Eksoottisia uppoavia veneitä

Viikonlopun treeni: kauho vesi pois veneestä

Perjantai. Kävimme todistamassa KalPan kahdeksatta peräkkäistä häviötä.  Pelicansin maalivahti teki suloisesti, kun auttoi mailallaan verkkoon jäänyttä kiekkoa tippumaan katsomon puolelle kun lapsi sitä omakseen tavoitteli.

Lauantaiaamu. Lähdetään torille. Savolaisen kieron parkkihallin jälkeen pääsee maan pinnalle. Kauppahallin puodit ovat suloisia.
Juustokaupan kohdalla pitäisi ottaa jotain juustoa, ihan mitä vaan. Yksi näyttää sitten mielenkiintoiselle, siinä on tummaa suonistoa. En tiedä, mitä se on. Sitä kuitenkin, maistuu pahalta, hyvältä, hyvänpahalta.
Mausteita ovat hyllyt täynnä. Curryakin on kolmea erilaista. Jeera ja jokin masala ovat tuntemattomia mukaantarttujia.
Muikunmätiä vielä ja sitten ulos. Miksi täällä on metrilakukauppias, eihän nyt ole markkinoita. Omenat ovat pulleita ja hyvännäköisiä. Päärynöistä olisi tarkoitus kokeilla jälkiruokaa. Pieniä sipuleita, multaisia porkkanoita. Reilu kilo ja kaupanpäälliset tekevät torikauppiaista ihania.
Normaalista kaupasta tarttui mukaan kumkvantteja. Olen himoinnut sellaisia omaksi siitä lähtien kun näin niitä ilmielävinä Helsingissä.

Käymme kotona syömässä. Kanakastikkeeseen on livahtanut ehkä liikaa perunajauhoja, kastikkeen kuuluisi valua mutta tämä on limaa. Pitää käydä töissä, vaikka vapaapäivä kalenterin mukaan onkin.
Kaikki sitten keskeytyy, kun tuntematon numero soittaakin. Vene on jälleen vajonnut. Ei auta muu, kuin siivousämpäri mukaan ja satamaan.

Kyllähän tuo pinnalla on, mutta on vettä senverran että penkit melkein jäävät veden alle. Ämpäri käteen ja kauhomaan. Kyllä se pinta laskee, kun kauhoo. Koska olen taitava, saan kasteltua järven lisäksi itsenikin. Housut ovat läpimärät. Vettä on silti jäljellä, ja ämpärillinen toisensa jälkeen lentää täyttämään suurempaa lammikkoa. Lopulta vesi on saatettu takaisin luonnolliseen elinympäristöönsä. Tekee mieli kotiin.

Illalliseksi on jotain erikoisempaa. Rapuja. Niissähän on paljon vaivaa ja vähän syötävää. Vaiva kannattaa kuitenkin, ne ovat hyviä. Jälkiruoaksi onkin sitten eksoottisia hedelmiä. Kuvien hedelmien lisäksi myös granaattiomenaa, mutta sen kuva olikin tottelematon. Kiwano saa nimen ektoplasma. Sen limaiset, siemeniä ympäröivät limat ovat yllättävän kirpeitä, tuntuvat aika mukavalle suussa. Pitahaya maistuu melko jauhoiselle, sillä ei ole selkeää makua mutta ei se pahaakaan ole. Karambola on raakaa. Se maistuukin lantulle. Granaattiomenaa on tullut ennenkin maistettua, siinä on selvästi vahvin maku. Kumkvantit maistuvat päältä makeille ja sisältä kirpeille. Hyviä.

Kiwano

Pitahaya

Karambola

Aikaansaamattomuus, syysloma

Tämä on vaan päässyt lipsahtamaan käsistä

Kuten voitte edellisen päivityksen ajankohdasta mahdollisesti päätellä, on päässyt tovi vierähtämään.
En ole kertonut mitään syyslomastani.

 Lauantaina, 12 päivä oli sitten erään kaverini syntymäpäivät. Ihmiset olivat juuri loman alettua rynnänneet matkoihinsa, joten meitä vieraita oli sitten vain kolme.
Meidän oli tarkoitus katsoa Stephen Kingin Se- kauhuelokuva. DVD- soittimessa oli kuitenkin jotain häikkää eikä playstationkaan pystynyt levyä soittamaan. Päädyimme seulomaan äänityksiä. Sieltä löytyi sitten joku zombie- elokuva. Ensimmäisen mainoskatkon koittaessa päädyimme vaihtamaan elokuvaa Hostel- nimiseen elokuvaan. Ei sekään aluksi paljon paremmalta vaikuttanut. Elokuvan edetessä mietin, miksi tällaisia edes tehdään. Elokuvan kauhu perustui kidutukseen. Se oli iljettävä. Tässä ei haitannut yhtään se, että päähenkilö säästyi muutamaa sormea kevyempänä. Vaikka pelastuminen oli klisee noin kamalassa elokuvassa se oli ainut valonpilke.

Seuraavana päivänä pääsimme toteuttamaan kauan suunnittelemaamme vierailua. Siskoni ja minä suuntasimme Patongin luokse. Oli määrä viettää siellä useampikin yö.
Sunnuntaina leivottiin mokkapalaa ja pitsaa. Tein myös tortillakastikkeen, johon tällä kertaa tuli sipulia, toisin kuin viimeeksi. Koska 80- luvun sähkövatkain sanoi sopimuksensa jotenkin irti, oli kaivettava kaapissa lojunut hyvin sekava ja moniosainen yleiskone esiin. Vatkasin kuitenkin myöhemmin mielummin kerman käsin, ja sehän on hyvää treeniä lihaksille.

Hyvää harjoitusta saa myös rumpuja soittaessa. Siellä oli sähkörummut. Akustiset olisivat tietysti olleet lähempänä sydäntäni, mutta jos olisin niitä paukutellut kanssaihmisten katseet eivät olisi olleet kovin suopeat. Kodista löytyi myös sähkökitara, akustinen kitara ja semmoset sähköllä toimivat kosketinsoittimet.
Mutta niitä rumpuja minä siellä soittelin, kun kyllästyin katselemaan jotain elokuvaa. Ihana olo, viimeeksi soitin kaksi vuotta sitten musiikintunnin rumpukokeessa, josta sain muuten kympin. Siihen liittyy mukava muisto.

Olimme siellä elokuvien katsomista varten, joten myös katsoimme elokuvia.
Yksi päviä oli pyhitetty Harry Pottereille, ja tiedä huviksesi että ne kestävät yhteensä noin yhdeksäntoista tuntia. Näiden lisäksi oli Transformerseja, Batmaneja, Sherlockia ja Les Misebablesia. Star treckin ajan paistoin vohveleita ja soitin rumpuja. Kyllä oli outoa palata todellisuuteen.


Olen löytänyt mukavia, aitoja nahanpalasia ja kunhan saan kaavat johonkin kuntoon ja ommeltua jo kertaalleen yhteenkurotuista palasista hanskat, olen onnellinen.

Partyparty sitten.

Lauantaita.

Oli tekemistä ennen ihmisten linnottautumista.
Piti leipoa. Kakkua, keksejä, muffinneja ja minipitsoja.
Ja piti siivota.

Kun kello tulee lauantaina neljä tekee mieli sammua siihen paikkaan, nyt se uurastus on ohi.
Ei, se alkaa vasta viideltä. Ovikello alkaa soida ja sisään päästetään oven naristessa kauniisti ihminen ja toinen ja seuraava. Viisi kappaletta vieraita ja kaksi kotiväkeä.

Miksi turhaan yläkertakin siistittiin, nämähän pysyvät hyvässä ruodussa alakerrassakin.

Ihmiset viihtyvät keskenään ja syövät. Lumitorttu- ohjeella tehdyt muffinit menevät hyvin kaupaksi.

Tulee aika. Aika selvittää mitä paperien takaa löytyy.
Kreikkalaista teetä ja rannekoru. Rannekoruja ja hiuskoristekukkia. Kaulakoru ja pukukoruhakaneula. Aurinkoenergialla toimiva lyhty. Vesivärit ja kirjaston poistomyynnistä kahdellakymmenellä sentillä ostettu lehti. Dingo-lehti. Ihanaa~aa~a

Pidän näistä. Etenkin lyhty saa runsaasti huomiota ja se on nyt lemmikkini. Se tunnistaa hämärän. Söpöä.