keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Kuulumisia kuopasta ja sisustusta

Sain juuri tänään tietää, että pääsin Jyväskylän psykologian soveltuvuuskokeisiin! (Enkä edes viimeisten joukossa, kolme väärää vastausta enemmän olisi voinut kokeessa vielä olla.) Sieltä noin kaksi kolmesta saa opiskelupaikan, joten mahdollisuuteni ovat hyvät. Kävin myös Joensuussa tekemässä kokeen, mutta en usko että yllän siinä parhaan neljänkymmenen joukkoon. On kyllä todella vapauttavaa, kun ei enää tarvitse lukea, soveltuvuuskokeisiinkaan kun ei voi pahemmin etukäteen valmistautua.

Laitoin tähän väliin piirtämäni omenan, koska miksipä ei

Mutta sitten muihin aiheisiin.

Yli kuukauden musiikkimakuni on koostunut noin 95 % eurobeatista, koska satuin putoamaan Initial D -kuoppaan. Tähän syypäänä olivat Youtuben ehdotukset, jotka alkoivat soittaa Deja Vu:ta ja sitä kautta muitakin sarjan soundtrackeja. Kuunneltuaan niitä jonkin aikaa kotona käymässä ollut sisko ehdotti läpällä että katsoisimme ensimmäisen jakson sarjasta. Kökösti 3D-animoidut autot ja muut jutut naurattivat aluksi, mutta pian olimmekin koukussa. Katsoimme alkuperäisestä sarjasta kahdeksan jaksoa, mutta vaihdoimme sen saman tarinan sisältäneisiin Legend- elokuviin kauniimman animaation ja tiiviyden vuoksi, sillä alkuperäinen sarja oli temmoltaan aika laahaava. Nyt olemme menossa nelosstagessa ja sarja (ja etenkin Keisuke) on vienyt sielumme täysin.

Olen harmitellut sitä, miten paitani ovat niin tylsiä, liiaksi mustia, valkoisia ja mustavalkoisia. Halusin siis vähän piristää erästä paitaani kangasmaalauksella. Koska olin jo syvällä kuopassa, Running in the 90's- teksti nousi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi, ja pian aloinkin jo luonnostella sitä paperille sopivalla fontilla. Skannasin ja siistin luonnoksen tietokoneella ja lisäsin google-kuvahausta pöllityt kivannäköiset numerot. Jäljensin kuvion kontaktimuoville, jota käytin sapluunana maalatessani. Tekstin 90's-osan tosin jäljensin mallista käsin kangastussin avulla. Violetti väri valikoitui täysin sattuman kautta. Hyvin onnekkaasti valmiina löytyivät täysin samanväriset kangasmaali ja -tussi, jotka on siis ostettu aivan eri tarkoituksia varten.

Pidin paitaa muuten päällä Jyväskylän pääsykokeessa ja sieltä poistuttuani eräs ohittamani mies vilkaisi ensin minua ja alkoi sitten hyräillä kyseistä kappaletta, oli hauskaa että joku tiesi mistä on kyse :D

Initial D:hen liittyen on muutenkin yhtä jos toista juttua suunnitteilla. Kuten cossit. Minulle Keisuke ja siskolle Takumi. Aion tehdä tuon keltaisen hupparin ekasta Legend-leffasta. Peruukkina menee todennäköisesti sama kuin Diolla, pienen modauksen jälkeen. Tähtäimessä olisi siis saada nämä rennoiksi sunnuntaicosseiksi ensi vuoden frostiin.

Such a good boi <3


Cossisuunnitelmista puheen ollen, olisi toinenkin uusi listalla. (Hups) Melko ironista, että nämä molemmat syttyivät ihan pian sen jälkeen, kun olin kirjoittanut jo olemassa olleista ja todennut, että niitäkin riittää.

Mutta siis, kyseessä on Yakuza-pelisarjan Goro Majima. Erityisen hauskan tästä tekee se, etten edes ole (vielä) pelannut Yakuzaa. Siskolle se sen sijaan on todella tärkeä, minkä takia tässä näin kävikin. Yakuza kuutosen erikoispainos sisälsi nimittäin hienot shottilasit, joten vitsailin, että meidän pitää cossata pelistä, jotta niitä voi käyttää shootissa. Palaset alkoivat siitä sitten loksahdella kohdilleen ja pian tämä olikin jo oikea suunnitelma. Majima on hauskannäköinen veijari käärmeennahkatakissaan, mutta myös versio, joka olisi tarkoitus saada aikaan, eli sliipattu look orastavine amisviiksineen on jännä toteuttaa. Kyseessä on siis kronologisesti tarinan alun eli Yakuza nollan Majima-versio, ja kyseisen gangsterin hiukset ovat vielä pitkät ja poninhännällä, mikä sopii minulle mainiosti, sillä meillä on ylimääräiseksi jäänyttä mustaa hiuslakkaa ja minulla on pitkät hiukset.


En enää uskalla sanoa mitään siitä, että uusia suunnitelmia ei pitäisi tulla ennen kuin entisiä on saatu toteutettua...

Mummo lahjoitti minulle nurkassa lojuneen peilinsä. Olin muutenkin aikonut jossain vaiheessa hankkia itselleni peilin, joten mikäs sen parempaa kuin saada toiselle hyödytön tavara hyötykäyttöön uutena ostamisen sijasta. Peilin kehys oli valkoista muovia, joka oli saumakohdistaan kellastunut, eli ei mitenkään nätti. Ilme päivittyi kuitenkin helposti, kun spraymaalasin kehyksen kultaiseksi.


Löysin brittiläisestä karttoja myyvästä nettikaupasta 30 punnan hintaan paketin, joka sisälsi pimeässä hohtavan tähtikartan sekä maailmankartan. Saatuani paketin kotiin huomasin kuitenkin, että se ei sisältänyt oikeaa maailmankarttaa, vaan sen tilalla kaksi lapsille tarkoitettua maailmankarttaa. Valitin asiakaspalveluun hävettävän ylidramaattisesti ja sain vastauksen, että oikea kartta lähetetään ja väärät saan pitää. Sain siis lopulta tuplasti tavaraa siihen nähden, mitä maksoin, mitä voisi ihan kannattavaksi kaupaksi kutsua.

Löysin muuten vielä yhden kännykkälaatikon joten päällystin sen edellisten tapaan.
Lopuksi voisin vielä esitellä vauvani. Nyt valoisaan vuodenaikaan kasvini ovat ottaneet kasvupyrähdyksen. Pienten taimien kasvun seuraaminen on mukavaa, ja suloisinta on, että kolme neljästä pienokaisestani on itse asiassa meiltä jo löytyneiden emokasvien poikasia.

Rahapuu on istutettu vuoden 2015 lopulla, jolloin se oli noin kahden sentin mittainen pudokas.
Irrotin pienen agaaven emonsa juurelta viime vuonna.
Vaaleanpunakukkainen orkidea kasvatti tätä poikasta varrellaan noin vuoden ajan. Nyt se on juurtunut ruukkuunsa hyvin ja kasvattanut sen jälkeen uuden lehden.
Minikaktus on peräisin Madeiralta, mistä äiti sen osti tuliaisiksi viime vuonna.