Nekocon alkoi tuttuun tapaan perjantaina Kuopioon siskon luo matkustamisella. Kävimme kiireettömästi keskustassa hakemassa rannekkeet, viemässä siskon kirpparitavarat ja syömässä. Sen jälkeen oli viimein kulunut 24 tuntia siitä, kun olin tehnyt elämäni ensimmäisen hartsivalun, jota pääsin unboxaamaan. Kyseessä oli siis lauantain Prinsessa Mononoke -cossiini tuleva kristallitikari. Olin odottanut sitä hetkeä malttamattomana, mutta valitettavasti lopputulos oli osittain pettymys. Se ei ollut pinnaltaan niin kirkas kuin olin toivonut, ja toisella puolella oli näkyvissä paljon pieniä kuplia. Yritin kiillottaa sitä vielä, mutta ei siitä täydellistä tullut. Oli se sentään parannus tuon alun perin vuonna 2017 tehdyn cossin aiempaan softiksesta tehtyyn tikariin nähden. Harjoittelu hartsin kanssa jatkuu vielä. Illalla oli peräti niin kiireetön tunnelma, että päätimme katsoa Spirit - villi ja vapaa -elokuvan, josta cossaaminen alkoi yllättäen houkutella...
 |
Valmiina conipäivään
|
Lauantaina saavuimme siis paikalle Prinsessa Mononoken Sanina ja Ashitakana. Heti ensimmäisenä pääsimme ihmettelemään sitä, miten pitkä paikkalippujen jono oli. Lähdimme itse jonon jatkoksi, koska ajattelimme mennä katsomaan Superlataus-näytelmää. En ole itse lapsena katsonut Digimonia, joten suurta nostalgiaa sitä kohden ei ole, mutta teininä Agapio-meemidubbien inspiroimana tutustuin siihen ainakin muutaman Youtube-videon ja ehkä parin ensimmäisen jakson verran.
Liput saatuamme menimme avajaisiin. Oli hauskaa, että niissäkin oli yritetty jotain uutta näytelmän muodossa, siitä tuli heti vähän enemmä isomman conin tuntua. Ylipäänsä coni tuntuu kasvaneen, lippuja on ollut ilmeisesti myynnissä aiempaa enemmän.
 |
Tää selfie on aivan liian hyvä siihen nähden, että se on napattu vauhdista portaikossa
|
Välissä kävimme hakemassa ruokaa lähikaupasta. Ulkona syöminen sujui varsin kaaottisesti, kun kaakaopirtelöä putosi rinnuksille ja vissy räjähti käsiin. Onneksi metsäläisen ei tarvitse niin paljoa puhtaudestaan välittää.
Sitten olikin jo Superlataus-näytelmän aika. Vaikka en tosiaan mikään Digimon-huipputietäjä olekaan, niin viihdyin kuitenkin hyvin. Näyttelijöiden rakkaus lähdemateriaalia kohtaan oli hyvin aistittavissa. Tykkäsin etenkin kekseliäistä lavan elävöittämisistä esimerkiksi merellä tapahtuvan kohtauksen aikana. Viimeksi vastaavaa näytelmää olin katsomassa 12 vuotta aiemmin (huh huh) Animeconissa Hopeanuolimusikaalin muodossa.
Nekoconilla oli hauska diili yhdessä Kuopion torilla kuplateetä myyvän Aina kesän kanssa, sillä sieltä sai alennusta, jos juoman osti cossi päällä. Normaalisti alennukset ehkä saisi tapahtumarannekkeella eikä asulla, mutta pitihän sitä käydä hyödyntämässä.
Paikan päällä käytiin vielä laulelemassa karaokessa Hunter x Hunteria ja Mirai Nikkiä. Täytyy kyllä vähän ihmetellä, miten joillain on pokkaa käydä karaokehuoneessa kovaäänisiä keskusteluja samalla kun toiset laulavat, eikä edes asiasta huomauttaminen saa volyymia laskemaan kuin hetkellisesti...
Illalle suunniteltuna oli vielä shootti Puijon metsässä. Tämä oli siis myös pääasiallinen syy siihen, miksi juuri nämä cossit oli päivälle valittu. Puijoshootista oltiin puhuttu jo lähes yhtä kauan kun asut olivat olleet olemassa, ja sitä varten minunkin cossini majaili Kuopiossa valmiina oikeaa hetkeä odottamassa. Ideaalitilanne olisi ollut, jos mukana olisi ollut joku erillinen oikeasti valokuvaukselle vihkiytynyt kuvaaja. Nytkin kyllä saimme joitain aika kivoja kuvia, vaikka valo-olosuhteet tuottivat osin päänvaivaa. Valoja vielä paljon enemmän haittasivat tosin hyttyset, joille kelpasi niin käsi, jalka kuin otsakin. Etenkin toinen käsivarteni oli lopuksi aivan möykkyinen ja laskin siitä pitkälti toistakymmentä puremaa.
 |
San sinikuono
|
 |
| Valo saa tikarin näyttämään paljon kirkkaammalta, kuin se muuten on |
 |
Tää puu oli rinteessä, joten sen päällä seisominen oli aika pelottavaa
|
 |
Tässä itselaukaisinkuvassa on sama energia kuin Hohdon kaksosissa
|
Seuraavana päivänä Ghibli-teema sai jatkoa Liikkuvan linnan Sophien ja Howlin muodossa. Päivässä oli mukana pieni jännityselementti, koska olimme osallistuneet Desuconissa otetulla kuvalla photoshoot-kisaan, jonka tulokset ratkesivat iltapäivällä.
Kävimme sunnuntainakin karaokessa. Vedettiin minun toiveestani Ievan polkka (se alkuperäinen suomalainen versio) ja siskon toiveesta joku kappale, jonka "Sä kyllä muistat sitten kun kuulet!" Spoiler: en kyllä edes muistanut, mutta sain sen silti jotenkuten läpi mutistua. Haaveilemme muuten aina välillä siitä, miten hienoa olisi, jos karaokeen tulisi suomenkielisiä Spiritin kappaleita, sillä niitä me puhkeamme hyräilemään muutoinkin aina tasaisin väliajoin.
 |
Sairaan nopee Howl paikkalippujonossa (joka tosiaan meni ulos asti eli ei ollu nopee)
|
Ennen cossikisoja käytiin hakemassa siskon kirppiskamat. Kirppis tuntui tänä vuonna tyhjemmältä kuin viime vuonna. Liekö ollut syy siinä, että monet halukkaat saivat jo viime vuonna tavaransa myydyksi, eikä tänä vuonna tarvinnut? Isommissa coneissa tosin kyllä tuntuu aina riittävän myytävää.
Cossikisoissa oli ihanaa nähdä, miten paljon aloittelijoita oli. Usein on ollut niin, että juuri se on se kategoria, joka jää vajaaksi. Tällä kertaa niin kävi parikisalle, kun lavalle asti oli päätynyt vain kolme paria. Pukukisat olivat oikein hyvätasoisia. Photoshootkisassa saimme yllättäen sijoituksen, kun siskon minusta ottama kuva sai parhaan kuvailmaisun palkinnon. Kannatti jaksaa leikkiä Desun jälkeen kasvilampun ja CD-levyjen kanssa! Photoshootkisoissahan varsinainen osallistuja on vain kuvaaja, mutta riensin kuitenkin lavalle yhdessä siskon kanssa. En tiedä, olisinko saanut, mutta olisi tuntunut hassulta olla menemättä.
 |
Tällä heti Desuconin jälkeen otetulla otoksella osallistuimme
|
 |
Uusi pokaali siskon kirjahyllyyn jee <3 Saatiin myös itse kuva teetettynä upeasti hohtavalle paperille
|
Päättäjäiset alkoivat pian kisojen jälkeen, ja alun tarina sai sopivan päätöksen. Parasta oli kuulla ensi vuoden suunnitelmista, sillä ensi vuonna teemana on sinfonia. Sehän voi luonnollisesti tarkoittaa vain yhtä asiaa eli Animekonsertin paluuta, jota on innolla odoteltukin!
Pian tuli jo aika lähteä kotiinpäin. Jälleen suunnitelmissa oli vielä pitää pienimuotoista shoottia, tällä kertaa onneksi verenimijöiden ulottumattomissa. Sisko oli ideoinut kuvat Sophiesta pimeässä lampun loisteessa. Tarkennus oli erittäin vaikeaa, mutta kyllä muutama vakuuttava kuva saatiin. Howlin muotokuvissa yritettiin taas saada taustaverhon glitterit kimaltelemaan.
 |
Kun sisko käskee pitämään lamppua vielä ylhäällä, vaikka käsi on väsynyt
|
 |
Behind the scenes: kuvausstudio olikin kylppärissä
|
 |
Kokeiltiin lisävalon erilaista kohdistamista
|
 |
Tässä kuvassa ilmielävä Danny suoraan 70-luvulta.
|
 |
Reaktio siihen, kun kuulet näyttäväsi Dannylta
|
 |
Tässä on selvästi saavutettu jokin ylempi tietoisuuden taso
|
Nekocon oli jälleen kiva, kevyt tapahtuma. Kaikki toimi muutoin hyvin mutta sähköisiä paikkalippuja jäin kaipaamaan. Odotan innolla ja mielenkiinnolla ensi vuotta!
 |
Kiitos conista <3
|
