Tallinnalootti & Barakamonshootti

Pääsin opiskelemaan! Kaikki meni tosin täysin päinvastoin kuin oletin, sillä päädyin Jyväskylän sijasta Joensuuhun. Jyväskylän soveltuvuuskokeesta sain 33 pistettä, kun alin hyväksytty oli 34, ja varasijani oli sen verran suuri, että mitään toivoa sisäänpääsystä ei ollut. Joensuussa sen sijaan olin ensin varasijalla 2, josta nousin lopulta hyväksytyksi. Kuten täällä aiemminkin mainitsin, en odottanut Joensuulta mitään, joten tämä oli todellinen yllätys. Olen nyt vastaanottanut paikan ja hakenut asuntoa sekä opintotukea, kaikkea jännää tapahtuu tässä muutaman seuraavan kuukauden aikana ja olen hämilläni, mutta hyvin onnellinen.

Mutta sitten tekstin varsinaisiin aiheisiin. Kävin kesäkuun alussa Tallinnassa siskon kanssa materiaalinhakumatkalla. Sisko on kesän töissä pääkaupunkiseudulla, ja asuu isovanhempiemme luona, jossa minäkin nukuin kolme yötä kestäneen reissuni ajan.

Laiva lähti aikaisin aamulla ja takaisin Helsingissä se oli yhdeksän jälkeen illalla. Meillä oli siis oikein hyvin aikaa maissa. Kävimme kolmessa eri kangaskaupassa, joista jokaisesta löytyi jotain, eniten Karnaluksista, jossa on laaja valikoima askartelu- ja ompelutarvikkeita.

Määrällisesti tavaraa ei mukaan tarttunut mitenkään ylen määrin, mutta olen todella tyytyväinen löytämiini materiaaleihin. Vihertävänturkoosia, venyvää kangasta olen etsinyt jo pitkään Shunin pöksyjä varten, ja sopivasti alennuksessakin ollut verkkarikangas ratkaisi pulmani. Kuopiosta en ollut myöskään löytänyt Battle Lover- asuihin koristeeksi sopivaa ruskeaa nyöriä, mutta Karnaluksista löytyi siihen täydellisesti sopivaa. Ostin myös karvaa Bakugoun fantasia-asua varten, vaikka en sitä varsinaisesti ollutkaan etsinyt. Hintaansa (muistaakseni 18,9 €/metri) nähden se on todella korkeatasoista, ja näyttää aidolta susiturkilta. Vastaavaa olen nähnyt vain kankaita.comissa, jossa hinnat ovat noin kuuttakymppiä ja vähimmäistilausmäärä kolme metriä. Vähän kyllä sattui katsoa, kun myyjä leikkasi karvan niin, että katkoi ronskisti myös pitkät karvat pelkän kangaspohjan sijaan, minkä jälkeen kangaskaupan lattia muistutti kampaamon lattiaa.

Pikkutarvikkeiden hinnat olivat selvästi Suomea alhaisemmat. Cernit-massaa sai vähän päälle eurolla paketti (Suomesta olen ostanut vastaavanlaista Fimo-massaa noin hintaan 2,5 € paketti), 40 cm pitkä piilovetoketju oli myös noin euron, ompelulankarullat reilusti alle euron ja 25 metrin rulla tavallista mustaa vinonauhaakin maksoi murto-osan siitä, mitä se maksaisi Suomessa.

Kävimme myös meikkiostoksilla, sillä meikit ovat Virossa hieman halvempia kuin Suomessa. Mukaan tarttui huulipuna, primeri ja värikäs luomiväripaletti sekä kaupanpäällisenä hieman nolo mutta käyttökelpoinen meikkilaukku, jonka sisko otti omakseen.

Tunnetusti Virosta saa myös huomattavasti huokeammin juomia. Alkoholista en ole kiinnostunut, mutta Suomeen verrattuna yli puolet halvempaa Kanes-limua ja jääteetä ostin, niin vähissä määrin tosin, että ne on jo juotu.

Tallinnan suurin nähtävyys - oudon puun lehti

Löysimme eräästä kauppakeskuksesta Amarillon, jossa söimme. Monia muitakin suomalaisia oli paikalla, mikä oli aika huvittavaa. Eipä Viron ruokakultuuri nyt kuitenkaan niin erilaista kuin Suomen ole, joten kotimaisessa ravintolassa ulkomailla asioiminen ei tuntunut syntiseltä mahdollisuuksien haaskaamiselta.

Aikaa oli sen verran, että saatoimme myös istahtaa rauhassa puistossa. Kävimme vanhan kaupungin laitamilla, mikä riitti meille. Varsinaisia perinteisiä turistikuvia ei tullut otettua, koska hamstraamassahan siellä vain oltiin.

Kun lopulta pääsimme takaisin Suomeen, oli olo aika koomainen pitkän päivän ja tavaroiden mukana raahaamisen jäljiltä.

Seuraavana päivänä pääsin tutkimaan toisen mummolani loputonta tavarasuota. Käsitöitä innokkaasti harrastanut mummini on ollut kuollut jo yli yhdeksän vuotta, ja hän jätti jälkeensä suuren määrän kaikkea harrastukseensa liittynyttä tykötarvetta. Sain mukaani paljon muun muassa erikokoisia neppareita ja hakasia sekä ompelulankarullia.

Paluumatkalla junani oli kaksi tuntia myöhässä kaatuneiden puiden takia. Mäntyharjulta Mikkeliin pääsimme bussikuljetuksella. Bussia odottaessa pihalla palellessani sain huutonauraa mielessäni, kun pari paikallista 80-90- luvun autoa tuli pihalle driftaamaan (tai teki käsijarrukäännöksen, anyway) renkaat kirskuen, mikä teki myöhästymisestä oikeastaan ihan hauskan jutun.

Tätä seuraavana viikonloppuna matkasin vanhempieni kera Lappeenrantaan, minne siskokin tuli Vantaalta. Vietimme kaupungissa yhden yön, ja sain viimein pelata hieman Yakuzaa, yay! En päässyt kovin pitkälle, mutta toivottavasti joskus saan sitä jatkettua ja pääsen pelaamaan Majimalla.

Seuraavana päivänä jatkoimme Kesälahden leirintäalueelle. Tämähän tapahtui siis samaan aikaan kun Lahdessa oli Desucon, eli voi sanoa, että erehdyimme vähän lahdesta, heh. Olimme alueella yhden yön, ja käytimme ajan tiiviisti saunomalla, talviturkin heitolla jääkylmään veteen, grillaamalla sekä illalla että aamupäivällä, pelaamalla korttia ja pienen photoshootin parissa.

Kalastusaiheinen photoshoot päädyttiin pitämään, koska halu päästä cossaamaan oli kova, ja tiesimme, että alueella on kiva rantakallio, joka sopii mainiosti ympäristöksi rennoille Barakamon- cosseillemme, Hiroshille ja Handalle. Photoshoot oli kuitenkin lopulta kaikkea muuta kuin rento ärsyttävien hyttysten ja muiden syöpäläisten vuoksi, eikä asiaa helpottanut se, että kuvatessamme vanhemmat grillasivat, eli aikaa ei ollut loputtomiin kulutettavaksi, mikäli ruoan halusi syödä lämpimänä. Takapakkia oli myös Handa-sensein peruukin kanssa, minkä vuoksi korvaavana ratkaisuna toimi valkoinen huivi (oikeasti tyynyliina), jollaista hahmo välillä käyttää.

Kalaan kannattaa mennä illalla ennen auringon laskua, silloin se syö parhaiten.

Varo, siinä on liukast- SENSEEEIIII!

Joku onneton onnistui jumittamaan koukun kiinni pohjaan.

Kalastaminen on väsyttävää puuhaa varsinkin tumpelossa seurassa, paras levätä hetki.

Handa ei saanut yhtään kalaa, ei pienintäkään sinttiä...

Onneksi tyyni vesi ja kuulas taivas rauhoittavat pettyneen kalamiehen.

Viileä vesi virvoittaa varpaita.

Tämänvuotisen kesäconipuutteen ja sopivan ympäristön eli Puijon metsän tiedossa olon takia suunnitteilla olisi kesälle photoshoottia myös Mononokesta, mutta aikataulut ovat ongelmallisia. Juhannuksena sisko oli kotona, mutta sää ei valitettavasti antanut mahdollisuutta kuvata. Toivon kovasti, että shootti saataisiin onnistumaan, sillä olisi mukavaa ottaa kuvia muulloinkin kuin coneissa. (Ja jos vain mahdollista niin ilman hyttysiä tietenkin.)