Tuulee kuin saavista kaatamalla

Ja taasen säätä

Ei, pitäisi kyllä osata kirjoittaa jostakin muusta.

No kuiteskin. Tuulee. Mutta on lämmin.
Ja nyt sitten eteenpäin.

Aiemmassa tekstissä oli tosiaan asiavirhe; ei, ei ole vielä junalippuja Lahteen.

No nyt tämä koko alku meni sitten lörpöttelyksi.

*************************************************************

Tosiaan, videopelejä syyllistetään turhaan. Jokaisen ampumatapauksen yhteydessä käännetään katse yhden ajanvietteen suuntaan. Kyllä se media ja televisio ja netti on se suurempi sylttytehdas.

  Äidinkielentunnilla tosiaan piti se mielipideteksti kirjoittaa. Tietokoneella, joten kaikki eivät suinkaan yksin olemaan mahtuneet. Joten tuo videopelien puolustusteksti ei ole kokonaan omaa käsialaani. Se nyt kumminkin pian taitaa ilmestyä tänne nettiin, että laitan sitten sen tännekkin.

======================================================

Vain tahroja paperillaaa

Ei, minulla oli kyllä jotain sanottavaakin

Valmiiksi valmistettuja lauseita

Mutta joku lisäsi aivoihini puuroa

Ja tästä tuli taas tälläinen teksti ilman päätä ja häntää

Pitäisi varmaan muuttaa ulkoasua keveämmäksi, tämä on jotenkin raskas.

Niin, niin.

Tarvitsen opetusta pokan pitämisessä.

Mutta koko maailma on vaan niin läppä asia että

Ei sitä voi ottaa tosissaaaaaann

Yy

Pian on jo viikonlopunpentele

-Taas

Ja kyllä kyllä kyllä ja ehkä vielä kyllä

AAAAAAAAAAAAAGH

Nyt kyllä tuli tosiaan ajatuksia paprikalle

Ei-kun-siis paperille

Ei kun...

YYYYY en tiedä

En osaa lopettaa

Jajajajajajaja

....

Valonevia iltoja

Kevät tekee tuloaan

Mutta siihen on vielä pitkä aika, joten eipäs hymyillä siellä.
Linnut eivät laula.

Aikas loogista tuo otsikon sisältö jos hakee inspiraatiota pimeästä ulkoilmasta.
Logiikka on niin, ah ihana asia.


Desucon Frostbite tekee tuloaan. Enää alle kuukausi aikaa. Liput ja junaliput Lahteen on hommattu jo aikapäiviä sitten, mutta ei majoituksesta vielä tietoa. Yritetään nyt sitten jotain hotellin kattoa saada pään päälle, ettei taritse ojassa yöpyä tai yrittää väkisin hereillä pysyä.
  Minulla on täällä sellainen oikeasti pelottava ''auringonkukkahattu'' jonka äiti teki joskus kun alle kouluikäisiä oltiin. Ajattelin laittaa sen sinne ja pelotella ihmisiä.

Mutta noista vanhoista naamiaisasuista tuli mieleen niin ihania asioita että.
Kun olin esikoulussa, tiedossa oli naamiaiset. Halusin tietenkin itse suunnitella asuni. Halusin olla lohikäärme.
Jostakin syystä halusin vetoketjun poikittain puvun keskelle. Äiti toteutti sen, mutta eihän se toiminut. Siihen tuli sitten erikseen paita ja housut, joissa oli ihana täytetty häntä. Ja irtokommandopipo. Ja vaaleanpunaisia selkäkolmioita. Siipiä en saanut, ja ehkä sen takia kaikki luulivat minua krokotiiliksi. Olin näreissäni.
  Tuli sitten ängettyä viime viikonloppuna itseni siihen pukuun. Kommando meni päähän ihan helposti. Paitakin, joskin jäänyt melkoisen pieneksi. Housut sitten eivät ihan mahtuneet. Haha, ehkä viimeinen asia joka siitä tuli mieleen oli lohikäärme.
  Samalla sitä tuli tongittua muitakin mukavuuksia tuolta jännästä kaapista. Löysin viitan kokoa teltta. Ja Leijona- paidan yhdeksänkymmentäluvulta. Numerolla 5. On se vaan mukavaa tämä tutkiskeleminen.

**
Tänään sitten tein pitkästä aikaa sushia. Hyvää sushia. Sekä jotain kuivakakkua.
Ihan yksikseni.
Joten onnistuin sitten tekemään muutaman pikkuisen asian.
Ensinnäkin käräyttämään riisit pohjaan, koska unohdin hämmentää.
Onneksi vain pohjimmaisista tuli käyttökelvottomia.
Ja kun piti laittaa vuokaan korppujauhoja, havaitsin niiden lähteneen lomille.
Käytin sitten vehnäjauhoja mutta tarttui silti hieman vuokaan kiinni.
Ja jotenkin siitä kakusta tuli littana... Liian littana.
Mutta siihen tuli sitruunaa. Siitruunaa~
Sitten pyörittelemään makeja. En löydä bambumattoa.

Ihan hyviä tuli.
Joskin pieniä.
Ja liian vähän, mikä voisi johtua riisiongelmasta.
Mutta hyviä.