Desucon 16.-18.6.2023

Tämän vuoden Desucon oli hyvin erilainen kuin aiemmat, koska muutin kesäkuun alussa Lahteen. Nautin siitä, että ei tarvinnut matkustaa, ja pääsin hakemaan rannekkeenikin perjantaina jo ennen tapahtuman alkamista, jolloin jono oli hyvin lyhyt. Toisin oli sen jälkeen, kun olin käynyt hakemassa kaverin asemalta ja saavuimme Sibbelle - jono oli kasvanut suurempaan mittaan kuin mitä muistan sen ikinä olleen. Avajaiset olivat pian alkamassa, ja siitä jonosta niihin ei olisi mitenkään ehtinyt ajoissa, joten päätimme että menen katsomaan niitä yksin ja kerron sitten muille, mitä siellä tapahtui.

Avajaisten tarina desupipon muutoksesta suivaantuneesta kävijästä ja postin kadottamasta tuomiopäivän hirviöstä oli taattua laatua. Avajaisten päättyessä kaveri oli jo selvinnyt sisälle asti, mutta mitään sen kummempaa tekemistä ei ollut, joten istuskelimme vain odottaen, että siskonikin saapuisi paikalle. Tällä kertaa perinteisesti valtavasta ruuhkasta kärsivän kirpparin jonoa oli pyritty lyhentämään arpomalla sinne ajat, mutta kirpparikäynti ei kiinnostanut niin paljon, että olisin osallistunut arvontaan.

Siskon saatua rannekkeensa suuntasimme luokseni uutta löytämääni maisemareittiä pitkin, joka kulkee sataman ja Pikku-Vesijärven puiston lävitse. Olimme menossa seuraavana päivänä siskon kanssa ensimmäistä kertaa ikinä esityskisaan, ja kävimme vielä hieman esitystämme läpi kaverin toimiessa yleisönä. Hain myös ullakkovarastolta proppini, eli muuttopäivänä siellä sattumalta bongaamani luudan. Se oli aivan mahtava löytö, koska se näytti juuri sopivan vanhalta ja käytetyltä, eikä minun tarvinnut erikseen ostaa omaa luutaa nurkkiin pyörimään, kun pystyin hieman lainaamaan sitä omine lupineni.

Luuta sai kokea elämänsä tähtihetken Sibeliustalon lavalla

Kävimme illalla vielä syömässä Burger Kingissä (tietenkin), ja teimme pieniä valmisteluja seuraavaa päivää varten. Lauantain cosseinamme olivat siis Liikkuvan Linnan Sophie ja Howl. Oma asuni oli sama kuin vuotta aiemmin Desuconissa, kun pidimme luentoa aiheeseen liittyen. Sisko sen sijaan teki Howlistaan uuden asuversion.

Aamuksi olin halunnut järjestää oikean hotelliaamiaissimulaation mehuvalikoimalla ja päivän cosseihinkin sopivilla paistetuilla kananmunilla ja pekonilla. Päivästä oli tulossa kuuma, joten jätin suosiolla pukeutuessani alusmekkoni pois, ja vaihdoin sukkahousuni ohuempiin. Mekkoni on villasekoitetta, ja se päällä olo olikin lopulta ihan siedettävää, kun taas sisko kärsi hätää keinokuiduissaan.

Vasta aamulla huomasin, että kertakäyttöisiä ruskeita piilareita oli vain yksi pari jäljellä, ja päätin säästää ne seuraavan päivän asua varten ja mennä värittömillä Sophien kanssa. Matkustamattomuuden huono puoli onkin siinä, että kun ei tarvitse pakata, ei välttämättä muista tarkistaa tällaisia asioita etukäteen.

Lopulta taivalsimme kohti Sibbeä mukanamme lavasteemme ja proppimme, joita emme olleet jaksaneet viedä edellisiltana. Olisipa kyllä mukavaa, jos tällaisissa tilanteissa olisi käytettävissä auto. Onneksi kaveri sai kannettua patjan, jolla myös itse nukkui viikonlopun. Tavaran vieminen bäkkärille sujui näppärästi.

Sophie ja taustalla kauneuttaan hoitava Howl

Ennen harjoitteluaikaamme ehdimme muun muassa pyörähtämään taidekujalla ja hakemaan kaupasta jäätelöt. Ulkona pystyi olemaan vain varjossa, koska keskipäivän aurinko paahtoi täydellä voimallaan.

Lavaharjoituksemme sujuivat mukavasti, vaikka teknisten ongelmien vuoksi ne viivästyivätkin alkuperäisestä aikataulusta. Lavakuutit ja kaikki muut paikalla olleet olivat oikein mukavia ja kannustavia, kun meitä ensikertalaisia (etenkin minua) jännitti. Ensimmäisen läpivedon jälkeen jännitys helpotti, ja kaksi seuraavaa sujuivatkin jo rennommin. Myös harjoitusten jälkeiset kuvaukset sujuivat hyvissä tunnelmissa, vaikka olimmekin ehkä hieman tylsiä poseeraustemme kanssa.

Harjoitusten ja kisojen välissä oli ihan mukavasti aikaa, jonka käytimme muun muassa syömiseen ja kuvien ottamiseen.

Jännitys alkoi palata siinä vaiheessa, kun saavuimme ennen kisoja takaisin bäkkärille. Rimputtelin itsekseni hieman esitykseen kuulunutta kitaraani viedäkseni huomiotani muualle, kunnes oli aika mennä asemiin. Lavalle kuuttien mukana kipittäessäni halasin turvatyynyäni, ja tunsin, kuinka kasvoja kuumotti. Onneksi se ei näkynyt meikin alta, ja koko esitys meni suunnitellusti. Hassua vain, miten lavalla kaksi minuuttia voikaan tuntua niin lyhyeltä ajalta, kuin puolelta minuutilta. Oli muuten ihan parasta kuulla esityksen aikana yleisöstä naurua! Kiitos myös kaikista ihanista kommenteista, joita saimme esityksestämme jälkikäteen <3

Vitsailtiin ennen kisaa, että entä jos vain jäisinkin nukkumaan lavalle. Kuvannut Nizku.

 

Yritän näyttää järkyttyneeltä, mutta siellä alla näkyy pieni helpottunut hymy. Kuvannut Nyymix.

Esityksemme voi kokonaisuudessaan katsoa täältä. Oli itse asiassa varsin ideaalia, että esiinnyimme ensimmäisinä, koska siten kuumotteluaika oli lyhyempi, ja ehdimme näkemään kaikkien muiden esityskisaajien esitykset. Esityksiä oli ilahduttavan paljon ja ne olivat korkeatasoisia. Nautimme myös photoshootkisan sekä pukukisojen eli craftmanshipin sekä hall cosplayn näkemisestä aitiopaikalta. Tuli kyllä kiinnitettyä tavallista enemmän huomiota asujen kenkiin, haha. Kisat olivat kivat mutta oli harmillista, että craftmanshipin kuvat olivat menneet sekaisin. Kaipaisin ylipäätään kisojen järjestäjiltä lisää huolellisuutta, koska kuvasekaannuksen lisäksi siskosta käytettiin kaikkialla nimeä Kalmalintu, vaikka hänen nimimerkkinsä on Kalmanlintu. Palkintojenjaon koittaessa olisin myös toivonut, että sijoittuneet photoshoot-kuvat olisi näytetty yleisölle, koska yleisö ei muista kuvien numeroita.

Kun tuli esityskisojen palkinnonjaon aika olin jo melkein unohtanut olevani itse kisaajana. Odotukset eivät olleet mitenkään erityisen korkealla, koska kyseessä oli tosiaan ensimmäinen esityskisamme, ja olimme nähneet muiden hienot esitykset. Siksi tulikin yllätyksenä, kun meille napsahti toinen sija. Olemme siitä erittäin iloisia ja otettuja. Olimme pohtineet jo aiemmin, että haluaisimme kokeilla esityskisaamista, ja meillä oli ollut alustavia ideoita toisille hahmoille. Tämä esitys lähti siskon keväällä saamasta ideasta, joka lähti helpommin lentoon. Kehittelimme yhdessä vuorosanoja ja ideaa eteenpäin, ja teknisen puolen toteutuksesta vastasi sisko parempine teknisine taitoineen. Oli upeaa saada sijoituksen muodossa tullutta kannustusta alkavalle esityskisaurallemme. Tämä ei varmasti jäänyt viimeiseksi kerraksi, kun meidät nähdään lavalla.

Esityskisan sijoittuneet: keskellä ensimmäinen ja oikealla kolmas sija. Kuvannut Jenni Suominen.

Hopeaselfie <3 Mitaleissa ei ole mitään tekstejä siitä, mistä ne on saatu, joten se pitänee vielä tehdä itse.

 

Kisan jälkeen emme jääneet sen pitemmäksi ajaksi pööpöilemään vaan nappasimme lavasteet mukaan ja lähdimme kohti kotiani. Kuljimme samaa reittiä kuin edellisenäkin päivänä, mikä tarjosi mukavat, jokseenkin Sorsapuistomaiset, puitteet photoshootille. 

Voikukan puhallusta

Siivoojan tupakkitauko

Pois alta risut ja männynkävyt!

Kun haluaisit kiivetä puuhun, mutta oksa on liian korkealla

 

Kotona odotti ihana viileä suihku ja ruoat päätettiin tilata suoraan ovelle. Sunnuntain asuissa eli Neon Genesis Evangelionin Misatossa ja Ritsukossa ei ollut muuta kuin silitys hoidettavana, eikä seuraavaksi päiväksi ollut mitään velvollisuuksia, joten ilta oli mukavan rento.

Heti kun selvisimme sunnuntaina sisälle coniin, bongasi toinen Misato-cossaaja meidät ja halusi yhteiskuvaan, mikä oli hauskaa. Saman cossaajan kanssa otettiin vielä myöhemminkin kuvia ulkona hieman paremmissa olosuhteissa.

Oikeanpuoleinen Misato on Twitterissä nimellä piialuo. Kuvannut Blazenyancosphoto (ig)

Tein conin ainoan ostokseni artesaanipöydiltä

Satuin lukemaan Twitteristä vinkin, että sataman jäätelölaivasta saa kuplateekuplilla pehmistä. En ollut koskaan kuullutkaan sellaisesta, joten täytyihän se testata, ja hyvää oli!

Iloiset jäätelöt

Seuraavaksi suunnattiin shoottaamaan. Vaikka olemme käyttäneet näitä cosseja ennenkin, ei niistä ollut montaa yhteiskuvaa. Taustaksi valikoitui tavallinen tiiliseinä, koska se oli sopivasti varjossa.

Pikapalaveri salaisista NERV-asioista

Onnistuneiden asuntokauppojen jälkeen

Misato houkuttelemassa Ritsukoa afterworkeille

Kun yllätyt NERV:in uusista suunnitelmista

Päättäjäisiä odotellessa tuli käytyä pari pitempää keskustelua muiden kävijöiden kanssa, mikä oli mukavaa. Päättäjäiset itsessään olivat hauska paketti, erityisesti minua viehättivät lavalla nähdyt Lahden nähtävyydet pienoiskoossa. Siivouskuutit totta tosiaan tekivät hyvää työtä Lahden jälleenrakentamisen parissa! Aika noloa oli kuitenkin se, että cosplaykisojen tuloksista puhuttaessa photoshootkisaa ei mainittu sanallakaan.

Päättäjäisten jälkeen lähdettiin luokseni, jossa otettiin vielä lyhyt photoshoot japanilaisten olutpullojen kanssa.

Työhuolet painavat vielä

Muutaman juoman jälkeen

Laskuhumala aiheutti Kajin perään haikailua

Tämä hetki on aina yksi conin parhaista

Oli todella erikoista kävellä saattamaan muut asemalle ja jäädä itse kaupunkiin. En vielä tiedä, kauanko tarkalleen tulen asumaan Lahdessa, mutta ainakin vielä frostissa olisi tiedossa samanlainen kotikenttäetu.

Kiitos kivasta conista <3