2020 - Tapahtumaköyhä, mutta jännä vuosi

Kun luen nyt viime vuoden viimeistä postaustani, tuntuu se jokseenkin pahaenteiseltä: "Uusi vuosikymmen kurkkii jo ovella, mikä on aika hurjaa. Se voi tuoda tullessaan ties mitä, mutta toivotaan parasta kaiken suhteen, sillä mitä muutakaan voisi." Olin ainakin oikeassa siinä, että tiedossa oli "ties mitä". Enpä kuitenkaan olettanut pääseväni elämään läpi niin suurta historiallista tapahtumaa kuin oikea pandemia. Tokihan aiemminkin oli pelätty tautien leviämistä - kun olin pikkulapsi varoiteltiin koskemasta maasta löytämiini linnunsulkiin, sillä niissä saattoi olla lintuinfluenssaa. Ala-asteella pelättiin sikainfluenssaa ja sain siihen saman rokotteen, joka joillain johti narkolepsiaan. Vuonna 2014 oli kausi, jolloin ei muusta puhuttukaan kuin ebolasta. Kai se sitten oli tietyllä tavalla oletettavissakin, että jossain vaiheessa päästään ihan kunnolla itse asiaan.

Tammikuussa mielessä olivat vielä ihan muut jutut. Vuoden ensimmäiset viikot sujuivat tietenkin Desucon Frostbiteen valmistautuessa. Tein uutena cossina Misaton NGE:stä, ja se jäikin sitten ainoaksi kokonaiseksi uudeksi cossiksi tänä vuonna. Jälkikäteen ajateltuna sarjan dystooppinen teemahan sopii vuoteen aika hyvin. Conissa oli totuttuun tapaan kivaa, mutta jälkikäteen ajateltuna sitä miettii, että osasiko oikeasti ottaa kaiken irti conista, joka jäi viimeisimmäksi coniksi ainakin puoleentoista vuoteen.

Tammikuu - viimeinen coni

 

Frosti ei ollut ainoa asia mielessäni tammikuussa. Nyt sen on jo aika hyvin unohtanut, mutta viime talvi oli suorastaan olematon. Monta viikkoa mentiin täysin ilman lunta Joensuussakin, mikä ahdisti silloin valtavasti. Helmikuussa ja maaliskuussa lunta tuli sentään hieman, mutta tehokkaammin ilmastonmuutosahdistus sai väistyä sitten vasta koronakriisin saapuessa. Sitä ennen kaikki perusasiat elämässä olivat kuitenkin normaalisti. Kävin paljon koululla englannin puhekurssin vuoksi ja vielä helmikuun lopulla osallistuin fuksien haalarikastajaisiin ja kävin jatkoilla tanssimassa yökerhossa (josta en edes tykkää). Kävin siskon luona Lappeenrannassa tarkoituksenamme katsoa The Witcher Netflixistä ja siinä samalla upposimme puolivahingossa k-draamasuohon. Maaliskuussa myös paras kaverini vietti viikonlopun luonani ja sen reissun jännin juttu oli Tinder. Kun kerroin harkinneeni profiilin tekemistä, innostui kaverini asiasta välittömästi ja harkinta muuttui nopeasti toiminnaksi. Yksikään match ei kuitenkaan ottanut oikein tulta alleen, ja pistin koko homman jäähylle siinä vaiheessa, kun korona sulki kaiken, sillä ei siinä olisi oikein voinut uusia ihmisiä livenä tavata.

Helmikuu - piirtelyä ja pelleilyä

 

Maaliskuu - hauskaa vielä hetki ennen tuhoa

Vuoden alussa yritin kovasti hakea kesätöitä etenkin kaupoista ja siivoushommista, mutta sain vain yhden videohaastattelukutsun, josta ei kuulunut sen koommin mitään, ja yhdessä paikassa kävin haastattelussa paikan päällä, mutta en saanut paikkaa. Harmitus olisi varmaan ollut suurempi normaalina vuonna, mutta juuri tuon haastattelupäivän iltana kaikki muuttuikin sitten täysin. Uutisissa kerrottiin, että kaikki yli 500 ihmisen tapahtumat seuraavaksi kahdeksi kuukaudeksi on peruttu. En voinut uskoa, että ihan oikeasti. Sehän tarkoitti sitä, että koko vappu olisi peruttu? Ensimmäinen ajatus oli, että ei se voi olla mahdollista, kyllä tämä vielä laantuu ennen vappua ja ihan varmasti se voidaan vielä järjestää. Olin erittäin väärässä. Seuraavana maanantaina tulikin sitten toinen uutispommi - Suomeen julistettiin poikkeusolot. Sen myötä yliopisto ilmoitti sulkevansa ovensa ja kävinkin lainaamassa aimo kasan kirjoja tulevia kursseja varten. Kaikki siirtyi etäopetukseen ja sähköisiä exam-tenttejä ei voinut enää käydä tekemässä. Huhtikuussa erään kurssin päättävän etäseminaarin jälkeen lähdin Kuopioon viettämään pääsiäistä vanhempien luokse, sillä en kestänyt jatkuvaa yksinoloa.

Huhtikuu - Yritettiin hämätä vanhempia vaihtamalla vaatteet ja lasit päittäin

Sisko hankki keväällä itselleen uudet silmälasit ja heräsin itsekin siihen, että omat kehykseni olivat jo viisi vuotta vanhat. Näköni ei ole muuttunut tuossa ajassa paljon, joten en ollut ajatellut vaihtamista vakavasti. Valehtelematta elämäni kuitenkin mullistui sinä päivänä, kun kävelin sisään optikolle. Optikko sanoi vanhojen lasieni olevan kulmikkaat ja maskuliiniset, ja sain niiden tilalle sovitettavakseni täysin erilaiset, kaarevalinjaiset ja kultaiset kehykset. Katsoin ne päässäni peilikuvaani ja näin jotain ihmeellistä - minähän näytin ne päässäni nuoremmalta ja söpömmältä. Samalla hankin myös teholliset aurinkolasit, joihin sain silmälasien kalleuden vuoksi valita samaan hintaan erikoisväriset linssit. Olin todella innoissani ja ne päivät, jolloin pääsin noutamaan uudet lasini, olivat yksiä vuoden parhaimmista. Itsetuntoni nousi kohisten.

Toukokuu - Avantgarde-kampaus ja uutukaiset lasit

Vietin keväällä Kuopiossa jonkin aikaa mutta palasin lopulta Joensuuhun ajatuksenani, että voin keskittyä paremmin kouluhommien tekemiseen. Minulla ei ollut kesätöitä eikä vappuna tapahtunut mitään, joten mitä muutakan olisin tehnyt? Tein pari pääaineen pakollista kurssia ja aioin tehdä myös sivuainekursseja, jotka normaalioloissa olisi voinut tehdä helposti exam-tentteinä. Mutta koska ne tenttitilat aukesivat vasta elokuussa, oli motivaatio vaikeampaan tekotapaan aika matala, enkä lopulta saanut ennen elokuuta aikaiseksi juuri mitään. Sen sijaan tein muita pikku projekteja, joista kerroin tarkemmin postauksessa aiemmin tänä vuonna.

Kesäkuussa yritin paikata Desuconin puutetta tekemällä costestejä hahmoista, joita aion vielä cossata. Kirjoitin myös useamman viikon ajan yhtä fikkiä, joka typeryydellään tuotti minulle suurta riemua. Kävin taas Kuopiossa juhannuksenvietossa ja totesin, että koska tilanne oli siihen mennessä normalisoitunut huomattavasti, voisin Joensuuhun taas palattuani kokeilla avata uudelleen Tinderiä, ja niin sitten teinkin, uusien lasieni ja kuvieni suoman itsevarmuuden tuella. Heti ensimmäisenä päivänä matchasin erään tyypin kanssa, hän tuli juttelemaan ja kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan uimaan vielä samana päivänä. Olin kahden vaiheilla mutta päätin olla kerrankin villi ja lähdin. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään ihmeellisempää ja huomasin tapaamisen aikana, että tämä ihminen ei ole minua varten. Kerroin tämän hänelle asiallisesti, ja hän otti sen onneksi hyvin. Tämän jälkeen totesin, että ehkä treffeillä käyminen ei olekaan jotain niin vakavaa, kuin olin aiemmin ajatellut. Parempi tavata pian, niin selviää nopeasti, onko mitään ideaa jatkaa.

Kesäkuu - Pöllin costest-kuvat Twitteristäni enkä tiiä miks noi kaks on noin pienii

Muutamana seuraavana päivänä matcheja ja juttelemaan tulevia miehiä alkoi tulla enemmänkin, ja vaikka se oli omalla tavallaan imartelevaa ja hauskaa, oli se myös varsin häkellyttävää. Lakkasin selailemasta uusia profiileja ja keskityin katsomaan, tulisiko olemassa olevista mitään. Pian eräs ihan kivalta vaikuttanut tyyppi kysyikin, haluaisinko nähdä, ja minähän toki suostuin. Enpä ollut mitenkään valmistautunut siihen, mitä tulisi tapahtumaan. Edellisen tapaamiseni jäljiltä odotukseni olivat matalalla, mutta kävikin sitten niin että menin ihastumaan ihan täysillä. Matkasin pian sen jälkeen Tampereelle sen saman kaverin luokse, joka oli Tinder-projektissa mukana ollut ja pääsin vähän purkamaan sydäntäni noin kaksien treffien jälkeen. Oli todella hauska viikonloppu noin muutoinkin.

Myöhemmin heinäkuussa lähdettiin perheen kesken pienelle lomamatkalle. Tässä vaiheessa siis koko Suomessa ilmoitettiin päivittäin vain noin 5 tartunnasta, joten koimme että matkustaminen olisi ok. Kiersimme kotimaassa ensin meille hieman tuntemattomampia seutuja ja kävimme muun muassa Ähtärin eläinpuistossa katsomassa pandoja. Olivat söpöjä. Kiersimme taas useissa kansallispuistoissa ja pari päivää vietimme myös Norjan puolella (jossa koronatilanne oli sama kuin Suomessa). Siellä käytiin katsomassa muun muassa tuhansia vuosia vanhoja kalliopiirroksia. Paluumatkalla käytiin parhaimmillaan kahdessa kansallispuistossa saman päivän aikana. Oli siistiä nähdä uusia paikkoja.

Heinäkuu - Olo limainen mut päästiinpä kuitenki hirveessä sumussa keron huipulle!

Lomalta palattua keskityin taas näkemään treffikumppaniani, joka sai tiedon opiskelupaikasta toisella paikkakunnalla. Tilanne ei siis ollut vaikuttanut kovinkaan ideaalilta noin mahdollisen jatkon kannalta. Lopputulema tähän on se, ettei lopputulemaa ole. Ollaan pysytty yhteyksissä ja nähty muuton jälkeenkin, mutta oikein mitään päätöstä siitä, että tuleeko tästä mitään, ei vieläkään ole. Kaikki on siis tavallaan vielä mahdollista ja elän jatkuvasti epävarmuudessa. Nyt siedän sitä jo paremmin kuin aluksi ja pystyn keskittymään paremmin muihinkin asioihin.

Elokuu - Leikittiin koreajuttuja ja kuvailtiin vähän yhtä sun toista

Elokuun loppupuolella lähdin käymään siskon luona. Meillä oli suunnitelmissa photoshootata ja sen teimmekin. Kuvia tuli huvin vuoksi väsätyistä k-draamalookeista, Bepuista, Mikitakasta sekä casuaaleista Aominesta ja Kisestä. Oli hauskaa. Pitäisi muistaa niitä kuvia julkaista täälläkin jossain välissä. Elokuun lopussa sain myös viimein aikaan edistystä kouluhommien saralla, kun sähköiset exam-tentit avattiin. Syyskuussa jatkoin koulujuttujen parissa ja keskityinkin niihin pitkälti koko loppuvuoden. Lokakuussa aloin tekemään kandidaatintutkielmaa, jonka deadline oli marraskuussa. Sen tekeminen oli melko intensiivistä ja valmiiksi saaminen hyvin palkitsevaa. Syksyn mittaan tein toki koulujuttujen lisäksi muutakin. Esimerkiksi syyskuussa olin pitämässä rastia fuksiaisissa, mikä oli todella hauskaa. Teemana oli ”tv:stä tuttu” ja venytin sitä ehkä vähän laittamalla päälleni haalareiden lisäksi Misatocossin. Näin myös kavereita muutaman kerran muutoinkin ja kävin pari kertaa vanhempia katsomassa.

 

Syyskuu - Pääsin osallistumaan pariin opiskelijatapahtumaan

Lokakuu - Halloweenin alla vetäisin ex temporesti pienen muumien noita -lookin

Marraskuu - Pidettiin pienet pikkujoulut kavereiden kesken

Tein kouluhommia joulukuun puoleen väliin saakka ja joulunviettoon menin kotiin perheeni luo negatiivisen koronatestin jälkeen. Oli mukavaa. Kokonaisuutena vuosi oli varsin ihmeellinen, mutta missään välissä ei ole ollut sen suurempaa hätää mistään. Motivaation puute on sen sijaan vaivannut muutamissakin eri asioissa, ja vaikka nyt olisi ollut varmaan täydellinen tilaisuus tehdä cosseja valmiiksi käyttöä varten, ei niin käynyt. Samapa se kuitenkin, ei kannata itseään liikaa piiskata vapaaehtoisten asioiden tekemättä jättämisestä. On sitä aikaa ensi vuonnakin.

 

Joulukuu - Tekaisin pari pitkähihaista perustrikoopaitaa

Kämpän esittely - opiskelijan värikäs ja persoonallinen vuokrayksiö

Olen asunut tässä yksiössä nyt puolitoista vuotta ja tarkoitus oli julkaista tämä postaus jo ainakin puoli vuotta sitten mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan kai. Sain motivaatiota ottaa kämpästäni kuvia saatuani ensin eräänä päänsärkyisenä ja sen myötä itsessäälissä kieriskelyn täyttämänä päivänä idean vaihtaa vähän kalusteiden järjestystä. Sehän se oli tietenkin ainoa looginen päätös päivälle. Ruokapöydän ja sohvan päittäin vaihtoa en ole katunut vielä hetkeäkään. Kuvat eivät ehkä ole ihan priimaa, sillä ainoa tällä hetkellä käytettävissä oleva kamera on kännykkäni, joka muotonsa puolesta muistuttaa lähinnä kaukosäädintä.

 

32,5 neliön yksiöni sijaitsee muutaman vuoden ikäisessä kerrostalossa, jonka ovet joku on värittänyt suoraan Microsoft Paintin oletusvärivalikosta löytyvillä kirkkailla väreillä. Minulla oli ovilotossa varsin hyvä tuuri, sillä vaikka oliivinvihreä ei lempiväreihini lukeudukaan, on se ainakin maltillisempi kuin kirkuva post-it-lapun oranssi, jollaista jotkut talossa katselevat joka päivä.

Koivukuosista ovimattoa oli aika hauska kuljettaa, koska se näytti rullattuna ihan koivunhalolta

Kämppäni on siis tosiaan yksiö, mutta muotonsa puolesta se muistuttaa hieman kaksiota. Suurempi keittiö/ruokailu/olohuone avautuu heti ovesta sisään tullessa, kun taas kylppäri ja sänky löytyvät keittiöseinän takaa piilosta.

Keittiö on näppärästi omalla seinällään ja säilytystilaa löytyy kohtalaisesti. Yläkaappien puujäljitelmäpinta on kiva kotoisuutta lisäävä yksityiskohta.

 

Söpöt halailevat suola- ja pippurisirottimet oli ihan pakko saada, kun ne satuin kaupassa näkemään.

Tummapuinen ruokapöytä oli jotain, mitä himoitsin pitkän aikaa jo ennen kuin muutin omilleni. Lapsuudenkotona kaikki puu on aina ollut aina vaaleaa, joten tumma puu tuntuu ylelliseltä ja lämpimältä vaihtoehdolta. Monissa huonekaluliikkeissä ei edes ole muuta kuin mustaa ja valkoista, joten sain hetken aikaa etsiä ennen kuin löysin tämän Sotkan valikoimista, ja toisen hetken ajan sitten kyttäsin että se tulisi alennukseen.

Sitruunakuvioiset tabletit näyttävät oikeasti kivemmilta, mutta minkäs teet kun kamera ei oikein tykkää vahvasta kontrastista

Kuvaustuokioni jälkeen päädyin siirtämään kasvini lähemmäs valoa. Minulla on agaave, rahapuu, orkidea, greippi ja kiinanruusu sekä kaktus joka ei näy tässä kuvassa

Pöydän takana on sininen kuutio, jonka sisällä on kaksi pientä patjaa, jonka avulla olen majoittanut siskon ja muut satunnaiset yövieraat. Tarve niille vähenee pian, sillä tilasin vastikään suuremman sängyn. Kuution päällä oleilee karttapalloni, kukkakaalilammas ja kokoelma cossikuvia jota en kovasta yrityksestä huolimatta ole koskaan saanut ripustettua seinälle.

A-ha-bändin juliste on ostettu vuosia sitten huutonetistä hintaan 3,6 €. Se on alkuperäinen 80-luvun Suosikki-lehden mukana tullut juliste. Kellon ostin ihan vain Prismasta sillä perusteella, että sen kuparinväri sopi yhteen lamppujeni kanssa.

Minua kellon tikitys rauhoittaa mutta kaikki muut täällä käyvät tuntuvat vihaavan sitä

Puinen kuultavan valkoiseksi maalattu työpöytä on ollut minulla vuodesta 2006. Enää en tee sen ääressä läksyjä, vaan siitä on tullut pysyvä ompelupiste. Säädettävän punaisella nahkalla verhotun tuolin sain lahjoituksena vaariltani, jolla ei ollut sille enää käyttöä. Pimeässä hohtava brittiläisestä karttakaupasta tilattu maailmankartta ei pääse paljon hohtamaan, koska kämpässäni ei tule ikinä täysin pimeä. (Mikä sopii minulle erinomaisesti koska pelkään pimeää vaikka olisin sisätiloissa) Roskakorin tuunasin itse viinilaatikosta sekä japanilaisesta paperista ja sanomalehdestä. Japanilaistyylinen juliste on kummitädiltäni ja lampun ostin Prismasta.

 

Kännykkälaatikoista askartelemani tipuboxit sisältävät ompelulankoja ja kirpparilöytöteepurkki muuta ompelu- ja cossisälää. Myös kynäpurkin päällinen on itse tuunattu.

 

Olen kerännyt tähän lasihäkkiin luonnosta kaikenlaista pientä, kuten joutsenen ja teeren sulkia, merisiilin ja palan kuorta puusta, johon oli iskenyt salama.

Proppinurkkassa ovat ne propit, jotka eivät oikein mahdu muualle

 

Kämppäni suurin säläkeskittymä on ehdottomasti kirjahyllyni. Siinä esillä ovat vinyylilevyni ja mangani sekä kaikkea muuta pientä.

Ylähyllyllä on levyjen ja rahakokoelman lisäksi mm. kaksi cossikisoissa voittamaani palkintoa, yo-kuvani ja uusimpana tulokkaana lahjaksi saatu kartta Muumien majakkasaaresta. Ylin hylly toimii myös avainteni säilytyspaikkana enkä ole vielä kertaakaan unohtanut kotoa lähtiessä avaimia, toisin kuin ennen omilleen muuttoa...

 

 

 

 

Otan talteen käteistä aina niissä maissa joissa käyn, mutta olen myös ostanut kirpparilta vanhoja eri maista peräisin olevia kolikkoja. Näyttävä näkinkenkä on äitin tuoma tuliainen etelästä

Toisen hyllyn teemana ovat kylmät värit ja siitä löytyvät mm. korkkarit, aito jäniksenkäpälä iskän ampumasta jäniksestä, sileitä kiviä Islannin mustalta hiekkarannalta ja tosi himmee mariskooli

 

Kolmannen hyllyn teemaväri on punainen ja se kantaa päällään suomenkielisten Hopeanuolien lisäksi myös japaninkielisen Ginga Densetsu Rikin, johon sain itse Yoshihiro Takahashin nimikirjoituksen vuonna 2012 sekä kolme keräilykorttia samasta sarjasta. Oikealla näkyvä Billy Idolin Rebel Yell -levy on yksi suosikkilevyistäni.

 

Alin hylly on sekalaista-osasto. Pari kansiota, vanhoja elokuvalippuja, muutama oikea kirja sekä läjä lehtiä, joista osa on Psykologi-lehtiä ja osa 80-luvun Suosikkeja. Puulaatikko oli alun perin pinkki mutta maalasin sen uudelleen. Rakastan sen ja korkkarin vastavärisyyttä. Hyllyn alla ilmaislehtiä maalausalustoiksi.

 

Käännytään 180 astetta ja siirrytään olohuoneen puolelle. Sohva ja sohvapöytä ovat Maskusta. TV-taso on Kotisiilistä ja sitäkin sai tosiaan etsiä ennen kuin löysin tummapuisen vaihtoehdon valkoisten vaihtoehtojen merestä. Telkkari on 43" ja siihen kytkettynä löytyy PS4 ja Xbox360. Etsin pitkään sopivia verhoja kotoa mukaan ottamieni pitsiverhojen pariksi. Suuri ja raikas kasvikuosi vei voiton.

Mustakultainen mermaid pillow oli heräteostos, mutta sillä on kyllä leikitty koko rahan edestä

Ostin innoissani kitaran vuonna 2015 mutta sillä soittelu on jäänyt aika satunnaiseksi. Osasin joskus Pirates of the Caribbeanin koko tunnuskappaleen ulkoa, mutta nyt pitäisi katsoa tabeja ja vähän harjoitella jos haluaisin sen vetää. Kuparinvärinen sohvapöytä on peilipintainen. Yakuza-inspiroituneet lasinaluset sain siskolta, joka teki ne itse.

Tuunasin tavallisen ruskean korkkitaulun mustalla ja kultaisella maalilla. Esillä saamiani kortteja, pari cossipolaroidia viime vuoden Desuconista ja viime kesän kesätyöntekijöiden yhteiskuva

Seinällä olevan maisemataulun teetätin siskon ottamasta valokuvasta. Punainen peitto on äitin tekemä ja käytän siitä lempinimeä matto.

Olohuoneesta lähtee pieni käytävänpoikanen, joka vie kohti sänkyä. Olen ottanut käytävätilan käyttöön peilin ja pienen hyllyn avulla. Sain tarpeettomaksi jääneen hyllyn vanhemmilta, sahasin sen sopivan kokoiseksi ja päällystin DC-fixillä koska se oli tietenkin vaalean puun värinen.

Hyllyssä on säilössä meikkini, hiustenlaittojuttuni ja kynsilakkani ja se toimii myös tietokoneen säilytyspisteenä. Maalasin peilin valkoiset reunat kultaisiksi. Kuparinväriset ananasvalot tuovat pientä eksotiikkaa. Sanokaa moi peruukkipäälleni Svingille.

Käytävä oli oiva paikka myös omien piirroksieni näyttelypaikaksi. Vanhimmat joita jaksan vielä katsella ovat vuodelta 2014.

Käytävän toisella puolella on tuoreempi tuotokseni eli Hatari-trio maustettuna eksoottisilla eläimillä. Alemman kasvimaalauksen tein alun perin koska seinään epätoivoisesti nakertamani ruma reikä sapetti.

Hataripiirroksien vasemmalla puolella on ikkuna, jonka vieressä on sänkyni. Solukämppäni viheliäistä ilta-aurinkoa vastaan ostamani tummansininen pimennysverho toimii lähinnä koristeena. Haluaisin sitten joskus omassa kodissa maalata ainakin yhden makkarin seinän tummansiniseksi tai petrooliksi.

Kaktuksen kaverina on itse maalaamani irtokehys ja savesta lukion kuviksen kurssilla tehty stegosaurusvauva

 

Sänkyni on mukava, mutta tilaan mahtuisi isompikin, mikä olisi vielä paljon mukavampaa. Juuri siksi tilasinkin isomman.

Unikavereina minulla on Ikea-hai nimeltä Silli, islantilainen maitovalas Viili ja kutosluokan kässässä tehty koira jolle en jostain syystä ole ikinä antanut nimeä. Ehkä siksi että käytän sitä lähinnä niskatyynynä.

Sängyn alle livahtaa kätevästi neljä laatikkoa, joissa säilytän cosseja, peruukkeja ja kankaita

Kokovartalopeilin ostin kesätyökaverilta ja pari päivää sen jälkeen kun olin saanut sen kannettua suojaamattomana kotiin kilometrin matkan ilman naarmun naarmua, astuin sen päälle. Aioin maalata sen reunat ja olin jo suojannut peiliosan sanomalehdellä, mutta en ollut vielä siirtänyt sitä parvekkeelle ja noh, niin vain kävi. Olisi pitänyt arvata. Rullaluistimet on hankittu tulevaa cossia varten ja ne odottavat edelleen että jaksaisin A) Ostaa kyynär- ja polvisuojat B) Opetella rullaluistelemaan

Sänkyä vastapäätä on kaapit, joiden oviin olen laittanut taidekujaostoksen, pari kaverin piirtämää lahjaa ja pari omaa piirrostani, joista en tykkää ihan niin paljon. Pimeässähohtava tähtikartta on vessan liukuovessa.

Kylppäri on tässä kämpässä mukavan tilava ja tarvittaessa sinne mahtuisi hyvin pesukone, mutta olen tyytyväinen ilmankin.

 

Pörrömatto ja myöskin mintunvihreä hammasmuki Prismasta

Suihkuverho on myös Prismasta. Jos olisin tiennyt että hankin myöhemmin oikeat verhot myös kasviteemalla, olisin ehkä ottanut toisenlaisen kuosin

Mintunvihreyttä lisää myös pyykkikori, jonka muoto houkuttelee yrittämään tarkkuusheittoa

 

Apupöytä aka silityslauta mahtuu hyvin olemaan auki jatkuvasti

 

Suihku toimii juuri kuten suihkun olettaisikin toimivan

 

Sisätilojen lisäksi kämpässäni on koko asunnon levyinen lasitettu parveke. Se ehti olla vuoden tyhjänä lukuun ottamatta maalitahraisia sanomalehtiä. Tänä keväänä päätin kuitenkin ottaa siitä hieman enemmän irti. Parvekematot sain siskolta, joka oli perinyt ne entiseltä kämppikseltään. Parvekekeinun hommasin Jyskistä ja sen kokoaminen olikin varsinainen strong independent woman -keikka, koska ohjeen mukaan kokoamiseen tarvitsi ehdottomasti kaksi ihmistä. Ihan niin läheisiä eivät naapurini minulle ole että olisin kehdannut apua pyytää. Muutaman tunnin painavia putkia ahtaassa tilassa pyöriteltyäni ja ruuveja kiristeltyäni sain keinun kuitenkin kokoon. Oli erittäin palkitsevaa päästä siihen keinuttelemaan.

 

 

Ennen keinua ostin pari ulkotilaan soveltuvaa värikästä ja trooppista tyynyä. Jakkara toimii pöytänä ja sain sen käytettynä ja vaaleapuisena vanhemmilta. Maali teki terää.

 

Parvekkeen toinen pääty toimii yhä maalaus- ja puuhastelupisteenä. Muovisen peikonlehden sain ilmaiseksi muuttamassa olevalta naapurilta, kun satuin lukemaan taloyhtiön Jodel-kanavaa sopivalla hetkellä

Siinäpä oli koko kämppäni, mennään nyt takaisin sisälle ennen kuin parvekkeen kylmä marraskuinen ilma kohmettaa.