Sisustustuunailua maalilla ja paperilla

Lukuloman vuoksi vietin ja vietän edelleen enemmän aikaa huoneessani kuin silloin, kun kävin vielä koulussa. Lisäksi tuli haaveiltua tulevaisuudesta, omasta asunnosta ja etenkin sen sisustamisesta. Opiskelua pakoillessani tutkin huonettani ja kaappejani, ja löysin muutamia tavaroita, joista en sellaisenaan pitänyt, mutta inspiraation iskettyä niistä tuli hyvin pienellä vaivalla kivoja sisustuselementtejä.

Kirjoitusalustani ei enää oikein sopinut tyyliini, vaaleanpunaisuus ja prinsessat kun eivät ole olleet se ykkösjuttu enää pitkään, pitkään aikaan. Viilsin alustan päällysmuovin auki sivusta ja prinsessaprintti sai tehdä tilaa uudelle kuvalle. Hain vain netistä kuvia vanhoista sanomalehdistä, vaihdoin väriä vähän patinoituneemmaksi, tulostin, leikkelin ja teippailin oikeaan muotoon. Sujautin paperin muovin alle, suljin aukon läpinäkyvällä teipillä, ja alusta oli täysin uudestisyntynyt.

Kaikki näistä ovat siis aitoja suomalaisten lehtien etusivuja vuosilta 1883 - 1908.

Uusi kuva olisi voinut tietenkin olla ihan minkälainen tahansa, mutta idea vanhoista sanomalehdistä tuntui heti oikealta. Näin kokonaisuuden saattoi koota järkevästi aanelosista, alustan värit sopivat kaikkeen ja kiinnostukseni historiaa kohtaan pääsee kivasti osaksi sisustusta.

Kaapista löytyi puinen valokuvakehys vuoden 2014  ylivoimaisessa sisustusmuotivärissä eli kirkkaanvihreänä. Väri ei sopinut omaan sisustukseeni, mutta kehys oli muuten oikein kiva, joten maalasin sen akryylimaaleilla turkoosiksi.

Olin liian innokas maalaamisen kanssa, enkä ottanut kunnollista ennen-kuvaa, mutta takaa näkyy alkuperäinen väri.

Kuviskurssilla tekemäni savinen stegosauruskin sopii hyvin kehyksen kaveriksi.

Vasta maalatessani huomasin, että väri yhdistettynä kehyksen pyöreisiin reunoihin tuotti jotenkin ihmeen 50-lukulaisen fiiliksen, mutta sehän on pelkkää plussaa. Kehykseen pitäisi sitten enää saada jotain kehystettäväksi. Ajattelin piirtää jotain kivaa mustavalkoista, mutta tarkempi inspiraatio ei ole vielä iskenyt.

Vaaleanpunaisen puulaatikon sain joskus lahjaksi kummitädiltäni. Tässäkin oli sama tarina kuin kehyksessä: muuten oikein kiva, mutta väri ei innostanut.

Väri vaihtui pastelliturkoosiksi valkoisen, sinisen ja keltaisen akryylimaalin sekä veden yhdistelmällä. Vettä lisäsin, koska halusin puunsyiden näkyvän vielä maalauksen jälkeenkin. Pinnasta tuli näin elävä, ja laatikosta ehkä hieman merellisen oloinen.

Laatikko näyttää muuten ihan luvattoman hyvältä vinyylien, kastehelmilautasten ja etenkin noiden kenkien kanssa. En tiedä, mikä siinä on, mutta yhdistelmä miellyttää silmääni tavattoman paljon.

Tää on kai ny sitä paljon puhuttua henkilökohtaista estetiikkaa.

Maalaamisen makuun päästyäni koki pieni säästöpossuni myös värinmuutoksen. Sain sen joskus noin kymmenvuotiaana maalaa-oma-possusi- pakkauksessa, ja mustan pohjamaalin päälle olin taiteillut oikein kukkasiakin. Kukikkuus vaihtui kultaiseen, pohjustin possun ensin valkoisella maalilla.

Taas unohdin ottaa kuvan ennen maalauksen aloittamista.

Kultapossu on ihan oikeassa käytössäkin, ja sisältää läjän senttejä pahan päivän varalle.

Paperikorina minulla oli päältä avoin pahvilaatikko, jonka päälle olin teipannut väritöntä sanomalehtipaperia. Paperi oli vuosien mittaan kulahtanut ja revennytkin jostain kohtaa, joten korin ulkomuoto kaipasi kipeästi päivitystä.

Edellinen paperi se siellä oikealla paikallaan - matkalla kohti kierrätystä.

Kaapin paperipinoa läpikäydessäni löysin japanilaisen sanomalehden sivun, jonka yläasteen valinnaisen kotitalouden opettajani oli minulle antanut käytyään Japanissa. Olin jo laittamassa sitä tarpeettomana paperikoriin, kun tajusin, että sillähän voisinkin paperikorin koristella. Yksinään se ei olisi siihen riittänyt, mutta muistin kaapissa myös lojuneen kummitädin antaman pienen palan japanilaishenkisesti koristeltua tapettia, jolle en ollut keksinyt mitään käyttöä. Yhdessä näistä kahdesta riitti juuri sopivasti korin päällysteeksi, joten ei muuta kuin erikeeperillä kiinni vain, liimalla pysyy tosiaan paljon paremmin kuin teipillä.

Kummitädiltäni olin saanut myös joskus lahjaksi useamman valokuvan kehyksen. Tyhjänpanttina sekin pyöri, kun en ollut keksinyt, millä kuvilla sen täyttäisin. Ratkaisu olikin niin ilmiselvä, että ihme miten en ollut sitä aiemmin tullut ajatelleeksi, cossikuviahan tuo oli vailla. Tulostin kymmenen suosikkikuvaani, jotka ovat kaikki myös tainneet päästä aiemmin tänne blogin puolelle.

Harmi vain, että ei ole mitään paikkaa, mihin tämän saisi ripustettua.

Parasta näissä kaikissa oli se, että täysin ilman rahallisia lisäsatsauksia sain vanhoista ja sekalaisista tavaroista esteettisiä ja toistensa kanssa yhteensopivia. Sisustusinto vain kasvoi näiden kanssa puuhastellessa.