Lokakuussa sisko kävi täällä ja pääsin toteuttamaan mielessäni jo pitempään kyteneen haaveen, nimittäin cosplayphotoshootin kämpän lähiympäristössä. Löysin paikat alun perin yli vuosi sitten muutettuani soluasuntoon, jonka jälkeen muutin kätevästi parinsadan metrin päähän yksiöön, joten olosuhteet shootille olivat ihanteelliset. Tässä tapauksessa paikka siis valikoitui ennen shootattavaa cossia. Kuvattavaksi päätyi Ash Banana Fishistä, sillä koin paikkojen rappioromanttisuuden sopivan sarjan karuun maailmaan, vaikkei Joensuu ihan mikään New York olekaan. Cossi on myös ilahduttavan helppo ja mukava päälläpidettävä, ainoa häiritsevä asia oli lämpötila, joka oli jo lähempänä nollaa.
Ensiksi lähdimme erään hieman piilossa olevan grafittiseinän luo.
 |
| Halusin perusposeerausten lisäksi myös tunteikkaampia kuvia. Tässä inspiraationa oli epätoivo ja menetys. |
Kokeilimme saada aktiivisempia kuvia potkujen muodossa. Tällainen kuvaaminen on hauskaa, mutta lopputulos aika onnenkauppaa.
Tämä paikka sijaitsee lähellä koulua, ja oletankin että se on suosittu hengailupaikka. Tässä kuvaillessamme pari lasta kävikin vilkaisemassa olisiko paikka tyhjä, mutta meidät nähtyään he liukenivat paikalta nopeasti... Minulla sattui sopivasti olemaan silloin pyssykin kädessä, mutta tajusivat toivottavasti kontekstista että se ei ollut aito.
 |
| Uhkaavaa kuopasta esiin ryömimistä (Kuvaajani testasi auliisti ensin puolestani) |
Saman rakennelman toinen osa on helpommin saavutettavissa, minkä ehkä huomaa graffittien heikommasta laadusta.
 |
| Takkini soveltui tyyliin myös varsin hyvin. Sen lämmöstä oli surullista luopua. |
Kirkon pihalla oli kauniin keltainen vaahtera, joka sopi hieman rauhallisempiin muotokuviin.
Liikuimme vähän matkaa vanhan vesitornin luokse.
Korkeine korsineen ja rapistuvine betoneineen ympäristö oli mukavan rosoinen. Kuvittelin tänne kohtauksen, jossa pylväiden takana piileskellään viholliselta ja lopulta loukkaantuneena hengähdetään helpotuksesta.
Tässä vaiheessa oltiin oltu ulkona jo melko pitkään ja sisätilojen lämpö huokutteli kovasti. Kuvailut eivät kuitenkaan loppuneet vielä tähän, vaan pienen lämmittelyn jälkeen siirryimme parvekkeelle kera peilini, jonka ostin kesällä käytettynä ja parin päivän jälkeen rikoin. Onnettomuudesta piti saada irti jotain hyvääkin, ja peili sopikin nyt hyvin kuvauspropiksi, koska Ashkin on vähän rikki...
Yritin eläytyä vielä hieman vahvemmin ja saada aikaan pari kyyneltä. Vaikka yleensä liikutun herkästi, oli väkisin itkemisen yrittäminen kuitenkin niin huvittavaa, ettei siitä tullut mitään.
 |
| Behind the scenes: parveke hyötykäytössä |
Dramaattisuuden lisäämiseksi kokeilimme ottaa mukaan vähän verta. En omista oikeaa tekoverta, joten punainen kasvomaali sai toimia korvikkeena.
 |
| Kun tunteet on käytetty loppuun |
 |
| Vähän kontrastia vielä |
Conin ulkopuolella shoottaaminen oli mukavaa, ja tätä pitäisikin harrastaa enemmän. Muutama suunnitelma on, mutta katsotaan milloin ne toteutuvat.
Korkeine korsineen ja rapistuvine betoneineen ympäristö oli mukavan rosoinen. Kuvittelin tänne kohtauksen, jossa pylväiden takana piileskellään viholliselta ja lopulta loukkaantuneena hengähdetään helpotuksesta.
