Ei siitä säästä enempää. Kun pään liimaa ikkunaan, näkee.
Viikonloput ovat ihmeellistä aikaa. Niitä odottaa koko viikon.
Sitten ne tulevat. Matelevat ohitse eikä niistä saa otetta.
Sitten on taas arkiaamu ja luulet että viikonloppu juoksi käsistäsi vaikka syy oli vain saippuassa.
Muutamana viimeyönä nukahtamisessa on ollut pientä häikkää. En ole löytänyt mitään oikeaoppista tapaa saada mieli tyhjennettyä ajatuksista. Se on vaikea vaivuttaa uneen. Yritän jotenkin pyöristää ajatuksia. Keskeyttää ne ennen kuin ne ehtivät muodostua kokonaisiksi sanoiksi.
Ainakin sitä tietää nukahtaneensa, kun herää kolmen maissa. Jostakin syystä sitä alkaa miettiä, mitä söisi viimeiseksi ateriaksi ennen kuin kuolemantuomio pantaisiin toimeen.
Panna cottaa, tiramisua, suklaamoussea? Ei, jotain kotoista. Salmiakkia. Maitoa. Fazerin salmiakkipussi ja kaksi litraa Valion Hyla- maitoa. Oiva ateria.
Vuoden ensimmäinen koe on ohi. Se oli ruotsin pienimuotoinen. Minua risoo aineen numeron pudotus, ja onnekseni koe tuntui menevän hyvin.
Tein juuri elämäni ensimmäiset kohokkaat. Appelssiinista. Meille on kärrätty appelssiineja, hurjan mehukkaita. Parempi ne on syödä tuoreina. Kohokkaasta tuli Lässäkäs.
Vuodesta on jo kohta yksi kahdeskymmenesneljäsosa tahkottu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti