Tämä vuosi oli samaan aikaan hyvä ja tylsä. Korona jatkui viime vuodesta, mikä oli lähinnä puuduttavaa, ei jännittävää kuten edellisenä vuonna. Sen takia tästä vuodesta tuli ensimmäinen coniton vuoteni cosplayharrastuksen aloittamisen jälkeen. Cossaamisen 10-vuotisjuhlavuodessani ei siis paljon ollut juhlimisen aihetta. Kuitenkin paljon muuta kivaa pientä vuoteen mahtui.
 |
| Tammikuussa oli oikein talviset olot toisin kuin viime vuonna |
Alkuvuodesta minulla ei ole hirveästi mitään ihmeellistä kerrottavaa. Tein hyvin paljon kouluhommia, koska kahden ensimmäisen vuoden aikana opintopisteitä oli tullut tavoitetta vähemmän. Valmistuin psykologian kandiksi lopulta elokuussa. Talvella alkoivat koronarokotukset, jotka toivat toivoa siitä, että tämä roska loppuisi joskus. Hain omat rokotteeni kesällä heti kun se oli mahdollista. Alkuvodesta myös ompelin paljon vaatteita, mistä kirjoitinkin tämän vuoden ainoan postauksen ennen tätä. Into kirjoittaa tänne on ollut hukassa conittomuuden myötä.
Joskus maaliskuun aikoihin aloin tekemään jonkin sortin elämänmuutosta ja ainakin muutaman viikon ajan onnistuinkin venyttelemään päivittäin ja tekemään pientä treeniä. Kuten usein käy, niin rutiini kuitenkin rikkoutui pääsiäisen aikana, kun olin käymässä vanhempien luona, enkä sitten enää saanut siitä täysin kiinni.
 |
| Alkuvuoden leipomuksia - Epäonnistuneet japanilaiset pannukakut aka lässähtäneet herkkutatit |
Kolmaskin opiskelijavappuni kului ilman suuria opiskelijatapahtumia, mutta tänä vuonna onneksi aktivoiduimme kaveriporukkani kanssa ja järjestimme keskenämme kivan vapun oikein haalareidenkin kera. Syksyllä pääsi onneksi jo muutamaan oikeaankin tapahtumaan.
 |
| Vappuna tehtiin muun muassa hyvää twister-boolia |
Toukokuun alussa kävin kalastamassa iskän kaverin alkeellisella mökillä. Keväällä iloa tuottivat myös välivuoden jälkeen jälleen järjestetyt Euroviisut, joita katsottiin myös porukalla. Seurasin hommaa jo UMK-kilpailijoiden julkaisemisesta lähtien ja lopulta kaiken kruunasi Suomen hyvä menestys. Toukokuussa tein myös muutamana päivänä valintakoevalvojan hommia, joista maksettiin. Pääsykokeet järjestettiin paikan päällä, ja niiden koronaturvallisuuden vuoksi tarvittiin paikalle paljon väkeä ohjaamaan kokelaita turvavälien kanssa. En saanut tänäkään vuonna kesätöitä, joten oli mukava saada edes tällaista pienempää hommaaa.
 |
| Tämä britakakku oli hyvänmakuinen, mutta kalteva ja siten aikamoinen mess |
Kesällä piirsin kolme akvarellikynäpiirrosta poikaystävälleni 1-vuotistapaamispäivän lahjaksi. Meillä ei ole mitään selkeää tiettyä seurusteluvuosipäivää, joten päätin sitten muistaa sitä. Oli mukavaa päästä taas pitkästä aikaa taiteilemaan, ja näiden myötä rupesinkin pohtimaan, voisinko kenties ensi kesänä ansaita muutaman ylimääräisen lantin ottamalla vastaan tilaustöitä. Tuntipalkoille ei kyllä varmasti pääse, koska olen kuullut ja lukenut paljon juttuja siitä, miten piirroksiin ja maalauksiin kuluvaa vaivannäköä ei arvosteta, mutta voisi sit ainakin kokeilla.
 |
| Agaave |
 |
| Kaktus |
 | |
| Bengalintiikeri |
Heinäkuussa kävin kaverini luona Tampereella. Kävimme Särkänniemessä, jonne myös meidän molempien poikaystävät tulivat mukaan. Viikonloppureissu oli oikein onnistunut, vaikka sitä varjostikin se, että koronatapaukset olivat lähteneet juuri uuteen nousuun. Olimme varanneet liput tietylle päivälle jo hyvän aikaa etukäteen, eikä perumismahdollisuutta ollut. Koronan uusi nousu oli aika lannistava, koska edellinen kesä oli kuitenkin ollut sen suhteen niin hyvä, että uskottiin tämänkin olevan samanlainen.
Ennen huvipuistopäivää havahduin siihen, että minulla ei ollut käyttökelpoisia vaatteita puistoon, koska hameessa en laitteisiin kehtaisi mennä ja pitkät housut olisivat kesälle liian kuumat. Tein siis vanhoille matalavyötäröisille rikkinäisille farkuilleni muodonmuutoksen korkeavyötäröisiksi shortseiksi.
 |
| Farkut saivat uuden elämän |
Perheen kanssa reissattiin heinäkuussa kotimaassa. Kävimme taas Lapissa eri kansallispuistoissa, kuten UKK:n kansallispuistossa ja Pyhä-Luostolla. Lisäksi mukaan mahtui myös hieman kulttuurimatkailua Ranuan Japanitalon muodossa. Kyseessä ei ole mikään yleisesti tunnettu nähtävyys, vaan erikoisten käänteiden kautta Ranualle noussut kerhotalo, jossa voi ottaa osaa muun muassa lyhennettyyn teeseremoniaan.
 |
| Pyhä-Luoston suomaisemaa |
 |
| Ranuan Japanitalolla |
 |
| Sain kesällä edistettyä hieman tulevia cosseja. Nämä vaatteet tulevat eri asuihin. |
Elokuussa käytiin viettämässä hieman aikaa eräällä leirintäalueella, jossa ollaan käyty lähes joka vuosi niin pitkään kuin muistan. Kokeilin myöhemmin myös suppailua, mikä oli hauskaa. Yritin käydä luovuttamassa verta, nyt kun kerrankin oli tarvetta omalle veriryhmälleni, mutta se ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. En ollut syönyt riittävän hyvin ennen luovutusta, ja se jouduttiin keskeyttämään puolivälissä, kun minua alkoi huimata. Vakuuttelin, että olen kunnossa ja voin mennä syömään, koska minulla oli nälkä, mutta sen seurauksena melkein pyörryin lattialle. Oli harvinaisen voimaton ja onneton olo sen jälkeen, mutta pahinta oli, että puolikas veripussillinen ei edes päädy käyttöön, joten kirjaimellisesti vuodatin sen turhan takia.
 | ||||
| Nämä tikkupullat aiheuttivat minulle hysteerisen naurukohtauksen |
Aioimme käydä poikaystävän kanssa nuotiolla, ja valmistelin sitä varten tikkupullataikinan. Perillä kuitenkin alkoi sataa ja tuulla niin paljon, että luovutimme makkarat paistettuamme retken suhteen. Taikina kuitenkin oli jo tehty ja muotoiltu puikoiksi, joten se piti paistaa uunissa. Noita makkaroita katsellessani en voinut olla nauramatta - kaikista olemassa olevista leivoksista päätettiin sitten tehdä mauttomia ja tiiviitä makkaranmuotoisia pullia.
Syyskuussa alkoi neljäs yliopistovuosi, joka meillä tarkoittaa graduvuotta. Muista poiketen teemme gradut pareittain, jotka voi itse valita. Teenkin gradua erittäin hyvän ystäväni kanssa, mikä on ollut todella mahtavaa. Aiheena meillä ovat stressaavat elämäntapahtumat ja psyykkinen kuormittuneisuus, mitä on ollut mielenkiintoista tutkia. Syksyllä on taas päästy opiskelijatapahtmien makuun. Olen osallistunut rastinpitäjänä fuksiaisiin, kaksille sitseille ja pikkujouluihin. Syyskuun alussa oli myös ihanaa päästä pitkästä aikaa tapaamaan kauempana asuvia sukulaisia. Etenkin lähes 4-vuotias serkkunikin oli selvästi hyvin innoissaan näkemisestämme, ja halusi leikkiä kanssamme vaikka mitä.
 |
| Käytin sentään johonkin peruukkia tänä vuonna - fuksiaisten rastinpidon merenneitolook |
Lokakuun alussa kävin Helsingissä poikaystävän luona. Pidennettyyn viikonloppuun mahtui uusimman Bondin näkeminen, käynti Suomenlinnassa, Seikkailupuisto Korkeessa ja Seurasaaressa. Viime visiitistä Suomenlinnassa oli kulunut jo paljon aikaa, joten siellä riitti näkemistä. Puihin rakennetussa seikkailupuistossa en ollut ennen käynyt, ja latvustossa vaijereiden varassa liihottaminen olikin hyvin jännittävää. Seurasaaressa ehdottomasti parasta olivat pikkulinnut, jotka olivat niin kesyjä, että tulivat syömään kädestä.
 |
| Suomenlinnassa oli erittäin kaunista lokakuun alussa |
Muutaman viikon päästä käytiin Tallinnassa, mikä oli lyhyt mutta erittäin onnistunut reissu. Viinaa sinne ei menty hamstraamaan, koska kumpikaan meistä ei juurikaan juo. Sen sijaan käytiin perinteisen vanhankaupungin lisäksi muun muassa ampumaradalla, jossa kokeilin pistoolia ja AK-47-kivääriä. Ei ihan perinteisin Tallinna-aktiviteetti mutta jäi ainakin mieleen. Saman päivän illalla otettiin vastapainoksi jotain pehmeämpää ja käytiin kissakahvilassa. Siellä henkilökunta tosin vaikutti jotenkin tympääntyneeltä ja paikalla oli paljon lapsia, jotka eivät jättäneet kissoja rauhaan, vaikka ne selvästi alkoivat jo paeta ja väistellä loputtomia paijausyrityksiä. Pääsin lopulta vasta lasten lähdettyä silittämään erästä kissaa, joka oli ollut takahuoneessa rauhoittumassa.
 | ||
Rauhassa latautunut kissa
|
Syksyllä innostuin taas pitämään itsestäni parempaa huolta ja aloin venyttelemään säännöllisesti. Voin suositella tätä mahtavaa venyttelyvideota, sillä suurin osa venytyksistä on makuullaan tehtäviä, mikä rentouttaa kummasti. Lisäksi aloin tekemään säännöllisesti kehonpainotreeniä, mikä tuntui vaikuttavan jo aika nopeastikin. Enää en tärise lankuttamisen ensisekunneista asti, vaan kunto on selvästi jo kohonnut.
Marraskuussa järjestettiin 1920-luvun teemaiset sitsit. Koska olen erittäin innostunut historiallisesta muodista, tiesin heti haluavani osallistua ja nimenomaa historiallisella tyylillä, vaikka 20-luvun tyyli onkin inhokkini. En vain kestä sitä, miten kaikki tuntuvat kuvittelevan 20-luvun tyylin olevan jotain sellaista, mitä se ei todellakaan ole. Ei, jos haluat olla historiallisesti oikeantyylinen niin et pidä pitkiä hiuksiasi auki ja pue päällesi puolireiteen ulottuvaa tiukkaa olkaimetonta minimekkoa... On kyllä aivan ihmeellistä miten väärä kuva vuosikymmenestä ihmisille on kehittynyt. Oikeastihan 20-luvulla mekot ylettyivät polveen tai sen yli ja olivat erittäin löysiä. Hiukset olivat aina joko lyhyet tai nutturalla. Voisin rantata aiheesta enemmänkin mutta todettakoon vain, että en ollut yhtään yllättynyt siitä, miltä porukka sitseillä näytti, pettynyt vain, koska olisi ollut oikeasti mahtavaa nähdä edes hyppysellisen verran aidompaa historiallisuutta. Oman mekkoni tein kirpputorilta ostamastani kankaasta, ja suunnittelin sen 20-luvun muotipiirrosten malleja yhdistämällä.
 |
| Aito 1920-luvun muoti on epäimartelevaa, mutta otan sen silti mieluummin kuin feikkiversion |
Marraskuussa vietettiin vielä pikkujouluja sekä ainejärjestön että kaveriporukan kesken. Kaverien kanssa oltiin minun luonani ja käytiin lähipubissa, mikä osoittautui yllättävän onnistuneeksi reissuksi. Karaokeen ei ollut tunnin jonoa kuten keskustan yökerhossa, vaan sitä kerkesi laulaa mielin määrin ja kaikilla oli hauskaa. Marraskuun lopussa kävin Kuopiossa siskon luona, jonne tuli myös kaveri, jota ei ole tullut nähtyä nyt niin usein conien puutteen vuoksi. Katsottiin Evangelionin kaikki elokuvat nyt kun viimeinenkin oli viimein ilmestynyt. Oli hauskaa.
Joulukuun ensimmäisenä päivänä kävimme siskon kanssa Battle Beastin keikalla. Keikka oli alun perin tarkoitus järjestää huhtikuussa 2020 ja sitä oltiin siirretty vaikka kuinka monta kertaa. Tuntui varsinaiselta ihmeeltä, että se tapahtui nyt ihan oikeasti. Tunnelma oli intiimi, sillä yleisöä oli varsin vähän (koska kyseessä oli seuraavan päivän loppuunmyydyn keikan lisäkeikka) ja bändi itsekin tuntui hämmästelevän sitä, että oli oikeasti lavalla. Kannatti ehdottomasti mennä.
 | ||
| Keikalle tein hienot silmämeikit, jotka näkyivät maskista huolimatta |
Loppuvuosi kului mukavasti koulutehtävien ja joululahjojen parissa. Eräälle kurssille olin tehnyt nelituntisen haastattelun, joka piti litteroida. Siihen kului varmaan noin 40 tuntia, mikä tuntui loputtomalta ajalta. Kun lopulta sain sen pois ajatuksista, alkoi luovuuskin avautua uudestaan. Heti deadlinen jälkeisen päivän aamuna sain idean jämälycrasta tehdystä treenitopista ja tekaisin sen nopeasti valmiiksi, ja seuraavana päivänä toisen. Joululahjoiksi taas annoin itse tehdyt maalauksen ja piirroksen, jotka ottivat oman aikansa. Etenkin maalauksesta olen ylpeä, sillä olin sitä ennen tehnyt vain yhden varsinaisen akryyliteoksen.
 |
| Nämä treenitopit tekaisin nopeasti iskeneen innostuksen avulla ylijäämälycrasta |
 |
| Maalasin lahjaksi pienen akryylitaulun |
 |
| Siskolle piirsin naakan hienoihin kirpparikehyksiin |
Vietin joulun kotona Kuopiossa, jossa katsottiin muun muassa Witcherin uusi kausi. Juuri ennen joulua minuun tarttui flunssa (ei korona), mikä hieman latisti joulutunnelmaa, mutta nyt on jo paljon parempi olo. Toivottavasti ensi vuonnakin pysytään terveinä ja päästään yhä enemmän kiinni normaaliin elämään ja taas conittamaan.
