Desucon 14.-16.6.2024

Coni pääsi alkamaan mukavan rauhalliseen tapaan, kun pian siskon saavuttua lähdimme lunastamaan rannekkeita ennen suurempaa ruuhkaa. Se hoituikin sujuvasti, jonka jälkeen kävimme vielä keskustassa syömässä. Ruuhkan vuoksi pikaruoka ei tällä kertaa ollut aivan nimensä veroista, joten hieman jo alkoi jännittää, ehditäänkö takaisin avajaisiin. Ehdittiin kuitenkin, ja desurangers tarjoili taas hauskan alun coniin. Pohdiskelimme, menisimmekö katsomaan kunniavieraan konserttia, mutta lopulta päädyimme siihen, että mentiin suoraan kotiin valmistautumaan seuraavaan päivään mm. peruukkeja kohentaen ja vaatteita silittäen.

Lauantaina vedimme päälle Neon Genesis Evangelionin Misaton ja Ritsukon, joilla osallistuimme cosplayesityskisaan. Olen viime aikoina käyttänyt Misatoa jo niin paljon, että en olisi muussa tapauksessa valinnut taas juuri tätä cossia päälle. Vaikka pidänkin siitä kovasti, se alkoi itsekin jo aamulla osoittaa merkkejä siitä, että kaipaisi lomalle, kun päälle pukiessa mekon vetoketju alkoi irvistellä. Onneksi muutaman yrityksen jälkeen sen sai vedettyä loppuun asti, mutta uhkakuvat lavalla auki lävähtävästä vetoketjusta tuntuivat jo hieman liian mahdollisilta.

Koska meillä oli esityksessä lavasteita, joita olisi ollut painava ja ikävä kantaa pitkää matkaa (mm. pahvilaatikosta väsätty karaokelaite painokirjalla ja metallijalkainen keittiöjakkara), päätimme panostaa ja tilata taksin coniin. Sillä matka sujuikin sutjakasti. Perillä menimme heti ensimmäisenä ilmoittautumaan ja viemään tavarat bäkkärille. Välissä oli hetki tyhjää, ja kävimme pyörähtämässä conin puolella ennen kuvauksia. Kuvauksissa oli hyvä meininki, ja kuvaaja selvästi arvosti heittäytyvää otettamme.

Mikäs syntinen juoma se siellä vilahtaa... Kuvannut Mira Ojamo, ohjannut CheesecakeThief

SUA TARVITSEEEEEN

Kuvausten jälkeen kävimme hakemassa Ankkurista evästä. Istuimme syömään sataman puisille portaille ja ihastelimme pikkuruisia ahvenia, jotka uiskentelivat pintavedessä. Syötyämme sisko nousi ylös ja kääntyi viedäkseen roskat, kun hänen katseensa kohtasi erittäin syyllisen näköisen Desu TV:n kuvaajan kanssa, jonka kamera osoitti suoraan meihin. Kuvaaja selitteli äkkiä aikoneensa juuri ilmoittaa itsestään, ennen kuin jäi salakuvauksesta kiinni rysän päältä. Saimme kaikki tilanteesta hyvät naurut.

Pääsimme linssiluteiksi myös tähän yleiskuvaan juuri ennen Desu-TV:n kohtaamista (Kuvannut minapamina)

Five finger fillet a'la Ritsuko

 

Palasimme bäkkärille lavaharkkojamme odottelemaan, ja niitä saimmekin odotella tovin, sillä ne alkoivat selvästi myöhässä. Haittapuolena oli, että pieni jännitys ehti hiipimään sen seurauksena. Kuitenkin olo oli paljon edellisvuotta helpompi, ja pärjäsin ilman emotional support tyynyä, joka minulla viimeksi sopivasti oli odotellessa. Harkat sujuivat mukavasti. Kesken niiden meille kuitenkin tultiin kertomaan, että tuo lonkerotölkki pitää sitten sensuroida, koska tapahtumassa ei voi "mainostaa" alkoholia. Yebisut menivät läpi. Mitään aitoja tölkkejähän ne eivät olleet, vaan olin tulostanut (työpaikan tulostimella tottakai) niihin etiketit ja teipannut energiajuoma- ja limutölkkien päälle. Mainostuskielto ei ollut käynyt mielessä, ja olimme Desuconillekin ennakkotapaus, mutta onneksi mustaa teippiä löytyi takahuoneesta ja syntilonkero saatiin piiloon. Harkoissa hetken hämmennystä aiheutti lisäksi mukanamme tuomamme ja esityksessä nähty Xbox 360 -mikrofoni, jota taidettiin hetki epäillä Desuconin omaksi mikrofoniksi.

Harkkojen jälkeen oli vielä aikaa hengailla ja kävimmekin tutustumassa Desuconin muistoseinään, joka oli oikein ihana idea. Kirjoittelimme sinne omankin juttumme, joskin tilaa oli vaikea löytää, kun seinä oli niin suosittu.

Jenni Suominen nappasi kuvan meistä lukemassa seinää Desuconin yleiskuviin

Sitten koittikin jo aika palata jälleen bäkkärille odottelemaan kisan alkua. Jännityspärinät alkoivat hiljalleen voimistua. Onneksi kisaajien kesken vallitsi ihanan positiivinen ja kannustava ilmapiiri.

Oman esitysvuoron odottelua lavan vieressä (Kuvannut Jenni Suominen)

Jännitys helpotti heti, kun pääsi kävelemään lavalle, ja seuraavat kolme minuuttia menivät taas älyttömän nopeasti. Esityksemme voi käydä katsomassa täältä. Harmi vain, että siinä ei näy kunnolla taustavideo, joka kertoo osan tarinasta, ja jonka eteen nähtiin paljon vaivaa.

Taustavideolla näkyi mm. nämä mainokset ja karaoken kappalevaihtoehdot

 

Maalasin vanhan punaisen HP:n läppärini logon päälle NERV:in logon ja tuli hieno (kuvannut Jenni Suominen)

"Ai että!" (En muuten todellakaan jaa Misaton kaljarakkautta oikeassa elämässä) (Kuvannut Nyymix)

 

Tässä soi taustalla Enkelit lentää sun uniin ja rakastan sitä miten hienovaraisesti se hiipi äänimaisemaan (kiitos sisko äänieditoinnista <3) (kuvannut Niyarifa)

Aikuinen nainen soi päässä alinomaa esityksen parissa puuhaillessa (Kuvannut Nyymix)

Ilmeesi kun kaverisi nolaa itsensä julkisesti (Kuvannut Nizku)

Tykkään tässä kuvassa siitä miten hömelöltä näytetään (Kuvannut Nyymix)

Ilmeeni kun post-apokalyptiset hirviöt häiritsevät karaokehetkeäni (Kuvannut Nyymix)

Vaikka pahinta olikin oman vuoron odottaminen, kului katsomosta käsin vielä seuraava esitys oman ylivireystilan tasaamiseen. Viime vuonna oli hauskaa nähdä kaikki muut esitykset, nyt esiinnyimme viimeisten joukossa, mikä oli vähän harmi. Oli kuitenkin myös mukavaa päästä näkemään pukukisaajat niin läheltä. Ja huh huh miten hienoja pukuja olikaan! Yksinkertaisia ja täydellisiä ja mutkikkaampia ja täydellisiä. Kisan edetessä ehti jo melkein unohtaa, että olimme itsekin olleet kisaamassa, kunnes tuli palkintojenjaon aika.

Tietenkin jonkin verran harmitti, ettei sijoitusta tullut. Koimme, että viime vuonna saadusta tuomaripalautteesta olimme ottaneet oppia ja esityksemme oli sen pohjalta huomattavasti hiotumpi kuin edellinen. Mutta ymmärtäähän sen, ettemme me siellä itseämme vastaan kilpailleet, vaan muita esityksiä vastaan. Tämä laji on muutenkin niin luova ja moninainen, että tuomarina on varmasti hyvin vaikeaa arvioida täysin erityylisiä esityksiä toisiaan vasten. Olisi myös hyvinkin voinut olla, ettemme toisenlaisella tuomaristolla olisi sijoittuneet viime vuonnakaan. Vaikka se onkin klisee, niin pääasia ja parasta oli kuitenkin oikeasti se, kun kuuli esityksen aikana yleisön nauravan ja nauttivan. Oli myös ihanaa, kun niin moni tuli kisan jälkeen vielä kehumaan esitystämme, kiitos siitä <3.

Esityskisaajien ryhmäkuvan kuvannut Jenni Suominen

Raahasimme rojumme jälleen taksiin ja poistuimme paikalta melko pian kisojen jälkeen. Suihku ja kotiinkuljetettu ruoka siinsivät jo mielessä.

Sunnuntain karaokegangsterit

Sunnuntai oli varsin rento päivä, kun velvollisuudet oli jo hoidettu. Varsin eikä täysin siksi, että vietin osan päivästä rullaluistimien päällä, ja silloin olo oli kaikkea muuta kuin rento. Olin alkanut suunnitella Yakuza Zeron Majiman karaokeversiota jo vuonna 2018. Silloin tilasin netistä rullaluistimet ja kun olin hakemassa tuota painavaa ja epäkäytännöllistä laatikkoa matkahuollon pisteeltä, kaaduin pyörällä ja housuni repesivät. Kuuden vuoden aikana sain aikaisiksi kokeilla luistimia muutaman kerran sisätiloissa ja yhden kerran, suojukset ostettuani, jopa ulkona. Suurimmaksi osaksi luistimet saivat siis toimia sisustuselementtinä ja kiusallisen "Ai sä harrastat rullaluistelua?" -kysymyksen herättäjänä. Cossisuunnitelma oli jo painunut unholaan, kunnes toiseen cossiin lycrakankaita netistä etsiessäni törmäsin vahingossa täydellisiin kankaisiin. Holografinen folio spandex viekoitteli juuri sopivalla värikartallaan, (tosin kultainen ei ollut holoa) ja niin tämäkin suunnitelma heräsi jälleen eloon. Siskon houkuttelin tekemään Kiryun karaokeversion. Sitten piti enää opetella rullaluistelemaan. Kun Desuconiin oli noin kolme viikkoa aikaa, puin rullikset myöhään arki-iltana jalkaan katseita välttääkseni ja lähdin horjumaan sisäpihalle. Seuraavalla kerralla uskalsin jo livahtamaan ulos portista ja niin harjoittelin jarruttamista, ylämäkiä ja alamäkiä. Valitettavasti viimeisellä viikolla ennen conia harjoittelu jäi, koska itse asukin piti saada valmiiksi.

Välikevennys, ettei tule liikaa tekstiä putkeen

 

Itse conissa rullaluistelu osoittautuikin paljon vaikeammaksi kuin aiemmin, mihin on muutama avainsyy. Ensinnäkin Sibeliustalon ulkopuoli on lähes kokonaan laatoitettu, ei asfaltoitu. Se tekee rennosta etenemisestä mahdotonta, kun pystyssä pysymiseen joutuu keskittymään paljon tarkemmin. Toiseksi jätin suojukset pois. Vaikka en ollut harjoitellessani kaatunut kertaakaan, ne olivat tuoneet silti itsevarmuutta mukanaan. Kolmanneksi on ihan eri asia rullaluistella tyhjillä kadunpätkillä iltakymmenen jälkeen kuin loppuunmyydyn conin pihalla. Näistä syistä itse rullaluistinten käyttö jäi minulla conissa vähäiseksi. Turvallisuussyistä en ollut harkinnutkaan käyttäväni niitä sisätiloissa, joten olin kuitenkin varautunut luistimia muistuttavilla popoilla, jotka sain siskolta. Coniinkin mentiin alkuperäisen luistelusuunnitelman sijaan polkupyörillä (minulla oma, siskolla kaupunkipyörä), mikä sujui erittäin sujuvasti. Jatkossakin pyöräily on harkinnan arvoinen liikuntamuoto, jos cossit antavat myöten.

Päästyämme coniin sisään suuntasimme heti ensimmäisenä karaokehuoneeseen, koska olisi ollut synti olla käymättä laulamassa näissä asuissa. Huoneessa olikin mukavasti tilaa vielä aamusta. Ainakaan netissä olleesta karaokelistauksesta emme olleet valitettavasti löytäneet Yakuza-kappaleita, joten sen sijaan kävimme livertämässä Hunter x Hunterin openingin Departuren sekä Madokan endingin Magian. Jälkimmäinen tosin osoittautui yllättäen aivan liian korkeaksi meidän äänialoillemme.

Laulelujen jälkeen oli kuvien ottamisen aika. Rullaluistimet lisäsivät sekä kuvattavana olemiseen että kuvaajana olemiseen oman mausteensa.

Pidän kiinni henkeni edestä

"Oretachi no JUDGEMENT!"

Majima on kaikessa loistossaan selvästi huomiota herättävä asu. Erityisesti vedimme tietenkin Yakuza-faneja puoleemme. Olikin hauskaa, että heti sen jälkeen, kun olimme coniin saapuneet, meidät kutsuttiin jo Yakuza-discordiin (itse en tosin käytä discordia). Meidät myös muistettiin Tracon 2019 "OG-Yakuza-cossaajina", mikä oli aika hurjaa. Conittajien lisäksi sain myös ohikulkijalta hymyillen lausutun "Vielä pysyy pystyssä!" kommentin rullaluistimilla loivassa alamäessä jarrutellessani.

Tykkään siitä miten päässä olevat joutsenensulat näyttävät välillä pupunkorvilta

Varsinaista ohjelmaa kävimme sunnuntaina katsomassa vain päättäjäisissä. Perinteisesti päättäjäisiä edeltävänä aikana metsähalli täyttyi hiljalleen ihmisistä ja heti, kun annettiin lupa alkaa jonottamaan, ponkaisivat kaikki pystyyn. Avajaisten tarina sai arvoisensa päätöksen, sketsit naurattivat ja päästiin ekaa kertaa Desu TV:hen esityskisasta kuvatulla klipillä. Se lauantaina satamassa selistämme kuvattu klippi ei päässyt mukaan, ehkä juuri siksi, että esityskisavideo pääsi. Sitten coni oli jo ohi, mutta meidän osaltamme sunnuntai ei ollut vielä aivan lopussa.

Apuah, lopeta Kiryu, pyörääni ei ole vakuutettu!

 

Siskon ideoimana shoottasimme vielä luonani asujamme. Rakensimme olohuoneeseeni studion pimennysverhon avulla. Kiryusta otettiin ensin muutamia kitarakuvia, sitten huolellisemmin Majimasta karaoketunnelmissa.

Dramaattinen otos

Valotuksen säätöä vale-Kiryun avulla

Pitsiverho lisättiin erottamaan Kiryuta paremmin taustasta...

...Mutta lopulta todettiin että voisi kokeilla ihan kokonaan eri taustallakin

Ainakin julisteet sopivat Japanitunnelmaan

CD-levyjä oltiin käytetty neljä vuotta sitten eräässä toisessa shootissa (jonka kuvia en tainnut koskaan julkaista missään, hups). Idea pinkin kasvilamppuni käytöstä valaisussa tuli lauantain lavavaloistamme.

Harvinainen vakava Majima

The glow in the tooth is a paid actor

       

Jostain syystä tulee mieleen BESSin Riivattu tästä

Tämä oli shootin kuningasotos, ja se laitettiin saman tien Nekoconin photoshootkisaan, mistä lisää seuraavassa merkinnässä

Photoshootin jälkeen vedettiin vielä nopeat karaoket cossit päällä ja sitten asut lensivät nurkkaan.

Sam Ryder is that you?

Esityksen ja sunnuntain cossiemme myötä meillä oli ollut varsinainen karaoketeema viikonlopussamme. Asiaankuuluvasti vietimmekin loppuillan laulamalla karaokea. Esitystä varten olin tosiaan hankkinut Xbox360-konsolilleni mikrofonit ja niiden innoittamana Lips-laulupelejä. Toinen vaihtoehto olisi ollut hankkia nuo PS4-konsolille, mutta koska sekä mikit että pelit olivat sille paljon kalliimpia ja kappaleet vähemmän makuuni, päädyin xboxiin, joka ajoi hyvin asiansa viihdykkeenämme.

Kaikenkaikkiaan coni oli oikein onnistunut. Kiitos erityisesti cosplaykisojen järjestäjille toimivista kisoista! Tuomaripalautetta odotellessa.

Comic Con Finland 10.-12.5.2024

Kun aloin nähdä alun perin mainoksia Comic Conista, ei se herättänyt minussa siinä määrin kiinnostusta, että olisin suunnitellut meneväni sinne. Sen sijaan poikaystäväni, joka ei ollut aiemmin käynyt missään coneissa, kiinnostui siitä mainokset nähtyään. Innostuin ajatuksesta, että saisin tutustutettua poikaystävää paremmin conijuttuihin, ja päätimmekin sitten käydä katsastamassa tapahtuman lauantaipäivän. Päivästä tuli pitkä, koska teimme Helsingistä käsin päiväkäynnin emmekä ottaneet majoitusta Tampereelta. Aamu alkoi sillä, että vedin päälle luottocossini eli Misaton NGE:stä. Sitten kiiruhdimme junaan, jossa vielä liimailin korvikset paikoilleen, sillä olin ollut melko optimistinen aikataulutuksen suhteen.

Emme saapuneet Tampereelle selvästikään ainoina, joilla oli sama määränpää. Messukeskukselle menevään bussiin jonotti rautatieaseman edessä varmasti toistasataa ihmistä. Jäimme siihen hetkeksi ihmettelemään ja tutkimaan eri vaihtoehtoja, kunnes tulimme siihen tulokseen, että järkevintä olisi mennä hieman kauempaa hieman myöhemmin lähtevään bussiin, koska kaikki jonottajat eivät mitenkään mahtuisi tuohon yhteen bussiin. Kun olimme saapuneet toiselle lähes tyhjälle pysäkille, alkoi sinnekin pian massavaellus. Kun kaksi oikeaan suuntaan menevää bussia lopulta saapui, täyttyivät ne molemmat ääriään myöten ja pääsivät lähtemään ainakin 10 minuuttia aikataulusta myöhässä. Olimme kuitenkin tyytyväisiä siihen, että olimme kyydissä. Olisi ollut hyvä, jos tapahtumalla olisi ollut omakin bussi purkamassa joukkoliikenteen painetta.

Itse tapahtumapaikka näytti ulkoa päin varsin karulta vertautuen betonin määrässä lähinnä Helsingin messukeskukseen (jonne tapahtuma ilmoittikin itse asiassa eilen siirtyvänsä ensi vuodeksi). Erityisen hyviä kuvaus- ja hengailuympäristöjä ei siis ollut. Tulimme paikalle noin kello 11 aikoihin, jolloin kävijämäärä ei ollut vielä aivan massiivinen, kuten myöhemmin päivällä. Lauantain kokonaiskävijämäärä oli lähes 10 000 ihmistä. Lipunvaihto sujui erittäin sujuvasti, käytännössä täysin ilman jonotusta. Kävijäkunnasta huomasi heti eron muihin coneihin, joissa olen käynyt. Cossaavia kävijöitä oli suhteessa paljon vähemmän ja asut olivat kotikutoisempia. En siis tarkoita sitä mitenkään pahalla tai loukkauksena, vaan lähinnä sillä, että luultavasti moni, joka ei ole aiemmin cosplayta harrastanut, oli intoutunut kasaamaan tapahtumaa varten jonkinlaisen asun, mikä on hieno asia! Toki joukossa oli myös näyttävämpiä cosseja.

Betonia kaikkialla, onneksi se sopii kuitenkin NGE:n maailmaan

Tapahtuma imi hurjan määrän kävijöitä ottaen huomioon, että se järjestettiin ensimmäistä kertaa. Ilmeisesti runsas mainonta ja valtaisa kunniavieraskattaus olivat osuvasti purreet sellaisiin ihmisiin, jotka eivät ole muissa coneissa käyneet. Päivän edetessä myytyjen lippujen määrä alkoi konkretisoitua ja tapahtuman päätös vapauttaa vielä viime hetkellä myyntiin ylimääräiset 500 lippua alkoi vaikuttaa entistä ahneemmalta. Jonot venyivät hurjiksi. Esimerkiksi Don Rosan nimikirjoitusta olisi joutunut jonottamaan jopa 2-6 tuntia, joten jätimme suosiolla niiden hakemisen välistä. Suuri sali veti vain 800 ihmistä, joten suurin osa esimerkiksi Kit Haringtonin Q & A tilaisuuteen jonottaneista joutui pettymään. Eniten ehkä asiassa suututti se, miten helppoa jonotuskaaos ja jonotuspettymys olisi ollut välttää paikkalipuilla. Uskoisin, että paras vaihtoehto olisi ollut jakaa numeroimattomat paikkaliput, jolloin jonotusta ei olisi tarvinnut ja rivit olisi voinut silti täyttää loogisesti järkevässä järjestyksessä.

Myyntihallissa oli osittain samoja ja osittain eri pisteitä kuin muissa coneissa. Valitettavasti myös piraattituotteita oli myynnissä. Hauska pikkujuttu oli esimerkiksi se, että Finnkinolla oli piste, ja sieltä sai hakea ilmaiseksi supersöpön pikku popcorntötsän. Paikoitellen ruuhka salissa oli niin paha, että myyntihallin kapeista ovista ulos mahtuakseen joutui jonottamaan useita minuutteja. En yhtään ihmettele, jos joku olisi saanut siinä paniikkikohtauksen. Olisi ollut myös kauheaa olla paikalla asussa, jossa olisi esimerkiksi laahus tai herkästi rikkoutuvia osia. Kaikesta ruuhkasta huolimatta ehdimme päivän aikana osallistumaan kolmeen ohjelmanumeroon. Ensimmäinen niistä oli ääninäyttelijä Nolan Northin Q & A -tilaisuus. Hän on ääninäytellyt monissa videopeleissä, ja poikaystäväni halusi kovasti päästä näkemään hänet. Vaikka en varsinaisesti tyyppiä itse tiennytkään, oli hän kuitenkin hauska ja oikeasti tykkäsin ohjelmasta. Ohjelma oli myyntisalin nurkassa, ja epäilin, että häly häiritsisi, mutta kuuluvuus oli kuitenkin yllättävän hyvä. Emme mahtuneet istumaan niille muutamalle tuoliriville mitä lavan eteen oli varattu, ja seisominen alkoi loppua kohden tympimään, joten kyllä perinteinen ohjelmasali olisi kuitenkin parempi ollut.

Poikaystävä halusi Herrasmiescosplayn kaljasamurait videolleen, ja nämä suostuivat sillä ehdolla, että saivat kuvan Misatosta, haha

Yllättävän hyvin sujui myös ruokailu paikan päällä. Etukäteen olin katsellut noin kilometrin päässä sijaitsevan kauppakeskuksen ravintolavalikoimaa, mutta päädyimmekin ostamaan purilaiset yhdestä pihalla olleista myyntivaunuista, koska jono ei ollutkaan mitenkään mahdottoman pitkä. Istumapaikkoja syömiseen ei tosin ollut. Syömiseen liittyen tosin yksi olennainen asia conista puuttui, nimittäin vesipisteet. Onneksi sää ei ollut helteinen, mutta olisi niitä silti tärkeää olla.

Pääsimme katsomaan Don Rosan Q & A tilaisuutta, joten senkään puolesta ilman nimmaria jääminen ei niin paljoa harmittanut. Tilaisuus alkoi selvästi myöhässä, mutta kukaan ei missään vaiheessa kertonut, miksi näin oli. Ankkamaestro osoittautui hauskaksi ja jaaritteluun taipuvaiseksi papaksi. Hänen vastauksensa olivat niin pitkiä, että niiden aikana ehti jo unohtaa, mikä kysymys oli ollut, ja lopulta koko ohjelman aikana ehdittiinkin käydä läpi ehkä vain 3-5 kysymystä. Siitä huolimatta oli mielenkiintoista nähdä ja kuulla piirtäjää, jonka ankkatarinat olivat lapsena ehdottomia suosikkejani.

Kaikista eniten ohjelman puolesta odotin kuitenkin ICL-cosplaykisoja. Kyseessä oli ensimmäistä kertaa Suomessa järjestettävät International Cosplay League -karsinnat. Arvokisakarsinnat ovat alkaneet kiinnostaa viime vuosina, joten halusin nähdä, minkätyyppiset nämä uudet olisivat. Erityisen mielenkiintoista oli nähdä se, miten kisaajia oli saatu ylipäätänsä osallistumaan. Tiedotus koko kisojen olemassaolosta ja ilmoittautuminen oli tehty hyvin lyhyen aikavälin sisällä, mikä johti siihen, että ilmoittautuneita ei aluksi tullut paljoa, ja heitä yritettiin houkutella jopa sillä uskomattoman upealla edulla, että bäkkärillä olisi sitten pientä purtavaa tarjolla..

Logistisesti salin täyttö oli pieni katastrofi. Ihmisiä päästettiin aluksi sisään hyvissä ajoin ennen ohjelman alkua, mutta kun ainakin satakunta ihmistä oli jo ehtinyt sisään, käskettiinkin kaikki takaisin ulos, koska kaikki ei ollutkaan valmista. Jono oli ulkona tietenkin liikkunut eteenpäin, kun aloimme ahtautua takaisin ulos salista. Ilmeisesti kukaan ei kuitenkaan käynyt käskemässä aivan jonon häntäpäätä menemään taaksepäin, vaan jonoa yritettiin pusertaa takaisin paljon ahtaampaan tilaan kuin aiemmin. Lopulta ovet saatiin suljettua ja valmistelut jatkoivat samalla kun olimme sumpussa. Sitten kun saliin jälleen päästiin, kului vielä varmaan vartti ennen kuin ohjelma alkoi. Samalla taustalla pyöri promovideo, jonka musiikki alkoi muutaman pyörimiskerran jälkeen tulla jo korvista. Karsinnoissa oli kaksi kategoriaa, duo, jossa arvosteltiin esitykset ja puvut sekä solo, jossa pelkät puvut. En muistakaan että olisi ollut muita arvokisoja pelkille puvuille, mutta sinällään ihan hauska että sellainenkin mahdollisuus on, jos esiintyminen ei vain ole oma juttu. Muistikuvieni mukaan pareista kaksi perui ja neljä pääsi lavalle asti. Esitykset tuntuivat (ehkä myöhäisen tiedottamisen ja ilmoittautumisen kiirehtimisen takia) enemmän tavallisen esityskisan kuin arvokisakarsinnan tasoisilta, ja voittajassa ei ollut paljoa arvailtavaa. Yksilökategoriassa oli ihan mukava määrä osallistujia, ja varsin hyvätasoisiakin pukuja. Tätä kirjoittaessani on ollut jo tämän vuoden Desucon, ja en kuitenkaan voi olla vertaamatta tasoa siihen, koska Desuconin kisat tuntuivat enemmän arvokisatasoisilta kuin ICL. Saakin nähdä nouseeko taso ensi vuodelle, mikäli karsinnat järjestetään uudelleen.

Hengailimme paikalla vielä hetken, mutta pian cossikisojen jälkeen tapahtuma suljettiin lauantaipäivältä. Mielenkiintoista oli, että myyntipisteet olivat kuitenkin viimeiseen minuuttiin saakka auki. Ulkona Miidama bongasi minut vielä shootattavaksi, ja sain häneltä nämä kivat kuvat:

Matka rautatieasemalle sujui jälleen täyden bussin kyydissä. Junakin oli niin täysi, ettemme heti mahtuneet istumaan vierekkäin. Paluumatka tuntui loputtoman pitkältä etenkin, kun koko päivän kutitellut piilolinssi ja saman silmän tekoripsi alkoivat ajaa minut hulluksi. Olisi ollut järkevää ottaa cossi pois jo ennen lähtöä, mutta sain junassa sentään piilareita lukuun ottamatta helpotettua oloani. Pitkän päivän jälkeen lopulta vällyjen väliin sujahtaminen tuntuikin taivaalliselta.

Tekstistä on varmaan tullut jo selväksi, että mielestäni kokonaisuudessaan tapahtuma kaipaa monessa asiassa paljon kehittämistä. Koen, että perinteisemmät suomalaiset animetapatumat ovat minulle se oma tuttu ja rakas paikka, kun Comic con taas tuntui niihin verrattuna kovin sieluttomalta. Siitä huolimatta voisin harkita uudelleen osallistumista kahdesta syystä - ensinnäkin ICL-karsinnat kiinnostavat ainakin teoriatasolla, ja toiseksi seura teki tästäkin tapahtumasta paljon paremman. Oli hauskaa seurata vierestä, miten poikaystävä innostui cossaajia bongaillessaan ja halusi haastatella heitä videoilleen. Voisin mennä tapahtumaan hänen kanssaan uudestaankin, etenkin jos saisin houkuteltua hänetkin cossaamisen pariin. Ainakin yksi teoriassa mahdollinen cossattava hahmo hänellä jo olisikin mielessä, mutta saa nähdä...

Kiitos conista! (kuvannut amré photography)