Desucon frostbite 24.-26.1.2025

Coniperjantai sujui edellisten Desujen tapaan etätöissä, jotka pääsin lopettelemaan juuri ennen siskon saapumista. Perjantaina ei varsinaista conitusta tapahtunut lippujen noutamista lukuunottamatta. Avajaiset olisivat olleet kivat, mutta eivät mahtuneet aikatauluun syömisen ja saunavuoron kanssa. Syömisen suhteen koimme tosin karvaan pettymyksen, kun Hesburger ei tarjonnutkaan enää kebabhampurilaista, vaikka oli varmaan vielä kaksi viikkoa aiemmin niitä mainostanut. En tajua miten lyhyitä nuo kampanjat oikein nykyään ovat... Onneksi Burger king oli toisella puolella katua eikä pettänyt.

Saunan jälkeen ohjelmassa oli vielä pientä viimeistelyä ja silitystä. Olin iloinen, kun ex temporesti käsityökaupan alennusmyynnistä ostamani nauha pääsi osaksi siskon pukua. Sisko oli siis tehnyt uutena Lumikin asun ja minä käytin jo aiemmin tekemääni pahaa kuningatarta.

Muutuin sattumien johdosta keskiaikaiseksi silityslautaa soittavaksi pelimanniksi

Olimme asettaneet lauantaiaamun tavoitteeksi ehtiä bussiin, jolla ehtisimme kiireettömästi eräälle luennolle. Aikaa kului kuitenkin sen verran ylimääräistä, että missasimme sen. Emme kuitenkaan jaksaneet odotella seuraavaa, vaan lähdimme kävelemään. Eihän siinä muuten mitään, mutta kävelytiet lainehtivat vedestä ja meillä oli pitkät helmat. Kävelystä tulikin varsinainen urheilusuoritus ja kättä kramppasi, kun piti samaan aikaan kaapia syliin monet kangasmetrit ja roikottaa toisessa kädessä kenkiä sisältänyttä kassia. Oli siinä ihan puhdas vitutuskin läsnä, kun varjelusta huolimatta kaikki osat eivät kastumiselta välttyneet ja muun muassa kengillä kesti yli vuorokausi kuivua tämän kylvetyksen jälkeen. Harvoin on Sibbelle saapuminen ollut niin palkitsevaa.

Herttainen perhepotretti

Miksi tytärpuoleni näyttää niin pelokkaalta?

Ensimmäisenä siis istuuduimme odottamaan elintarviketurvallisuutta animeravintoloissa käsitellyttä luentoa. En ollut ehtinyt liimata tekokynsiä kotona, joten ajattelin tehdä sen nopeasti takapenkissä. Liima olikin ehtinyt täysin kuivua sitten viime käyttökerran (Tracon), joten siitä ei tullut mitään. Tavallaan olin ihan helpottunutkin, ja ehkä siinä samalla opin, että aina ei ole pakko tehdä ihan 100 %, jos ei ole kisassa. Arvostin lopulta omien kynsien suomaa mukavuutta enemmän kuin hieman hienompia kuvia jo pariin kertaan pidetystä asusta.

Itse luento oli erinomainen ja inspiroiva. Sopivassa suhteessa huumoria ja faktaa. Tällaisesta omien vahvuuksien ja erityistietämyksen hyödyntämisestä tykkään!

Harvinaista kyllä samaan päivään mahtui jopa kaksi puheohjelmaa. Japanin kodittomista Yakuza-pelin silmin kertova luento oli informatiivinen ja mielenkiintoinen. Harmi kyllä kesken sen iski joku ihme väsymyskohtaus, ja hetken pidinkin silmiä kiinni.

Seuraavaksi meillä oli tarkoitus käydä yhdistetyllä kuvaus- ja ruoanhakureissulla, mutta ne kuvaukset unohtuivat. Istumapaikan metsästäminen syömistä varten tuntui tavallistakin vaikeammalta. Lastu olikin vienyt suuremman osan metsähallin pyödistä kuin aiemmin.

Pakollinen propinostokuva

Ajattelimme, että voisimme pitkästä aikaa käydä kuvauspisteellä yhteiskuvan toivossa, mutta päätimme sitä ennen hyödyntää vielä jäljellä olevan päivänvalon ja käydä ulkona kuvaamassa. En jaksanut käydä narikan kautta hakemassa ulkokenkiä vaan päätin kärvistellä korkkareissa. Vetisen jään läpi selviäminen niillä oli todellinen koitos. Lopulta kuitenkin päädyinkin tassuttelemaan jäisellä lumella paljain jaloin... Ainakin kylmä turrutti kipua, vaikka majesteettisuus taisikin olla aika kaukana. Tärkeintä oli kuitenkin saada siskon uudesta asusta kuvia.

Sisko ehti nappaamaan todisteenkin tallustelusta

Neitonen omenalla

Rousk

Olotila maistiaisen jälkeen

Juonitteleva.jpg

Tuo kruunun vinossa olo vielä parantaa tätä maanista vaikutelmaa

Oi miten hauska oletkaan, laatikkoni!

Sisälle päästyämme suuntasimme pian kuvauspisteelle, mutta jouduimmekin toteamaan, että se oli jo suljettu. Eipä ollut tullut mieleen tarkistaa etukäteen, joten turhapa sitä oli sitten murehtia.

Löydettiin toinenkin Lumikki (insta: @magicalgirlmia101)

Päivään mahtui vielä kolmaskin ohjelma, eli perinteiset cosplaykisat. ECG:stä en tänä vuonna osannut sanoa yhtä suosikkia yli muiden. Craftmanshipissä perinteiset numerosijoitukset olivat vaihtuneet kategoriapalkinnoiksi, mikä tuntui aika kömpelöltä. Kategoriat olivat paras askartelu, paras käsityö ja paras innovatiivinen, ja etenkin kaksi ensimmäistä ovat jo nimenä todella epämääräisiä. Nyt yksi ihminen voitti molemmat kategoriat, varmasti täysin ansaitusti, mutta onhan se vähän hassua että on tehty sellainen mahdollisuus että yksi voisi voittaa teoriassa kaiken. Mieluummin jakaisin arvostusta ja iloa laajemmin kuin vain kilpailun parhaalle puvulle, koska ero parhaan ja toisiksi parhaan välillä voi olla hyvinkin pieni.

Ennen kuin lähdimme takaisin kävimme vielä klassisessa värivalonurkassa räpsäisemässä pari kuvaa.

Shootin kuningasotos (vai prinsessaotos?)

Tätä kuvaa katsoessa piti hetki miettiä, että mihin se toinen käsi oikein katosi

Tässä vaiheessa huomasin, että kruunustani puuttui helmi, mutta se onneksi löytyi

Paluumatkalla en enää jaksanut taiteilla helmojen kanssa, vaan annoin niiden kastua, koska asu piti joka tapauksessa pestä ennen säilytykseen laittamista. Ennakoimme illan ruokailua ja tilasimme jo kävellessämme kotipizzasta kotiinkuljetuksen. Lopulta ehdimme kotiin vain muutamaa minuuttia ennen pitsaa. Olin juuri ehtinyt riisuutua, ja pesemässä viittaa kylppärissä. Onneksi siskolla oli jo vaatteet päällä ja edustavat meikit naamassa, joten sain itse piiloutua rauhassa. Pitsa maistui makoisasti, ja loppuilta oli loikoilua.

Sunnuntaina aamusta kului taas jokunen hetki gangsterioitumiseen, kun päälle vedettin Yakuza 0:sta karaokeversiot Majimasta ja Kiryusta. Tavoitteena oli ehtiä ajoissa paikalle ja karaokeen, ja siinä onnistuimmekin varsin hyvin. Karaokea vedettiin pari kierrosta, kun ruuhkaa ei suuremmalti ollut. Parasta oli, kun huomasimme että listaltahan löytyy Ari Koivusen Hear My Call ja sehän muuten meni molemmilta erinomaisesti! Ex temporesti mentiin sitten myös vieressä ollelle kuvauspisteelle, kun siellä kerta oli tyhjää. Nämä kuvat siis kuvannut Helene Lindfors ja ohjannut Saaraz.

Sunnuntaille ei ollut muuta sen kummempaa ohjelmaa kuin päättäjäiset, joten ennen niitä päivä koostui muun muassa hengauksesta, kirpparin ja myynti- ja taidekujapöytien kiertämisestä ja pakollisesta ankkurikäynnistä. Sen yhteydessä otettiin pari räpsäisyä, vaikka tiedettiin, ettei niistä mitään hienoa tule. Tänne blogiin siis täytteeksi vain. Toivottavasti nautitte siis näistä viimasta kärsien napatuista otoksista.

Ilme on ainakin säähän sopiva

Todella kaunis tausta, eikös

Parasta oli jutella innokkaitten Yakuzafanien kanssa. On aina huomattava ero siinä, kun on vähemmän tiedetty asu päällä kuin kaikkien tunnistama. Disneycosseissa saa paljon huomiota, mutta ei synny samanlaisia keskusteluja ja intoa kuin pienempien fandomien jutuissa.

Pirkka Parhaat -kiryu

Päättäjäiset olivat ihan jees, toki harmi oli että avajaisiin kun ei päästy, niin tarinaa ei saatu kokonaan nähdä. Oli kuitenkin mukava nähdä vaihteeksi muuta kuin desurangersia, vaikka ne hauskoja ovat olleetkin.

Coniloottia: worblaa, olkatoppauksia, pari magneettia ja tarra sekä Witcher 3 kirpparilta.

 

Ostamani sormus ei tykännyt tiskaamisesta, mutta onneksi löysin korvaavan kiven kadonneen tilalle

Kotona emme heti kuoriutuneet vaikka mieli tekikin, vaan pidimme vielä pienen kännishootin persikkajääteellä. Tähän syynä olivat luonani majailleet Yakuza-viskilasit, jotka siis ovat siskoni, mutta ovat kulkeneet mukanani (mm. muutossakin...) jo useamman vuoden. Tämä siis siitä syystä, että meillä on ollut tarkoitus ottaa kuvia niiden kanssa, ja koska ruokapöytäni on enemmän baarimainen kuin siskolla. Vaikka kuvat eivät mitään varsinaista photoshootlaatua olleetkaan, olen ihan tyytyväinen siihen että lasit pääsivät tämän myötä vihdoin oikealle omistajalleen.

Minuakin kiinnostaisi kuulla mitä Majima tässä oikein Kiryulle kuiskailee

Uskomaton tahti

Laskuhumala

 

 

Ihan tyylikäskin kuva tähän väliin

Tukka pystyssä ja molemmat silmät päässä

Shootin jälkeen raahauduimme kauppaan, ja ilta kuluikin mukavasti muun muassa italialaistyylisten täytettyjen leipien ja 90 day fiancen parissa. Maanantain olimme ottaneet kummatkin töistä vapaaksi. Aamulla ennen siskon junan lähtöä kävimme vielä nauttimassa maittavan brunssin. Tiistaina olikin sitten huomattavasti kevyempi palata töihin, kun oli saanut rauhassa palautua conista.

Kiitos conista owo