Desuperjantai alkoi jälleen näppärästi Lahdesta käsin. Sisko kipitteli kämpilleni samalla kun naputtelin itse päivän viimeiset etätyöt pakettiin. Lähdimme hetipian Sibbelle rannekkeiden vaihtoon ja siskon kirpparikamoja viemään. Ensinmainittu sujui näpsäkästi, kun taas kirpputorijono ei liikahtanut kuin vasta noin puoli tuntia ilmoitetun aloitusajan jälkeen. Se stressasi hieman, koska meillä oli illalle tarkka aikataulu, mutta lopulta ehdimme onneksi kyllä kaiken.
Suuntasimme Sibbeltä iltapäiväteelle kämppäni lähettyville. Siskoni on teehullu, joten halusin ehdottomasti viedä hänet sinne. Sieltä ehdimme juuri sopivasti saunavuorolleni. Käväisimme vielä lähikaupassa, ennen kuin palasimme conipaikalle kunniavieraan konserttia katsomaan. Konsertti oli ollut erittäin mieluinen yllätys. Olin kymmenen vuotta sitten syvällä Fairy Tail -kuopassa, joten mahdollisuus kuulla sarjan upeaa musiikkia livenä säveltäjän itsensä esittämänä tuntui uskomattomalta. Ihanaa, ettei sarjaa ole vielä täysin unohdettu! Itse konsertti iski täydet paukut pöytään heti kättelyssä, ja Yasuharu Takanashi osoittautui erittäin sympaattiseksi tyypiksi. Antaa paraa! -huuto jää varmasti pitkäksi aikaa mieleen. Eniten tykkäsin tietenkin soitetuista Fairytaileista, mutta kyllä myös Naruton teema yleisön osallistamisella jäi hyvin mieleen.
Konsertti alkoi ja loppui myöhään, joten olimme hyvin onnellisia siitä, ettei seuraavaa päivää varten tarvinnut tehdä valmisteluja (siis sen lisäksi, että kävin hakemassa cossini ullakkovarastosta, tätä ei toki olisi voinut aiemmin tehdä).
 |
En pääse yli siitä et oon tuolla taustalla vaan ihan casuaalisti ilmetty Twilightin Bella
|
Lauantaina parroitimme itsemme ja muuntauduimme cowboyiksi. Asut meillä olivat käytössä jo Traconissa, mutta nyt olimme lisäilleet niihin elementtejä selviytyäksemme talvesta - sisko oli tehnyt Arthurille villakangastakin, minä Johnille farkkuliivin, ja lisäksi käytin ulkona siskon mukanaan tuomaa aikoinaan ilmaiseksi opiskelijakerrostalonsa alakerrasta poimimaa takkia, joka sopi hyvin tunnelmaan. Käyskentelimme taas maisemareittiä perille. Meni hetki, ja meitä tultiin pyytämään mukaan Hall cosplay -kisaan. Olimme todella imarreltuja, koska tämä oli ensimmäinen kerta, kun tällainen pyyntö tuli. Kieltäydyimme kuitenkin parista syystä - omassa asussani on paljon soveltamista, eikä siitä ole selkeitä referenssikuvia, siskon asussa muun muassa housut eivät olleet itse tehdyt, ja meillä on rdr2-kisasuunnitelmia tulevaisuudelle, jotka vaativat vielä hiomista. Emme siis halunneet lähteä keskeneräisinä kisaan. Pelkkä pyyntö oli kuitenkin jo ihana kokemus!
 |
| Sisko sopii kyllä kasvonpiirteiltään erinomaisesti Artturiksi. Itsestäni en ole niin vakuuttunut, vaikka parran tekeminen kevyemmällä kädellä onneksi lievensikin Traconissa vahvoina olleita perhetuttu-viboja |
|
Menimme kuuntelemaan "Narutosta olisi pitänyt tulla pahis"-luentoa. Tykkäsin ideasta ja oli hauskaa kuulla yhtäkkiä puhetta kiintymyssuhdeteoriasta, palauduin mielessäni suoraan fuksivuoden peruskurssien luennoille. Tahti oli vain luennolla hieman hidas, mikä oli harmi, koska tuntui siltä, että luennoitsijalta jäi joitain kiinnostavia asioita sanomatta ajan loppuessa kesken.
 |
Kuin höyheniään pörhistävä pikkulintu
|
Kun lähdimme kuvaamaan ulos, oli taivas, ja sitä kautta koko tausta aivan valkoinen. Tämä vaikeutti hyvien kuvien saamista, mutta yritimme löytää taustaksi hieman tummempaa kasvillisuutta. Lopulta sinitaivas teki pienen kurkkauksen, ja saimme hieman sitäkin taustalle. Onneksi sää oli muutoin varsin kelpo, ei liian kylmä, ei liian märkä.
 |
James Bond ja huonot kuvausolosuhteet
|
 |
| L’Oréal |
 |
Leggy out
|
 |
Aito reaktio, kun taivaalle oli ilmestynyt suikale sinitaivasta
|
Sisko oli niin kuvauksellinen, että seuraa kunnon kuvakavalkadi, koska en voinut valita vain paria kuvaa.
 |
Omia piirroksia ihailemassa
|
 |
Kattokaa nyt miten komee se on
|
 |
Yksinkertainen, mutta kaunis kuva
|
 |
Niin joo, pääs pesukarhumieskin kuvaan sinisen taivaan kanssa
|
Missonani tässä conissa oli metsästää söpöjä magneetteja, koska jääkaappini oveen oli kertynyt niin paljon kortteja, että magneettivarantoni eivät enää kunnolla riittäneet pitämään niitä paikoillaan. Löysinkin artesaanipöydiltä mukavan määrän ihania puumagneetteja.
 |
Koko viikonlopun saalis
|
Käytiin vielä hyvin pikaisesti räpsimässä parit tiiliseinäkuvat.
 |
Näitä käsivarsia katsellessani mieleen tulee iskän kommentti asustani: "vasikkakin talloisi tuon cowboyn jalkoihinsa"
|
Ohjelmassa oli vielä cossikisat. Oli kivaa, kun oma lemppariesitys voitti ECG-karsinnat. Craftmanship-kisassa ihmetytti hieman se, miten paljon yksinkertaisempia pukuja siinä on nykyään. Yksinkertaisuus ei tietenkään siis tarkoita huonoa, mutta tuntui, että se olisi voinut olla nimeltään ihan vain tavallinen pukukisa. Kisojen jälkeen emme jääneet enää kauaksi aikaa pööpöilemään, vaan lähdettiin kotiin stailaamaan peruukkeja ja tilaamaan ruokaa. Lauantaina oli varsin häkellyttävää se, miten suuren määrän innostunutta huomiota asumme saivat. Kiitos kaikille lähestyneille!
Sunnuntain asuiksi olimme valinneet Fairy Tailin Stingin ja Natsun. Osaltaan päätökseen vaikutti kunniavieras, mutta osittain myös se, että nämä ovat kivat asut, joita olimme käyttäneet vasta vain kerran. Oli muuten suloista, että sisko oli ottanut kotoa mukaan nyt talviseen Natsuun paremmin soveltuvan villalangasta neulomani huivin. Minä siis tosiaan cossasin Natsua itse kymmenen vuotta sitten (celestial-asussa) ja käytin huivia sen lisäksi pari talvea ihan arkenakin. Siinä on omat virheensä, mutta oli kivaa, että se pääsi vielä näyttäytymään.
 |
Ei tästä lookista sen enempää...
|
 |
Kaikkialla oli kätevästi saatavilla valkoista naposteltavaa!
|
Kuvia otettiin tällä kertaa sisätiloissa, klassisen valaistun portaikon luona. Suuri kiitos nimettömäksi vapaaehtoisesti jääneelle kuvaajalle yhteiskuvista!
 |
Tää on joko omahyväisyyttä tai flirttailua
|
 |
Siitä, miten huivi kiertyy tuossa takana huomaan ainakin itse, että tein sen kanssa mielenkiintoisia rakenteellisia ratkaisuja
|
 |
Ei ollu eka kerta tällaisten posejen kanssa
|
 |
Jos toinen käteni näyttää siltä, etten tiedä mitä sillä tekisin, niin se johtuu siitä, että en tiennyt mitä sillä tekisin
|
Olimme matkalla kohti kunniavieraan piakkoin alkavaa nimikirjoitustilaisuutta, kun bongasimme toisen Natsun, eli Megurinemagnetin. Hän ja sisko olivat viestitelleet jo ennen conia, kun oli selvinnyt, että molemmat ovat cossaamassa sunnuntaina Natsua. Natsuista oltiin ehditty ottaa pari yhteiskuvaa, kun tuli yllättävä käänne. "Kunniavieras haluaisi ottaa yhteiskuvan teidän kanssanne, kävisikö se?"
 |
| Lemppariasioita tässä kuvassa on se, että se on otettu "älä seiso oven edessä"-kyltin edessä. (Kuvaajana näissä yhteiskuvissa taisi olla elililyca) |
 |
| Ääää |
Oli aika pöllämystynyt olo. Odotukset olivat olleet sitä luokkaa, että ehkä maksimissaan kunniavieras saattaisi nimikirjoitustilaisuudessa tunnistaa, että Fairy tailista ollaan. Hurjaa oli ei pelkästään se, että päästiin samaan kuvaan vaan se, että Takanashi halusi nimen omaan itse kuvan muistoksi. Oli kyllä todella siisti fiilis, että joku, joka on ollut oikeasti tekemässä sarjaa, oli niin kiinnostunut cosseistamme. Lähdimme sulattelemaan tapahtunutta nimikirjoitusjonoon. Kun pääsimme sisälle luentosaliin, jossa itse nimikirjoitustilaisuus oli, vilkutteli Takanashi meille iloisesti pöytänsä takaa. Ää.
 |
Päästiin myös Twitter-julkaisun kuvaan
|
Itse nimikirjoituskohtaaminen meni ihan kivasti. Olin ajatellut sanoa japaniksi yhden lauseen, mutta kuulin, että sisko sattui ensin sanomaan sen täsmälleen saman, mikä minulla oli mielessä, niin olin sitten vain ujosti hiljaa. Hieman pihalla taisin olla, koska lähtiessä meinasin unohtaa kännykkäni, jonka olin kuvaajalle antanut.
 |
Kylläpäs näytän jäyhältä
|
Nimmarit saatuamme kävimme vielä räpsäisemässä pari yhteiskuvaa lisää. Oli hauskaa!
 |
Vaikka Natsuja olisi kaksin kappalein olen silti vahvin
|
Loppupäivänä käytiin käärimässä siskon kirpparivoitot ja hakemassa myymättömät tuotteet, ja sitten vain jäädettiin metsähallissa. Päättäjäisiä ennen muodostui hyvin sekava jono, mutta sali onneksi hörppäsi meidätkin sisälleen ongelmitta. Päättäjäisissä oli erittäin laadukasta näyttelemistä, etenkin Light Yagami oli mahtava. Ihmetyttää kyllä, miten Desulla aina riittääkin niin hauskoja ideoita.
Päättäjäisten jälkeen riensimme heti kotiin ja heitimme cossit pikavauhtia pois yltä, sillä piti ehtiä viedä sisko syömään mysteeriravintolaan, josta olin puhunut jo kauan etukäteen. Sisko oli onnistunut vakuuttamaan itsensä siitä, että veisin hänet italialaiseen ravintolaan, mutta oikeasti mysteeriravintola oli Itsuyaki. Sieltä saa perinteisen sushibuffan lisäksi iltaisin ja viikonloppuisin myös erinomaista teppanyakia. Coniviikonloppu päättyi siis maukkaissa merkeissä, ja illalla meillä oli vielä presidentinvaalien valvojaiset.
 |
Kiitos conista!
|
