Desucon frostbite 13.-15.1.2023

Tajusinpa tässä uutta blogikirjoitusta aloitellessani, että tämänvuotinen frosti oli tavallaan ensimmäisen ulkopaikkakuntaconini vuosipäivä. Toisin sanoen kävin frostissa ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten, jolloin se oli vielä kaikille avoin (veetit ei muista jne.). Paljon on kyllä muuttunut tuosta ensimmäisestä ihmeellisestä coniseikkailusta, mutta jo silloin kirjoitin tätä blogia, ja conista kirjoittamani taidonnäytteen voi lukea tästä. En kyllä varsinaisesti suosittele, koska 14-vuotias minä ei ollut mikään mestari kirjoittamaan selkeää ja ymmärrettävää tekstiä.

Tällä kertaa matka kohti Lahtea alkoi aikaisin, koska siinä vaiheessa kun lippuja ostettiin, myöhemmät lähdöt olivat kerenneet jo ikävän kalliiksi. Sekä minä, siskoni että kaverimme olimme siis perillä jo yhteen mennessä, mutta koska hotellihuoneen sai poimittua heti, ei siitä ollut mitään haittaakaan. Oli mukavaa, että mitään kiirettä ei ollut, sillä alkuperäisistä suunnitelmista poiketen conista tulikin vanhojen asujen uudelleenkäyttöconi. Lauantaina cosseina olivat Disney-pahikset ja sunnuntaina FMA:n Greedling ja Ling.

Kävimme perjantaina ensimmäistä kertaa syömässä hotellia vastapäätä sijainneessa Konnichiwa-sushibuffassa, joka osoittautui olevan erittäin keskinkertaista tasoa. Hyvin ehti myös käymään Triossa kynsilakkaostoksilla, koska tarvitsin sopivaa lakkaa sunnuntain tekokynsiin.

Perjantaihin mahtui ruokapaikan lisäksi muitakin ensikertalaiskokemuksia, nimittäin bussilla meno sibbetalolle. Aiemmin sinne on aina kävelty, satoi tai paistoi. Nythän sää oli kuitenkin kerrassaan hirveä oikeastaan koko viikonlopun ajan, joten bussimatka alkoi kummasti kiinnostaa etenkin lauantain asujen epäkäytännöllisyyden vuoksi. Perjantainakin bussilla mentiin, sillä totesimme, että voisi olla hyvä testata bussien toimintaa etukäteen ilman stressiä. Matka sujuikin oikein näppärästi.

Perillä rannekkeenvaihdon jälkeen kävin viemässä tavaroita kirpparille. Pistin myyntiin muutaman peruukin, yhden figuurin, pari pikkukrääsää ja kolme vanhaa cossivaatetta sekä yhden hännän. Sen jälkeen ehdimme vielä hyvin avajaisiin, joissa emme olekaan käyneet pitkään ikuisuuteen, kun melkein aina on ollut jotain kiireellisempää niiden aikaan. Avajaisissa esiteltiin kunniavieraat ja niissä oli mukana yksinkertainen, mutta ihan hauska tarinallinen esitys - kaksi kaverusta etsimässä Desuconin kävijöiden rahojen luo johtavaa karttaa pääjärjestäjien päänahasta. Usein on käynyt niin, että olemme käyneet katsomassa vain päättäjäiset, ja koska tarina on aina alkanut jo avajaisissa, ei siitä ole saanut ihan niin paljoa irti. Nyt oli kivaa että näki koko paketin.

Heti avajaisten jälkeen siirryimme seuraavaan ohjelmaan, mikä oli aika hurjaa, koska käymme oikeastaan ohjelmissa cossikisoja lukuun ottamatta todella harvoin. Luento oli nimeltään "Olen ihan kujalla - Katsaus taidekujailun aloittamiseen" (rakastan tuota sanaleikkiä). Muutaman kerran kujaillut kaverimme halusi katsomaan sitä, ja minä ja sisko tulimme myös, koska miksipäs ei. Minulla ei ollut etukäteen mitään varsinaista ajatusta ryhtyä kujailemaan, mutta luento oli mukava ja informatiivinen ja sen aikana aloin jalostaa erästä ajatusta mikä minulla on joskus käynyt mielessä. Olisi hienoa, jos voisi saada ilmaiseksi tyhjänpanttina lojuvia kankaita esimerkiksi kuolinpesistä, ja niistä voisi jalostaa erilaisia tuotteita, kuten kangaskasseja. Erittäin ympäristöystävällistä ja erittäin hyvä voittokate! Idean saa pölliä vapaasti, koska tuskin tulen sitä toteuttamaan, vaikka melkein suunnittelinkin jo mielessäni kokonaisen taidekujapöydällisen edestä tavaroita, kuten meikkipusseja, neulatyynyjä ja hiusdonitseja. Muutama sellainen käytettynä saatu kangaskin ja jämäkankaanpala minulla kyllä jo olisi, joista juuri tuollaisia olisi kiva tehdä... Ehkä ihan kaikkeen ei kuitenkaan riitä aikaa.

Ostin heti perjantaina itselleni desuhaalarimerkin, koska kesädesussa jäin ilman

Luennon jälkeen nälkä kurni sen verran, että lähdimme klassisen desuravintolamme eli Burger Kingin kautta hotellille, jossa oli ohjelmassa vielä pikku puuhastelua. Tällä kertaa tekemistä oli oikeasti melko vähän, lähinnä silittämistä ja sunnuntain peruukkien stailaamista.

Kontekstiton perjantaikuva

 

Aamulla valmistautumisessa kesti, koska Disney-pahiscossiemme meikit ovat sen verran överit. Ilmassa oli hieman epäonnea, koska tajusin, että olin unohtanut ottaa mukaan asuni vaatimat push-up-rintsikat. Onneksi apu löytyi läheltä, kun sisko lainasi omia sinä päivänä tarpeettomia liivejään, jotka pystyin täyttämään sopiviksi mukanani sattumalta olleilla irtotoppauksilla. Lisäksi myöhemmin aamulla tekokynnet liimattuani onnistuin hävittämään yhden niistä, joka irtosi pian kiinnityksen jälkeen. Sekin löytyi onneksi lopulta ennen lähtöä. Siskokin tuskaili hieman oman meikkinsä kanssa. Lopulta pääsimme lähtemään kohti bussipysäkkiä. Sää oli tympeä ja hyvin märkä, eikä kestänyt kauaa kun helmani olivat hörpänneet itseensä aimo annoksen vettä. Odottelimme bussia mielenkiinnolla, koska pysäkki oli aivan täynnä muitakin selvästi sibbetalolle menossa olijoita. Kun bussi lopulta tuli, onnistuimme survoutumaan sisälle viimeisinä. En ole ikinä ollut niin jumalattoman täydessä bussissa, sinne ei olisi fyysisesti vain mahtunut enää ketään. Minä seisoin siis aivan etuoven ja bussikuskin vieressä. Vaikka matka oli varsin hankala, oli silti mukavaa, että ei tarvinnut kävellä.

Sain siskolta joululahjaksi upeaa käsirasvaa joten tämä kuva oli pakko ottaa

Sibbelle sisään päästyämme aloitin siivouskuutin tehtäväni - märkä helmani nimittäin luuttusi hienosti lattiaa jättäen näyttävät kosteat laahausjäljet. Vaihdoin kengät, ja suuntasimme sitten narikan kautta ihan vain istuskelemaan metsähalliin. Siinä istuskellessa ja muutoinkin koko conin ajan mielipuuhaani oli kirppu-järjestelmän vilkuileminen. Oli aivan ihanaa nähdä reaaliajassa, miten tuotteet menivät kaupaksi. Erityisen suurta iloa sain siitä, kun joku osti vanhan Takasugi-cossiini itse tekemän yukatan. Olisipa siistiä nähdä se jonkun päällä jossain tulevassa conissa.

Nätteinä <3

Toisin kuin yleensä, taidekujalla vaikutti olevan melko väljää. Lähdin kaverin kanssa pyörähtämään siellä, sisko taas katsoi parhaaksi jättää välistä. Vaikka siellä mahtui kulkemaan, oli porukkaa kuitenkin sen verran, että en viitsinyt tunkea lähemmäs pöytiä katselemaan, ja poistuinkin aika pian.

Kuvien ottamisen kannalta olin iloinen siitä, että ei ollut uusia cosseja päällä, koska sää tosiaan piti meidät visusti sibben seinien sisällä. Päivän pakolliset kuvailut hoidettiinkin siis varsin nopeasti pois alta sen The valaistun portaikon edessä.

 

"Katsos, tässä rasiassa minulla on Lumikin sydän!"

Näytetään tässä jotenkin liian söpöille ja viattomille

Tässä näkyy ihanasti se, miten jopa maata laahanneet hihat ovat kastuneet. Oli muuten painava puku.

 

Se tunne, kun näet Lumikin kävelemässä pirteänä vaikka maksoit palkkamurhasta

Pahatar kutsuu sinut liittymään pahuuden puolelle, lähdetkö mukaan?

 

 

Päivän kovin koitos oli lounaseväiden nouto Ankkurista. Miten se voikin olla niin kaukana, vaikka on niin lähellä? Sinne kuitenkin lopulta selvittiin, ja pitihän minun tietenkin taas ostaa itselleni omena.

Olisiko tämä omena sopiva?

 

Pahattaren ilmeestä päätellen kiivikin on myrkytetty

Taidekujaan verrattuna myyntipöytäsalissa oli (ainakin silloin kun siellä kävimme) miellyttävän väljää ja rauhallinen tunnelma. Se kannusti lähestymään pöytiä enemmän sillä silmällä, ja lopulta ostinkin postikortteja kolmelta eri artesaanipöydältä. Matcha-frappe kortin olin ostanut jo kertaallen aiemmasta conista, mutta paria päivää ennen frostia se oli taittunut korkkitaulun pudottua yöllä seinältä, joten olin erittäin iloinen, kun pystyin korvaamaan sen. Ostoksistani huomaa kyllä hyvin sen, miten fanarttia en nykyään osta enää ollenkaan, vaan ajaton alkuperäistaide vetää minua enemmän puoleensa.

Ihanat postikortit ja sunnuntaina ostamani söpöläismagneetit

Päivän ainoana varsinaisena ohjelmana olivat cosplay-kisat, jotka tällä kertaa koostuivat ECG-karsinnoista, craftmanship-kisasta sekä hall cosplaysta. Tykkäsin. ECG-esityksissä oli vaikka millä mitalla upeutta. Päälimmäisenä (näin kuukautta myöhemmin muistellessa siis hehe) mieleen jäi ehkä yksilösarjan Beauty and the Beastin Bellen hieno asunvaihto savuverhon takana. Yksinkertaista mutta maagista ja toimivaa.

Narikkakassini sanoma sopi todella hienosti hahmolleni

Kisojen jälkeen lähdettiin takaisin hotellille päin. Taas sai jännittää, että mahdutaanko edes bussiin, mutta lopulta päästiin jopa istumaan. Ilta oli edellisen toisinto ruoanhankinnan suhteen. Oli jotenkin huvittavaa oleskella Burger Kingissä näyttävä kruunu päässä.

Sisko otti salakuvan burger Queenista

 Aterioinnin ja murhadokumentin katselun jälkeen illan ohjelmassa oli vielä peruukkien viimeistelyä, jota en ollut jaksanut tehdä edellisiltana. Lisäksi jonkin aikaa sai käyttää tekokynsien irrottamiseen, sillä etenkin se aamulla kertaalleen kadonnut kynsi istui nyt todella tiukassa.

Jos koko conissa oli tähän mennessä ollut huono sää, niin se ei ollut mitään verrattuna sunnuntaiaamun pyörremyrskyyn. Cossi oli onneksi pääosin helpompi kuin edellispäivänä, mutta kyllä otti aivoon kun tuuli riepotteli peruukin otsatukkaa ja jäädytti ihomaalilla maalatun käteni bussia odotellessa melkein tunnottomaksi. Onneksi hiuslakkaa oli käytetty riittävästi ja bussi lopulta saapui pelastamaan käteni ja mielenterveytemme. Se jäi aivan Ankkurin viereen, mikä oli siunaus, sillä mikään mahti maailmassa ei olisi saanut minua enää erikseen palaamaan ulkosalle sen jälkeen kuin sibbelle olisi päästy. Nyt lounasostokset sujuivat mukavasti, ja loppumatka kohteeseen kuljettiin liki vaakatasossa.

Kelpaa virnistellä kun on selvinnyt sään armoilta sisätiloihin

Sisään narikan kautta selvittyämme suuntasimme siskon kanssa "Cosplaytuomaripöydän takana" -paneelia seuraamaan. Aiheena se oli hyvin kiinnostava, koska ollaan kyllä puhuttu keskenämme siitä miten mielenkiintoista olisi joskus päästä tuomaroimaan. Uskoisin, että kokemus ainakin aloittelijoiden arviointiin riittäisi, sillä laskin esimerkiksi jonkin aikaa sitten, että olen tehnyt ainakin 115 vaatetta (cosplayhyn, juhliin ja arkeen). Oli mielenkiintoista ja hienoa, miten kokemusta ei kuitenkaan nähty minään ainoana merkittävänä tekijänä hyvässä tuomaruudessa, vaan myös kommunikointitaitoja ja positiivisen ja rakentavan palautteen antamiskykyä korostettiin. Omien tuomarointikokemusten myötä olen myös ehdottomasti samaa mieltä siitä, että asuja pitäisi tutkia läheltä, eikä vain vilkuilla niitä pöydän takaa. Toivottavasti vielä joskus pääsisi kokeilemaan tätäkin puolta harrastuksesta.

Kuvauspaikan etsiminen tuotti enemmän päänvaivaa kuin edellispäivänä. Aiempi pisteemme oli käytössä ja siihen oli jonoakin. Tyydyimme sitten räpsimään muutaman kuvan sen vieressä olevaa seinää vasten, jossa valaistus ei ollut mikään paras mahdollinen. Mitään henkeäsalpaavan upeita kuvia ei siis saatu, mutta ei se mitään, sillä kyllä näitä asuja olisi tarkoitus käyttää vielä myöhemminkin. Itse asiassa koko conin kuvasaldo taisi olla pienin sitten "pari hassua kuvaa takapihalla Animeconin jälkeen" -kauden.

Tein cossiin uutena takin, jotta se olisi hieman soveliaampi talviolosuhteisiin

 

Miks mulle tulee tästä kuvasta mieleen Sasuke

Hirveen pitkän näköset sormet mulla

Nahistelua

Näitä kuvia oli vaikea ottaa pokkana

 Desuconissa sunnuntait ovat jotenkin aina todella lyhyen tuntuisia. Ehdimme syödä eväät ikkunalaudalla istuen ja pyörähdimme myös rauhassa taidekujalla, josta ostin yhden magneetin. Pian päättäjäiset alkoivat hiljalleen lähestyä, ja aloimme suunnitella asujen poisottoa. Välillä sunnuntaisin on tuntunut siltä, että cossin joutuu ottamaan pois harmittavan aikaisin, mutta suoraan sanoen tällä kertaa se ei haitannut.  Kiireessä tehty hieman huonosti kiinnitetty käsimaalaukseni haittasi elämää ja olemista, kun sitä maalia meinasi tuhraantua kaikkeen, mihin vahingossa tuli koskettua.

Napattiin vielä muutama viime hetken kuva metsähallin hauskojen valojen kanssa

 

Ennen cossikuoriutumista kävin vielä lunastamassa kirpparivoittoni ja hakemassa myymättä jääneet tavarat, joita oli vain kaksi kappaletta. Olin todella yllättynyt siitä, miten hyvin kaikki meni kaupaksi, ja erittäin tyytyväinen saamaani voittoon. Jaksaa aina ihmetyttää miten ihanaa on, kun saa nurkistaan pois jotain turhaa, ja vielä päälle päätteeksi rahaakin.

Cossien poisto otti oman aikansa, ja kättäkin sai hinkata hyvän tovin ennen kuin pahin harmaus hävisi. Ehdimme kuitenkin hyvin päättäjäisiin, joissa avajaisten tarina sai päätöksensä. Mielenkiintoisinta oli kuulla, miten kunniavieraiden viikonloppu oli mennyt, koska kaikki mainitsivat Hesburgerin jääneen erityisesti heidän mieleensä. Olisi hauskaa tietää, mitä siellä tapahtui vai oliko ruoka muka vain niin ihmeelisen hyvää. :D Desu TV oli taas viihdyttävä, kuten aina. Päättäjäisten jälkeen narikkajonot olivat vähemmän yllättäen erittäin pitkät, mutta mitään kiirettä ei onneksi ollut. Kävelimme lopulta tuonne Lahden keskustan ihmeellisen viihdyttävään Hesburgeriin, jossa hengasimme melkein sen sulkemisaikaan asti ennen siirtymistä juna-asemalle.

Desusäästä huolimatta coni oli oikein jees, ja etenkin lauantaina oli hauskaa kun kanssamme tultiin pyytämään yhteiskuvia. Suurin plussa (näin viime Traconia lämmöllä muistellessa) oli ehdottomasti se, että sai nukuttua kokonaiset yöunet eikä ollut hirveää kiirettä minnekään.

Kiitos conista <3 Nähdään sitten Desuconissa toivottavasti uusien cossien kera!