Yukicon 17.-18.2.2018

Saavuimme Helsinkiin perjantaina hyvissä ajoin. Kiireettömällä aikataululla kävimme muun muassa Hobbypointissa, Arnoldsilla ja Tokyokanissa, josta ostin (pettymyksekseni) hyvin kitkerää teetä. Myös viimevuotinen tavoite päästä japanilaiseen ravintolaan syömään katsudonit toteutui viimein ravintola Kotossa. En kyllä itse hakisi luistelumotivaatiota kyseisestä possukulhosta, ei ollut niin upean herkullista mutta ihan hyvää kuitenkin.

Ennen Vantaalle mummolaan siirtymistä kävimme conipaikalla hakemassa ohjelmanpitäjäbadgemme. Yukicon oli tosiaan siitä jännä coni, että oltiin ekaa kertaa jossain muussa kuin peruskävijän roolissa. Badgea rannekkeen sijasta järjestyksenvalvojille vilautellessa tuli kyllä tosi ammattimainen olo, heh.

Lauantaina cossasimme Hunter x Hunterista, minä olin Hisoka ja sisko Chrollo. Näiden kohdalla meikkaamiseen menee kulmakarvanpeittämisineen ja naamakuvioineen paljon kauemmin kuin muiden cossien meikkeihin, emmekä viitsineet pahemmin kiirehtiä, joten saavuimme Messukeskukselle lopulta noin puoli kahdentoista aikaan. Cossikisalippujen jako oli juuri alkanut, eikä jonoconitus huvittanut, joten päätimme hakea liput ruuhkan hälvennyttyä jos niitä vielä olisi, mikä onnistuikin.

Aamupäivästä ei ollut mitään ihmeempää tekemistä. Kiertelimme vähän conipaikkaa ja hengailimme. Koska Pasilan aseman remontin takia kävelyetäisyydellä ei enää ollut perinteistä conipurilaismestaa, kävimme ostamassa kaupasta hiukan terveellisempää syötävää. En varsinaisesti nauti korkokenkien ja jäisen tien yhdistelmästä.

Hengaillessamme eräs Killua-cossaaja (jonka lödätte Instagramista nimellä ainomonster) ja hänen kaverinsa tulivat pyytämään meitä yhteiseen photoshoottiin. Lähdimme tietysti mielellämme mukaan siihen, ja hauskaa meillä olikin. Osallistuimme myös heidän videohaastattelumuotoiseen kouluprojektiinsa, jossa oli aiheena cosplay.

Pitkäkynsikamut ja yks kateellinen Chrollo

Killua ei pahemmin arvosta Hisokaa

Hempeilyä ei suvaita

Kävimme taidekujalla, ja ostin sieltä jopa jotain ensimmäistä kertaa ikinä. Tähän vaikutti se, että olin jo päättänyt etsiä tosissani jotain ostettavaa, mutta myös se, että Yukiconin taidekuja on niin väljä että siellä oikeasti mahtuu olemaan, toisin kuin esimerkiksi Desuconin tungostunnelissa. Vaikka tilaa on, olisi silti mukavaa jos kujalaisten kaverit eivät tulisi kymmeneksi minuutiksi turinoimaan heidän pöytiensä eteen ja estämään muiden pääsemistä pöydille...

Maailman söpöin Ryocharmi lauantailta ja maailman söpöin kuutticharmi sunnuntailta.

Kävimme myös kiertämässä kirpparin, mutta sieltä ei löytynyt mitään ostettavaa. Myyntipöytien puolelta bongasimme 2-laatuista valkoista worblaa, jonka päädyimme ostamaan. Sen sai onneksi jättää säilytykseen pöydälle seuraavaksi päiväksi haettavaksi.

Jossain välissä kävimme tutustumassa Green roomiin, nyt kun kerta oli siihen mahdollisuus. Hyvä äänieristys oli miellyttävä juttu, huoneessa oli erittäin rauhoittava tunnelma.

Uskaltauduimme vielä ulos shoottaamaan hetkeksi. Tuuli oli viheliäinen ja joku ohikulkija-känniääliö yritti tunkea samaan kuvaan Chrollon kanssa, joten erityisen miellyttävä kuvaustuokio ei ollut, mutta tulipahan joitain ihan kelvollisia kuvia, näiden cossien aiemmassa kuvasaldossa kun ei kehuttavaa ole.

Ku oot rikollispomo ja tunarialaisesi ottavat turpiin tenavilta

Pian oli cossikisojen aika. Salin sisäänmenossa oli yritetty jotain uutta ja outoa organisointitapaa, jossa muodostettiin A- ja B-lippujonoja, joista päästettiin ihmisiä vuorotellen sisään etsimään paikkojaan. Olisi ollut kyllä yksinkertaisempaa ohjastaa salin etuosaan menijät etuovesta ja takaosaan menijät takaovesta mutta jaa, kai se oli mukavampaa hoitaa sekavammin. Kisat tuntuivat etenevän hyvin vauhdikkaasti.  Kisaajien cossit olivat kyllä hienoja, etenkin yksilösarjan voittaja oli todella onnistunut. Messukeskuksen huonoimpiin puoliin kuuluva oikean salin puuttuminen kyllä latistaa aina tunnelmaa, tasapohjaisen katsomon takaosista kun ei juuri lavalle näe. Kisassa takanamme istuneilla tuntui myös olevan negatiivinen sanansa sanottavana jokaisesta asiasta, mikä ei hirveästi fiilistä kohottanut.

Kisan loputtua etsimme rauhallisen paikan ihan vain istuskeluun ja rennompaan kuvaukseen.

Kauhea salakuvaaja asialla

Tankotanssija-Hisoka

Aikamme lahnailtuamme lähdimme seikkailemaan takaisin mummolaan, missä lämmin ruoka jo odottikin <3 Silitimme seuraavan päivän asut, pakkasimme ja kävimme powerpointimme läpi tehden viimeiset viimeistelyhionnat.

Koska ohjelmamme "Taikapoikaelämää rakkauden ja kylpemisen voimalla" oli heti aamusta, oli herättävä aikaisin, jotta ehtisimme kiireettömästi paikalle. Herätyskello soi hieman kuuden jälkeen, ja muuntautuminen luentomme aiheena olevan sarjan, Binan Koukou Chikyuu Bouei-bu LOVE!n kaksosiksi, Haruhikoksi (minä) ja Akihikoksi (sisko) alkoi.

Minä vasemmalla ja sisko oikealla

Saavuimme conipaikalle ennen puoli kymmentä, joten aikaa ennen kymmeneltä alkavaa luentoamme oli hyvin. Laitoimme kaiken valmiiksi ja odottelimme kun ihmisiä valui hiljalleen paikalle. Yksi innokas tosin oli tullut paikalle jo ennen meitä, ja hän kertoi alkaneensa katsoa Binania, koska oli kiinnostunut siitä ohjelmakuvauksemme perusteella. Tavoitteemme tutustuttaa porukkaa sarjaan siis onnistui ainakin yhden ihmisen kohdalla!

Paikalle ei tullut lopulta mitään suurta yleisöä, mikä oli kyllä ihan odotettavissa sarjan tuntemattomuuden ja aamuajankohdan vuoksi. Se oli ehkä ihan hyväkin sitä ajatellen, että kyseessä oli tosiaan ensimmäinen luentomme, ja suuremman yleisön edessä olisi takuulla ollut paljon pelottavampaa olla. Nyt pieni jännitys tasaantui nopeasti sen jälkeen, kun pääsimme aloittamaan. Luento meni kai ihan hyvin, varmasti unohdettiin kyllä mainita osa asioista, mitä olimme miettineet. Kahdestaan puhuminen oli helppoa. Tiimityömme toimi hyvin, ja täydensimme toistemme sanomisia. En kyllä haluaisi pitää mitään esitelmää yksin. Saimme ohjelman pidettyä siinä tunnissa, mikä sille oli varattukin, eikä aikaa jäänyt hirvittävästi ylikään, mihin olen tyytyväinen.

Ohjelmanpidon jälkeen iski todella raukea fiilis, kun mitään velvollisuuksia ei enää ollut. Olisimme mielellämme menneet katsomaan AMV-kisaa, mutta se alkoi heti ohjelmamme jälkeen, emmekä halunneet ottaa turhaa stressiä sinne ehtimisestä, joten se jäi välistä. Se positiivinen puoli siinä kuitenkin oli, että pääsimme Messukeskuksen klubiravintolaan käyttämään ilmaisruokalippumme heti kun se avautui. Ruoka oli todella hyvää ja oli luksusta ettei conipaikalta tarvinnut poistua.

Asuihin mätsäävä karkkikaveri

Ruokailun jälkeen vasta iskikin järjetön koomaväsy. Kävimme vähän Green roomissa pöhnäilemässä, kunnes lähdimme taas kiertelemään ympäriinsä. Lopulta päädyimme toiseen kerrokseen hengailemaan, ottamaan selfieitä ja syömään karkkia. Pian pari kaveriani (jotka olivat edellisenä päivänä luvanneet tulla katsomaan ohjelmaamme mutta nukkuivatkin pommiin) sattuivat paikalle, oli mukavaa taas nähdä heitäkin.

Yritimme vähän ryhdistäytyä ja ottaa myös kunnollisia kuvia. Ulos ei huvittanut mennä, mutta nurkka-ikkunasta tuli onneksi mukavasti valoa sisään ja hissien ovet kelpasivat taustaksi ihan hyvin.

Jo aiemmin on ollut tarkoitus käyttää conissa näitä tosi mageita halppisaurinkolaseja, mutta ne ovat aina unohtuneet. Nyt kun saatiin pokat päähän oltiin kyllä ehdottomasti conin cooleimmat kaksoset. Tuntui myös siltä, että lasit päässä useampi pyysi kuvaa ja päädyimmepä jollekin videolle vetämään discotanssiakin, en ole tosin edes yrittänyt etsiä tuota videota koska en ehkä kestäisi katsoa sitä ainakaan vielä.

Vähän ennen myyntipöytien sulkeutumista kävimme hakemassa worblamme talteen. Se toimi oivana kaukoputkiproppina.

Gora tähtäimessä

Tää koivuseinä on niin hieno, ah

Beppujen cossaaminen on kyllä todella kivaa. On mukavaa, että näytetään kuuluvan selvästi yhteen, niin kukaan ei tule kysymään kuvaa vain toiselta (niin kuin minulta lauantaina taas kysyttiin, huokaus) ja lisäksi näissä tulee tahattomasti jekuttaneeksi ihmisiä. Viime vuonna meitä luultiin yhdeksi ihmiseksi ja peilikuvaksi, tänä vuonna meiltä kysyttiin ollaanko oikeesti identtisiä kaksosia ja tulimme myös pahanpäiväisesti hämmentäneeksi erästä tyyppiä, kun sisko odotti vessan ulkopuolella, josta tulin ulos juuri samalla hetkellä kuin tämä henkilö oli tulossa sisään. Nopeaa teleporttausta.

Conin lähetessä loppuaan kävimme pukkarissa kuoriutumassa cosseistamme. Collarit tuntuivat jalassa ihmeellisitä, kun oli ensin ollut kaksi päivää putkeen joustamattomasta kankaasta olevissa housuissa. Asetimmekin tavoitteeksi tulevaisuuden cosseille, että yksiinkään ei tulisi täysin joustamattomia housuja, koska ne syövät mukavuutta niin tehokkaasti.

Conipaikalta poistuimme päärautatieaseman Burgen Kingiin. Helsinki on muuten kyllä ahdistava paikka, sillä ennen juniemme lähtöä meitä yritettiin saada kääntymään uskoon ja aiemmin useampi satunnainen ihminen tuli suoraan pummimaan rahaa. Onneksi pääkaupunkiseudulla ei ole pakko asua, viihdyn niin paljon paremmin rauhallisemmassa sisämaassa.

Kiitos conista <3

Tulevista coneista voin varmaksi sanoa vain Traconin, johon uutena cossina tulee Saint Seiyan Shunin clothiversio. Desucon olisi muuten ollut melko todennäköinen, mutta Lahden kaikki hotellit ovat loppuunvarattuja päällekäisen suuremman uimatapahtuman takia. Saapa nähdä miten se vaikuttaa kävijämäärään. Animecon taas jää välistä ihan vain protestin vuoksi, ei Messukeskus nyt niin hieno conipaikka ole ja lippujen hinnat nousevat varmasti pilviin. Oikea ratkaisu olisi ollut pitää Animecon Jyväskylän Paviljongissa, josta kävijät pitivät kovasti, mutta SCT selvästi ajatteli että se ei käy, koska Puriconia yritetään nyt tänä syksynä uudestaan pitää siellä. Jännittävää nähdä miten senkin kanssa käy.

Desucon Frostbite 26.-28.1.2018

Saavuimme perjantaina Lahteen ja majoituimme ensimmäistä kertaa sen Forenomissa. Huone oli miellyttävämpi kuin Tampereen Forenomin, mutta samalla aika huvittava. Varsinaisessa huoneessa oli todella väljää, mutta vessa oli pikkuruinen. Upeita sisustusratkaisuja olivat muun muassa kaksi täysin samanlaista sisustustaulua vierekkäin ja viidet hieman liian lyhyet ankean vaaleanharmaat verhot valkoisella neljän ikkunan seinällä. Hotelli oli kuitenkin sopivan etäisyyden päässä kaikesta, joten ei minulla mitään suurta valittamista siitä ole.

Hotellille saavuttuamme minä ja siskoni laitoimme YOI-cossimme päälle (kaverimme meni siviileissä) ja lähdimme sitten Sibbetalolle.

Saavuimme parahiksi juuri alkamassa olleisiin avajaisiin. Emme ole pitkään aikaan vaivautuneet käymään niissä, mutta nyt Twitterissä oli ahkerasti niitä mainostettu ja kehotettu saapumaan paikalle, joten päätimme käydä ne katsastamassa. Ohjelmassa oli siis cosplay-näytös "Super Anime Zettai Battle Moetsuki Brawl Tatakai Show!!", jossa hahmot useasta eri sarjasta monelta vuosikymmeneltä kohtasivat toisensa ja ottivat yhteen. Näytöksen ensimmäisen, avajaisissa nähdyn osan voit katsoa tästä linkistä. Esitys oli ääniraitaa myöten hyvin hiottu. Hahmoihin eläytyminen oli erinomaista ja liikkeet lavalla sulavia. Nautin näytöksestä todella paljon, ja vielä erityisesti siitä, että Saint Seiya oli otettu mukaan.

Avajaisten jälkeen otimme hieman kuvia luistelijapoikacosseistamme. Viime käyttökerran jälkeen olin hommannut Yuriolle uuden peruukin, johon olen aivan lääpälläni. Olen kyllä muistanut ahkerasti siitä todeta joka yhteydessä, mutta se edellinen peruukki oli aivan kauhea naamiaiskaupasta ostettu räähkä. Tämä uusi sen sijaan on pehmeä, täydellisen värinen ja kaikin puolin ihana. Ostin tämän Kasouwigsiltä valmiiksi Free skate- asun lettikampaukselle stailattuna. (Koska kyllä minä sen asunkin vielä teen... Jossain välissä...)

*Bup*

Luisteleminen väsyttää.

"Beka, mitä sä oikein teet?"

Kamera meni vahingossa mustavalkoiselle kuvaukselle joten tuli tahattoman dramaattinen kuva

Sinisellä nuotiolla.

Oon liian fabulous tässä, en kestä.

Oltiin perjantaina paikalla vain vähän yli tunnin verran, sitten oli pakko lähteä hiljentämään kurnivia vatsojamme. Haimme hampurilaiset hotellille ja syötyämme valmistauduimme seuraavaan päivään. Paljoa ei tekemistä ollut, lähinnä vaatteiden silittämistä ja peruukkien stailaamista. Nämä toimet hoituivat Cheekin säestyksellä, koska kaverimme oli jotenkin onnistunut välttymään tämän Cheekin vanhempaan tuotantoon kuuluvan kulttuuriteoksen kuulemiselta.

Oikeesti suosikkikuvani perjantailta on tämä hotellilla räpsäisemäni. Kattokaa nyt noita vahinkoklooneja.

Lauantaina oli aika debytoida jumalhelmat eli Saint Seiya: The Lost Canvasin Sasha/Athena (minä) ja Alone/Hades (sisko) ja kaverillamme taas oli uutena cossina JJBA:n kasipartin Kira mustana holonauhaversiona. Laitoin laittautuessani ensimmäistä kertaa ikinä tekoripset, mikä ei sujunut täysin ilman ongelmia, mutta sain pienen kiroamisen jälkeen molemmat pysymään paikoillaan.

Hahmot ovat sisaruksia, joista toisesta tulee hyvä ja toisesta paha jumala, eli varsin traaginen kohtalo on.

Holo kiiltää niin nätisti~

Olimme conipaikalla noin yhdentoista aikoihin ja hankimme heti ensiksi liput cosplaykisoihin. Kävimme tutkailemassa kirpputorin ja taidekujan tarjontaa, mutta enimmäkseen vain hengailimme, koska emme löytäneet meitä kiinnostanutta ohjelmaa.

Kävimme ulkona kuvaamassa cossejamme. Siellä tuuli jonkin verran, ja ohuessa mekossa tuli vähän kylmä. Asujemme ja taustan kontrasti oli hyvin suuri, ja kamerassa unohtui joku asetus vääräksi, joten nämä voisivat olla parempilaatuisiakin. Olen lisäksi näissä kaikissa kuvissa aika kivikasvoinen, koska jotenkin vain unohdin, että sille ilmeellekin voisi jotain tehdä. Seuraavalla kerralla saadaan sitten toivottavasti parempia kuvia.

Tämä on lempikuvani tästä shuutista.

Koska niitä helmoja kerta oli runsaasti, niin pitihän sitä yrittää saada myös lennokkaampia kuvia.

Näytää siltä ettei mulla olis jalkoja, mutta ainakin tässä on kivasti liikettä

Mahtipontista kävelyä Lahden loskasäässä

Miksiköhän Sibeliustalon takaa ei muuten pääse suoraan järven puolelle? Madaltaisi kynnystä lähteä kylmällä ulos kuvaamaan jos ei tarvitsisi kiertää koko taloa päästäkseen toiselle puolelle.

Lämmittelimme sisällä jonkin aikaa kunnes mustanpuhuvat veikkosemme, joiden vaatteet ja kengät sopivat paremmin ulkona oloon, lähtivät hakemaan kaupasta syötävää. Ruokailun jälkeen seurani lähti taas ulos, tällä kertaa kuvaamaan Kiraa. Tausta sopi erinomaisesti seilorityyliin.

Cossikisoja odotellessamme otimme selfieitä ja harrastimme päivän kestosuosikkiharrastusta eli peruukkihiuksien sukimista. Seuraavaa käyttökertaa varten voisi yrittää hankkia paremmat mömmöt hiusten selvänä pitämiseksi. Ja paremmat kengät.

I'm surrounded by devils, oh no!

Cossikisat alkoivat lopulta, ja olivat mukavaa seurattavaa, kuten aina. Suosikkiesitykseni ECG:ssä oli toisen sijan saanut pariesitys, jossa tyttö heräsi keskellä yötä vuoteestaan ja ulkona liikkui jonkin sortin kummitus, joka pyrki sisään. Hyytävän tunnelman luonti onnistui oivallisesti.

Kisojen jälkeen lähdimme hotellille ja sieltä syömään Burger Kingiin. Tulin selvittäneeksi Pepsin salaisen reseptin, sillä Cokis, johon on sekoitettu hieman Fantaa maistui aivan siltä.

Kuvat squadin jaloista on out, alakulmakuvat päistä taas in.

Sunnuntaina oli Jojoilun aika. Minulla ja siskolla oli uudet cossit, Suzie Q ja Joseph. Caesar sen sijaan on jo nähty aiemmissa coneissa. En vielä aamulla ollut ihan varma siitä, millaiset huulet laittaisin, mutta koska sodassa ja Jojossa on kaikki sallittua, päädyin viime syksynä ostamaani kiiltävään tummanturkoosiin. Se on vaan niin nätti väri, ja sopikin hyvin muuhun asuun.

Peruukin kanssa oli vähän ongelmia. Se on muutenkin ollut aika murheenkryymi. Se oli melko kallis, jouduin maksamaan siitä tullit ja vielä värjäämäänkin, koska väri ei vastannut odotuksiani. Onhan se kyllä hyvälaatuinen ja paksu, mutta paksuudesta oli nyt enemmän haittaa, sillä iholiima, jolla olin lace frontin otsaani liimannut, ei kestänyt painoa, vaan peruukki alkoi valua. Kävimme pukuhuoneessa hitusen lyhentämässä ponnaria ja tuikkasin hiusrajaani hieman tujumpaa ripsiliimaa. Loppupäivän peruukki pysyi päässä vähän paremmin.

Kävimme katsomassa AMV-kisan. Se oli aikalailla sellainen tavanomainen kisa. Olen varmaan sanonut tämän ennenkin, mutta toivoisin, että suomenkielistä musiikkia käytettäisiin enemmän, ja muissakin kuin vain huumorivideoissa. Parhaan melankolisen videon voittaja tämän tekikin, mikä oli virkistävää.

Kisan jälkeen tilasimme Kotipizzaan pitsat. Kun nälkämme oli tyydytetty, kävimme ulkona kuvaamassa. Ulko-oven vieressä oli taustaksi sopiva soppi, jossa ei tuullut ihan niin paljon kuin ulompana.

Kuvasimme lähinnä Josephia ja Suzie Q:ta, Caesar toimi proppina, koska yksittäiskuvia kyseisestä cossista on jo kertynyt parista Traconista ja aiemmista talviconeista.

Tuota huulipunaa ei oikein tule käytettyä arjessa, mutta tähän se sopii.

Nuori Joseph on ehdoton lempihahmoni JoJosta, ja sisko sopi rooliin erinomaisesti <3

Kokonaisuudessaan olen oikein tyytyväinen cossiini.

 

Joseph on jokseenkin epäluuloisen näköinen.

Caesar totesi että tämä näyttää siltä, että Joseph pieraisisi ja nyt en voi nähdä tässä enää mitään muuta.

Vähän sydämellisyyttä tähän väliin

Kivimaski jäi tarjoilukulhon rooliin.

Kuvien ottamisen ja päättäjäisiä edeltäneen ajan kulutimme lähinnä hengailemalla. Ennen päättäjäisiä kävimme pukuhuoneessa vaihtamassa cossit siviileihin.

Päättäjäisissä jatkui avajaisissa kesken jäänyt esitys, eikä se jättänyt kylmäksi tälläkään kertaa. Pidin erityisesti Dion roolisuorituksesta, ja cosplayesityksen lisäksi päättäjäisten desu-uutiset ja mainokset olivat hauskoja. Oli tosiaan mukavampi päätös conille kuin aiemmissa Desuconeissa, jolloin olemme lähteneet aikaisemmin.

Päättäjäisten jälkeen coni oli paketissa, ja lähdimme kohti rautatieasemaa. Coni oli mukava, vaikka välillä olikin kylmä eikä paljoa tekemistä.

Kiitos conista!

Seuraava con onkin jo parin viikon päästä. Yukiconissa cossaan lauantaina Hunter x Hunterin Hisokaa ja sunnuntaina onkin Binan- päivä, kun vedetään siskon kanssa ylle Beppu-cossit ja pidetään sarjasta luento heti aamusta. (Alun perin tarkoituksenani oli tehdä lauantaille Binanin Ryuu, mutta päätin että tällä aikataululla sen väkisin valmiiksi vääntäminen ei ole järkevää.)