2021 - kaikesta huolimatta kiva vuosi

Tämä vuosi oli samaan aikaan hyvä ja tylsä. Korona jatkui viime vuodesta, mikä oli lähinnä puuduttavaa, ei jännittävää kuten edellisenä vuonna. Sen takia tästä vuodesta tuli ensimmäinen coniton vuoteni cosplayharrastuksen aloittamisen jälkeen. Cossaamisen 10-vuotisjuhlavuodessani ei siis paljon ollut juhlimisen aihetta. Kuitenkin paljon muuta kivaa pientä vuoteen mahtui.

 

Tammikuussa oli oikein talviset olot toisin kuin viime vuonna

Alkuvuodesta minulla ei ole hirveästi mitään ihmeellistä kerrottavaa. Tein hyvin paljon kouluhommia, koska kahden ensimmäisen vuoden aikana opintopisteitä oli tullut tavoitetta vähemmän. Valmistuin psykologian kandiksi lopulta elokuussa. Talvella alkoivat koronarokotukset, jotka toivat toivoa siitä, että tämä roska loppuisi joskus. Hain omat rokotteeni kesällä heti kun se oli mahdollista. Alkuvodesta myös ompelin paljon vaatteita, mistä kirjoitinkin tämän vuoden ainoan postauksen ennen tätä. Into kirjoittaa tänne on ollut hukassa conittomuuden myötä.

Joskus maaliskuun aikoihin aloin tekemään jonkin sortin elämänmuutosta ja ainakin muutaman viikon ajan onnistuinkin venyttelemään päivittäin ja tekemään pientä treeniä. Kuten usein käy, niin rutiini kuitenkin rikkoutui pääsiäisen aikana, kun olin käymässä vanhempien luona, enkä sitten enää saanut siitä täysin kiinni.

Alkuvuoden leipomuksia - Epäonnistuneet japanilaiset pannukakut aka lässähtäneet herkkutatit

Kolmaskin opiskelijavappuni kului ilman suuria opiskelijatapahtumia, mutta tänä vuonna onneksi aktivoiduimme kaveriporukkani kanssa ja järjestimme keskenämme kivan vapun oikein haalareidenkin kera. Syksyllä pääsi onneksi jo muutamaan oikeaankin tapahtumaan.

 

Vappuna tehtiin muun muassa hyvää twister-boolia

Toukokuun alussa kävin kalastamassa iskän kaverin alkeellisella mökillä. Keväällä iloa tuottivat myös välivuoden jälkeen jälleen järjestetyt Euroviisut, joita katsottiin myös porukalla. Seurasin hommaa jo UMK-kilpailijoiden julkaisemisesta lähtien ja lopulta kaiken kruunasi Suomen hyvä menestys. Toukokuussa tein myös muutamana päivänä valintakoevalvojan hommia, joista maksettiin. Pääsykokeet järjestettiin paikan päällä, ja niiden koronaturvallisuuden vuoksi tarvittiin paikalle paljon väkeä ohjaamaan kokelaita turvavälien kanssa. En saanut tänäkään vuonna kesätöitä, joten oli mukava saada edes tällaista pienempää hommaaa.

Tämä britakakku oli hyvänmakuinen, mutta kalteva ja siten aikamoinen mess

Kesällä piirsin kolme akvarellikynäpiirrosta poikaystävälleni 1-vuotistapaamispäivän lahjaksi. Meillä ei ole mitään selkeää tiettyä seurusteluvuosipäivää, joten päätin sitten muistaa sitä. Oli mukavaa päästä taas pitkästä aikaa taiteilemaan, ja näiden myötä rupesinkin pohtimaan, voisinko kenties ensi kesänä ansaita muutaman ylimääräisen lantin ottamalla vastaan tilaustöitä. Tuntipalkoille ei kyllä varmasti pääse, koska olen kuullut ja lukenut paljon juttuja siitä, miten piirroksiin ja maalauksiin kuluvaa vaivannäköä ei arvosteta, mutta voisi sit ainakin kokeilla.

Agaave

Kaktus

 

 

Bengalintiikeri

Heinäkuussa kävin kaverini luona Tampereella. Kävimme Särkänniemessä, jonne myös meidän molempien poikaystävät tulivat mukaan. Viikonloppureissu oli oikein onnistunut, vaikka sitä varjostikin se, että koronatapaukset olivat lähteneet juuri uuteen nousuun. Olimme varanneet liput tietylle päivälle jo hyvän aikaa etukäteen, eikä perumismahdollisuutta ollut. Koronan uusi nousu oli aika lannistava, koska edellinen kesä oli kuitenkin ollut sen suhteen niin hyvä, että uskottiin tämänkin olevan samanlainen.

Ennen huvipuistopäivää havahduin siihen, että minulla ei ollut käyttökelpoisia vaatteita puistoon, koska hameessa en laitteisiin kehtaisi mennä ja pitkät housut olisivat kesälle liian kuumat. Tein siis vanhoille matalavyötäröisille rikkinäisille farkuilleni muodonmuutoksen korkeavyötäröisiksi shortseiksi.

Farkut saivat uuden elämän

Perheen kanssa reissattiin heinäkuussa kotimaassa. Kävimme taas Lapissa eri kansallispuistoissa, kuten UKK:n kansallispuistossa ja Pyhä-Luostolla. Lisäksi mukaan mahtui myös hieman kulttuurimatkailua Ranuan Japanitalon muodossa. Kyseessä ei ole mikään yleisesti tunnettu nähtävyys, vaan erikoisten käänteiden kautta Ranualle noussut kerhotalo, jossa voi ottaa osaa muun muassa lyhennettyyn teeseremoniaan.

Pyhä-Luoston suomaisemaa

Ranuan Japanitalolla

Sain kesällä edistettyä hieman tulevia cosseja. Nämä vaatteet tulevat eri asuihin.

Elokuussa käytiin viettämässä hieman aikaa eräällä leirintäalueella, jossa ollaan käyty lähes joka vuosi niin pitkään kuin muistan. Kokeilin myöhemmin myös suppailua, mikä oli hauskaa. Yritin käydä luovuttamassa verta, nyt kun kerrankin oli tarvetta omalle veriryhmälleni, mutta se ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. En ollut syönyt riittävän hyvin ennen luovutusta, ja se jouduttiin keskeyttämään puolivälissä, kun minua alkoi huimata. Vakuuttelin, että olen kunnossa ja voin mennä syömään, koska minulla oli nälkä, mutta sen seurauksena melkein pyörryin lattialle. Oli harvinaisen voimaton ja onneton olo sen jälkeen, mutta pahinta oli, että puolikas veripussillinen ei edes päädy käyttöön, joten kirjaimellisesti vuodatin sen turhan takia.

Suppailua ja etenkin suppailujumppaa oli hauska kokeilla

Nämä tikkupullat aiheuttivat minulle hysteerisen naurukohtauksen

Aioimme käydä poikaystävän kanssa nuotiolla, ja valmistelin sitä varten tikkupullataikinan. Perillä kuitenkin alkoi sataa ja tuulla niin paljon, että luovutimme makkarat paistettuamme retken suhteen. Taikina kuitenkin oli jo tehty ja muotoiltu puikoiksi, joten se piti paistaa uunissa. Noita makkaroita katsellessani en voinut olla nauramatta - kaikista olemassa olevista leivoksista päätettiin sitten tehdä mauttomia ja tiiviitä makkaranmuotoisia pullia.

Syyskuussa alkoi neljäs yliopistovuosi, joka meillä tarkoittaa graduvuotta. Muista poiketen teemme gradut pareittain, jotka voi itse valita. Teenkin gradua erittäin hyvän ystäväni kanssa, mikä on ollut todella mahtavaa. Aiheena meillä ovat stressaavat elämäntapahtumat ja psyykkinen kuormittuneisuus, mitä on ollut mielenkiintoista tutkia. Syksyllä on taas päästy opiskelijatapahtmien makuun. Olen osallistunut rastinpitäjänä fuksiaisiin, kaksille sitseille ja pikkujouluihin. Syyskuun alussa oli myös ihanaa päästä pitkästä aikaa tapaamaan kauempana asuvia sukulaisia. Etenkin lähes 4-vuotias serkkunikin oli selvästi hyvin innoissaan näkemisestämme, ja halusi leikkiä kanssamme vaikka mitä.

Käytin sentään johonkin peruukkia tänä vuonna - fuksiaisten rastinpidon merenneitolook

Lokakuun alussa kävin Helsingissä poikaystävän luona. Pidennettyyn viikonloppuun mahtui uusimman Bondin näkeminen, käynti Suomenlinnassa, Seikkailupuisto Korkeessa ja Seurasaaressa. Viime visiitistä Suomenlinnassa oli kulunut jo paljon aikaa, joten siellä riitti näkemistä. Puihin rakennetussa seikkailupuistossa en ollut ennen käynyt, ja latvustossa vaijereiden varassa liihottaminen olikin hyvin jännittävää. Seurasaaressa ehdottomasti parasta olivat pikkulinnut, jotka olivat niin kesyjä, että tulivat syömään kädestä.

Suomenlinnassa oli erittäin kaunista lokakuun alussa

Muutaman viikon päästä käytiin Tallinnassa, mikä oli lyhyt mutta erittäin onnistunut reissu. Viinaa sinne ei menty hamstraamaan, koska kumpikaan meistä ei juurikaan juo. Sen sijaan käytiin perinteisen vanhankaupungin lisäksi muun muassa ampumaradalla, jossa kokeilin pistoolia ja AK-47-kivääriä. Ei ihan perinteisin Tallinna-aktiviteetti mutta jäi ainakin mieleen. Saman päivän illalla otettiin vastapainoksi jotain pehmeämpää ja käytiin kissakahvilassa. Siellä henkilökunta tosin vaikutti jotenkin tympääntyneeltä ja paikalla oli paljon lapsia, jotka eivät jättäneet kissoja rauhaan, vaikka ne selvästi alkoivat jo paeta ja väistellä loputtomia paijausyrityksiä. Pääsin lopulta vasta lasten lähdettyä silittämään erästä kissaa, joka oli ollut takahuoneessa rauhoittumassa.

Rauhassa latautunut kissa

Tämä ravintola osui suoraan estetiikkasuoneeni

Syksyllä innostuin taas pitämään itsestäni parempaa huolta ja aloin venyttelemään säännöllisesti. Voin suositella tätä mahtavaa venyttelyvideota, sillä suurin osa venytyksistä on makuullaan tehtäviä, mikä rentouttaa kummasti. Lisäksi aloin tekemään säännöllisesti kehonpainotreeniä, mikä tuntui vaikuttavan jo aika nopeastikin. Enää en tärise lankuttamisen ensisekunneista asti, vaan kunto on selvästi jo kohonnut.

Marraskuussa järjestettiin 1920-luvun teemaiset sitsit. Koska olen erittäin innostunut historiallisesta muodista, tiesin heti haluavani osallistua ja nimenomaa historiallisella tyylillä, vaikka 20-luvun tyyli onkin inhokkini. En vain kestä sitä, miten kaikki tuntuvat kuvittelevan 20-luvun tyylin olevan jotain sellaista, mitä se ei todellakaan ole. Ei, jos haluat olla historiallisesti oikeantyylinen niin et pidä pitkiä hiuksiasi auki ja pue päällesi puolireiteen ulottuvaa tiukkaa olkaimetonta minimekkoa... On kyllä aivan ihmeellistä miten väärä kuva vuosikymmenestä ihmisille on kehittynyt. Oikeastihan 20-luvulla mekot ylettyivät polveen tai sen yli ja olivat erittäin löysiä. Hiukset olivat aina joko lyhyet tai nutturalla. Voisin rantata aiheesta enemmänkin mutta todettakoon vain, että en ollut yhtään yllättynyt siitä, miltä porukka sitseillä näytti, pettynyt vain, koska olisi ollut oikeasti mahtavaa nähdä edes hyppysellisen verran aidompaa historiallisuutta. Oman mekkoni tein kirpputorilta ostamastani kankaasta, ja suunnittelin sen 20-luvun muotipiirrosten malleja yhdistämällä.

Aito 1920-luvun muoti on epäimartelevaa, mutta otan sen silti mieluummin kuin feikkiversion

Marraskuussa vietettiin vielä pikkujouluja sekä ainejärjestön että kaveriporukan kesken. Kaverien kanssa oltiin minun luonani ja käytiin lähipubissa, mikä osoittautui yllättävän onnistuneeksi reissuksi. Karaokeen ei ollut tunnin jonoa kuten keskustan yökerhossa, vaan sitä kerkesi laulaa mielin määrin ja kaikilla oli hauskaa. Marraskuun lopussa kävin Kuopiossa siskon luona, jonne tuli myös kaveri, jota ei ole tullut nähtyä nyt niin usein conien puutteen vuoksi. Katsottiin Evangelionin kaikki elokuvat nyt kun viimeinenkin oli viimein ilmestynyt. Oli hauskaa.

Joulukuun ensimmäisenä päivänä kävimme siskon kanssa Battle Beastin keikalla. Keikka oli alun perin tarkoitus järjestää huhtikuussa 2020 ja sitä oltiin siirretty vaikka kuinka monta kertaa. Tuntui varsinaiselta ihmeeltä, että se tapahtui nyt ihan oikeasti. Tunnelma oli intiimi, sillä yleisöä oli varsin vähän (koska kyseessä oli seuraavan päivän loppuunmyydyn keikan lisäkeikka) ja bändi itsekin tuntui hämmästelevän sitä, että oli oikeasti lavalla. Kannatti ehdottomasti mennä.

 

 

Keikalle tein hienot silmämeikit, jotka näkyivät maskista huolimatta

 

Loppuvuosi kului mukavasti koulutehtävien ja joululahjojen parissa. Eräälle kurssille olin tehnyt nelituntisen haastattelun, joka piti litteroida. Siihen kului varmaan noin 40 tuntia, mikä tuntui loputtomalta ajalta. Kun lopulta sain sen pois ajatuksista, alkoi luovuuskin avautua uudestaan. Heti deadlinen jälkeisen päivän aamuna sain idean jämälycrasta tehdystä treenitopista ja tekaisin sen nopeasti valmiiksi, ja seuraavana päivänä toisen. Joululahjoiksi taas annoin itse tehdyt maalauksen ja piirroksen, jotka ottivat oman aikansa. Etenkin maalauksesta olen ylpeä, sillä olin sitä ennen tehnyt vain yhden varsinaisen akryyliteoksen.

Nämä treenitopit tekaisin nopeasti iskeneen innostuksen avulla ylijäämälycrasta

Maalasin lahjaksi pienen akryylitaulun

Siskolle piirsin naakan hienoihin kirpparikehyksiin

Vietin joulun kotona Kuopiossa, jossa katsottiin muun muassa Witcherin uusi kausi. Juuri ennen joulua minuun tarttui flunssa (ei korona), mikä hieman latisti joulutunnelmaa, mutta nyt on jo paljon parempi olo. Toivottavasti ensi vuonnakin pysytään terveinä ja päästään yhä enemmän kiinni normaaliin elämään ja taas conittamaan.

Yhden hengen hikipajan viimeaikaiset vaatetuotokset

Heti aluksi voisin vähän venyttää otsikossa mainittua sanaa viimeaikaiset, sillä tämä postauksen kronologisesti vanhin vaate on viime vuoden heinäkuulta. Tajusin tässä vain, että en ole kertonut siitä vielä täällä blogin puolella ja onhan se sentään vielä alle vuoden vanha, joten miksipä en pistäisi sitä tähän samaan.

40-luvusta inspiroituneen vihreän paitamekon oli alun perin tarkoitus valmistua jo vuoden 2019 kesällä, mutta yliarvioin silloisen intoni. Olin tuona kesänä töissä bunkkerimuseon oppaana, ja ajattelin, että olisi hauskaa olla tietyllä tavalla teemaan sopiva. Toki olin kiinnostunut historiallisesta muodista muutoinkin, eikä se olisi jäänyt pelkäksi työvaatteeksi. 

Aloitin tekemällä yläosan, johon myöhemmin kiinnitin helman

Muun muassa näitä kuvia käytin inspiraationa

Etsin inspiraatioksi kohdeajan vaatepiirroksia, joista sovelsin sitten oman versioni. Esimerkiksi vyön sitomista rusetille en nähnyt aikalaisvaatteissa, vaan se oli oma sovellukseni. Päätin tehdä sen osin helppouden (minulla ei ollut sopivaa vyönsolkea) vuoksi ja osin tekemään asusta hieman söpömmän. Yksittäinen lempiasiani mekossa ovat suuret taskut, joihin mahtuu vaikka mitä. Erityistä vintagefiilistä taas tuovat olkalaskokset, paneelimuotoinen kaavoitus ja taskujen metalliset napit. Historiallisesti epäaitoa on muuten nappien suuri määrä, sillä sota-aikana mitään ei ollut tuhlattavaksi asti. Muistan, että kulutin varmaan vartin kaivelemalla noita nappeja kangaskaupan painon mukaan myytävien sekalaisten nappien laarista.

Ilman vintage-tyylin tukkaa kokonaisuus on vähän modernimpi 

Aiemmin kokeilin tehdä vähän erilaisen kampauksen. Liian pitkiä hiuksia on vaikea stailata 40-luvun tyyliin, mutta yritin jotain.

Joulukuussa tekaisin pari yksinkertaista pitkähihaista trikoopaitaa. Inspiraationa tälle toimi se, että onnistuin tahraamaan valkoisen pitkähihaisen paitani helmasta ja muutoinkin se, että suurin osa pitkähihaisistani on joko useaan kertaan kyynerpäistä paikattuja tai muutoin sellaisia, joista en vain pahemmin välitä. Ostin valkoista ja punaista trikoota ja ensimmäiseksi korvasin vanhan valkoisen paitani. Se istui hyvin, joten käytin sitä kaavana uutta varten. Valmista tuli alle kolmessa tunnissa.

 

Valkoinen paita ei näyttänyt enää niin valkoiselta. Kananmunat ovat vitsi liittyen erään ompelutubettajan mittayksiköihin (arvaatteko kenen?)

 

Ihana ylivalotus mutta valkoisessa peruspaidassa nyt ei ole mitään ihmeellistä nähtävää

Seuraavaksi tein samalla tyylillä punaisen paidan, mutta siinä jujuna oli pyöreän pääntien sijaan V-kaula-aukko. Minulla ei ole pitkään aikaan ollut kunnollista punaista paitaa ja yllätyin itsekin siitä, miten paljon tästä tykkäsin. Se nousi heti suosikkipitkähihaisekseni.

En hirveästi hymyile näissä kun keskityin liikaa itselaukaisijan ajatteluun

Molemmista trikoista jäi jonkin verran yli, joten päätin käyttää jämät hyödyksi. Kokonaista paitaa ei yhdestä saanut, mutta yhdistämällä se onnistui. Päätin tehdä jotain hieman erilaista ja käyttää raglan-mallia. Pohjana käytin aiemmin tekemääni Yurion raglanhihaista maajoukkuetakkia. Hihoista ei saanut ihan täysimittaisia, mutta 3/4 riittää oikein hyvin. Kaula-aukon kohdalla tapahtui jotain jännää, ja se aaltoilee hieman ärsyttävästi. Ehkä jossain vaiheessa jaksan vielä korjata sen.

Tajusin etten kuvannut tätä vasta kun lisäsin muita kuvia postaukseen enkä millään jaksanut vaivautua enää kuvaamaan tätä päällä

Viimeisen vuoden tai parin aikana olen uudelleen alkanut innostua vaaleanpunaisesta (yläasteella ja lukiossa se oli pannassa lapsellisuuden vuoksi, mutta nyt olen riittävän vanha olemaan välittämästä moisesta). Pohdin pitkään, kehtaisinko tehdä vaaleita pöksyjä, koska minulla on muuhun vartalooni nähden aika paksut reidet ja pohkeet ja vaalea värihän vain korostaa sitä. Lopulta totesin että mitä väliä, parempi vain tehdä ja pukea mitä haluaa eikä miettiä turhuuksia ja ryhdyin tuumasta toimeen. 

Malli, jonka halusin tehdä oli korkeavyötäröinen paperbag. Ajattelin tehdä housut väljinä joustamattomasta kankaasta, mutta sellaista en oikeassa värissä löytänyt. Sen sijaan ostin sitten joustavaa, hieman paksumpaa polyesteria. Joustavuuden takia päätin tehdä housut ilman vetoketjua ja sen sijaan väljällä vyötäröllä, jonka vyöllä kiristäminen saisi aikaan paperbag-efektin. Käyttömukavuuden ja estetiikan vuoksi lisäsin tottakai toimivat taskut sekä taakse että eteen. Lisäksi tikkasin etusauman näyttämään siltä, että siinä olisi vetoketju. Lahkeet tikkasin niin, että ne pysyvät ylös käärittyinä. Kangas venähti käytössä vähän, ja jouduin pian hieman kaventamaan housuja sisäsaumoista. Myös vyötärö taisi venähtää hieman ylemmäs, mutta sille on vähän vaikeampi enää tehdä mitään. Tämän takia en erityisesti rakasta korkeaelastaanisia kankaita.

Olin jo pidemmän aikaa, useamman vuoden siis, haaveillut vähän pidemmästä, ihanasti hulmuavasta kukkakuosisesta hameesta. Himo johtui siitä, että käytin paljon äitini nuoruudesta peräisin olevaa herkkää vaaleanpunaista hamosta, joka kuitenkin kului hiljalleen niin ohueksi, että siitä alkoivat paistaa alkkarit läpi. Halusin siis sille korvaajan, ja kaikki loksahtikin kohdilleen viime kerralla, kun kävin Eurokankaassa. Ihana vaalea kukikas kuosi pisti silmään heti ovesta sisään päästyäni.

Kangas oli rakkautta ensisilmäyksellä

En ollut vielä ostovaiheessa päättänyt täysin tarkempaa kaavoitusta, joten ostin kaiken varalta kangasta kahden metrin verran. Myöhemmin päätin, että toteutan mallin puolikellona, eli siis puoliympyrän mallisesta palasesta. Tein vyötäröaukosta hieman suuremman kuin vyötäröni, jotta mahduin pujottautumaan hameen sisään. Kangas oli hieman venyvää, joten en halunnut turhaan käyttää siihen vetoketjua. Tein erillisen suoran vyötärökaitaleen, johon ompelin kolme kuminauhakujaa. Yksi leveämpi olisi varsin hyvin kelvannut myös, mutta minulla sattui olemaan valmiina vain kapeampaa kuminauhaa. Yhdistin vyötäröaukon mukaan mitoitetun kaitaleen helmaan ja tikkasin helman.

Suunnitelma kahden hameen tekemiseksi. Kangas on kuvassa yksinkertaisena, taitos katkoviivalla keskellä

Kuminauhakujien ompelua. Ihanan dramaattinen otos

Yksikseen kangas oli hieman läpinäkyvää, joten tein sen kanssa käytettäväksi myös saman mallisen alushameen. Normaalin vuorikankaan sijasta käytin ohutta joustavaa neulosta, jonka myyjä kehui maasta taivaisiin. Viskoosipolyesterisekoite tuntui iholla melkein kuin vedeltä ja on tähän asti ollut käytössä oikein mukava.

Vyötäröstä tuli kuminauhasta huolimatta sen verran kireä, että se mahtuu päälle vain yläkautta

Kivasti hulmuaa

Koska hameen teosta jäi yli sekä itse kangasta että alushamekangasta, tekaisin myös toisen hameen. Tämän lyhyemmän version tein suorasta palasesta ja erillisestä vyötärökaitaleesta. Helma oli leveämpi kuin vyötärökaitale, joten rypytin sen pitkän tikin avulla ennen yhdistämistä. Samalla tyylillä tein jälleen myös alushameen.

Tämä hame on vähän söpömpi, kun pidempi taas on elegantimpi

Pussittavat hihat ovat hiljalleen hiipineet muotiin jo parin vuoden ajan. Ne huokuvat kivaa vintagefiilistä muun muassa 1890- ja 1930-luvuilta. Muutaman viime kuukauden aikana olenkin alkanut haaveilla omasta upean runsaasta puserosta naisellisella rusetilla varustettuna. Yksi suuri vaikuttaja, joka sai minut erityisesti himoitsemaan 30-luvun tyylistä vaatekaappia on ollut k-draama Hotel del Luna.

Mietin erilaisia värivaihtoehtoja puserolle, mutta päädyin klassiseen puhtaanvalkoiseen. Kankaaksi valitsin superpehmeää ja melko ohutta viskoosia. Muutama viikko ostoksen jälkeen inspiraatio sitten iski. Kello oli jo lähempänä kahdeksaa illalla, mutta se ei menoa hidastanut. Lopulta pusero oli valmis hieman ennen kello kolmea aamuyöstä. Olin riemuissani.

Pohjakaavana käytin tavallista kauluspaitaa. Etu- ja takaosista tein hieman leveämmät kuin tavallisesti. Pidentyneet olkasaumat lyhensin takaisin alkuperäiseen mittaansa tekemällä niihin kaksi täyslaskosta. En tiedä, onko täyslaskos olemassa oleva termi, mutta tarkoitan siis sellaista, missä kangas laskostuu molemmilta puolilta keskelle, eikä taitu vain kerran.

"Hieman" tavallista leveämpi hiha

Hihoista tein rohkeasti kaksi kertaa leveämmät kuin kaavassa. Madalsin myös hiha-aukkoja. Rypytin hihat sekä ylhäältä että alhaalta. Tein alas rannekkeet ja sovitin hihat niihin. Rannekkeet ovat istuvat ja napeilla avattavat, eikä käsi siis mahdu läpi ilman niiden avaamista. Jätin siksi hihojen sivusaumaan lyhyet halkiot. Napit olivat alun perin mustat, mutta päällystin ne kankaalla.

Tein puseron etupuolen kaula-aukkoon lyhyen halkion. Ompelin kaulurin kiinni niin, että sauma osui kohdilleen halkion kanssa. Rusetin tein leikkaamalla kankaasta kaksi kravatin muotoista palasta. Kiinnitin ne kauluriin, taitoin ja tikkasin.

Harkitsen vaatehöyrystimen hommaamista, sillä saisi tämänkin sileäksi paljon helpommin kuin silitysraudalla

Tein helmasta vähän pidemmän, että sen saisi helposti pistettyä alaosan alle ilman, että se alkaisi sieltä kurkkia

 

Tykkään puseron vintage/piraattifiiliksestä

Toimii myös äskeisen hameen kanssa

Muistatteko sen äsken mainitsemani entisen valkoisen paidan? Se sai kokea pienen muodonmuutoksen, kuten oikeastaan kaikki vanhat yksiväriset trikoopaitani. Tällä kertaa en maalannut siihen eurobeat-aiheista tekstiä vaan saniaisia. Käytin niiden runkoon vapaalla kädellä piirrettyä kontaktimuovisapluunaa, lehdet maalasin käsin siveltimellä. Jos olisin jaksanut leikellä sapluunaan jokaisen pienen lehden erikseen, olisin saanut siistimmän lopputuloksen, mutta enpä vain jaksanut. Meni miten meni. Maalauksen lisäksi croppasin paidan, koska alaosassa oli niitä pieniä kivoja tahroja, ja uskoin, että paita voisi näyttää hyvältä crop topina. Korkeavyötäröisten housujen kanssa ainakin näyttää oikein hyvältä.

Lähtötilanne

Lopputulos

 

Kunhan tulee vielä hieman lämpimämpää, pääsee tämä look kirpparilta ostetun takin kera käyttöön

 

Ostin tämän lyhythihaisen kauluspaidan kirpparilta kolmesta syystä. 1) Se oli oikean kokoinen 2) Se oli ainoa kokeilemistani vaatteista joka oli oikean kokoinen 3) Siinä oli kivat hiuslaskokset. Huolimatta näistä todella järkiperäisistä ostokriteereistä en ole käyttänyt sitä vielä kertaakaan. Miksi? Se on liian virallisen oloinen olovaatteeksi. Se näyttää vaatteelta, jossa mennään työhaastatteluun. Se ei myöskään vain jotenkin tunnu sopivan yhteen hameitteni kanssa. En kuitenkaan suostunut myöntämään tehneeni harha-ostosta, vaan päätin turvautua ensin pieneen tuunailuun.

Paita ennen muodonmuutosta, ostohetken jälkeen kesäkuussa

 

Suunnitelma muutoksesta

Aloitin muokkaamisen leikkaamalla paidalle uuden, syvän ja neliskulmaisen kaula-aukon. Yritin saada hihat menemään olkapäiden yli, mutta kun se ei onnistunut, jatkoin kaula-aukon suuremmaksi nakertamista ja tein myös selkäosan aukosta neliskulmaisen. Kun olin jotakuinkin tyytyväinen, pyöristin kaula-aukon loivaksi sydämeksi. Siksakkasin ja tikkasin avoimet reunat ja kavensin paitaa hieman. Lopuksi lisäsin eteen ja taakse kangaspalat, jotka pitävät hihat käärittyinä. En ole vielä ihan varma rakastanko vai vihaanko lopputulosta mutta tulipahan tehtyä. 

Entisestä paidasta, nykyisestä topista tulee jotenkin ohuesti mieleen korsetti

Olkaimet voi myös pudottaa alas

Tällä hetkellä haaveilen siitä, että olisi enemmän kivan näköisiä kesätoppeja. Saa nähdä, käykö vielä ennen kesää siis jotain, vai mennäänkö näillä.