Mitäpäs tässä muuta sanomaan

Oli siinäkin sattuma

Kerroin eilen siitä koulujulistuksesta ja siinä olleesta kappaleesta ''On niin helppoo olla onnellinen'' (...vai kerroinko...?)
Se jäi tietenkin soimaan päivään loppupäiväksi.

Ja illalla, siinä kymmenen aikoihin.

Päätin vielä, että kuuntelen vähän radiota kännykästä.
Ja minä en tosiaankaan kuuntele radiota paljoa. Tänä vuonna muistan kuunnelleeni kaksi kertaa.
Ei siinä ei ollut järkeä.

Selailen sitten kanavia siinä läpi, kuuntelen kutakin vain muutaman sekunnin ajan.
Ja kuinka ollakkaan, The Voice. Sieltä on alkamassa tutun oloinen kappale.

Voi elämä.

Oli siinäkin sattuma, sehän siellä tietenkin kuuluu.

-------------------

Tänään~

Aamulla fysiikkaa.
  Olin eilen raapustanut jotain roskaa kitkavoimista.
  Jostakin syystä se oli plussan arvoinen, ja jouduin lukemaan sen.
  Kummaa.

Ja tiistaithan ovat näin helppoja.

Kahden tunnin jälkeen ruokailu.
  Jossa pääsin sitten miettimään.
  Ruokanahan oli leipää, joka maistuu pahvilta pahvikastikkeella (Koulu kutsuu sitä broilerimurekkeeksi)
  Niin, mietin. Miten jotkut ihmiset pystyvät syömään sitä hyvällä ruokahalulla ja hakemaan lisää.
  En ole erityisen nirso, mutta... Koulun pöperöt ovat jo niin omaa luokkaansa.

Ja lopuksi liikuntaa
  Tai sillä nimellä tätä oppiainetta kutsutaan.
  Olimme siis reilusti koulun ulkopuolella sijaitsevalla kentällä
  Ja opettajan tuloa sai itsessään jo odottaa yli vartin
  Sitten pääsemmekin ''pelaamaan''
  Lentopalloa.
  Masokistinen peli
  Eikä säännöistä hajua
  Tai etenkään siitä liikunnasta
  Lyhyesti sanottuna toimissamme ei ollut järkeä.

Tämän jälkeenhän kotiin oli selviydyttävä
  Pääsen lisäämään uuden reitin karttaan, joka on jossain pääni sisällä

Vai että vaihtelu virkistää