaa olikin hyvin mielenkiintoista seuraa. Ja nämä aiheet mistä mielenkiintoisen henkilön kanssa keskusteltiin... Taidan jättää ne päähäni.
  Syötyämme olemme epätietoisia seuraavasta kokoontumispaikasta. Jotenkin kumminkin törmäämme luokkaamme ja liitymme heidän joukkoonsa. Pian nousemmekin jälleen bussiin.
Saavumme teatteriin.
Tyrkkäämme tavaramme narikkaan. Sitten odotamme. Ja väkeä alkaa tulvia aulaan niin että ilman lämpötila nousee asteella. Odotamme aulassa miltei tunnin.
  Viimein huumediilerin näköinen ihminen astuu esiin ja kertoo kuinka menettelemme.
Pääsemme lopultakin seuraamaan näytelmän harjoituksia. Itse asiassa nautin siitä. Näyttelijäporukka ei ole turhan vakavaa. Puoli tuntia sitä seuraamme. Sitten meidät ajetaan ulos.
  Ja taas bussimatkan jälkeen koululla.
Saamme alkaa lähteä lätkimään. Ja minä ainakin lähden, kello on puoli kolmen maita.
Luikertelen kotiin. Kello on kolme. Puolelta lähtee bussini keskustaan.
  Istun viidettä kertaa bussissa. Matka sujuu sen kummempia eksymisiä odottamatta.
Löydän kurssin luokan helposti. Astun kovin epä-dramaattisesti luokkaan, ja näen muutamia tuttuja naamoja. Haparoivin askelin suuntaan erään tutun naaman luo.
  Opettajamme käyttää vartin tunnista selittäen kulttuurishokista kärsineen tyttärensä pelkoa japanilaista vessaa kohtaan. No- eteenpäin mennään. Muistelemme mieleemme miten kerrotaan itsestämme asioita- ja opettelemme kysymään harrastuksista. Kyseessä on hauska tutustumistehtävä, ja koska en ole koulussa osallistun siihen oikeastikin.
  Opettelemme vielä joitain sanontoja. Pian onkin kello vierinyt puolitoista tuntia eteenpäin, ja on aika juosta bussiin. Siinä on kuudes, ja viimeinen matkani, ja onneksi se on kotiinpäin.
  Nyt olen hieman imuroinut, koska meille tuppaa taas vieraita, vaarini ja Ritva. He tulevat huomenna mutta eivät yövy.
   En muuten mene perjantaina ollenkaan kouluun. Meidän on lähdettävä ajoissa Jumalan Selän Taa eli Risuniemeen. Siellä ei ole sähköä, mutta ainakin kaehuja siellä voisi mahdollisesti olla.
  Ja ihmiset, Pelkään Karhuja Kuollakseni.