Vanhojentanssahtelua

Vanhojentanssit olivat perjantaina. Tanssiminen oli mukavaa, seura oli mahtavaa ja oli todella siistiä kun kaikki olivat niin hienona. Päivä oli erittäin positiivinen kokemus. Nyt jäljellä on enää haikeus. En olisi uskonut, että jäisin niin kovasti kaipaamaan tanssimista. Ehkä se, miten kauan ja huolella yhteen päivään valmistauduttiin, sai aikaan niin kovan tunnelatauksen, että siitä luopuminen tuntuu pahalta, tai jotain. Oli miten oli, päivä oli ihana, ja itse tehty mekkoni keräsi kehujakin, joten voin olla ehkä hieman ylpeä luomuksestani.

En nyt tiiä miten oikein on julkaista ihmisistä kuvia ilman suostumusta, mutta tässä jokunen tällainen missä kukaan ei ainakaan ole hirveän epäedustavan näköinen.

Sormus ja kaulaketju olivat lainassa isosiskolta ja toivat omaan makuuni sopivan hienostunutta säihkettä

Suuret kiitokset kaverilleni, joka lakkasi nämä uskomattoman hyvin mekkoon sointuvat kynteni. Näissä on aluslakkaa, kolme kerrosta vaaleansinistä mattalakkaa, mustalla lakalla tehdyt leimaukset ja päällilakka.

Mekko näytti loppujen lopuksi melkolailla erilaiselta kun olin suunnitellut. Ensimmäisissä luonnoksissa etuosassa olisi ollut ristikkäin meneviä nauhoja ja vähemmän pitsiä. Yläosa oli myös täysin suora, ja helmassa oli ruusuja paaaaljon enemmän. (Ja niitä minä myös tein kymmeniä, mutta tajusin vasta tyllihelman valmistuttua, että moinen määrä saa mekon näyttämään homssuiselta ja halvalta ja ties millä tavoin huonolta. Kuuntelin siis järkeäni, ja pitäydyin maltillisesti kolmessa ruusussa edessä ja kahdessa takana. BTW, tylliäkin ostin noin 20 metriä, mutta käytin vain 12, koska  muhkeampi ei vain toiminut. Mekolle tuli siis periaatteessa enemmän hintaa kuin kankaat maksoivat, mutta onneksi tylli maksoi metriltä vain kolme euroa ja musta organza muistaakseni viisi euroa.)

Jos joskus tulee tilaisuus, missä pääsisi taas tanssimaan näitä tansseja tässä mekossa, niin olisin kyllä onnellinen. Valitettavasti tämä taisi nyt olla tässä, ja enää voi vain muistella.

Vanhojentanssimekko etenee.

Ruusuyksilö. Näyttää luonnossa paremmalle.

Vanhojentanssimekko on ollut suunnitteilla kesästä 2014 ja ensimmäiset kangasostotkin on tehty hyvän aikaa sitten. Viime vuoden loppumetreillä otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin oikeasti, mistäpä muustakaan kuin vähäpätöisimmästä asiasta: kangasruusuista jotka tulevat koristeeksi helmaan. Niitä tuli hiuksiin laitettava mukaan laskien kolmekymmentäviisi kappaletta. Alkuperäinen ajatus oli noin kahdestakymmenestä kolmeenkymmeneen, mutta en pane pahakseni sitä että niitä tuli vähän enemmän. Saapahan dramaattisemman lopputuloksen, heh.

Kaavoja piti muokata hieman takaa leveämmäksi, että saan haluamani alaspäin kapenevan korsettikiinnityksen.

Vuori ommeltuu.

Päälliosa tukikankaineen.

Tämän vuoden puolella etsin Suuri Käsityö- lehdestä korsetin kaavat. Lakanakokeiluversion jälkeen leikkasin palat päällikankaasta ja vuoresta. Vuoren ompeli nopeasti kasaan, päälliosa vaati enemmän valmistelua. Silitin paloihin kiinni tukikankaat ja kiinnitin pitsin.

Aluksi leikkasin pitsistä isommat kimpaleet. Tämäkin vaati tarkkuutta, että pitsin kuviot sattuisivat oikeille kohdilleen. Jätin siis saumavarat etuosaan. Takaosalla ei  ollut niinkään väliä, koska sitä en aikonutkaan "avata".

 Harsin etuosan kiinni ja sovittaessani merkkasin parhaan reitin pitsin reunalle. (Kuva saa pitsittömän alueen näyttämään neliömmältä kuin se on johtuen saumavaroista ja yläpalojen päällekkäisyydestä) Olen melko tyytyväinen pitsin kulkuun, mutta tästä katsoen vasemmalla ylhäällä se on hieman kumman muotoinen. (Vai olenko vain liian itsekriittinen?)

Nyt ei ole pahemmin aikaa mekon edistämiselle, kun muut deadlinet painavat päälle. Koeviikon jälkeen on onneksi mukavasti aikaa spurtata mekko valmiiksi.