Käväisin pari hetkeä sitten Comic conissa. Kun se järjestettiin viime vuonna ensimmäistä kertaa, halusi coneissa aiemmin käymätön poikaystäväni käydä siellä, joten lähdin seuraksi, ja päädyttiin siellä myös kuvailemaan lyhytvideosisältöä. Tällä kertaa tarkoituksena olikin paitsi nauttia itse tapahtumasta, myös kuvata lisää humoristisia haastattelupätkiä. Pääsimme poikaystävän sometilin ansiosta sisään median edustajina, joten se oli viikonlopun tärkein missio. Valitsin viikonlopun asuksi käytännöllisen ja säähän hyvin sopineen Liikkuvan linnan Sophien. Lisäpisteitä asu sai siitäkin, että Ghibli on tuttu laajemmalle yleisölle, ja Comic conissa suurin osa kävijöistä ei ole niinkään animeihmisiä, vaan enemmän länsimaisen populaarikulttuurin perässä, mikä on toki tapahtuman painotuskin. Tuntui kuitenkin myös siltä, että tänä vuonna paikalla oli enemmän myös ns. meidän piirien ihmisiä ja kokeneempia cossaajia. Liekö syynä cosplayn suomenmestaruuskisat, uusi sijainti vai suurempi luottamus jo kerran järjestyneeseen tapahtumaan, ota ja tiedä.
Itse ohjelman puolesta emme oikeastaan löytäneet muuta kiinnostavaa kuin cossikisat. Kunniavieraista Don Rosan pääsimme näkemään jo viime vuonna, eivätkä muut vieraat sanoneet ainakaan minulle juuri mitään.
Tapahtumapaikka oli tosiaan vaihtunut Tampereen messukeskuksesta Helsingin messukeskukseen, mikä oli hyvä muutos, sillä tilaa oli huomattavasti enemmän. Vaikka tapahtumapaikka oli sama kuin Yukiconissa aikanaan, ei yhteisiä tiloja kuitenkaan ollut, vaan Comic con oli niissä tiloissa, joissa venemessut olivat Yukiconin aikaan. En ollut siis aiemmin käynyt näissä tiloissa. Sisällä oli useampia kiinteitä ravintoloita ja kahviloita, ja ravintolakäytävä oli hauskasti maisemoitu näyttämään ulkotiloilta. Emme itse käyneet näissä viikonlopun aikana, mutta ainakaan mahdottoman pitkiä jonoja ei näyttänyt olevan. Tästä päästäänkin aasinsillalla ohjelmiin jonottamiseen. Muistinvirkistyksenä viime vuonna jono pääsaliin kulki samassa tilassa kuin messualue, ja suosituimpien ohjelmien jonoon kertyi pari-kolmetuhatta jonottajaa. Pääsali veti kuitenkin vain 800 ihmistä, joten moni joutui pettymään. Tänä vuonna kysyin suuren salin kapasiteettia työntekijältä, joka kertoi salin vetävän noin 1800 ihmistä. Tämä oli siis todella upea parannus. Lisäksi jonolle oli paljon enemmän tilaa, kun se sijaitsi erillään messuhallista.
Itse messuhalli oli myös todella suuri, ja yksin kulkiessa olisin varmasti eksynyt sinne. Lauantaina väkeä oli ruuhkaksi asti, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että ulospääsy olisi estynyt, kuten viime vuonna. Sunnuntaina ja kuulemma myös perjantaina olikin sitten huomattavasti väljempää. Arvelen, että sunnuntain äitienpäivällä saattoi olla osuutta asiaan. (Vink vink Comic con voisitteko vähän vaihtaa ajankohtaa) Loputtomien myyntikojujen lisäksi halli imi sisäänsä mm. kunniavieraiden tapaamispisteen, kaksi esiintymislavaa ja aktiviteettialueen. Myös lautapelejä oli tarjolla, ja kävimmekin hetken pelailemassa. Se olisi muuten kiva idea muihinkin coneihin, en ainakaan muista että sellaisia rentoja peruspelejä olisi muualla ollut, roolipelit toki asia erikseen. Myyntikojuja oli enemmän laidasta laitaan kuin viime vuonna, ja esimerkiksi ruokamaistiaisia jaettiin kuppinuudelien, skyrin ja popcornin muodossa. Myyntikojuilla oli myynnissä myös jonkin verran epäilyttävää tavaraa, ja olikin ilahduttavaa huomata sunnuntaina, että ainakin yhden kojun kohdalla tähän oltiin puututtu, ja koju suljettu feikkien myymisestä.
 |
| Ilahduttava näky sunnuntaina |
Suurimpana erikoisuutena olivat kuitenkin kiistatta Telian ja Elisan vierekkäin asetellut pisteet, joilla päivystivät vieri vieressä feissarit. Oli huvittavaa nähdä, kuinka sen vieressä kulkenut väylä ruuhkautui siltä toiselta sivustalta, kun kaikki pyrkivät välttelemään kontaktia. Varsinainen kammokuja. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että koen feissarit conissa naurettavaksi ja törkeäksikin ideaksi. Ei etenkään maksavien asiakkaiden pitäisi joutua kiusaantumaan tapahtumassa, jossa tarkoituksena on pitää hauskaa ja unohtaa arki. Kiinnostaisi kyllä kuulla, saivatko paljonkin uusia liittymiä solmittua viikonlopun aikana.
Lauantain aikana poistuimme alueelta läheiseen Triplaan, joka olikin hyvin kätevän matkan päässä. Kävimme kohtuullisen ruuhkaisessa Burger Kingissä. Tilausta odotellessa ehdin kerätä huomiota muutamiltakin ihmisiltä, kun englantia puhuneet tytöt tulivat pyytämään yhteiskuvaa ja keski-ikäinen mies tuli kyselemään asustani ja tapahtumasta. Viimeksi mainitun keskustelun jälkeen oli sangen mielenkiintoista kuulla, kun ukko lähti soittelemaan jollekin tutulleen ja kertoili siinä sitten, miten oli puhunut ”yhdelle hahmolle”, ja alkoi kuvailla vaatetustani. Ehkä nillitän turhasta, mutta tulipas kyllä tuosta sanavalinnasta sellainen olo, ettei minua nähty oikeana ihmisenä, vaikka puhuimme melko pitkäänkin, ja olin ihan oma itseni, enkä vetänyt roolia.
Suurin osa kohtaamisista oli kuitenkin hauskoja, kuten se, kun vessassa tuli vastaan noin 3-vuotias, joka oli vakuuttunut siitä, että olen Elsa. Olin yllättynytkin siitä, miten paljon kehuja sain, koska itse koen että Sophie on niin yksinkertainen ja tavanomainen puku. Tähän varmaan vaikutti juuri kävijäkunta, joka ei ole niin tottunut näkemään cossaajia. Paras juttu oli kyllä se, kun eräs myyjä bongasi minut ja juoksi myyntipöydän takaa aivan täpinöissään pyytämään yhteiskuvaa. Jäimme vielä juttelemaan englanniksi Liikkuvasta linnasta ja elokuvan ja kirjan eroista.
Viime vuonna Comic conissa järjestettiin ensimmäistä kertaa Suomessa ICL-karsinnat. Tänä vuonna luvassa oli suurin edustuskisapaketti ikinä, kun sen lisäksi jaossa olivat paikat NCC- ja E2C-finaaleihin. Kaikki nämä oli siis yhdistetty Cosvisionin järjestämiin suomenmestaruuskisoihin. Ainakin katsojan näkökulmasta homma toimi nyt paremmin ja taso oli noussut. Tämä varmasti johtui siitä, että nyt kisoja osattiin odottaa, kun ne viime vuonna olivat vain pudonneet yhtäkkiä taivaalta. Ohjelma alkoi myöhässä aiempien ohjelmien vuoksi, mutta se oli tiedossa hyvissä ajoin, eikä salin sisällä tarvinnut kuunnella samaa minuutin promovideota uudelleen ja uudelleen vartin verran kuten viimeksi. Vaikka kisojen taso oli yleisesti noussut, ei voittajia ollut vaikeaa arvata, ja kaikki heistä todellakin ansaitsivat edustuspaikkansa. Sunnuntaina menimme myös kuuntelemaan voittajien haastattelua. Sain tästä taas itselleni lisää kipinää ja inspiraatiota omienikin siipieni kokeilemiseen.
Sunnuntaina olimme paikalla lyhyemmän ajan kuin lauantaina. Ennen lähtöä kävimme kuitenkin etsimässä paikan, jossa voisi muutaman räpsyn Sophiesta ottaa. Loppujen lopuksi yllättävän lyhyen matkan päästä löytyikin tausta, jota rajaamalla sai häivytettyä Pasilan betonit. En ainakaan itse heti arvaisi, että nämä on otettu niin lähellä Messukeskusta.
 |
| Tää pose ja mekon rypytys saa tän näyttää ihan raskausmahakuvauksilta |
 |
| Edustuskuva |
 |
| Tää on suosikkikuvani shootista |
 |
| Kukkien keskellä sattui onneksi olemaan sopiva kivi, jonka päälle pystyi menemään litistämättä kukkia |
Ylipäätään kokemus tämän vuoden Comic conista oli huomattavasti
positiivisempi kuin viime vuonna. Parantuneet tilat ja järjestelyt
olivat iso ja tärkeä asia. Koen kuitenkin Comic conin aivan eri kategoriaan kuuluvaksi kuin
esimerkiksi Desucon ja Tracon. Se on ihan kiva, mutta ei mikään
välttämätön lisä conikalenteriini. Hauskinta tapahtumassa olivat kohtaamiset, joita
kertyikin paljon, kun sen lisäksi, että minulle tultiin juttelemaan
asustani, lähestyimme myös itse muita ja pyysimme videoille. Oli
mukavaa, miten ihmiset lähtivät mielellään mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti