Desucon 13.-15.6.2025

Desuconin perjantai alkoi poikkeuksellisesti. Olimme ilmoittautuneet jo aiemmin kisaamaan lauantaiksi, emmekä olleet ajatelleet päivämäärästä sen enempää. Muutamaa viikkoa ennen tapahtumaa saimme kuitenkin vaariltamme kutsun 85-vuotissyntymäpäivilleen. Nämä kaksi menivätkin nyt aivan päällekkäin. Pohdimme, että emme halua jättää kisaa välistä, mutta emme myöskään halunneet jättää vaaria huomiotta. Tämän vuoksi perjantaina, kun työpäiväni (joka muuten sattui olemaan tyhypäivä, ja sisältämään seikkailupuistossa kiipeilyä) päättyi, suuntasimme suoraan pääkaupunkiseudulle sukuloimaan. Ehdimme juuri sopivasti kahvittelemaan. Vaarillamme on viime vuosina ollut tapana tarjota vierailujemme aikana meille edesmenneen mummimme vaatteita, ja muita taloon vuosikymmenten aikana kertyneitä nykyisin käyttämättömäksi jääneitä tavaroita. Tällä kertaa oli jostain laatikoista löytynyt mummin kenkiä, enimmäkseen aidosta nahasta tehtyjä matalahkoja korkokenkiä. Mummi oli hyvin laatutietoinen, ja olemme selvästi perineet hänen jalkansa, koska lähes kaikki kengistä lähtivät lopulta mukaamme. Paluumatka junassa sujui siis yllättäen noin kymmenen ylimääräisen kenkäparin kera.

Oli onni, että ehdimme sentään kello yhdeksän aikaan Lahdessa perillä olleeseen junaan. Viikonlopun asumme olivat Prinsessa Ruusunen ja Lumikki. Vaikka molemmat olivat olleet jo päällä yhdessä tapahtumassa, oli niihin tehty huomattavia parannuksia. Vielä oli hieman tekemistä jäljellä, koska illan ja hieman yönkin aikana piti vielä saada molempien peruukit lopulliseen kuosiinsa. Voin sanoa, että Got2Be:tä kului kyllä huomattava määrä. Onneksi niiden ja silityksen lisäksi ei juuri muuta enää ollut, ja ehdimme hieman nukkumaankin.

Aamulle olimme laatineet aikataulun, joka piti juuri ja juuri. Syöksyimme suoraan bäkkärille, jossa oli ohjelmassa ensin valokuvaus, ja sitten tuomarointi. Molemmat sujuivat mukavissa merkeissä. Tuomaroinnissa aika riitti juuri sopivasti, kun kerroimme vuorotellen asuistamme, aloittaen aluskerroksista. Papatimme kyllä puheenvuoromme hyvin nopeasti, eli jos olisi jäänyt hitaammin jotain pohtimaan, olisi asiaa jäänyt sanomatta. Tuomaroinnista jäi hyvä ja asiallinen fiilis. 

Valokuvaaja: Mira Ojamo
Ohjaaja: Kiipy

Valokuvaus sujui jälleen mukavasti

Kun velvollisuudet oli hoidettu, oli olo rennompi, eikä kiirettä enää ollut. Ehdimme käydä Ankkurissa omena- (ja lounas)ostoksilla, ja syödä ulkona. Tässä vaiheessa kesäähän ei ollut vielä ollut lainkaan lämmintä. Ainoat kuumat päivät sattuivat kuin tilauksesta juuri Desun aikaan, mikä keräsi varmaan puolet Lahden väestöstä satamaan, ja varmisti sen, että hikoilimme polyesterivankiloissamme kuin pienet somat porsaat.

Parempi ostaa omena kaupasta kuin epäilyttävältä eukolta

Ihanat haltijakummit ilmestyivät suoraan eteemme <33 onneksi saatiin kuva!

Asumme keräsivät viikonlopun aikana todella paljon huomiota conin ulkopuolellakin, mikä oli odotettavissakin, koska ne ovat niin laajasti tunnistetuista lähteistä. Lapsia kiinnostuneissa oli ehkä hieman vähemmän kuin olisi odottanut, sen sijaan lapsenlapsilleen kuvia pyytäviä mummoja oli paljon. Hauskinta oli, miten innoissaan monet tavalliset keski-ikäiset miehet olivat, se tuli kyllä yllätyksenä. Monet tunnistivat meidät kyllä Disney-prinsessoiksi, mutta meitä molempia epäiltiin pariin otteeseen Tuhkimoksi. Omalla kohdallani ymmärrän, koska Tuhkimoa on markkinoitu Ruususta enemmän sinisessä mekossa. Yksi huvittavimmista kohtaamisista oli satamassa, kun menimme ostamaan pehmistä. Puiston penkillä istui kolme miestä, joista yksi innostui todella meidät nähdessään: "Ei jumalauta, oikeita prinsessoja! Tuhkimo, saanko suudella kenkiäsi? Kattokaa jätkät!! -Joo, joo, katotaan koko ajan..."

Ehdimme lauantaina käymään kuuntelemassa yhden luennon - "Animefarmareilla vaan menee paremmin". Olimme käyneet frostissa katsomassa samalta pitäjältä elintarvikehygieniateemaisen luennon, josta pidimme kovasti. Emme joutuneet pettymään tälläkään kertaa, oli erittäin hauskaa ja informatiivista taas, ohjelmanpitäjä oli kasvanut maatilalla ja tiesi mistä puhui.

Pian tuli aika mennä takaisin bäkkärille. Siellä oli ohjelmassa tavanomaiseen tapaan lavaesittely ennen yleisön paikalle saapumista. Niissä käydään läpi aina aikalailla samat asiat - kävelkää tähän, poseeratkaa muutaman posen verran ja kävelkää pois. Joskus ollaan mietitty etukäteen tietyt poseeraukset, mutta nyt mentiin vaan fiilispohjalta ja improttiin. Ensimmäiset kerrat lavalla myös jännittivät todella paljon, mutta nyt pieni virittyneisyys alkoi tulla vasta ihan viime hetkillä ennen lavalle menoa.

Improa :D Kenkiä vilautin siinä vaiheessa, kun ne mainittiin juonnossa

Kuvannut Nyymix

Samoin tämä

 

Kisat menivät mukavasti. Vähän harmitti se, että esityskisaa emme pystyneet näkemään, paitsi sivusta ihan pari viimeistä esitystä. Voiton napannut NGE-esitys onnistui kuitenkin tuomaan dramaattisen ja intensiivisen energiansa unohtumattomasti jonotustilaammekin, aivan upeaa! Hieman huvittaa kyllä se, miten täysin erilaisia esityksiä samasta sarjasta saa, me kun viime vuonna toimme lavalle Misaton ja Ritsukon humoristisen baari-illan.

Palkintojenjaon aika tuli. Siinä vaiheessa, kun toinen sija julkistettiin, eikä se mennyt meille, ajattelin että jahas, eipä tullut sijoitusta. Aidosti siis yllätyin voitosta, kun taas sisko oli tuossa vaiheessa ollut varma siitä. Tuntuihan se kyllä hyvältä. Tuohon mennessä olin voittanut kerran - Winter Nekocon 2016 aloittelijoiden sarjan, jossa oli neljä osallistujaa. Tämä tuntui paljon isommalta jutulta, olihan kyseessä kuitenkin oikein Desu, ja oli ihanaa myös päästä jakamaan ilo siskon kanssa. <3 Kiitos vielä yhteisesti kaikista onnitteluista!

Niin paljon taitoa yhdessä kuvassa <3 (vieläkin Nyymix)

ÄÄÄÄÄÄÄÄ

Kisojen jälkeen ei jääty pitkäksi aikaa palloilemaan, vaan suuntasimme kohti ravitsemusta. Olimme odottamassa tilaustamme Burger Kingissä, kun eräs miekkonen tuli iloisena juttelemaan, ja kertoi minulle, että hänen tyttärensä nimi on Aurora. Mies oli kunnon huumoriveikko, ja puhutteli minua joka välissä Auroraksi, mikä oli kyllä ihan virkistävää aiempien Tuhkimo-epäilyjen jälkeen. (Pahoittelut Aurora jos tunnistat tästä isäsi :D)

Lumikki ei osannut olla limuautomaatilla ihan niin majesteettinen kuin äitipuolensa

Helppouden vuoksi pistimme sunnuntaina päälle samat asut. Päivän tavoitteena oli ottaa kuvia, etenkin itse halusin saada edustuskuvan itsestäni. Olimme kävelemässä jo Pikku-Vesijärven puistossa, kun tajusimme, että siskolta puuttui toisesta silmästä magneettiripset. Ajattelimme, että ne ovat ehkä pudonneet matkan varrelle, mutta emme kokeneet asiaa niin tärkeäksi, että olisimme kääntyneet enää siinä vaiheessa takaisin. Ollessamme pysähtyneenä eräs nainen tuli kysymään, haluaisimmeko että hän ottaisi meistä kuvia. Emme kieltäytyneet, ja lopputuloksena hän tykittelikin gallerian täyteen :D

 

Valinnanvaraa ainakin oli

Sibbelle saavuttuamme suuntasimme sukkelasti sulosointujen sijaintipaikalle, elikkäs siis karaokeen. Listalta löytyi Nightwishin Nemo, johon minulla on ollut mielenkiintoinen suhde lukion jälkeen. Lukiossa musiikinkurssilla nimittäin piti äänittää kotona omaa lauluaan ja lähettää opettajalle, laulun sai valita itse. Valitsin Nemon. Opettaja ei kuitenkaan kommentoinut kenenkään laulua muuta kuin yhteisesti: "Joukossa oli todellisia yllätyksiä, erittäin hyviä laulajia, ja sitten... ei ihan niin hyviä". Minä en tiennyt kumpaan kuuluin, ja se on vaivannut siitä asti. Nyt olikin siis vihdoin mahdollisuus selvittää asiaa karaoken palautteen avulla. Alkukappale sujui itse asiassa hyvinkin mallikkaasti siihen asti, kunnes piti laulaa korkealta. Lopputuloksena liian korkealta yrittämisestä oli se, että lopulta ääneni petti ja hävisi. Ehkä laulutaitojeni loppuarviona voisi siis sanoa, että olen ihan hyvä laulaja silloin, kun en yritä laulaa liian vaikeita lauluja. Kunhan saisin tämän vielä sisäistettyä niin että en enää asettaisi ansoja itselleni... Mutta siitä ehkä lisää myöhemmässä postauksessa.

Kävimme conin aikana etsiskelemässä kuvauspaikkaa sataman puolelta. Aina taustalla näkyy jonkin verran taloja, enkä ole jaksanut tälläkään kertaa tehdä asialle mitään.

Koska käytämme kummatkin magneettiripsiä, avautui tätä kautta hieno mahdollisuus - sain lainattua suoraan omista simmuistani räpsyköitä Lumikin lähikuviin.

Kannoin sekä lauantaina että sunnuntaina mukanani ruusua S-marketista ostetusta ruusukimpusta. Sunnuntain ruusu koki erityisen kovia, ja siinä vaiheessa, kun päästiin ottamaan kuvia, oli sen terälehdistä jäljellä enää noin kolmasosa.

Gräyh

Ruusun istutus, en kehdannut roskiinkaan heittää

Agressiivinen rouskis

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla, kunhan heittää riittävän lujaa

Sunnuntaina oli aikaa myös tehdä pieniä ostoksia. Nappasin artesaanipöydiltä mukaani pari nättiä sormusta sekä vanhojen tulitikkurasioiden kansista tehdyt jääkaappimagneetit. Valitsin nämä kaksi, koska niistä tuli mieleen Red Dead Redemption.

Sormukset ovat olleet varsin ahkerassa käytössä conin jälkeen

Sunnuntain ainoana ohjelmana oli meillä päättäjäiset. Oli tietysti harmi, että missasimme avajaiset ja tarinan alun. Pääsimme kuitenkin hyvin mukaan väsyneiden varttuneiden taikatyttöjen tarinaan. Oli oikein rattoisaa!

Jäimme vielä conin jälkeen kotimatkalla suunnitellusti jatkamaan kuvauksia. Alkuperäisenä ajatuksena oli kuvata yhden rododentronpuskan (en tiedä kirjoitinko tuon oikein enkä aio tarkistaa, kamala tongue twister muutenkin) luona, mutta poikkesimme jo ennen sitä hieman metsän puolelle. Kuvailumme kestivät yhteensä lähemmäs puolitoista tuntia, ja oli hieman outo olo, kun poistuessa ei enää näkynyt ketään muita conikävijöitä. Sen sijaan uteliaita kuvanpyytäjiä ilmaantui vieläkin. Eräskin keski-ikäinen Disneyprinsessafaniksi esittäytynyt mukava nainen innostui meidän näkemisestämme paljon, ja kysyi, olemmeko teettäneet puvut. On kyllä aina kutkuttavaa päästä sanomaan että ihan itse on tehty, hihi :3

Lumikki on tässä tosi animoidun näköinen

"Minut on hylätty metsään yksin, byäää!"

 

"Hei, itse asiassa täällä onkin aika kivaa!"

 

Pitäis muistaa ottaa enemmän tämmösiäkin kuvia kaukaa, näissä on tunnelmaa

Tää valokuva kuuluu johonkin syvälliseen lehtihaastatteluun kuvituskuvaks

Hauskinta tässä on, että helma ihan oikeasti vahingossa vaan tarttu tohon oksaan

Näytän tässä jotenkin erityisen keskiaikaiselta

 

Lähdin hakemaan edustuskuvaa ja sen sain <3

Kuvailujen jälkeen oli ihanaa päästä illaksi rentoutumaan, vaikka maanantain työpäivä jo kummittelikin mielessä. Kotona odotti iloinen yllätys myös sikäli, että kadonneet ripset löytyivätkin vessasta. Ne eivät siis olleet pudonneet missään vaiheessa, sisko oli vain unohtanut laittaa ne päähänsä :D. Desu oli jälleen kerran oiva kesänaloitus ja onnistunut tapahtuma!

Kiitos conista!