Uutta ja vanhaa ilon aihetta - henkilökohtaisesti kiva vuosi 2022

Vuosi 2022 alkoi hyvin samoissa tunnelmissa kuin edeltäjänsä kului. Korona oli edelleen vahvasti läsnä arjessa vuoden parin ensimmäisen kuukauden aikana. Aivan alkuvuonna aloin miettimään kesätöiden hakemista, kuten muutamana aiempanakin vuonna. Olin varsin leipiintynyt koko kesätyöasiaan, koska kahtena edellisvuonna minulla ei ollut ollut työnhaussa tippaakaan onnea. Sen sijaan, että olisin taaskin hakenut ja pettynyt samoihin s/k/lidl/tokmannikauppoihin ja siivousfirmoihin, kokeilinkin jotain uudenlaista. Pistin samaan aikaan hakemuksen mainosten jakelijaksi sekä Mannerheimin Lastensuojeluliitolle kysymyksen siitä, miten heille pääsee lastenhoitajaksi. Mainosjakelu tärppäsikin välittömästi, ja päätin kesätöiden sijaan aloittaa homman jo heti - sitä kun oli vain yhtenä päivänä viikossa. Pian lastenhoitajahommistakin vastattiin, että koska olen psykologian opiskelija, tarvitsen vain tavallista lyhyemmän perehdytyksen ja sitten voin aloittaa. Yhtäkkiä tilanne muuttuikin siis nopeasti täydestä työttömyydestä siihen, että minulla oli peräti kaksi työtä. Lastenhoitohommaa tosin pystyin ottamaan hyvin epäsäännöllisesti, sillä minulla ja graduparillani riitti tehtävää gradumme parissa kesään asti.

Yksi vuoden ensimmäisiä selfieitä - tapahtumasta jonka nimesimme myöhemmin "juustoviinin koronabingoksi" koska melkein kaikki kaveriporukasta saivat koronan (minä en)

Ilmaisjakelun jaossa oli oma viehätyksensä. Siinä sai hyvin liikuntaa ja hieman (ei siis todellakaan paljon) rahaa. Työ oli sinällään hyvin yksitoikkoista mutta vaihtelua siihen toivat ihmisten erilaiset tavat ilmaista halunsa kieltäytyä mainoksista tai kaikesta ilmaisjakelusta. Kokemukseni perusteella pyytäisin, että kaikki varmistaisivat olevansa selkeitä viestinnässään. Osa lapuista oli kirjoitettu niin pienellä tai niin heikolla kontrastilla, että vasta ihan lähellä pystyi lukemaan, mikä kielto on kyseessä. En ole myös vieläkään ihan varma halusiko "ei ilmaisia mainoksia"-lapun takana asunut sitä ilmaisjakelulehteä, minkä pudotin hänen luukustaan sisään.

Ylhäällä esimerkki ei-suositellusta ovilapusta. Alhaalla esimerkki suositellusta (sai hymyn huulille)

Helmikuun lopussa koko korona lakkasi yhtäkkiä olemasta, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Koko homma tuntui järjettömältä ja uskomattomalta, eikä uutisissakaan enää tiedetty mitään mistään muusta. Ei liene tarpeen erikseen kertoa, mitä mieltä olen sodasta. Mietin, pystyisinkö jotenkin auttamaan. Sain lahjoitettua Finnair plus -pisteiden kautta Ukrainan lasten hyväksi. Myös tavarakeräykseen osallistumista harkitsin, mutta kun luin juttuja siitä, miten Ukrainan ja Puolan rajalla on jo kassikaupalla homehtuvia vaatteita, luovuin ajatuksesta. Sotauutisten lomassa arki jatkui pitkälti gradun tekemisen ja muiden koulutehtävien parissa.

Tutkin kaappiani mahdolliset lahjoitukset mielessä. Näitä kahta en onneksi edes harkinnut lähettäväni

Vuoden ensimmäinen isompi juttu oli lähestyvät ainejärjestön vuosijuhlat, joita oltiinkin odotettu jo pitkään, sillä ne oli alun perin tarkoitus järjestää syksyllä 2020. Olin ihan aluksi mukana vujutiimissä, mutta jättäydyin viivästyksen takia pois. Valmistauduin vujuihin ompelemalla iltapuvun, josta kirjoittelin aiemmin blogipostauksen muiden kevään käsitöiden ohella. Vujut olivat kokemuksena oikein kiva, mutta eivät mitenkään "paras tapahtuma ikinä", koska kyseessähän oli tietenkin lähtökohtaisesti pönötys- eikä hauskanpitojuhla.

Vujuilla

Koska korona ei enää varjostanut päivittäistä elämää, isommatkin tapahtumat alkoivat palata normaaliin taapaan. Pääsimme vihdoin muun muassa viettämään kunnollisen opiskelijavapun - ensimmäistä kertaa sitten fuksivuoden. Se paransi hieman katkeruutta siitä, miten korona on runnellut opiskeluaikojani, joista haaveilin jo kauan ennen yliopistoon pääsyä.

Vapun viettoa Roquefort-juustona

Toukokuu oli hauskaa ja jännittävää aikaa. Kävin poikaystäväni kanssa Latviassa. Yövyimme Riikassa mutta teimme myös kaksi päiväretkeä junalla hieman kauemmas. Erityisesti Gaujan kansallispuistoon ja siellä sijainneeseen Turaidan linnaan suuntautunut reissu vuokramaastopyörien kera tuntui pieneltä seikkailulta, ja oli ihanaa saada uusia kokemuksia ja muistoja. Jonkinlainen interrail-tyyppinen matkailu Euroopassa onkin alkanut kiinnostaa tuon reissun myötä.

Riikassa oli ihana pieni muotimuseo <3

Reissuni ei suinkaan päättynyt vielä Suomeen palatessa. Vietin muutaman päivän Helsingissä, ja sitten suuntasin Tampereelle, jossa näin ystävääni ja menin sitten perheeni kanssa katsomaan MM-jääkiekkoa. Olimme saaneet liput Suomi - Tsekki -otteluun, joka oli kiinnostavaa seurattavaa. Oli upeaa aistia MM-tunnelmaa ensimmäistä kertaa ja ottelukin voitettiin, joten kaikki meni hyvin. Tampereen piipahduksen jälkeenkään en vielä palannut kotiin, vaan siirryimme Vantaalle pariksi päiväksi tapaamaan sukulaisia. Lopulta olin vielä yhden yön Helsingissä poikaystävän luona ja osallistuin torilla järjestetyille suursitseille. Menoa ja meininkiä siis oli toukokuussa paljon. Ainoa ikävä asia koko reissussa oli se, että kotiin palattuani huomasin kasvien kastelujärjestelmieni pettäneen, ja yksi kasvi oli kuivunut kokonaan, toinen kärsinyt pahoja vahinkoja (joista se on kuitenkin nyt parantunut).

Roihuvuoren kirsikkapuistossa

MM-huumaa siskon kanssa

Reissun jälkeen edessä oli vielä gradun loppurutistus. Olin ajatellut ensin, että saisimme gradun valmiiksi matkaani mennessä, mutta toisin kävi. Lopulta palautin gradun junamatkalla Desuconiin. Oli ihmeellistä saada pitkä uurastus viimein pakettiin.

Oli upea tunne päästä taas kahden ja puolen vuoden tauon jälkeen rakkaan harrastuksen pariin. Tein coniin uutena asuna Sophien Liikkuvasta linnasta, koska menimme myös pitämään kyseiseen Ghibli-elokuvaan ja alkuperäiseen kirjaan liittyvän ohjelman. Conin myötä innostus cossien tekemistä kohtaan palasi ja kaikki tuntui taas hieman normaalimmalta.

Sophie oli varsin yksinkertainen ja mukava projekti

Desun jälkeen vietin kesää Joensuussa luokseni matkanneen poikaystäväni kanssa samalla Nekoconiin valmistautuen. Nekoconissa olin menossa pukukisaamaan vanhalla puvulla eli Neon Genesis Evangelionin Misatolla, jolle ompelin uutena hatun ja jota parantelin hieman esimerkiksi stailaamalla peruukin uudella tavalla. Lisäksi tein loppuun Homuran Madoka Magicasta, jota olin ensin ajatellut Desuconiin.

Minä sijoituin Nekoconin kokeneiden sarjassa toiseksi ja sisko kolmanneksi <3

Homura oli siis alun perin toinen cossini ikinä, ja olin sitä käyttäessäni 14-vuotias. Sisko taas oli tuolloin Mami, ja ehdotti sitten, josko tehtäsiin nämä uudestaan nyt, kun kykytaso on parantunut huimasti. Sisko ei ihan ehtinyt mukaan oman uudistetun Mami-asunsa kanssa, mutta koska minulla puku oli Nekoon mennessä jo valmis niin olisi tuntunut hassulta olla käyttämättä sitä.

2013 vs 2022 - vain korkkarit ovat alkuperäiset

Pian Nekon jälkeen oli perheeni perinteisen pohjoiseen suuntautuvan kesälomaretken aika. Vaikka seudut olivatkin tuttuja mahtui matkaan uusiakin kokemuksia, kuten Saanalle kiipeäminen ja Senjan saarella käynti.

Näkymiä Saanalta

Uupuneet kapuajat

Senjan jylhiä maisemia

Elokuun alussa ostin viimein itselleni uuden puhelimen. Edellinen oli vasta kaksi vuotta vanha, mutta lähes koko sen ajan kun minulla oli se, se kiukutteli ihan jatkuvasti. Yritin viedä sitä Gigantille huoltoon takuuaikana, mutta ongelma oli sellaista sorttia, että se ei välttämättä näkyisi huollossa, ja silloin olisin kuulemma joutunut itse maksamaan. Silkka ympäristöystävällisyys ja kertakäyttökulttuurin vastustus mielessä yritin kuitenkin sinnitellä itseään varoittamatta silloin tällöin sammuttelevan ja omiaan sekoilevan kapulan kanssa vähintään sen kahden vuoden rajapyykin ohi. Uuden puhelimen oston jälkeen elämä on ollut valehtelematta paljon rennompaa, kun ei ole tarvinnut arvuutella milloin käytännössä ainoa kommunikaatio- ja pankkiasioidenhoitovälineeni kyykkäisi lopullisesti.

Elokuussa käytiin perheen kanssa myös toisessa hyvin perinteisessä kesälomakohteessa, eli Kesälahdella sijaitsevalla leirintäalueella. Tutussa paikassa on aina mukavaa käydä, ja tänä vuonna erityisenä plussana oli hyvä mustikkasato, josta sai piirakan ja hieman pakastimeenkin asti.

Ensimmäisiä uudella kännykällä kuvattuja kuvia

Hieman myöhemmin samassa kuussa matkustin myös muualla Pohjois-Karjalan alueella. Kävin ensimmäistä kertaa poikaystäväni kotikunnassa, koska hän kävi siellä esiintymässä. Piipahdukseen mahtui myös tunnelmallista mökkeilyä. Lyhyitten reissujen lisäksi elokuu täyttyi Traconiin valmistautumisesta. Päätimme mennä kisaamaan asuilla, jotka eivät olleet vielä valmiit. Vähemmän yllättäen kiirehän siinä sitten lopulta tuli... Ja nyt ollaan sitten ihan oikeasti päätetty että tätä samaa virhettä ei toisteta.

Disney-pahiksena oli hauskaa olla kun niin moni tunnisti - myös conin ulkopuolella

Kun vuoden conit olivat ohi, pystyin keskittymään myös muihin käsityöprojekteihin. Syksyn ja alkutalven aikana askaroin t-paidan serkulleni 5-vuotislahjaksi sekä myös muutamia vaatteita itselleni. Luonnollisesti hyvin kesäisiä sellaisia, kuten läpikuultavan ruusupaidan, jonka kangas oli lojunut yli vuosikymmenen tyhjänpanttina mummolan ullakolla. Sain idean paitaan ja miltei heti olinkin jo tekemässä sitä, koska olen huomannut yhden asian joka motivoi minua hullun lailla - se, kun kangasta on vain nipin napin tarpeeksi. Laskelmointi, kaavojen millintarkka asettelu ja luovat ratkaisut ovat jotain, mistä nautin todella. Samasta syystä nopeasti valmistuivat myös shortsit.

Paita sai hyvän vastaanoton

Shortseja minun ei ollut varsinaisesti edes tarkoitus tehdä. Kävi vain niin, että etsiskelin kirpparilta käytettyä aitoa nahkaa tulevaa cossia varten. Löysin oikean värisen ison laukun, joka väitti olevansa miu miu, hintaa 12 €. Suhtauduin skeptisesti siihen, että kyseessä olisi oikea merkkilaukku, enkä ollut ihan sataprosenttisen varma siitäkään, oliko kyseessä tosiaan aito nahka vai hieno muovijäljitelmä, koska en laukun vuorin takia pystynyt näkemään nahkan toista puolta. Päätin kuitenkin ottaa riskin ja ostin laukun, jossa kotiin päästyäni irroitin vuorin ja ilokseni huomasin, että se tosiaan oli aitoa nahkaa. Se herätti minussa myös epäilyksen siitä, josko kyseessä voisi sittenkin olla ihan oikea merkkitavara. Laukun kullatuista metalliosista näytti kuluneen pinta, ja satuin löytämään netistä keskustelun, jossa valitettiin siitä, miten miu miun laukuissa on tuo sama vika, vaikka ne ovat kalliita. Myös kaikki laukussa olevat logot näyttivät juuri oikeilta.

Valmiina kesään (lokakuussa)

Oli kyseessä sitten aito miu miu tai ei, olin joka tapauksessa jo alkanut tuhoamaan sitä, joten kun sain idean siitä, että vuorikangas itse asiassa näyttäisi hyvältä shortseina, annoin mennä. Shortsien kaavoitus ja ompelu oli taas erinomaisen tyydyttävää, sillä käytin vuorin niihin aivan viimeistä suikaletta myöten. Pienenä vitsinä kiinnitin vielä laukusta irroittamani logon niiden taakse vyötärökaitaleeseen. Nytpä minulla on sitten ensi kesäksi ainakin melkein aitoa miu miuta päällepantavaksi.

 

Kangas riitti vain tällaisiin takataskuihin (joista tein silti oikeasti toimivat koska en siedä feikkitaskuja)

Kesävaatteiden tehtailun lisäksi tein syksyllä jotain muutakin vuodenaikaan huonosti sopivaa, kun kokeilin aloittaa kasvienkasvatusprojekteja. Yritin saada kasvamaan muun muassa lohikäärmehedelmää, ananasta ja avokadoa. Niistä parhaiten on tähän mennessä menestynyt avokado, jonka sain näin tammikuun puolella myös istutettua.

Syys-lokakuun vaihteessa kävin Helsingissä poikaystäväni luona. Muutamaan päivään mahtui muun muassa oman syntymäpäiväni viettoa, puuseikkailupuistossa käyntiä ja hohtominigolfia.

Piirtäminen vähän jäi vuonna 2022, mutta sentään yhden jutun sain aikaiseksi

Syksyllä oli ihanaa myös se, että opinnoissa tuli viimein (viidentenä vuonna) oikeasti suoraan käytännön psykologityölle hyödyllisiä kursseja. Tokihan teorialla on oma paikkansa, mutta koulu on tämän johdosta ollut kuitenkin paljon motivoivampaa kuin aiemmin. Harkka-asiat pyörivät paljon mielessä, ja aloitinkin hakemaan harkkapaikkaa seuraavalle syksylle. Vielä toistaiseksi ei ole nimiä paperilla, mutta luottoa paikan saamiseen on.

Tein syksyllä jotain omalla mittapuullani "villiä" hiusteni suhteen, kun kävin kampaajalla ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen. Älkäähän kuitenkaan vielä innostuko, sillä käytännössä mikään ei muuttunut. Olen tähän mennessä leikellyt latvojani aina välillä joko itse tai pyytänyt äitiä apuun. Nyt kuitenkin sain inspiraatiota mennä ihan ulkopuoliselle, kun napsaisin impulsiivisesti etuhaiveniani hieman lyhyemmäksi yhden päivän lookkia varten, minkä jälkeen ne näyttivät vähän hölmöiltä.

Menossa ysärisitseille. Noita lettejä siis hieman lyhensin.

 

Koska en kaivannut mitään sen suurempaa muutosta, halusin vain päästä halvalla, ja menin siksi ammattikoululaisten harjoituskampaamoon. Pyysin lyhentämään 10 cm ja tekemään U-mallin leikkauksen, jotta lyhyemmät etuhiukset eivät erottuisi niin selvästi. Harjoittelija teki töitä pitkään ja erittäin keskittyneesti, ja lopputulos on mielestäni ainakin siistimpi kuin se, mitä olen itse kynimällä saanut aikaan. Luulen, että alan jatkossakin käymään silloin tällöin kampaajalla.

Ei kyllä näytä siltä että 10 cm olisi lähtenyt mutta kivalta näyttää silti

Loppuvuonna ompelin vielä muutaman muun vaatteen. Kahta samettivaatetta yhdisti se, että ne molemmat hankin aikomuksena käyttää niitä cosseihin, mutta totesinkin sitten, että ne eivätkään sovi rooleihinsa. Kuopiossa ollessani pistäydyin nopeasti Savonpalassa etsiessäni aniliininpunaista samettia. Kaupassakaan väri ei näyttänyt ihan täydelliseltä, mutta ostin sitä kuitenkin metrin, ja myöhemmin sitä arvioidessani totesin että tämä ei tule toimimaan. Onneksi kuitenkin keksin sille jo hyvin pian uutta käyttöä ja tekaisin tuosta punaisesta joustavasta sametista mekon, jonka puin ylle kaveriporukan pikkujouluille. Sinne se sopi erinomaisesti.

Protip: hutiostos ei kaduta jos sen muuttaa joksikin kivaksi

Violetin loimusametin olin ostanut jo paljon aiemmin, silloin, kun ensimmäistä kertaa tuli idea disneypahiscosseista. Viimeistään siinä vaiheessa kun päätettiin lähteä kisaamaan kankaan reffistä poikkeava sävy ja tekstuuri alkoi kuitenkin häiritä, joten ostin toista samettia tilalle. (lisäksi tajusin että vanha kangas ei olisi edes riittänyt mekkoon). Samoihin aikoihin kun puuhastelin Grimhilden parissa kiinnitin huomiota siihen, miten näin muutamalla ihmisellä söpöjä laskostetuilla puhvihihoilla varustettuja neuleita. Siitä se idea sitten lähti, ja niin tämäkin kangas päätyi käyttöön asti.

Tässä loimusamettipaidassa on kasarifiilistä

Marraskuun lopussa käytiin siskon kanssa kaverin luona Espoossa. Se oli hauska reissu, jonka kohokohtia olivat oikeassa Korean BBQ -paikassa käynti sekä kiivikakku, joka tehtiin kaverille synttärikakuksi. Se ei ollut erityisen kuvauksellinen, pelkkä valkoinen möhkäle vaan, niin kuvaa en jaksa laittaa. Hienoa oli myös päästä metsästämään kankaita cosseihin ja erityisesti se, kun pääsin ostamaan aitoa silkkiä todella fiinistä Villisilkki-putiikista. Olen todella innoissani tämän tulevan cossin teosta koska materiaalit on niin huolella valittu.

Herkullista ja jännittävää grilliruokaa

Marraskuun lopussa lopetin työt mainosjakelun parissa. Se oli ihan taktinen valinta, halusin lopettaa ennen kuin talvi tosissaan iskisi. Lumessa kärryn työntely ja kinosten takia kiertoreittien käyttäminen tekevät jakelusta niin paljon hitaampaa, että matala palkka alkaisi muuten kyrsiä aivan liiaksi. Työn - ja viikottaisen kolmen tunnin porrastreenin vuoksi koin olevani kuitenkin hyvässä fyysisessä kunnossa. En halunnut heittää tuota saavutettua kuntoa hukkaan jäämällä kotiin makaamaan, joten päätin hankkia kuntosalijäsenyyden joulukuun alusta. En ollut aiemmin käynyt salilla, mutta nyt on koittava uusi salimakeilun aikakausi minulle. On ollut mukavaa huomata jo lyhyessä ajassa kehitystä, kun kaikissa laitteissa on jo päässyt nostamaan painojen määrää aloitustasosta.

Ompelin itselleni myös kivan treenipaidan

Loppuvuodesta juhlittiin tietenkin joulua, mikä oli mukavaa, kuten aina. Joulukuu sujui osaltaan kuitenkin myös hyvin haikeissa tunnelmissa, sillä vietin viimeisiä yhteisiä hetkiä poikaystävän kanssa ennen kuin tämä lähti viideksi kuukaudeksi vaihtoon Intiaan nyt tammikuun alusta. Alkuvuosi kuluu siis kesäkuun perään haikaillessa. Alkukesästä minulla myös saattaa olla edessä muutto harkkapaikkakunnalle, joten jänniä aikoja elän.

Näin yhteenvetona voin vielä todeta, että minulle 2022 oli todella ihana vuosi. Pääsin palaamaan rakkaan harrastuksen pariin ja sain todella ihania ja tärkeitä työkokemuksia lasten parissa. Miinuspuolina olivatkin sitten uutiset eli Ukrainan sota ja kaikki kauheus mitä siihen liittyen on joutunut näkemään. Jos voisin esittää vuodelle 2023 vain yhden toiveen se olisi sodan loppuminen. Tietenkin myös sodan seurauksena tullut inflaatio on nakertanut mieltä, mutta en ole kuitenkaan huolissani oman taloudellisen tilanteeni suhteen, koska uskon työllistyväni tulevaisuudessa helposti koulutuksellani. Kaikki eivät tietenkään ole yhtä auvoisassa asemassa, joten siitäkin syystä toivon kokonaisvaltaista tilanteen normalisoitumista.