torstai 11. lokakuuta 2012

Karhut hyppivät puskista

Tai ainakin syytä pelkoon on

Oikeastaan ei.

Kerron tähän alkuun tästä päivästä.
  Eli aamu ja koulu. Ensiksi kärsin ruotsintunnin. Sitä seuraa terveystiedon tunti. Teemme numeroitavan seinäjulisteemme loppuun. Toivon, että se ei ihan pieleen mennyt.
Englannintunti. Ei mitään sen ihmeempiä. Tunnin jälkeen selitän opettajalle englanniksi lomasuunnitelmiamme...
Sitten. On fysiikankokeen aika. Opettajmme on niinkin etevä, että käskee meidän ensin hakea laskimet, ja sitten muistaa että niitä ei tarvita. Sitten hän jakaa meille konseptit. Ja muistaa seuraavaksi että niitäkään ei tarvita. Aika pro.
  Itse koe. Luulin sen menneen hyvin, mutta. Pieleen se menee kuitenkin.
Kokeen jälkeen askeleet vievät meidät ruokalaan. Nakkikastiketta ja perunoita, eli perus kouluruokaa, joka ei nälkää karkota. Ruoan jälkeen on matiikkaa. Matikankäytävällä nysväillessämme ihminen tulee siihen ja miltei rupean taas itkemään kokeesta. Saan estettyä itseäni.
Matiikkaa ja ulkovälkkä.
  Venäjää on viimeiseksi. Kirjoitamme koko tunnin kaunolla vihkoihimme. Ja siitähän ilo irtoaa ihmisille jotka eivät hallitse kaunoa suomeksikaan. Haha. Piirrustustaito kuulemma auttaa kaunon kanssa. Hyvä niin.
  Koulun jälkeen kiiruhdan kotiin. En kerkeä juuri muuta kuin oven sulkea. Ovikello soi. Oven takana seisoo vaarini. Eilisen suunnitelman mukaan olemme menossa kaupunkiin jäätelöannokselle.
Ajamme kaupunkiin ja noukimme siskoni lukiosta. Päädymme Rossoon.
  Jäätelöä tilaamme. Kolme palloa; suklaa, polka-piparminttu ja appelssiini sorbetti, kinuskikastiketta ja kermavaahtoa. Ihanaa. Mutta tietenkin ahmaisin sen suihini pikimmiten.
  Sitten saavumme kotiin. En viitsi hipsiä yläkertaan koneelle, vaan pyrin olemaan sosiaalinen.

Tulevaisuus

Olemme siis tosiaan lähdössä karhujen syötäviksi  virkistävälle syysvisiitille Risuniemeen. Kyseessä olevassa mökissä ei ole sähköä. Meidän täytyy siis tulla syödyiksi tulla toimeen kaasun ja puulämmitteisen kamiinan avulla. Ulkoilman lämpötila käy jääkaapista ja pimeä tulee yhä aiemmin. On siis otollinen aika tulla syödyksi. Vietämme mökillä neljä yötä. Tällä aikavälillä ei luonnollisesti tule kirjoitettua mitään.

  Auttakaa ihmiset tämän karhupelkoni kanssa. Se alkaa todella haitata siinä pisteessä, kun kuvittelet että edes mökin katolla haulikon kanssa ei ole turvallista, koska
1. Karhu kiipeää puuhun
2. Karhu hyppää puusta katolle
3. Karhu syö sinut ennen kuin kerkeät ampua sen

Musiikin tai suunsa soittaminen metsässä karhun karkoittamistarkoituksessa ei ole hyvä idea, koska sitten et kuule, kun karhu hyökkää takaapäin.

Olen muunmuassa pelännyt omien askeleitteni ääniä, koska olen kokoajan kuvitellut että ne ovat karhun jalkojen liikkeistä johtuvia.

Nuotiolla pimeässä istuminen on turvallista, jos
et ole yksin, vaan joku on selkäsi takana vahdissa, silmät eri suuntaan kuin sinulla
Ja näitä ihmisiä olisi hyvä olla enemmänkin, piiriksi asti.
Ja vähintään joka toisella haulikko.

No, pitäisi mennä pakkaamaan. Eli jos olen elossa vielä palattuanikin, kerron miten karhut hyppivät puskista
miten selvisin ilman sähköjä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti