2020 - Tapahtumaköyhä, mutta jännä vuosi

Kun luen nyt viime vuoden viimeistä postaustani, tuntuu se jokseenkin pahaenteiseltä: "Uusi vuosikymmen kurkkii jo ovella, mikä on aika hurjaa. Se voi tuoda tullessaan ties mitä, mutta toivotaan parasta kaiken suhteen, sillä mitä muutakaan voisi." Olin ainakin oikeassa siinä, että tiedossa oli "ties mitä". Enpä kuitenkaan olettanut pääseväni elämään läpi niin suurta historiallista tapahtumaa kuin oikea pandemia. Tokihan aiemminkin oli pelätty tautien leviämistä - kun olin pikkulapsi varoiteltiin koskemasta maasta löytämiini linnunsulkiin, sillä niissä saattoi olla lintuinfluenssaa. Ala-asteella pelättiin sikainfluenssaa ja sain siihen saman rokotteen, joka joillain johti narkolepsiaan. Vuonna 2014 oli kausi, jolloin ei muusta puhuttukaan kuin ebolasta. Kai se sitten oli tietyllä tavalla oletettavissakin, että jossain vaiheessa päästään ihan kunnolla itse asiaan.

Tammikuussa mielessä olivat vielä ihan muut jutut. Vuoden ensimmäiset viikot sujuivat tietenkin Desucon Frostbiteen valmistautuessa. Tein uutena cossina Misaton NGE:stä, ja se jäikin sitten ainoaksi kokonaiseksi uudeksi cossiksi tänä vuonna. Jälkikäteen ajateltuna sarjan dystooppinen teemahan sopii vuoteen aika hyvin. Conissa oli totuttuun tapaan kivaa, mutta jälkikäteen ajateltuna sitä miettii, että osasiko oikeasti ottaa kaiken irti conista, joka jäi viimeisimmäksi coniksi ainakin puoleentoista vuoteen.

Tammikuu - viimeinen coni

 

Frosti ei ollut ainoa asia mielessäni tammikuussa. Nyt sen on jo aika hyvin unohtanut, mutta viime talvi oli suorastaan olematon. Monta viikkoa mentiin täysin ilman lunta Joensuussakin, mikä ahdisti silloin valtavasti. Helmikuussa ja maaliskuussa lunta tuli sentään hieman, mutta tehokkaammin ilmastonmuutosahdistus sai väistyä sitten vasta koronakriisin saapuessa. Sitä ennen kaikki perusasiat elämässä olivat kuitenkin normaalisti. Kävin paljon koululla englannin puhekurssin vuoksi ja vielä helmikuun lopulla osallistuin fuksien haalarikastajaisiin ja kävin jatkoilla tanssimassa yökerhossa (josta en edes tykkää). Kävin siskon luona Lappeenrannassa tarkoituksenamme katsoa The Witcher Netflixistä ja siinä samalla upposimme puolivahingossa k-draamasuohon. Maaliskuussa myös paras kaverini vietti viikonlopun luonani ja sen reissun jännin juttu oli Tinder. Kun kerroin harkinneeni profiilin tekemistä, innostui kaverini asiasta välittömästi ja harkinta muuttui nopeasti toiminnaksi. Yksikään match ei kuitenkaan ottanut oikein tulta alleen, ja pistin koko homman jäähylle siinä vaiheessa, kun korona sulki kaiken, sillä ei siinä olisi oikein voinut uusia ihmisiä livenä tavata.

Helmikuu - piirtelyä ja pelleilyä

 

Maaliskuu - hauskaa vielä hetki ennen tuhoa

Vuoden alussa yritin kovasti hakea kesätöitä etenkin kaupoista ja siivoushommista, mutta sain vain yhden videohaastattelukutsun, josta ei kuulunut sen koommin mitään, ja yhdessä paikassa kävin haastattelussa paikan päällä, mutta en saanut paikkaa. Harmitus olisi varmaan ollut suurempi normaalina vuonna, mutta juuri tuon haastattelupäivän iltana kaikki muuttuikin sitten täysin. Uutisissa kerrottiin, että kaikki yli 500 ihmisen tapahtumat seuraavaksi kahdeksi kuukaudeksi on peruttu. En voinut uskoa, että ihan oikeasti. Sehän tarkoitti sitä, että koko vappu olisi peruttu? Ensimmäinen ajatus oli, että ei se voi olla mahdollista, kyllä tämä vielä laantuu ennen vappua ja ihan varmasti se voidaan vielä järjestää. Olin erittäin väärässä. Seuraavana maanantaina tulikin sitten toinen uutispommi - Suomeen julistettiin poikkeusolot. Sen myötä yliopisto ilmoitti sulkevansa ovensa ja kävinkin lainaamassa aimo kasan kirjoja tulevia kursseja varten. Kaikki siirtyi etäopetukseen ja sähköisiä exam-tenttejä ei voinut enää käydä tekemässä. Huhtikuussa erään kurssin päättävän etäseminaarin jälkeen lähdin Kuopioon viettämään pääsiäistä vanhempien luokse, sillä en kestänyt jatkuvaa yksinoloa.

Huhtikuu - Yritettiin hämätä vanhempia vaihtamalla vaatteet ja lasit päittäin

Sisko hankki keväällä itselleen uudet silmälasit ja heräsin itsekin siihen, että omat kehykseni olivat jo viisi vuotta vanhat. Näköni ei ole muuttunut tuossa ajassa paljon, joten en ollut ajatellut vaihtamista vakavasti. Valehtelematta elämäni kuitenkin mullistui sinä päivänä, kun kävelin sisään optikolle. Optikko sanoi vanhojen lasieni olevan kulmikkaat ja maskuliiniset, ja sain niiden tilalle sovitettavakseni täysin erilaiset, kaarevalinjaiset ja kultaiset kehykset. Katsoin ne päässäni peilikuvaani ja näin jotain ihmeellistä - minähän näytin ne päässäni nuoremmalta ja söpömmältä. Samalla hankin myös teholliset aurinkolasit, joihin sain silmälasien kalleuden vuoksi valita samaan hintaan erikoisväriset linssit. Olin todella innoissani ja ne päivät, jolloin pääsin noutamaan uudet lasini, olivat yksiä vuoden parhaimmista. Itsetuntoni nousi kohisten.

Toukokuu - Avantgarde-kampaus ja uutukaiset lasit

Vietin keväällä Kuopiossa jonkin aikaa mutta palasin lopulta Joensuuhun ajatuksenani, että voin keskittyä paremmin kouluhommien tekemiseen. Minulla ei ollut kesätöitä eikä vappuna tapahtunut mitään, joten mitä muutakan olisin tehnyt? Tein pari pääaineen pakollista kurssia ja aioin tehdä myös sivuainekursseja, jotka normaalioloissa olisi voinut tehdä helposti exam-tentteinä. Mutta koska ne tenttitilat aukesivat vasta elokuussa, oli motivaatio vaikeampaan tekotapaan aika matala, enkä lopulta saanut ennen elokuuta aikaiseksi juuri mitään. Sen sijaan tein muita pikku projekteja, joista kerroin tarkemmin postauksessa aiemmin tänä vuonna.

Kesäkuussa yritin paikata Desuconin puutetta tekemällä costestejä hahmoista, joita aion vielä cossata. Kirjoitin myös useamman viikon ajan yhtä fikkiä, joka typeryydellään tuotti minulle suurta riemua. Kävin taas Kuopiossa juhannuksenvietossa ja totesin, että koska tilanne oli siihen mennessä normalisoitunut huomattavasti, voisin Joensuuhun taas palattuani kokeilla avata uudelleen Tinderiä, ja niin sitten teinkin, uusien lasieni ja kuvieni suoman itsevarmuuden tuella. Heti ensimmäisenä päivänä matchasin erään tyypin kanssa, hän tuli juttelemaan ja kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan uimaan vielä samana päivänä. Olin kahden vaiheilla mutta päätin olla kerrankin villi ja lähdin. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään ihmeellisempää ja huomasin tapaamisen aikana, että tämä ihminen ei ole minua varten. Kerroin tämän hänelle asiallisesti, ja hän otti sen onneksi hyvin. Tämän jälkeen totesin, että ehkä treffeillä käyminen ei olekaan jotain niin vakavaa, kuin olin aiemmin ajatellut. Parempi tavata pian, niin selviää nopeasti, onko mitään ideaa jatkaa.

Kesäkuu - Pöllin costest-kuvat Twitteristäni enkä tiiä miks noi kaks on noin pienii

Muutamana seuraavana päivänä matcheja ja juttelemaan tulevia miehiä alkoi tulla enemmänkin, ja vaikka se oli omalla tavallaan imartelevaa ja hauskaa, oli se myös varsin häkellyttävää. Lakkasin selailemasta uusia profiileja ja keskityin katsomaan, tulisiko olemassa olevista mitään. Pian eräs ihan kivalta vaikuttanut tyyppi kysyikin, haluaisinko nähdä, ja minähän toki suostuin. Enpä ollut mitenkään valmistautunut siihen, mitä tulisi tapahtumaan. Edellisen tapaamiseni jäljiltä odotukseni olivat matalalla, mutta kävikin sitten niin että menin ihastumaan ihan täysillä. Matkasin pian sen jälkeen Tampereelle sen saman kaverin luokse, joka oli Tinder-projektissa mukana ollut ja pääsin vähän purkamaan sydäntäni noin kaksien treffien jälkeen. Oli todella hauska viikonloppu noin muutoinkin.

Myöhemmin heinäkuussa lähdettiin perheen kesken pienelle lomamatkalle. Tässä vaiheessa siis koko Suomessa ilmoitettiin päivittäin vain noin 5 tartunnasta, joten koimme että matkustaminen olisi ok. Kiersimme kotimaassa ensin meille hieman tuntemattomampia seutuja ja kävimme muun muassa Ähtärin eläinpuistossa katsomassa pandoja. Olivat söpöjä. Kiersimme taas useissa kansallispuistoissa ja pari päivää vietimme myös Norjan puolella (jossa koronatilanne oli sama kuin Suomessa). Siellä käytiin katsomassa muun muassa tuhansia vuosia vanhoja kalliopiirroksia. Paluumatkalla käytiin parhaimmillaan kahdessa kansallispuistossa saman päivän aikana. Oli siistiä nähdä uusia paikkoja.

Heinäkuu - Olo limainen mut päästiinpä kuitenki hirveessä sumussa keron huipulle!

Lomalta palattua keskityin taas näkemään treffikumppaniani, joka sai tiedon opiskelupaikasta toisella paikkakunnalla. Tilanne ei siis ollut vaikuttanut kovinkaan ideaalilta noin mahdollisen jatkon kannalta. Lopputulema tähän on se, ettei lopputulemaa ole. Ollaan pysytty yhteyksissä ja nähty muuton jälkeenkin, mutta oikein mitään päätöstä siitä, että tuleeko tästä mitään, ei vieläkään ole. Kaikki on siis tavallaan vielä mahdollista ja elän jatkuvasti epävarmuudessa. Nyt siedän sitä jo paremmin kuin aluksi ja pystyn keskittymään paremmin muihinkin asioihin.

Elokuu - Leikittiin koreajuttuja ja kuvailtiin vähän yhtä sun toista

Elokuun loppupuolella lähdin käymään siskon luona. Meillä oli suunnitelmissa photoshootata ja sen teimmekin. Kuvia tuli huvin vuoksi väsätyistä k-draamalookeista, Bepuista, Mikitakasta sekä casuaaleista Aominesta ja Kisestä. Oli hauskaa. Pitäisi muistaa niitä kuvia julkaista täälläkin jossain välissä. Elokuun lopussa sain myös viimein aikaan edistystä kouluhommien saralla, kun sähköiset exam-tentit avattiin. Syyskuussa jatkoin koulujuttujen parissa ja keskityinkin niihin pitkälti koko loppuvuoden. Lokakuussa aloin tekemään kandidaatintutkielmaa, jonka deadline oli marraskuussa. Sen tekeminen oli melko intensiivistä ja valmiiksi saaminen hyvin palkitsevaa. Syksyn mittaan tein toki koulujuttujen lisäksi muutakin. Esimerkiksi syyskuussa olin pitämässä rastia fuksiaisissa, mikä oli todella hauskaa. Teemana oli ”tv:stä tuttu” ja venytin sitä ehkä vähän laittamalla päälleni haalareiden lisäksi Misatocossin. Näin myös kavereita muutaman kerran muutoinkin ja kävin pari kertaa vanhempia katsomassa.

 

Syyskuu - Pääsin osallistumaan pariin opiskelijatapahtumaan

Lokakuu - Halloweenin alla vetäisin ex temporesti pienen muumien noita -lookin

Marraskuu - Pidettiin pienet pikkujoulut kavereiden kesken

Tein kouluhommia joulukuun puoleen väliin saakka ja joulunviettoon menin kotiin perheeni luo negatiivisen koronatestin jälkeen. Oli mukavaa. Kokonaisuutena vuosi oli varsin ihmeellinen, mutta missään välissä ei ole ollut sen suurempaa hätää mistään. Motivaation puute on sen sijaan vaivannut muutamissakin eri asioissa, ja vaikka nyt olisi ollut varmaan täydellinen tilaisuus tehdä cosseja valmiiksi käyttöä varten, ei niin käynyt. Samapa se kuitenkin, ei kannata itseään liikaa piiskata vapaaehtoisten asioiden tekemättä jättämisestä. On sitä aikaa ensi vuonnakin.

 

Joulukuu - Tekaisin pari pitkähihaista perustrikoopaitaa