maanantai 31. joulukuuta 2018

Itsenäistymisen ja naiscossien vuosi 2018

Taas vetelee vuosi viimeisiään ja on aika kaivella muististaan, mitä kaikkea sen aikana tapahtuikaan. Vuosi oli minulle hyvin merkittävä opiskelemaan pääsyn ja omilleen muuton vuoksi. Koska elämäntilanteeni on nykyään hyvin erilainen verrattuna tammikuuhun, tuntuvat alkuvuoden tapahtumat tavallistakin kaukaisemmilta.

Vuoden alussa askaroin parin uuden cossin parissa samalla, kun olin vielä töissä perheen firmassa ennen pääsykoeluvun aloittamista. En mieluusti eläisi tätä aikaa uudestaan, sillä cossikiireet yhdistettynä tunteeseen siitä, että hukkaan vain aikaa kun en ole vielä aloittanut lukemista, ei ollut mitenkään miellyttävä. Näin jälkikäteen ajateltuna oli kyllä parempi, että en alkanut täyspäiväisesti lukemaan heti tammikuun alussa. Lukuaikani oli aivan riittävä ja pidempi aika olisi todennäköisesti vain laskenut motivaatiota loputtomuuden tunteellaan.


Uusina pukuina Frostiin valmistuivat Saint Seiya: the lost Canvasin Sasha ja JJBA2:n Suzie Q.


Sasha on tämän vuoden cosseistani se, mihin olen vähiten tyytyväinen. Hölmö kaavoitusvirhe teki helmasta epätasaisen ja järjetön puolentoista metrin peruukki on vaikea pitää sotkuttomana. Kenkävalintani oli kehno, mutta onneksi löysin jo kirpparilta sandaalit korkkareiden korvaajiksi seuraavaa kertaa varten. Kaikkien epätäydellisyyksien lisäksi virhe kameran asetuksissa teki kaikki photoshootin kuvat rakeisiksi, ja ilmeikkyyteni on luokkaa Räikkönen.

Positiivisena puolena sain kaulakorua askaroidessani tutustua worblaan, joka osoittautuikin näppäräksi ja yllättävän helpoksi materiaaliksi, sillä hiustenkuivaaja riitti kätevästi sen lämmittämiseen.



Sunnuntain Suzie Q olikin sitten onnistuneempi. Peruukkihankaluuksia lukuun ottamatta puku oli sekä todella mukava että ulkomuodoltaan onnistunut. Haluaisin kovasti päästä käyttämään tätä pian uudelleenkin. Kuvia cossista on vähänlaisesti, sillä Lahden kylmyys ei houkutellut kovin pitkään ulkoshoottaussessioon.

Muutama viikko Frostin jälkeen oli Yukiconin aika. Molemmat cossini olivat jo aiemmin käytettyjä, mutta conista erityisen teki se, että pidimme siellä siskoni kanssa ensimmäistä kertaa ohjelmaa, mikä oli jännittävää ja palkitsevaa. Näihin hommiin palaamme itse asiassa taas ensi vuoden Yukissa, ja tällä kertaa suurennuslasin alla on Initial D.

Yukiconin jälkeen aloin lukemaan päätoimisesti pääsykokeisiin, ja sitä kestikin sitten niihin toukokuun lopun pääsykokeisiin asti. Näin jälkikäteen tuntuu aika uskomattomalta, että käytin noin neljänneksen vuodesta vain pääsykoelukemiseen. Onneksi enää ei tarvitse stressata tulevaisuudesta niin paljon.

Kuten olen aiemminkin kertonut, hain siis ensisijaisesti Jyväskylään ja toissijaisesti Joensuuhun psykologiaa lukemaan. Jyväskylässä pääsin läpi ensimmäisestä mutta en toisesta vaiheesta ja Joensuussa taas pääsin sisään toiselta varasijalta. Ennen kuin mikään oli varmaa, yritin pysytellä turvallisen pessimistisenä ja suunnittelin kaikkea, mitä voisin seuraavana välivuonna tehdä. Kesä muuttui huomattavasti ihanammaksi sen jälkeen, kun sain tiedon opiskelupaikasta. Kaikenlaisten asioiden hoitaminen, kuten asuntohakemuksen teko ja opintotuen haku oli uutta ja jännittävää.

Kesällä olo tuntui hieman tyhjältä conittomuuden takia, kun molemmat suuret kesäconit jäivät välistä. Ohjelmassa oli kuitenkin matkailua, kuten pieni Tallinnanreissu siskon kanssa kahdestaan ja perinteinen Norjanmatka perheen kanssa.

Elokuun lopulla muutama päivä ennen koulun alkua koitti lopullisen muuton aika, osan tavaroista olimme käyneet viemässä paikalle jo noin viikkoa aiemmin. Pari ensimmäistä päivää eivät olleet erityisen juhlallisia, sillä sain muutosta muistoksi viikon mittaisen selkäkivun, huoneessa tuntui olevan loputtomasti laatikoita ja nyssyköitä odottelemassa järjestelyä, eikä minulla ollut edes oikeaa sänkyä vielä.

Muutto oli pienoinen shokki, sillä yhtäkkiä olin aivan yksin ankeassa kerrostalossa vieraassa kaupungissa. Mielialani kuitenkin parani, kun parin päivän sisään kaksi kämppistäni muuttivat soluuni, ja koulu alkoi tuoden päiviin paljon uutta ja jännittävää sisältöä sekä uusiin opiskelutovereihin tutustumista.

Sopeutuminen itsenäiseen elämään kävi helposti. Tykkään ruoanlaitosta, eikä itselleen sapuskan järjestäminen ole tuntunut taakalta. Pikemminkin on ollut vapauttavaa saada aina päättää, mitä tekee mieli syödä, ja rauhassa kokeilla kaikkea uutta. Hauskaa on myös ollut kuulla kämppiksiltä, että jätän kuulemma aina keittiön hyväntuoksuiseksi.

Heti toisena viikonloppuna muuton jälkeen oli Tracon. Alkuperäinen cossisuunnitelma Shunin clothiversiosta siirtyi vuodella vaikeuksien ja motivaation puutteen vuoksi, mutta tilalle tein Boku no Hero Academian Bakugoun fantasy-version, mikä oli kyllä yksi vuoden parhaista päätöksistä.


Bakugou ei ole täydellinen asu, mutta istuu hahmotyypiltään täydellisesti lempicossilokerooni. Peruukki on myös suuri syy siihen, miksi pidän cossista niin paljon. Sen muokkaaminen sujui kuin unelma, ja kokemuksesta tiedän, että jos olisin yrittänyt vääntää tavallisesta suorasta peruukista vastaavaa, olisin epäonnistunut surkeasti, eikä hahmonäköisyys olisi ollut läheskään yhtä hyvä.


Tykkäsin todella myös Traconin toisesta cossistani, eli JJBA4:n Tomokosta. Jotenkin huvittavaa, että päädyin cossaamaan samana vuonna molempia Josephin elämän naisia, ja Joseph on vielä lempihahmoni... Tämä cossi on melko kasuaali, ja takkia pidin muuten vaan sekä keväällä että syksyllä, koska se vaan on niin kiva ja saa tuntemaan olon elegantiksi. Tätä asua ei ole väkerretty kiireessä, enkä kokenut sitä tehdessäni yhtään epätoivon hetkeä, mikä oli ihanaa.



Tämän vuoden kokonaiscossisaldo on siis neljä, joista kolme oli naisia. Tämä on minulle hyvin epätyypillistä, sillä ennestään minulta löytyi vain kaksi naiscossia. Hassua sinänsä, etten ole tehnyt enempää aiemmin, sillä tykkään kuitenkin hameiden ja mekkojen tekemisestä ja päällä pitämisestä noin muuten. Syy taitaa löytyä siitä, että cossaan useimmiten lempihahmojani, joiden joukossa naiset ovat vähemmistössä syystä tai toisesta.

Syksyllä täytin 20. Se ei muuttanut oikeastaan mitään, mutta välillä tuntuu oudolta, että teinivuodet ovat ohi, enkä koskaan enää tule olemaan tämän nuorempi. Mitään varsinaista ikäkriisiä ei kuitenkaan ole, sillä tiedän kyllä ettei 20-vuotias ole vielä vanha millään mittarilla. Erityisen helpottavaa omalla tavallaan on, että fukseissamme olen nuorimmasta päästä, eivätkä ne muutamaa vuotta vanhemmat opiskelukaveritkaan ole sen erilaisempia tai mitenkään liian myöhässä aloittaneita. Vielä viime vuonna ajattelin, että opiskelupaikan pitäisi irrota ensimmäisellä yrittämällä, mihin vaikutti selvästi se, että sisko ja läheisimmät kaverini pääsivät kaikki sinne minne halusivat suoraan lukiosta. Ajatusmallihan on tietenkin aivan typerä, sillä ei eri aloille pääsyä voi vertailla suoraan, eikä välivuoden pitäminen tee kenestäkään huonompaa.

Loppuvuosi kului opiskelujen parissa. Kaikki muu paitsi filosofia on mennyt hyvin. (En ole ikinä pitänyt siitä enkä nytkään lukenut kirjoja muutoin kuin selailemalla, ennen kuin menin tenttiin josta sain hylätyn. Kuusi opintopistettä on meillä siis pakollista suorittaa, en ole niin masokisti että olisin ottanut sitä vapaaehtoisesti.)

Opintojen ohella olen viettänyt aikaa joidenkin opiskelukaverien kanssa myös yliopiston seinien ulkopuolella. Pari yhteistä illanviettoamme ovat olleet muutaman tapahtuman lisäksi syksyni kohokohtia. Odotan ensi vuodelta sitä, että pääsemme kaikki tutustumaan toisiimme vielä paremmin.

Joulukuussa pääsi lomille varsin aikaisin, ja lähdinkin kotiin heti kun pystyin. Mistään löhöilylomasta ei kuitenkaan ole voinut puhua, sillä firman toimiston muutto on pitänyt kiireisenä. Viidentoista vuoden paperiarkiston läpikäynti ei ole mikään nopea homma, mutta onneksi mukavampaakin on ollut, kun olen päässyt suunnittelemaan ja toteuttamaan uuden toimiston sisustusta.

Joulu on juhlittu ja uusi vuosi kolkuttelee jo lumimyrskyineen ovella. Ensi vuosi ei tuo yhtä suuria muutoksia kuin tämä, mutta jotain uutta tulee kuitenkin kokeiltua. Toivon että pääsisin kesätöihin Joensuuhun tai Kuopioon, ihan mihin hommaan vain. En ole tettiä lukuun ottamatta ollut töissä firmamme ulkopuolella, mikä alkaa tässä iässä jo tuntua taakalta ja häpeän aiheelta.

Cosplayn saralla ensi vuodesta tulee tätä vuotta aktiivisempi. Suunnitelmat ovat melkolailla valmiit jo koko vuodeksi, mutta jätetään ne muut myöhemmiksi ja todetaan, että Frostiin olisi suunnitteilla perjantaiksi Initial D:n Takahashi Keisuke, lauantaiksi FMA:n Winry Rockbell ja sunnuntaiksi Yuri!!! on Icen Yurion free skate- asu. Yukiconiin taas lauantaiksi Binan Koukou Chikyuu Bouei-bu Love!:n Zao Ryuu, joka pääsee ihan kisalavallekin yhdessä Enin kanssa, ja sunnuntaina uudelleen Keisuke ja luennonpito. Alkuvuodesta ei siis taaskaan tule tekemistä puuttumaan.

Toivottavasti tämän vuosikymmenen viimeisestä vuodesta tulee onnellinen vuosi meille kaikille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti