Hyttysoptimismia

Kesäloman alkupäivät ovat yhteen sulanutta mössöä, joka on mennyt lämpimästä ilmasta eriasteisesti kärsien. Ainoa saavutus, mitä tässä on saatu aikaan on tilkkukeräyksen edistyminen. Ne liittyvät vielä yhteen tilkkutäkiksi.

Avasin illalla ikkunan saadakseni sisään raitista ilmaa. Sain sitä, mutta sen mukana tuli myös muutama inisijä. Niitä metsästäessäni tuli mieleeni mietelmiä.

• Hyttysenpuremia ei kannata raapia. Silittele niitä.
• Jos kuitenkin haluat raapia, raavi pureman vierestä.
• Hyttysten havaitseminen ja nitistäminen terävöittää aistejasi ja parantaa koordinaatiokykyäsi.
• Ole onnellinen, hyttyset janoavat seuraasi.
• Älä laske nukkumaan mennessäsi lampaita, vaan hyttysiä ja puremia.
• Opettele rakastamaan hyttysten ininää, kehitä siitä huumetta, jota haluat vain lisää ja lisää.
• Hyttyset auttavat sinua filosofiseen ajatteluun. Miltä tuntuu, kun ärsyttää vietävästi? Onko fyysinen kutitusärsytys vai henkinen ininä-ärsytys palkitsevampaa?
• Hyttyset antavat sinulle luonnollisen kuppauksen, ne imevät pahan veren pois.

Kaadoin eilen lepän ojasta. Ojassa asustelevat sääsket kävivät kimppuuni ja lepän oksilla käyskenteli inhoamiani sinikoppakuoriaisia. Huomaan ihollani kävelevän jonkin minikokoisen mustan pisteen. Välillä tuntuu sille, että jokin kävelisi iholla, mutta se taitaa olla kuvitelmaa. On kuitenkin kammottavaa tajuta, miten paljon maailmassa on ötököitä.