Ajattelin, että tällä kertaa saan tämän tekstin nopeasti ulos, mutta toisin kävi. Voisin käyttää tähän varsin uskottavina tekosyinä muun muassa tuomaripalautteiden kirjoittamiseen kulunutta aikaa ja muuttoani, joka ehkäpä ironisestikin toi minut entistä lähemmäs Sibeliustaloa. Mutta eipä ketään kiinnosta lukea turhia anteeksipyytelyitä, joten mennäänhän sitten asiaan.
Perjantaina sisko saapui Lahteen, jonka jälkeen suuntasimme sushibuffan kautta Sibbelle. Olimme siis siskon kanssa hakeneet molemmat frostiin parikisan tuomareiksi, ja yllättäen tulimme molemmat myös valituiksi. Tästä olikin hyötyä jo perjantaina, kun rannekkeen jonottamisen sijaan badget pääsi noutamaan nopeasti. Ehdimme mukavasti katsomaan avajaisia, joissa teemana oli mölkkymittelö. Viihdyin urheiluanimekliseisiin nojaavan tarinan parissa erinomaisesti.
Avajaiset päättyivät samoihin aikoihin kuin saunavuoroni alkoi, joten niiden päätteeksi otimme lentävän lähdön kohti kotia. Alkumatkan kuljimmekin rivakkaan, mutta jossain vaiheessa prioriteetti vaihtui isojen lumihiutaleiden kielellä pyydystämiseen. Mietin usein sitä, miten se, että tekee jotain tuollaista niin sanotusti outoa jonkun toisen seurassa, on sosiaalisesti täysin hyväksyttyä, mutta jos yksin kulkevana aikuisena tekisit samaa, se muuttuukin kiusalliseksi tai karmivaksi. Joka tapauksessa, lumisade, pakkanen ja jalkojen alla narskuva lumi lämmittivät kyllä mieltä, kun samalla muisteli aiempia loskafrosteja.
Ehdimme illan aikana hakemaan lähikaupasta myös pikaiset heräteostokset. Mainitsen tämän ihan vain sen takia, että voin lisätä oheen kuvan ostamastani valtavasta mandariinista.
 |
| Mandariini. |
Saunanraikkaana sai vielä hieman freesata lauantain cossin peruukkia ja silitellä vaatteita. Peiton alle ehdittiin kuitenkin ihan hyvissä ajoin.
 |
| Tuomari reippaana heti aamusta |
Olin valikoinut tuomarointiasuksi Fairy Tailin Stingin. Tärkeimpänä perusteena oli asun mukavuus ja toisiksi tärkeimpänä se, että teki mieli taas päästä vähän vilauttelemaan mahaa talvipakkasilla asu on mielestäni onnistunut ja siten esittelee myös taitojani cossaajana. Sisko taas valitsi ylleen Boku no Hero Academian Kirishiman fantasy-version, johon oli tehnyt lisäosia viime käyttökerran jälkeen.
Cossibäkkärille ehdittiin aamulla hyvissä ajoin. Siellä tapasimme ensimmäistä kertaa tuomaritoverimme Belugan, ja tulimme nopeasti hyvin juttuun. Päivän aikana oli hauska huomata, miten olimme niin monesta asiasta täsmälleen samaa mieltä. Kiitos vielä tuomarointipäivästä ja hauskasta seurasta, jos tätä luet!
 |
| Tuomaritrio pimeässä kolossaan |
Kun itse tuomaroinnit alkoivat, olivatkin ne melkoisen intensiivinen putki. Kaikki ilmoittautuneet parit yhtä lukuunottamatta pääsivät lavalle asti, mikä teki siis yhteensä 11 paria ja 22 cossia. Aikaa oli varattu mukavasti per pari niin, että se ei loppunut pahasti kesken kenenkään kohdalla ja toisaalta ihmeteltävää ja kysyttävää keksi tarpeeksi koko ajaksi. Tykityksen välissä oli yksi hieman pitempi tauko, jolloin ehdimme hieman napostella meille toimitettuja välipaloja. Huone oli kuitenkin tiiviisti kotikolomme useamman tunnin putkeen, sillä tuomarointien jälkeen päätöksiä pohdittiin vielä kliseisen pitkään ja hartaasti. Meidän piti arvioida sekä pukuja yksilöinä, että niiden toimivuutta yhdessä, joten pohdittavaa todella oli paljon. Kisa oli varsin tasainen, ja onkin aivan mahdollista, että toiset tuomarit olisivat lopulta päätyneet toisenlaisiin valintoihin, jotka olisivat olleet yhtä perusteltuja.
 |
| Tuomaritrio vähän paremmassa valaistuksessa |
 |
| Tärkeiden asioiden äärellä |
Kun olimme tulleet yhteisymmärrykseen, lähdimme syömään. Oli aikamoinen shokki tulla ulos metsähallin pauhuun rauhalliselta bäkkäriltä, siellähän oli coni käynnissä! Ajattelimme käydä appeella green roomissa mutustamassa kehutut onigirimukit, mutta siellä selvisikin, että niitä olisi tarjolla vasta illalla. Lopulta saimme tyytyä kuiviin ruisleipiin, sillä greeniin tullessamme levitekin oli jo ehtinyt loppumaan. Säälittävä ateriamme oli väsymyksemme kera niin surkuhupaisa, että sen äärellä tuli naurettua aikamoisesti.
 |
| Kuuluuko tämä naama täyttävän ja makoisen aterian juuri syöneelle? Juuri niin. |
Kauan emme ehtineet taukoa pitämään ennen kuin tuli jo aika käppäillä takaisin. Kirjoitimme vielä puhtaaksi kunkin sijoituksen perustelut ja ehdimme juuri parahiksi aitioon istumaan ennen kisojen alkua. Odotin innolla juuri aitioon pääsyä, mutta kylmä totuus olikin, että eihän sieltä kunnolla näe. Etenkin aition takarivissä esirippu peittää tehokkaasti lavan ja valkokankaan vasemman puolen, joten syytä istumapaikkakateuteen ei ole.
 |
| Kaikki parikisan osallistujat, kuvannut Nyymix |
 |
| Blondi hupakko esittäytyy, Kuvannut Nyymix |
Oli hauskaa päästä ensimmäistä kertaa Sibeliustalon lavalle (oikean ja toimivan) mikrofonin kanssa. Pahemmilta sanasekoiluilta vältyttiin. Erityisen hienoa oli päästä lähietäisyydeltä aistimaan sijoittuneiden tunnekirjoa epäuskosta riemuun. Oli ilo tuottaa iloa!
 |
| Upeat kolmas, toinen ja ensimmäinen sija sekä kunniamainintamme, Kuvannut Jenni Suominen |
Kisojen päättymisen myötä päättyivät myös velvollisuutemme. Palasimme bäkkärille, jossa joku keksi, että otetaas vielä yhteiskuva kaikkien sarjojen tuomareiden kanssa. Linnottauduimmekin toviksi kaikki yhteen pieneen tuomarointihuoneeseen, jossa kuvaamisen ohella tuli nostalgisoitua porukalla vanhoja cosseja ja coneja muistellessa.
Tuomaripöhinöiden jälkeen suuntasimme uudemman kerran greeniin. Tällä kertaa saimme kuin saimmekin omat pienet onigirimukit koottua, vaikka osa täytteistä olikin jo ehtinyt loppumaan. Hyvää oli silti! Koska päivät ateriointi oli kuitenkin jäänyt varsin laihaksi, tilasimme illalla vielä kotiin täyttävämpää mättöä.
Sunnuntaina laittauduimme Devilman Crybabyn Akiraksi ja Ryoksi. Omaan asuuni olin tehnyt uutena vain peruukin stailauksen. Vaatteet olivat omasta kaapista, eivätkä 100 % mätsäävät reffiin ulkonäkönsä puolesta, vaan enemminkin oikean (eli mustan ja nahkaisen) vibansa vuoksi valitut. Takki ja housut on joka tapauksessa itse tehty jo aiemmin. Sisko teki Ryon ikonisen takin asua varten, kun taas valkoiset lökärit olivat minulta lainassa. Peruukki taas yhdistyi siskon omaan undercutiin, minkä takia lopputulos näyttää niin luonnolliselta.
 |
| Onneksi peruukissa oli riittävästi lakkaa, että ei lässähtänyt isojen lumihiutaleiden sulaessa |
 |
| Iloiset lapsuudenystävät tässä vain |
Conipaikalle päästyämme menimme heti ensimmäiseksi karaokepisteelle, jossa ei ollut vielä valtavasti väkeä. Lauloimme tottakai Debiruman no Utan, joka osoittautui kuitenkin melko vaikeaksi. Onneksi saimme pian revanssin jo klassikoksi muodostuneella Ari Koivusen Hear My Callilla, joka meni jälleen molemmilla liki täydellisesti.
Karaoken vieressä kuvauspiste oli tyhjänä, joten päätimme pitkästä aikaa pistäytyä siinä. Musta tausta sopi erinomaisesti asujemme monokromaattiseen maailmaan.
Kuvaaja: Kyuu Eturautti
Ohjaaja: Saaraz
Meillä oli vielä jäljellä tuomarointietuna saadut lounasliput, joten lounastimme luonnollisesti Lastussa. Ruoka oli oikein hyvää.
 |
| Uhkaavan punainen valaistus nurkassa sopi hyvin Saatanan kanssa ruokailuun |
 |
| Poskellani kiiltää tässä yhtäkkiä silmästä pudonnut yksinäinen kyynel, kuinka hahmouskollista |
Nautimme sunnuntaina vapaudesta, jota meillä ei ollut lauantaina ollut. Kiertelimme esimerkiksi myyntipöydät, taidekujan ja kirpparin rauhassa. Artesaanipöydiltä löysin tällä kertaa pari suloista asiaa ostettavaksi.
 |
| Pieni kauniisti mätsäävä kokonaisuus |
Loskafrostin sijaan nyt saatiin kunnon pakkasfrosti, jossa oli paljon hyvää, mutta kääntöpuolena oli toki kylmyys. Koska asut olivat ensimmäistä kertaa päällä ja sisko oli ottanut kunnon kameran mukaan, piti ulos silti päästä kuvaamaan. Merinovillalegginssit auttoivat tekonahkahousujen alla tiettyyn pisteeseen asti, mutta olin kuitenkin hyvin kiitollinen siitä, kun tuli viimein aika palata sisään. Ei ole sattumaa, että kuvissa poseeraan lähinnä kädet taskuissa, onneksi se sopii hahmolle.
 |
| Valkoinen lumi, valkoinen taivas, valkoinen asu - ja silti kaikki valkoiset ovat vähän eri valkoista (oli todella yllätys, että takki näytti ulkona aivan eri väriseltä kuin sisällä) |
 |
| Akira! Come with me! |
 |
| *juoksee kaukaisuuteen maanisesti nauraen* |
 |
| Oli hauskaa taas ilmehtiä vähän eläväisemmin |
 |
| Epätoivoista juoksua vääjäämätöntä kohtaloa vastaan |
 |
| Anatomiani on tässä kuvassa suurin piirtein yhtä uskottavaa kuin itse sarjassakin paikoitellen |
Sisälle saavuttuamme ensimmäinen etappi oli jälleen greeni siellä tarjotun kaakaon vuoksi. Ne hörpittyämme jatkoimme sulamista vielä metsähallissa.
 |
| Lämmin kaakao pakkasen jälkeen oli parasta |
 |
| Uusi eyeliner ei oikein halunnut pysyä kiinni ja jouduin useamman kerran korjailemaan sitä |
 |
| Mikäs olio se sieltä kurkistaa? |
Jonkin masokismikohtauksen voimasta päädyimme ulos vielä toisenkin kerran. Tällä kertaa tosin pysyttiin turvallisen etäisyyden päässä pääovista, joten kyseessä ei ollut aivan yhtä kova koettelemus.
 |
| Lennokkaat kuvat onnistuu aina niin hyvin |
 |
| En voi nähdä tässä kuvassa mitään muuta kuin Alice Cooperin |
Conipäivän kääntyessä kohti loppuaan selailimme ohjelmalehtistä ja päätimme ex temporesti mennä katsomaan pian alkamassa ollutta Anisoniin - eli animemusiikkiin - keskittyvää luentoa. Aihe oli ihan ok kiinnostava ja luennolla käytiin yksityiskohtaisesti läpi anisonin määritelmä, kuuluisat esittäjät ja trendierot eri vuosikymmenillä. Välillä keskityttiin ehkä liikaakin epäolennaisiin asioihin, kun olisi ollut katsojan näkökulmasta kiinnostavampaa kuulla enemmän musiikkipätkiä. Lähdimme pois ennen luennon loppua ehtiäksemme mukavasti päättäjäisiin.
Päättäjäiset tarjoilivat juuri sopivan päätöksen avajaisissa alkaneelle tarinalle. Lisäksi mieleen jäi erityisesti Desu TV:n loistava Mangaaja-sketsi.
Päättäjäisten jälkeen tuli tieto, että cossitiimin jäsenet saavat halutessaan tulla cossipukkareille auttamaan purussa. Lähdimme oitis paikalle, jossa isolla porukalla saatiinkin suhteellisen rivakasti tavarat lajiteltua ja pakattua. Se osoittautui samalla yllättävän hauskaksi puuhaksi. Huvitusta herätti esimerkiksi se, että mistä ihmeestä näitä teippirullia oikein sikiää, sekä Got2b-hiuslakkapullo, jossa lukee Tracon, ja joka ei koskaan kulu loppuun.
 |
| Tällä määrällä kuumaliimapistooleja varustaisi kokonaisen armeijan |
Kun kaikki tavarat oli saatu talteen, pääsimme vielä auttamaan karaokehuoneen tuolien poiskärräämisessä. Sen jälkeen meille ei enää keksitty enempää tekemistä, ja siirryimme metsähalliin odottelemaan ison ryhmäkuvan ottoa.
 |
| Aikamoinen joukko Desuconia tekee, eikä tässä ollut varmastikaan ihan kaikkia |
Kuvaa ja kaatoa odotellessa tuli tutustuttua paremmin uusiin ihmisiin, ja löydettyä yllättäviä yhteyksiä esimerkiksi töihin liittyen. Jatkoimme samassa seurueessa kaatoon, joka siis käytännössä tarkoitti ruokailua Lastussa ja vapaavalintaisia juomia. Kaato oli ehkäpä koko conin hauskin hetki, kun porukassa intouduttiin jakamaan kaikenlaisia hauskoja sattumuksia. Mietin vieläkin välillä sitä jääkaapissa yön viettänyttä rottaparkaa. Jotenkin puhe luisui myös erääseen klassikkoelokuvaan vuodelta 2004, ja yhtäkkiä päällä olivat kunnon cossipärinät. Olen edelleen ihan inessä näissä suunnitelmissa. Eräs henkilökohtainen lempihetkeni oli myös se, kun eräs Desuconin vakiokasvo kulki ohi vauvansa kanssa, joka imeskeli lonkerotölkkiä, ja tokaisi ohimennen, että kyllä tälle viina maistuu.
Kaiken kaikkiaan oli todella hauskaa päättää coni tällä tavalla. Pitäisi uskaltaa enemmänkin mennä juttelemaan ihmisille, jotka eivät kuulu ihan omaan lähipiiriin, mutta joiden kanssa tulee aina välillä vaihdettua coneissa muutamia sanoja. Minulle saa ainakin aina tulla juttelemaan, jos siltä tuntuu!
 |
| Syntilonkeroa Sibbellä, tällä kertaa luvan kanssa |
 |
| Uusi upea tukkatyyli |
Kaadonkin jälkeen pärisimme siskon kanssa vielä pitkälle yöhön. Aamulla kävimme vielä lähiravintolassa brunssilla. Maanantain pidin siis töistä vapaana, mikä oli kyllä täysin perusteltua. Keho oli sen verran väsynyt, että nukuin kevyesti kahden tunnin päikkärit, enkä siis todellakaan olisi ollut siinä vireessä, mitä ajatus -ja vuorovaikutuspohjainen työni vaatii.
Velvollisuudet eivät kuitenkaan siis loppuneet vielä conin loppuessa. Helmikuun aikana kokoonnuimmekin kaikki kolme tuomaria yhdessä puheluun palautteiden tiimoilta. Oli ihanaa, että kaikki osallistujat olivat valmiita vastaanottamaan palautetta, koska yksi syy, minkä takia ylipäänsä halusin tuomariksi, oli mahdollisuus päästä antamaan sitä. Tekstejä hiottiinkin huolella, eikä kyse ollut mistään yhdessä illassa purkkiin vedetystä hommasta. Toivottavasti kaikille kisaajille jäi palautteista käteen inspiroitunut olo!
 |
| Kiitos conista ja erityisesti mahtavasta seurasta! <3 |
