Desucon 17.-19.6.2022

Viime conista ja conipostauksesta on kulunut niin pitkä aika, etten oikein enää muista miten sellaisen kirjoittaminen aloitetaan. Kuluneen kahden vuoden aikana en ole saanut valmiiksi uusia cosseja, koska conit ovat minulle siihen välttämätön motivaattori. Vaikka photoshooteissa voi ottaa kuvia omaksi ilokseen, ei se silti tunnu yhtään samalta kuin se, kun pääsee oikeasti conittamaan muiden samanmielisten ihmisten ympäröimänä. Coni toimi oivana piristysruiskeena elämässäni taka-alalle painuneen harrastuksen virvoittamiseksi, ja nyt ajatus uusien pukujen tekemisestä innostaa taas ihan eri tavalla kuin aiemmin.

Desuconiin tein uutena yhden puvun, Liikkuvan linnan Sophien. Suunnitelmissa oli toinenkin asu, mutta aikataulujen vuoksi se siirtyi hieman eteenpäin ja lauantain puvuksi valikoitui Ryuu Binan koukou chikyu bouei-bu love!:sta. Viimeisinä viikkoina ennen conia aikaa vei myös pro gradun viimeistely (en ole vielä valmistumassa, vaan vasta puolentoista vuoden päästä, koska meillä tehdään monista aloista poiketen gradut täällä neljäntenä vuonna parin kanssa) sekä luennon tekeminen. Luentoa mentiin siis pitämään perjantaina, ja aiheenamme oli "Raiteiltaan Liikkuva linna - Miyazakin kädenjälki tarinassa". Keksin meille otsikon, josta toivon mukaan välittyi myös ohjelman hienoinen humoristisuus. Ohjelmaidea tuli puhtaasti siskolta, ja pian lupauduin tietenkin lähtemään siihen mukaan. En ollut lukenut kirjaa ennen, joten senkin lukaisin tässä touko-kesäkuussa, jotta tietäisinkin jotain aiheesta, josta menisin puhumaan. Aiheeseen liittyvät cossit olivat tietenkin myös aivan pakolliset, eihän me nyt osata pitää luentoa ilman niitä.

Perjantaina ei oikeesti otettu ees yhtään selfietä, kuva on sunnuntailta

Hioin luentodioja vielä perjantaiaamulla matkalla Lahteen, samalla kun sisko katsoi omassa junassaan Tuuli Nousee -elokuvaa 1,5 kertaisella nopeudella. Saavuimme Lahteen hyvissä ajoin, jotta ehtisimme käydä luennon vielä kokonaan läpi ja tehdä viime hetken muutokset. Saimme hotellihuoneen luultua aikaisemmin, kun kävimme kysymässä voisiko tavaroita jättää säilytykseen. Yllätykseksemme päädyimme Sokos hotellin uudelle loft-puolelle, jossa odotti upea tunnelmallinen ja tilava huone. Ehdimme käydä vielä läheisessä kahvilassa syömässä välipalaa pahimman nälän taltuttamiseksi, ennen kuin kaverimme liittyi seuraan. Luento valmistui lopulta kunnialla ja ehdimme hyvin myös pukea cossit päälle ja laittautua ennen Sibbelle lähtöä. Täytyy muuten mainita vinkkinä kaikille, että jos käytette tekoripsiä, mutta ette ole vielä tutustuneet magneettisen eyelinerin avulla kiinnitettäviin magneettiripsiin, niin kannattaa ehdottomasti kokeilla. Ne säästävät paljon hermoja ja aikaa, ja ovat todellakin hyvä sijoitus, vaikka maksavatkin enemmän kuin perinteiset räpsyttimet.

Ensimmäiseksi saavuttuamme kävimme varmistamassa luentosalin sijainnin ja heittämässä kirpputoritavarat paikoilleen. Pistin myyntiin muutaman Gintaman ja Titaanien sodan, vanhaa Naruton Hidan-sälää, Homuralle aliexpressistä tilatut silmälasit joihin en ollut tyytyväinen, sekä kaksi keskeltä sarjaa ollutta suomimangaa, joita ei myyty. Olen iloisesti yllättynyt siitä, että kaikki muut oikeasti menivät kaupaksi. Sisko myi kaksi Gintama-figuuria, ja oli todella hyvä päätös myydä ne nimenomaan Desussa, koska viime Traconissahan oli useampikin tapaus, joissa figuureja varastettiin kirpputorilta. Ylipäätään olen todella iloinen siitä, että meillä on niin hyvä ja vieläpä myyjille ilmainen kirpputorijärjestelmä. Oli hauskaa katsella conin aikana reaaliajassa, mitkä omat tuotteet oli ostettu.

Sitten olikin jo luentomme aika. Emme tietenkään etukäteen tiennyt, kuinka moni sitä tulisi katsomaan, mutta itse ainakin yllätyin siitä miten moni odottin ohjelman alkamista jo varttia etukäteen. Myöhemmin fyysistä desunotea katsoessa kyllä huomasimme, että sen ohjelmakartasta saattoi helposti tulkita ohjelmamme alkamisajankohdaksi kello 18:00, vaikka oikea aika oli 18:30. Saimme nopeasti laitettua luennon valmiiksi ja sitten sitä pönötettiin odottamassa aloitusmerkkiä. Luennon pitäminen Desuconissa tuntui paljon virallisemmalta kuin Yukiconissa ja Kumakumaconissa, joissa olemme ollut aiemmin. Osaltaan siksi, että luento tallennettiin ja se on katsottavissa Youtubessa ja osaltaan sen vuoksi, että pöydällä oli digitaalinen kello, joka kertoi ohjelman alkuun jäljellä olevan ajan, sitten ohjelmasta jäljellä olevan ajan sekä sen, milloin piti lopettaa. Kaikenkaikkiaan puitteet olivat oivalliset.

Muutama minuutti ennen luennon alkua alkoi jännittää, mutta jännitys karisi kun päästiin puhumaan. Olimme sopineet etukäteen muutamien diojen jakamisesta mutta suurelta osin mentiin ex tempore sen kanssa, että se puhui, kumpi nyt sattui aloittamaan. Olemme havainneet sen ihan toimivaksi ja rennoksi taktiikaksi. Yleisöstä kuului välillä hörähdyksiä niissä kohdissa, joiden olimme ajatelleetkin olevan hauskoja, mikä tuntui hyvältä. Tämän välittömän palautteen lisäksi emme kuitenkaan ole saaneet muuta palautetta luennon sisällöstä, mikä on vähän harmi. Toivon että elokuvan fanit eivät ottaneet itseensä siitä, että asetuimme aika selkeästi kirjan puolelle. Kesken ohjelman alaselkääni alkoi särkeä aika kovasti (hyvin hahmouskollisesti), joten olin hyvin tyytyväinen siihen, että ohjelma saatiin kunnialla päätökseen ja pääsin istumaan. Ohjelmanpidosta jäi hyvä fiilis, ja olemme taas alkaneet pohdiskelemaan mahdollisia tulevia luentoideoita.

Emme jääneet perjantaina pidemmäksi aikaa hengaamaan Sibbelle, koska meillä oli nälkä ja olimme pukemassa samat cossit myös sunnuntaina, joten kuvien ottaminen ei tuntunut pakolliselta. Oli mukavaa syödä perinteistä conipurilaista tietäen, että velvollisuudet on nyt hoidettu pois alta ja edessä oli rentoa conittamista.

Lauantaina aamuaikataulumme oli varsin rento. Koska kaverimme ei tässä conissa cossannut, hän oli vapaa kyttäämään cossikisalippuja, jotka jaettiin loppuun hetkessä. Erityisesti epävakaan sään vuoksi päätimme, että emme kiirehdi conipaikalle, vaan vedämme ensin päivän asuista photoshootin hotellin hienossa sisäpuutarhassa. Miljöönä se sopi mielestäni hienosti etenkin Akoyalle, joka on sarjassa kunnon rich bitch.

Kyllä (rakkaus)suihkulähteen laidalla kelpaa olla

Huoneessa oli aika hämärää, joten tein vahingossa tummemmat meikit kuin yleensä

 

 

Hienostopoika luonnollisessa elinympäristössään

 

 

Tää on just sellanen kohtaus animessa, missä esitellään uus jännittävä hahmo näyttämättä naamaa vielä

Uhittelu alkakoon

Grrr

"Hmph, minulla ei ole aikaa tällaiselle turhuudelle"

Olimme conipaikalla jälleen noin kahdentoista aikaan. Loppumatkasta alkoi tihuttamaan hieman enemmän vettä, mutta pahin desusää ei onneksi osunut aivan kohdalle.Vaihdoin kävelymatkan ajaksi jalkaan lenkkarit, josta tulikin mieleen että pitäisi saada joskus tehtyä valmiiksi Kise, joka olisi maailman mukavin lenkkaricossi. Paikan päällä käytiin pyörähtämällä kirpparilla, josta nappasin mukaani Death Note -mangan kolme viimeistä osaa, jotka olin toivonutkin löytäväni. Oli myös mahtavaa, että taidekujaa oltiin laajennettu ja väljennetty nyt kahdelle parvelle, sillä siellä mahtui jopa liikkumaan. Ylipäänsä conissa pystyi varsin hyvin liikkumaan ympäriinsä, mutta tuntui siltä, että istumapaikkoja oli jotenkin vähemmän kuin aiemmin. Onneksi ainakin greenroomissa mahtui istumaan, kun kävimme sielläkin mielenkiinnosta pyörähtämässä.

Saimme ohjelmanpidosta peräti kaksi lounaslippua per nenä, joten kävimme lauantaina ensimmäistä kertaa ikinä syömässä Ravintola Lastussa. Ruoka oli ihan perushyvää, mutta se ihmetytti, miksi vesikupit olivat muovisia ja ehkä yhden desilitran kokoisia. Kävimme onneksi syömässä hyvään aikaan, koska myöhemmin ruoka oli kuulemma loppunut ravintolasta. Päivän aikana siskon piilarit alkoivat kutittamaan, eikä conilaukkuun ei ollut sattunut mukaan vaihtopiilareita, joten siskon oli lähdettävä hotellille vaihtamaan niitä. Tämä oli siis hyvä muistutus siitä, että niitä ja silmätippoja olisi hyvä aina varata mukaan.

Aioimme mennä katsomaan lauantaina luentoa "Mitä japanilaiset ajattelevat ulkomaalaisista", jotta pääsisimme istumaan edes jonnekin, mutta sali olikin jo täynnä ja jotkut seisoivat sen takaosassa. Sen sijaan menimmekin sitten ulos pitämään nopean photoshootin tihkusateessa.

Kaikissa näissä kuvissa rusettini on taittunut, mikä harmittaa vähäsen

<3

 

 

"I am awesome fire!"

Lempeää juonittelua

Desuklassikko

Vastaanhangoittelevaa rakkautta

 

Lopulta oli lauantain pääohjelman eli cossikisojen aika. Uutena arvokisakarsintana oli ääneenlausuttuna takuuvarmaa sönkötystä aiheuttava Cosplay Central Crown Championship. Siinä oli hämmentävästi erikseen kategoriat accuracy ja design, mutta ilmeisesti niitä ei kuitenkaan arvosteltu erikseen, vaan yhdessä. Lyhyet esitykset olivat kivoja, mutta mieleen ei jäänyt yhtä erityistä suosikkia. Craftmanship-cossikisa tarjosi upeimman pukuloiston. Erityisesti minua siinä ihastutti kolmanneksi tullut 1870-luvun iltapukucossi. Oli hieman harmillista, että niinkin pieneen kisaan oli ilmoittautunut kaksi samaa hahmoa. Jäin miettimään, olisiko kisassa ollut enemmän osallistujia, jos ilmoittautuminen siihen ei olisi ollut niin järjettömän aikaisin (joskus vissiin puoli vuotta sitten). Kisoissa jäin myös kaipaamaan väliaikashowta, sillä ne ovat olleet Desuconeissa monesti hillittömän hauskoja. Ymmärrän kuitenkin, että sellaisen tekeminen vaatii todella paljon töitä ja resursseja.

Lähdimme melko pian cossikisojen jälkeen kohti hotellia. Lauantaina oli erityisen kivaa tulla tunnistetuksi, koska sarja, josta cossasimme on niin vähän tunnettu. Katsoin ennen conia muutaman jakson siitä ja hymyilin koko ajan, sillä on erityinen paikka sydämessäni, haha. Illalla parasta oli mennä kylpyammeeseen likoamaan, mikä oli myös hyvin sarjauskollista, kuten sisko totesi.

Sunnuntaina oli jälleen Liikkuva Linna -päivä. Aamun aikataulu oli edellispäivää tiukempi, koska AMV-kisa alkoi jo kello 11. Otimme ennen hotellista uloskirjautumista jälleen kuvia sisäpuutarhassa, tällä kertaa ripeämmällä tahdilla.

"Katso kulta, herätin kilpikonnan eloon!"

Juokseminen oli vähän liikaa kameralle

Shootin jälkeen veimme isoimmat matkatavaramme hotellin matkatavarasäilytykseen, jotta niitä ei tarvitsisi raahata edestakaisin Sibbelle. Päivän sää oli tuulinen. Saavuimme juuri parahiksi niin, että ehdimme heittää narikkaan laukut, joissa oli vaihtovaatteet, ja siirryimme sitten katsomaan AMV-kisaa. Oli mukavaa päästä taas katselemaan videoita isossa salissa. Iloisen coniinpaluun teema näkyi täysillä heti ensimmäisessä videossa ja se oli muutenkin aistittavissa huumorivideoiden suuresta määrästä. Uskon, että harva haluaisi laittaa huumorivideota etäconiin kisaamaan, koska voisin kuvitella yleisön aidon reaktion näkemisen kaikista parhaaksi palkinnoksi videon tekijöille. Huumorivideoiden lisäksi mukaan oli valittu myös paljon Shingeki no Kyojin -videoita. Kisa oli mukavan monipuolinen ja viihdyttävä. Eniten nauroin kolminkertaiset palkinnot voittaneelle Nyt ei pliis desusäätä -videolle, jossa oltiin todella nähty vaivaa. Harmillista oli vain se, että toinen piilarini hieman temppuili kisan aikana tehden toisen silmän auki pitämisestä välillä vaikeaa.

Ruokailusta oli taas helppo huolehtia Lastun lounaslapun ansiosta. Voisin suositella ohjelmanpitoa Desussa ihan vain siksi, että edut ovat hyvät, heh. Ruoka oli taas ihan jees, ei mitään ihmeellistä mutta ihan hyvää. Sunnuntaina ostin taidekujalta kaksi pientä asiaa. Suloista matcha frappe - korttia olin hieman katsellut jo etukäteen taiteilijan twitteristä. Kotona se löysi paikkansa korkkitaulustani, vaikka tuntuikin pahalta tehdä siihen neulalla reikä. Pienen jääkaappimagneetin ostin ihan vain siksi että se oli söpö pikku rausku, mutta esiteltyäni sen poikaystävälleni sain kuulla että se on itse asiassa Mantine-niminen Pokémon. Mikäs siinä, suloinen on.

Söpöläiset

Kirpparin kiinnimenon jälkeen kävin keräämässä voittoni. Kaksi mangaa, Hamsteripäiväkirjat 3 ja Chrono Crusade 7, olivat jääneet myymättä, ja niistä jällkimmäisen päätin hylätä paikalle. Se on ollut aiemminkin myynnissä, enkä usko, että se olisi tullut myöhemminkään myydyksi. Hamsteripäiväkirjan päätin vielä pelastaa, koska sillä on minulle hieman enemmän tunnearvoa (ei kuitenkaan niin paljoa ettenkö voisi myydä sitä eurolla...) Odottaessani kirpparijonossa kävin hauskan keskustelun kahden vanhemman harrastajan kanssa siitä, millaista kirjaston mangatarjonta oli heidän nuoruudessaan.

Ulkona ei onneksi satanut, joten kävimme ottamassa kuvia mahdollisimman kukkaisassa ympäristössä. Aurinko paistoi vahvasti, joten silmiä oli välillä vaikea pitää kunnolla auki.

Howl seisoo tässä pienellä korokkeella

Whii~

Tämä kuva on suosikkini koko conista, tässä on kaikki kohdallaan

Ilman kerrostaloja näyttäisi vielä paremmalta

Hätääntynyttä juoksua

Tuulesta oli hyötyä helman heiluttelemisessa

Shootin jälkeen käytiin Ankkurissa ostamassa evästä kotimatkalle, ja sieltä palattuamme huomasimme, että isoon saliin virtasi porukkaa. Olimme jostain syystä olleet siinä uskossa, että päättäjäiset alkaisivat kello 17:30, mutta oikeasti ne alkoivat jo 16:30. Emme siis ehtineetkään vaihtaa cosseja pois ennen niitä, kuten olimme suunnitelleet. Päättäjäiset olivat hauskat, ja esitykseen pääsi sisälle, vaikka emme ehtineetkään käydä avajaisissa. Ideana oli siis se, miten conin aikana ihmisen kehossa olevat punasolut ja valkosolut ja muut selviävät erilaisista haasteista. Loppusketsit ja päättäjäisvideo olivat myös kultaa. Päättäjäisten jälkeen mentiin narikan kautta pukkareihin vaihtamaan siviileihin, vaikka oli hieman epäselvää, oliko se sallittua, kun tapahtuma oli jo virallisesti päättynyt. Narikan tyhjentyminen kuitenkin kesti kauemmin kuin mitä meillä meni pukkarissa, joten ei siitä varmaan haittaa ollut.

Kiitos conista <3

 Seuraava coni onkin jo melko pian, eli Nekocon heinäkuussa Kuopiossa. Siellä olisi tarkoitus cossata Neon Genesis Evangelionin Misatoa ja todennäköisesti Madoka Magican Homuraa.