Yukicon 17.-18.2.2018

Saavuimme Helsinkiin perjantaina hyvissä ajoin. Kiireettömällä aikataululla kävimme muun muassa Hobbypointissa, Arnoldsilla ja Tokyokanissa, josta ostin (pettymyksekseni) hyvin kitkerää teetä. Myös viimevuotinen tavoite päästä japanilaiseen ravintolaan syömään katsudonit toteutui viimein ravintola Kotossa. En kyllä itse hakisi luistelumotivaatiota kyseisestä possukulhosta, ei ollut niin upean herkullista mutta ihan hyvää kuitenkin.

Ennen Vantaalle mummolaan siirtymistä kävimme conipaikalla hakemassa ohjelmanpitäjäbadgemme. Yukicon oli tosiaan siitä jännä coni, että oltiin ekaa kertaa jossain muussa kuin peruskävijän roolissa. Badgea rannekkeen sijasta järjestyksenvalvojille vilautellessa tuli kyllä tosi ammattimainen olo, heh.

Lauantaina cossasimme Hunter x Hunterista, minä olin Hisoka ja sisko Chrollo. Näiden kohdalla meikkaamiseen menee kulmakarvanpeittämisineen ja naamakuvioineen paljon kauemmin kuin muiden cossien meikkeihin, emmekä viitsineet pahemmin kiirehtiä, joten saavuimme Messukeskukselle lopulta noin puoli kahdentoista aikaan. Cossikisalippujen jako oli juuri alkanut, eikä jonoconitus huvittanut, joten päätimme hakea liput ruuhkan hälvennyttyä jos niitä vielä olisi, mikä onnistuikin.

Aamupäivästä ei ollut mitään ihmeempää tekemistä. Kiertelimme vähän conipaikkaa ja hengailimme. Koska Pasilan aseman remontin takia kävelyetäisyydellä ei enää ollut perinteistä conipurilaismestaa, kävimme ostamassa kaupasta hiukan terveellisempää syötävää. En varsinaisesti nauti korkokenkien ja jäisen tien yhdistelmästä.

Hengaillessamme eräs Killua-cossaaja (jonka lödätte Instagramista nimellä ainomonster) ja hänen kaverinsa tulivat pyytämään meitä yhteiseen photoshoottiin. Lähdimme tietysti mielellämme mukaan siihen, ja hauskaa meillä olikin. Osallistuimme myös heidän videohaastattelumuotoiseen kouluprojektiinsa, jossa oli aiheena cosplay.

Pitkäkynsikamut ja yks kateellinen Chrollo

Killua ei pahemmin arvosta Hisokaa

Hempeilyä ei suvaita

Kävimme taidekujalla, ja ostin sieltä jopa jotain ensimmäistä kertaa ikinä. Tähän vaikutti se, että olin jo päättänyt etsiä tosissani jotain ostettavaa, mutta myös se, että Yukiconin taidekuja on niin väljä että siellä oikeasti mahtuu olemaan, toisin kuin esimerkiksi Desuconin tungostunnelissa. Vaikka tilaa on, olisi silti mukavaa jos kujalaisten kaverit eivät tulisi kymmeneksi minuutiksi turinoimaan heidän pöytiensä eteen ja estämään muiden pääsemistä pöydille...

Maailman söpöin Ryocharmi lauantailta ja maailman söpöin kuutticharmi sunnuntailta.

Kävimme myös kiertämässä kirpparin, mutta sieltä ei löytynyt mitään ostettavaa. Myyntipöytien puolelta bongasimme 2-laatuista valkoista worblaa, jonka päädyimme ostamaan. Sen sai onneksi jättää säilytykseen pöydälle seuraavaksi päiväksi haettavaksi.

Jossain välissä kävimme tutustumassa Green roomiin, nyt kun kerta oli siihen mahdollisuus. Hyvä äänieristys oli miellyttävä juttu, huoneessa oli erittäin rauhoittava tunnelma.

Uskaltauduimme vielä ulos shoottaamaan hetkeksi. Tuuli oli viheliäinen ja joku ohikulkija-känniääliö yritti tunkea samaan kuvaan Chrollon kanssa, joten erityisen miellyttävä kuvaustuokio ei ollut, mutta tulipahan joitain ihan kelvollisia kuvia, näiden cossien aiemmassa kuvasaldossa kun ei kehuttavaa ole.

Ku oot rikollispomo ja tunarialaisesi ottavat turpiin tenavilta

Pian oli cossikisojen aika. Salin sisäänmenossa oli yritetty jotain uutta ja outoa organisointitapaa, jossa muodostettiin A- ja B-lippujonoja, joista päästettiin ihmisiä vuorotellen sisään etsimään paikkojaan. Olisi ollut kyllä yksinkertaisempaa ohjastaa salin etuosaan menijät etuovesta ja takaosaan menijät takaovesta mutta jaa, kai se oli mukavampaa hoitaa sekavammin. Kisat tuntuivat etenevän hyvin vauhdikkaasti.  Kisaajien cossit olivat kyllä hienoja, etenkin yksilösarjan voittaja oli todella onnistunut. Messukeskuksen huonoimpiin puoliin kuuluva oikean salin puuttuminen kyllä latistaa aina tunnelmaa, tasapohjaisen katsomon takaosista kun ei juuri lavalle näe. Kisassa takanamme istuneilla tuntui myös olevan negatiivinen sanansa sanottavana jokaisesta asiasta, mikä ei hirveästi fiilistä kohottanut.

Kisan loputtua etsimme rauhallisen paikan ihan vain istuskeluun ja rennompaan kuvaukseen.

Kauhea salakuvaaja asialla

Tankotanssija-Hisoka

Aikamme lahnailtuamme lähdimme seikkailemaan takaisin mummolaan, missä lämmin ruoka jo odottikin <3 Silitimme seuraavan päivän asut, pakkasimme ja kävimme powerpointimme läpi tehden viimeiset viimeistelyhionnat.

Koska ohjelmamme "Taikapoikaelämää rakkauden ja kylpemisen voimalla" oli heti aamusta, oli herättävä aikaisin, jotta ehtisimme kiireettömästi paikalle. Herätyskello soi hieman kuuden jälkeen, ja muuntautuminen luentomme aiheena olevan sarjan, Binan Koukou Chikyuu Bouei-bu LOVE!n kaksosiksi, Haruhikoksi (minä) ja Akihikoksi (sisko) alkoi.

Minä vasemmalla ja sisko oikealla

Saavuimme conipaikalle ennen puoli kymmentä, joten aikaa ennen kymmeneltä alkavaa luentoamme oli hyvin. Laitoimme kaiken valmiiksi ja odottelimme kun ihmisiä valui hiljalleen paikalle. Yksi innokas tosin oli tullut paikalle jo ennen meitä, ja hän kertoi alkaneensa katsoa Binania, koska oli kiinnostunut siitä ohjelmakuvauksemme perusteella. Tavoitteemme tutustuttaa porukkaa sarjaan siis onnistui ainakin yhden ihmisen kohdalla!

Paikalle ei tullut lopulta mitään suurta yleisöä, mikä oli kyllä ihan odotettavissa sarjan tuntemattomuuden ja aamuajankohdan vuoksi. Se oli ehkä ihan hyväkin sitä ajatellen, että kyseessä oli tosiaan ensimmäinen luentomme, ja suuremman yleisön edessä olisi takuulla ollut paljon pelottavampaa olla. Nyt pieni jännitys tasaantui nopeasti sen jälkeen, kun pääsimme aloittamaan. Luento meni kai ihan hyvin, varmasti unohdettiin kyllä mainita osa asioista, mitä olimme miettineet. Kahdestaan puhuminen oli helppoa. Tiimityömme toimi hyvin, ja täydensimme toistemme sanomisia. En kyllä haluaisi pitää mitään esitelmää yksin. Saimme ohjelman pidettyä siinä tunnissa, mikä sille oli varattukin, eikä aikaa jäänyt hirvittävästi ylikään, mihin olen tyytyväinen.

Ohjelmanpidon jälkeen iski todella raukea fiilis, kun mitään velvollisuuksia ei enää ollut. Olisimme mielellämme menneet katsomaan AMV-kisaa, mutta se alkoi heti ohjelmamme jälkeen, emmekä halunneet ottaa turhaa stressiä sinne ehtimisestä, joten se jäi välistä. Se positiivinen puoli siinä kuitenkin oli, että pääsimme Messukeskuksen klubiravintolaan käyttämään ilmaisruokalippumme heti kun se avautui. Ruoka oli todella hyvää ja oli luksusta ettei conipaikalta tarvinnut poistua.

Asuihin mätsäävä karkkikaveri

Ruokailun jälkeen vasta iskikin järjetön koomaväsy. Kävimme vähän Green roomissa pöhnäilemässä, kunnes lähdimme taas kiertelemään ympäriinsä. Lopulta päädyimme toiseen kerrokseen hengailemaan, ottamaan selfieitä ja syömään karkkia. Pian pari kaveriani (jotka olivat edellisenä päivänä luvanneet tulla katsomaan ohjelmaamme mutta nukkuivatkin pommiin) sattuivat paikalle, oli mukavaa taas nähdä heitäkin.

Yritimme vähän ryhdistäytyä ja ottaa myös kunnollisia kuvia. Ulos ei huvittanut mennä, mutta nurkka-ikkunasta tuli onneksi mukavasti valoa sisään ja hissien ovet kelpasivat taustaksi ihan hyvin.

Jo aiemmin on ollut tarkoitus käyttää conissa näitä tosi mageita halppisaurinkolaseja, mutta ne ovat aina unohtuneet. Nyt kun saatiin pokat päähän oltiin kyllä ehdottomasti conin cooleimmat kaksoset. Tuntui myös siltä, että lasit päässä useampi pyysi kuvaa ja päädyimmepä jollekin videolle vetämään discotanssiakin, en ole tosin edes yrittänyt etsiä tuota videota koska en ehkä kestäisi katsoa sitä ainakaan vielä.

Vähän ennen myyntipöytien sulkeutumista kävimme hakemassa worblamme talteen. Se toimi oivana kaukoputkiproppina.

Gora tähtäimessä

Tää koivuseinä on niin hieno, ah

Beppujen cossaaminen on kyllä todella kivaa. On mukavaa, että näytetään kuuluvan selvästi yhteen, niin kukaan ei tule kysymään kuvaa vain toiselta (niin kuin minulta lauantaina taas kysyttiin, huokaus) ja lisäksi näissä tulee tahattomasti jekuttaneeksi ihmisiä. Viime vuonna meitä luultiin yhdeksi ihmiseksi ja peilikuvaksi, tänä vuonna meiltä kysyttiin ollaanko oikeesti identtisiä kaksosia ja tulimme myös pahanpäiväisesti hämmentäneeksi erästä tyyppiä, kun sisko odotti vessan ulkopuolella, josta tulin ulos juuri samalla hetkellä kuin tämä henkilö oli tulossa sisään. Nopeaa teleporttausta.

Conin lähetessä loppuaan kävimme pukkarissa kuoriutumassa cosseistamme. Collarit tuntuivat jalassa ihmeellisitä, kun oli ensin ollut kaksi päivää putkeen joustamattomasta kankaasta olevissa housuissa. Asetimmekin tavoitteeksi tulevaisuuden cosseille, että yksiinkään ei tulisi täysin joustamattomia housuja, koska ne syövät mukavuutta niin tehokkaasti.

Conipaikalta poistuimme päärautatieaseman Burgen Kingiin. Helsinki on muuten kyllä ahdistava paikka, sillä ennen juniemme lähtöä meitä yritettiin saada kääntymään uskoon ja aiemmin useampi satunnainen ihminen tuli suoraan pummimaan rahaa. Onneksi pääkaupunkiseudulla ei ole pakko asua, viihdyn niin paljon paremmin rauhallisemmassa sisämaassa.

Kiitos conista <3

Tulevista coneista voin varmaksi sanoa vain Traconin, johon uutena cossina tulee Saint Seiyan Shunin clothiversio. Desucon olisi muuten ollut melko todennäköinen, mutta Lahden kaikki hotellit ovat loppuunvarattuja päällekäisen suuremman uimatapahtuman takia. Saapa nähdä miten se vaikuttaa kävijämäärään. Animecon taas jää välistä ihan vain protestin vuoksi, ei Messukeskus nyt niin hieno conipaikka ole ja lippujen hinnat nousevat varmasti pilviin. Oikea ratkaisu olisi ollut pitää Animecon Jyväskylän Paviljongissa, josta kävijät pitivät kovasti, mutta SCT selvästi ajatteli että se ei käy, koska Puriconia yritetään nyt tänä syksynä uudestaan pitää siellä. Jännittävää nähdä miten senkin kanssa käy.