Elämäpäivitys (sis. fanficin)

Tunnen ainakin ajatuksissani aloittavani uuden tekstin aina pahoittelulla siitä, miten kauan aikaa on kulunut viime kerrasta. Teen nyt sopimuksen. En pyydä anteeksi mistään.

Vielä puoli tuntia keskiyöhön. Huomenna on keskiviikko. Miksi kirjoitan tähän aikaan?

Koska pitäisi lukea ruotsin verbejä?

Ei. Koska kävin juuri suihkussa, huoneeni kylpee hennossa vaaleanpunaisessa valossa ja kuuntelen inspiroivaa musiikkia. Tänä syksynä musiikkimakuni on syventynyt kotimaiselta osastolta. Oletteko kuulleet Skädämistä, Nukista [Nuket], Pyhistä Nukista taikka Tannasta? Melko unholaan vaipuneita helmiä. Kuulostavat tällöin sekä raikkaan uusilta että maukkaan vanhoilta. Tykkään.

Elämäni tasapainoilee lukioiseni sekä harrastuksieni kanssa. Yleensä käy niin, että se opiskelu laiminlyödään. Suon sille huomiota illalla, poikkeustapaukset lukuun ottamatta. Lukio ei kannusta muiden kuin kielten läksyjen tekemiseen. Koko peruskouluajan tein läksyt melko tunnollisesti. Nyt tekemättä jättämisestä ei seuraa mitään, joten en tee. Se on karhunpalvelus.

Päässä pyörii lähinnä Fairy Tail ja cosplay. Ihan pian pääsee käyttämään pian valmistuvaa... kaulaliinaa. Jos siis tulisi viileämmät säät.

Loppuun haluan jakaa teille ensimmäisen kirjoittamani fanficin. ÄLKÄÄ käsittäkö väärin. Idea ei ollut minun. Satuin vain lukemaan erään hyvin heikolla suomen kielellä kirjoitetun ficin, jonka juoni oli tämä. Halusin kirjoittaa sen uudestaan koska en kestänyt sitä suomen kielen väärinkäyttöä.

Levi makoili vuoteellaan. Päivään ei ollut mahtunut montaa hyvää hetkeä. Jokainen oli omalla tavallaan onnistunut olemaan ärsyttävä. Jokainen typerä teko tuotti vain lisää harmia Leville. Miksei kukaan ikinä saanut hymyä hänen kasvoilleen?

Levi havahtui itsesäälissä kieriskelystä kuullessaan kolme kopautusta ovelta. Ovi aukesi varovasti ja Ruskeakuontaloinen pää ilmestyi esiin. Vihreiden silmien katse osui Leviin. ’’Saako häiritä?’’ Eren kysyi. ’’Anteeksi siitä, ettemme onnistuneet tänään täyttämään vaatimuksiasi’’ hän jatkoi. Hänen äänensä sävystä kuuli, että hän oli aidosti pahoillaan. Levi katsoi poikaa hiljaa. Eihän tämä ollut tehnyt mitään, mistä täytyisi pyytää anteeksi. Hänen ei olisi tarvinnut tehdä sitä muiden puolesta.

’’Ei se mitään’’ Levi tokaisi. ’’Jos haluat jotain hyödyllistä tehdä, niin voisit hieroa jalkojani. Lihakseni ovat hieman jumissa’’ Eren näytti hölmistyneeltä. Pyyntö oli odottamaton. Eren istuutui sängyn reunalle ja Levi nosti jalkansa tämän syliin.  Eren riisui hänen ruskeat saappaansa. Hän pudotti ne lattialle. Levin jalat olivat yllättävän pienet. Eren liu’utti sormiaan pitkin niiden pehmeää ihoa. Hän oli taitava käsistään. Levi sulki silmänsä ja nautti siitä, miten sormet vaelsivat juuri oikeista kohdista.

’’Kaikki käyttäytyvät kuin lapset’’ Levi valitti. ’’Jos ei ole vahtimassa niin pian jo ovat pahanteossa’’ hän jatkoi. Eren hymähti katsoessaan Leviä ’’Oletko sinä joskus edes pitänyt jostain? hän kysäisi, mutta tajusi olleensa hieman epäkohtelias ja käänsi katseensa takaisin jalkoihin. Levi katseli Ereniä ennen kuin vastasi. ’’Olenhan minä’’ Eren käänsi katseensa kiinnostuneena takaisin Leviin ja odotti jatkoa. Levi pysyi pitkään hiljaa. Hän nousi istumaan ja kaappasi Erenin posken käteensä. ’’Pidän sinusta’’ hän tunnusti. Eren jähmettyi paikoilleen ja hänen silmänsä revähtivät auki. Levi hengitti raskaasti. Hän toi kasvonsa lähemmäs Erenin kasvoja ja painoi lämpimät huulensa vasten tämän huulia.

Mitäs piditte eix ollu ihq?

Eiku