Ei selkoa

Tavallaan

I am suffering
But I can't feel the pain
I wan't to cry but I can't do it
I don't remember how to cry
I'm just empty nut
Whitout feels

Välillä tuo tuntuu kuvaavan erittäinkin hyvin elämääni
Tänään

Tosin oli hermoiltavaa, angstaus jäi taka-alalle

Koska. Se
Haastattelu
Se

Minulla on tapana aina hermoilla kaikki etukäteen
                               ja hermoilua kyllä tänään riitti
     Se meni ''hyvin''
Kai......
                       Mutta minä en halua kehua itseäni
                       Joten se kohta siinä oli  vähän ongelmallinen
Ja muutenkin
En ole täysin varma siitä, mitä ajattelen

Ai niin...

Dat face, so cute ____ Doushite

Sekavissa tunnelmissa tulevaisuutta peläten~~~~~~~~

Uneni Yhteys Todellisuuteen

Ei

Vielä aamulla ajattelin kertoa siitä, miten maisema on muuttunut puiden hakkuun takia

Sain vähän muuta ajateltavaa.

Uneni

Kaksi punaista silmää
Ne kuuluvat itselleni

Käy kuitenkin niin,
Että hetkessä toisesta katoaa jotain tärkeää
Värillinen alue ja pupilli ovat tiessään

Yritän nähdä silmällä
Kaikki on sumeaa

Pystyn kuitenkin näkemään

Muiden mielestä mikään ei ole muuttunut
Ei syytä valittaa

Mutta en kestä
Ilman sitä voi elää, mutta en halua

Varoitus. Lähipäivinä täältä löytyy rutosti angstausta.

Minulla ei oikeasti ole mitään oikeutta masentua
Toisten onnesta
Mutta en vain voi
Olla iloinen
Jotain tärkeää puuttuu
Siltä tuntuu
Silti se on ennallaan
Paitsi.
Se yksi lause, jonka voi nyt viivata yli

Mutta en halua

Ja olen taas kamalan itsekäs
Ja tyhmä
Ja inhottava ihminen

Mutta-
Olisi minun pitänyt tietää että näin käy vielä joskus
Mutta-
En vain halunnut ajatella sitä mahdollisuutta

Ja nyt olen tässä, piilottelemassa maailmalta hiusteni takana
Angstaamassa
Ilman oikeutta angstata

Jokaisen synkän pilven takana on toinen, vielä synkempi pilvi

Tai siis

Elämä ei lopu,
Se jatkuu
     Siinä.
Siinä on yksi niistä syistä miksi.
     Miksi.
Päätin kokeilla jotain uutta, ja voittaa ihmispelkoni

Ja kirjoitin nimeni paperiin
     Tosin
Pitää vielä saada lisää rohkeutta, jos nyt sitten käviksikin niin,
että pääsisin sinne oppilaskuntaan.

Ei sieniä

Tyhjä kuin maitopurkki

Jotenkin se pää vaan tuntuu olevan niin tyhjä, että parempaa otsikkoa ei löytynyt.
 Paitsi liian ikävä julkaistavaksi.

Toiset ihmiset vain ovat kykenemättömiä toimimaan jossain muussa kun omassa porukassaan.
 Ja toiset vain häipyvät, ja jättävät muut arvailemaan syitä.
  Nämä ihmiset. Ottavat päähän.
   Lopuksi kuitenkin ratkaisu on ihan okei..

Sieniä siellä, sieniä täällä

Sieniä. Miksi sieniä. Eikö opetussuunnitelmaan voinut kirjoittaa kasiluokalle mitään muuta kuin sieniä?
 Vaikkakin vain kahdessa aineessa niitä on.......

Ja Taas Tein Sen Virheen Että Oletin

Ja pelkkä ääni ei riitä.

Eikös se tunnu rajoittavan elämää
                                                  Ei kun. Kun ajattelee niin pelkkiä mahdollisuuksia se antaa.
Mutta masentaa muita.
                                 Eikä.
                                        Valaiskaa joku vähän <- kielioppi pielessä

Sen siitä saa, kun tuntee olevansa ilmapallo joka tyhjenee kaikesta voimasta
Ja unohdetaan se, että ilmapallon tulisi saada voimaa tyhjenemisestä, tai jotain.
Liikaa fysiikkaa~

Mitäpäs tässä muuta sanomaan

Oli siinäkin sattuma

Kerroin eilen siitä koulujulistuksesta ja siinä olleesta kappaleesta ''On niin helppoo olla onnellinen'' (...vai kerroinko...?)
Se jäi tietenkin soimaan päivään loppupäiväksi.

Ja illalla, siinä kymmenen aikoihin.

Päätin vielä, että kuuntelen vähän radiota kännykästä.
Ja minä en tosiaankaan kuuntele radiota paljoa. Tänä vuonna muistan kuunnelleeni kaksi kertaa.
Ei siinä ei ollut järkeä.

Selailen sitten kanavia siinä läpi, kuuntelen kutakin vain muutaman sekunnin ajan.
Ja kuinka ollakkaan, The Voice. Sieltä on alkamassa tutun oloinen kappale.

Voi elämä.

Oli siinäkin sattuma, sehän siellä tietenkin kuuluu.

-------------------

Tänään~

Aamulla fysiikkaa.
  Olin eilen raapustanut jotain roskaa kitkavoimista.
  Jostakin syystä se oli plussan arvoinen, ja jouduin lukemaan sen.
  Kummaa.

Ja tiistaithan ovat näin helppoja.

Kahden tunnin jälkeen ruokailu.
  Jossa pääsin sitten miettimään.
  Ruokanahan oli leipää, joka maistuu pahvilta pahvikastikkeella (Koulu kutsuu sitä broilerimurekkeeksi)
  Niin, mietin. Miten jotkut ihmiset pystyvät syömään sitä hyvällä ruokahalulla ja hakemaan lisää.
  En ole erityisen nirso, mutta... Koulun pöperöt ovat jo niin omaa luokkaansa.

Ja lopuksi liikuntaa
  Tai sillä nimellä tätä oppiainetta kutsutaan.
  Olimme siis reilusti koulun ulkopuolella sijaitsevalla kentällä
  Ja opettajan tuloa sai itsessään jo odottaa yli vartin
  Sitten pääsemmekin ''pelaamaan''
  Lentopalloa.
  Masokistinen peli
  Eikä säännöistä hajua
  Tai etenkään siitä liikunnasta
  Lyhyesti sanottuna toimissamme ei ollut järkeä.

Tämän jälkeenhän kotiin oli selviydyttävä
  Pääsen lisäämään uuden reitin karttaan, joka on jossain pääni sisällä

Vai että vaihtelu virkistää

Ei sitten

Ei pidä rakentaa elämää oletuksien päälle.

Silloin käy huonosti. Jos ottaa angstisen asenteen jo aluksi, ei pety.
Hetkinen.
Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Ilman toiveitahan siinä vasta masentuu.
Tärkeää olisi vain nähdä myös todellisuus.
Se
On joskus hankalaa.
Mutta ei nyt.
Nyt kävi näin.
Ei siitä sen enempää.

Koulurauhanjulistus. ''On niin helppoo olla onnellinen''
Miksi. Tuosta tulee mieleen rautakauppa.
Olisiko joskus ollut mainoksessa...?
Ei, vaan, pysty, olla, pokkana.
Yleisin ongelmani.
Jota en edes yritä korjata.

Älkää ihmiset olko kokoajan sairaina.
          Se ei ole oikein.
Olkaa terveitä, ja se on muuten käsky.

Sain muuten näköjään jotain tehtyä tälle blogin ilmeelle.........

Suunnitelma- kaunis ajatus

Mutta ei se aina ole kiinni siitä mikä huvittaa ja mikä ei

Toisin sanoen, suunnittelet sitten mitä tahansa joku tulee tyrmäämään sen.
Koska.
En oikein viitsi ruveta selittämään syvällisemmin näitä perusteluja.

Eli.
Saareen ei vienyt tie.
Masentavaa.
Olisin niin halunnut nähdä harhoja.
Tosin, nyt olisi ollut jopa mahdollisuus nähdä ei-harhoja.
Mutta ei se vaan kelpaa että ''Mennään sitten joku toinen kerta''
Ei.
Silloin siitä ei ole enää mitään iloa, mitä nyt on.
Ja.
''Tehdään nyt näin kun vieraat haluavat''
Mitä minä siihen oikein vastaan voin väittää.
Etenkin kun.

Siinä siis menivät nekin hienot suunnitelmat.

Mutta tänään mentiin kuitenkin Elonkorjuumarkkinoille.
  Niin kuin joka vuosi. Oikein kiva, joo.
    Mutta miksi sieniteltta. Tunnistin kyllä ne sienet ilman nimilappuakin.
  Sen siitä saa, kun asuu täällä.
Jos avaat kaapin löydät sieniä vuodelta 2003.

Muuten, Sadame se vaan osaa olla upea kappale.

Youtube:     //    Animecon IX Kuopio's city orchestra - X 1999 Sadame

Jotain erilaista

Koulu käryää ja vieraat tulevat

Eihän siinä päivän alussa mitään. Ei mitään poikkeavaa.
   Kaksi tuntia menee. Sitten onkin ulkovälitunnin aika.
   Ihmiset valuvat ulos.
   Normaalia.

Pian ihmiset kuitenkin alkavat valua kaikki samaan suuntaan. Miksi. En tiedä.
  Liitymme kuitenkin joukkoon.
  Sitä kautta päädymme kentälle, jonne palohälytyksen takia aina mennään.
  Olisiko taas yksi aiheeton palohälytys.

Ei.

Kyllä siellä jokin palaa.
  Siellä on ilmeisesti joku pyromaanikandidaatti sytyttänyt vessan roskiksen tuleen.
  Seisomme pihalla.
  Virkistävässä säässä.
  Odottaen lupaa palata sisälle.

Sitten se tulee. Ihmiset valuvat jälleen. Mutta kyseiselle käytävälle ei ole menemistä.

  Loppupäivää kohden kaikki unohtuu. On jälleen normaalia.
  Perjantai kun on niin viikonloppu tulee.

Muistin muuten sittenkin oikein sen asian. Hienoa. Erittäin hienoa.

Kotona.

Ystävällisesti eilen isovanhemmat ilmoittivat tulevansa kylään tänään.
  Upeaa, päivä aikaa siivota.
 
He saapuvat.
Ja tunnen itseni pahaksikin rikolliseksi kun olen vierashuoneen tietokoneella.
Miksi.
Koska olen.

Huomenna sitten olisi heidän kanssaan tarkoitus mennä Iivarinsaloon.
  Saan taas sitten aihetta nähdä harhoja, tai kukaties...

Masen

Tämä päivä oli melko huono.

Vaikka aika huono adjektiivihan tuo tähän tilanteeseen on.
Oikeastaan vain loppupäivä oli ikävä.
Mutta kun ajattelee miten  päivä meni ajattelee automaattisesti vain sitä, miltä nyt tuntuu, alkupäivän deletoiden.

Aamulla satoi.
Joten en mennyt pyörällä kouluun. Ajattelin kävellä, mutta vanhemmat tarjosivat kyydin.
   Tästä johtuen. Olin koululla yli puoli tuntia etuajassa.
Tyhjä koulu on aika kummallinen.
  Tosin yllättävän moni tuli pian.
  Odottivat ilmeisesti niin innoissaan ruotsintuntia...

Anteeksi, olen jokseenkin ilkeällä päällä

Kotiin piti kävellä, ja vedin vielä ylimääräisen lenkin kuumeisen kaverin luo. Kuusien kirjojen kera.
    Monilla on kyllä varmasti pahempiakin huolia... Tunnen itseni taas idiootiksi kun tänne ruikutan.

Omapahan on blogini -.-''          Pyydän anteeksi kaikilta jotka lukivat tämän.
                                                 Päivän annos jäi vajaaksi, syytän sitä tästä typerästä tekstistä.

Mielenkiintoista

Wut just happened

Niin, elämä käy päivä päivältä mielenkiintoisemmaksi.
  Siltä tuntuu.

Minulla nyt oli jotain mielikuvia siitä, mitä kirjoitan, mutta miten lienee onnistun...

Ne elämän kaksi puolta. Jotka eivät ole vastakohtia.
       Näin filosofisempien sanojen puutteessa ne ovat koulu ja koti.
   'Kaksi ihan eri maailmaa
   'Mutta sama elämä kuitenkin
   'Molemmissa mukavaa

''On se hyvä, että osaa nauttia koulunkäynnistä''

 Sait minut iloiseksi, kiitos.
                    Et sinä joka tätä luet, luultavasti.
Anteeksi.

Tunnen itseni välillä itsekkääksi.
     Oudoista syistä.
                                 Kotitaloustunnilla nimittäin.
  Kun sämpyläni olivat pyöreämpiä ja tasaisempia kuin muiden
    Ja  myös kun käsialassani on niin paljon kiekuroita.

Mutta sitten. Tunnen itseni epäitsekseni.
    Oudoista syistä.
                                Myösen kotsantunnilla.
Opettajani. Pyysi minua posteljooniksi.
Koska hänellä oli tuliaisia siskolleni ja hänen kavereilleen, jotka eivät ole enään tässä koulussa.
  Ja myös kun käyn kirjastossa, mutta en oman lukemisen takia.

Mutta. Ihan itseni olin. Matkalla. Sillä. Mielenkiintoisella.


No voihan, arvasin, etten onnistu kertomaan, niin kuin olin ajatellut.

Ilman vettä ei elä

Ihan kuin viikko sitten

Loppukesän ulkoliikuntatunnit. Helteessä.
''Nautitaan'' kesän lämmöstä
Ja paistutaan kuin grillimakkarat.
Ja asiaan kuuluu unohtaa ottaa juomista mukaan.
      Luojan kiitos ne ovat viimeiset tunnit päivästä.
      Pääsee kotiin juomaan hanat tyhjiksi
      Onko kolme tuopillista liikaa?

Käsi ylös jos käsitit, että olen juoppo joka kittaa kaljaa

Olikohan tuossa sitä lupaamaani järkeä. Ei tainnut olla.

        Olisiko ihmisiä, jotka osaavat korjata rikkinäisiä vaihteita?
        Turha toivo.
Kyllähän sillä vielä eteen päin pääsee.
  Ja minulla on tietyt motiivit.

Epämääräiset motiivit siihen, miksi en aio kävellä.
                                  Se ei ole laiskuutta.
              Mutta olisi se kyllä aika hassua.    Jos käsittäisitte minua.
 

Jatkuu

Onhan se mielenkiintoista

  Pokka ei pidä, ei sitten millään.
Oli asia sitten mikä tahansa
  Vaikka ei siinä mitään hauskaa edes olisikaan.

  Mielenkiintoista tämä elämä ylipäätään.
Kaksi puolta.
  Mutta ne eivät ole vastakohtia.

Nhh~

Sovitaan että ymmärrän itseni selityksiä.

Vainoharhaisuus on aika pelottavaa.
                                     Pelottavaa, sanon aina pelottavaa
       Vaikka ei se nyt niin pelottavaa ole.
                      Tai, se on pelottavaa.
Mutta ei yleensä pelottavat asiat ole oikeasti pelottavia.

    Mutta silti niin tulee sanotuksi.
  Eikö olekin pelottavaa.
Eihän minun tästä pitänyt kirjoittaa...
  No, meni jo.
    Anteeksi.  

Yritän kirjoittaa jatkossa jotain järkevämpää.

Se oli vale.

Anteeksi.

Ja taas pyydän anteeksi.

Ehkä tähän voisi lopettaa...

Virkistäväistä

Kuuroja kirkkaalta taivaalta ja tapettuja käpylehmiä

Tänäänhän oli mitä mainioin päivä pienelle veneretkelle.
 Siispä sinne lähdimme.
  Veneessä oli muuten käpylehmiä, jotka olin unohtanut sinne viime kerralla
                                                           Ne eivät lähteneet mukaan nytkään
                                                       Koska mukana oli koira tuttujen koira
                                                                            Joka teurasti ne julmasti

Saaressa
 Oli myösen jäänteitä edellisestä käynnistämme
  Olin kovin yllättynyt, kun huomain, että käpylehmäfarmi olikin vielä jäljellä
                                                                    Minähän en leikkimistä lopeta
                                                          Vaikka kuinka sanoisitte lapselliseksi
                                             Joten teinpäs uudet lehmät menetettyjen tilalle
                                                      Ja rakensin niille kunnon elinympäristön

Vaikka sää nyt aluksi näyttikin kovin kirkkaalta ja aurinkoiselta
 Saatiin myös oikein ihania pikkuisia kuurosia
  Jotka yllättivät satamalla kirkkaalta taivaalta juuri kun niitä vähiten odotti
                                                             Kaikki muut häipyivät katokseen
                               Mutta itse jäin tietenkin iloisena kastumaan sateeseen
                                                                        Se kun on niin virkistävää

Näen muuten omiani.
Koska en oikein viitsi uskoa
Että olisin nähnyt oikein.

Sinne meni

Viikko meni

Kuten varmaan huomasitte

   Sitä helposti sanoo, että meni ihan normaalisti
Mutta pitääkö se nyt ihan paikkansa
    Hankala sanoa
Mutta. Ainakin kivaa oli, puoliksi.
    Ja jotkin epäilykset osoittautuivat turhiksi

Pyydän anteeksi. Ettehän te kaikki ymmärrä yhtään mitään siitä, mitä kirjoitan.


                                                                   |
                                                                   |
                                                               Mutta,
                                                     Ei ole tarkoituskaan.
                                                 Mitään normaaleja päiviä
                                             Ei oikeastaan ole olemassakaan
                                              Sitä vaan ajattelee helposti niin
                                               Koska unohtaa ne pienet asiat
                                                   Elämä on vain kasa pieniä
                                                            Pieniä asioita
                                                                   |
                                                                   |

Muuttumatonta...ko

Tulihan se tuttu tunne

Ja sehän taas on mukavaa
 Siitä aina tietää
  Että se on totta
   Eikä pelkkää uskottelua

Mutta.
Nyt alkaa valjeta jo hieman.
 Ja jatkan samoilla linjoilla, tiistai on yhä lempiviikonpäiväni
  Mikään ei ole muuttunut
   Mutta kaikki on.

Mikään ei ole niin kuin silloin... Ennen
Ihmiset muuttuvat, siirtyvät elämässä
                                                 Joskus niin ei toivoisi
                         Ja tästä selviää miten riippuvainen olen ihmisistä

Tämän päivän lehdessä on muuten mielenkiintoinen artikkeli.

Miksi aina näin

Kaikki hajoaa aikanaan

Mutta aika koittaa usein liian aikaisin.
Siltä ainakin tuntuu.
Kaikki ympäriltäni menee rikki, katoaa.
    Rikon vaihteet pyörästä, joka ei edes ole minun
    Laukustani putosi taas badge, enkä taaskaan löytänyt sitä
Tänään... On ollut vähän masentavaa.
Asiaa ei todellakaan auta, että löydän miltei sata mäkäräisenpistoa itsestäni.
    Mäkäräiset pitäisi kieltää.

Mutta kävihän hyvinkin toisissa asioissa. Ainakin olisi voinut olla huonommin. Paljon huonommin.

    Masentavaa silti
    Kun ei
    Ole
Tiettyjä asioita olemassa

Niinhän se meni

Onpas kumma tunne

Niin. Yleensähän kun kesäloma päättyy sanotaan että koulu alkaa.
Voihan sen niinkin tulkita.
Tänään siis menin kouluun. Yllättävää?
Mutta silti... Vaikka kesä on ollut pitkä. Kun on siellä. Tuntuu siltä kun lomaa ei olisi ikinä ollutkaan. Kuin se olisi kelannut vuoden taaksepäin.
Ja tätä mielikuvaa vahvistaa luokanvalvojan sijainen -.-'' Melko kuivan oloinen hiippari.

Mutta. Nyt. Alkaa.

Pääsee taas repeilemään ihmisten jutuille~
Ja olen iloinen ^^
Asioista. Kummista. Mutta.

Silti on kumma tunne
Pitänee elää sen kanssa.
~*~

Ja mitä ihmettähän minä taas mahdoin selittää?

Mitä ne olivat

Miten kummia taivaankappaleita

En tiedä mitä te teitte viimeyönä, mutta minulla oli oikein mukava yö.
Taivaalle tuijotellessa.
Olivat ennustaneet, että yöllä näkyisi erityisen paljon tähdenlentoja.
Olivat jopa oikeassa. Taivas pysyi kiltisti kirkkaana.

Vaikka vielä onkin kesä terassilla alkaa pian tulla kylmä. Ensin haetaan sisältä peitto. Sitten tyyny. Ja toinen peitto.
Taivasallahan olisi mukavaista vaikka nukkua... mutta. Tietyistä syistä makuupussimme lomailevat Rovaniemellä.

Kun silmät alkavat tottua, yhä useampi tähti ilmestyy näköpiiriin.
Taivaalle ilmestyy jotain, mistä nyt ei ole varma voiko sitä tähdenlennoksi kutsua.
Kummallinen, liikkuva piste joka näkyy taivaalla. Pysyy siellä pitkään. Ja liikkuu hitaasti.
Onko se nyt se tähdenlento vai ei...?
 Sitä ihmetellessä taivaalla kuitenkin välähtää ilmiselvä tähdenlento. Lyhyt, kirkas suora viiva.
Vaikka en nyt kovin taikauskoinen olekkaan, kai sitä toivomista saa kokeilla. Siispä kokeilen, myöhässä.
Kun siellä terassilla kylmettyy parin tunnin ajan, tulee niitä lentoja nähtyä ainakin kymmenkunta.
Ja ne ovat ihania. Tähtitaivas on aina kiehtonut minua.

Aloitin sitten

Joskus vaan saan tällaisia ideoita

Että aloitampas jonkun uuden jutun.
Nyt se on tämä blogi. Tännehän voin kirjoittaa aivoituksiani. Hienoa.

Mutta, jos tänne on nyt eksynyt joku joka ei kyseisestä varjolampaasta tiedä mitään, niin kerron.

~*~Olen mitä luultavimmin ihminen. 1998 syntynyt tyttö Savosta.
~*~Tunnen joskus olevani hyvin erilainen kuin kaikki muut.
~*~Vihaan massaa.
~*~Lähellä sydäntäni on Suomi, Japani ja siihen liittyvät manga, anime, cosplay... sekä jääkiekko ja Suomen luonto. En kumminkaan ole mikään greenpeace intoilija...
~*~Rakastan piirtämistä.
~*~On monia asioita joista en pidä.

Jos nyt jätän tämän itsestäni kertomisen tähän.

Mutta annan teille linkin sekoilusivustolleni; www.webbisivu.com/liirumlaarum