Tracon 3-4.9.2016

Tämän vuoden Traconissa cossasimme Gintamasta.

Minä esiinnyin Takasugina

Isosiskoni oli Gintoki

Ystävämme cossasi Kamuita

Tampereelle saavuimme taas hyvissä ajoin perjantai-iltana. Kotiuduttuamme hotelliimme käväisimme pitsalla ja sen jälkeen alkoikin cossipaja, sillä täysin valmista ei ollut kenelläkään. Tähän sisältyi maalaamista, liimaamista, ompelua, silittämistä, peruukinmuokkausta ja ennustaja-TV:n propagandan kuuntelemista kello viiden jälkeen aamuyöllä. Vällyjen väliin päästiin ryömimään vasta noin kello kuusi, ja herätys soi jo seitsemältä. Hyvin meni siis.

Naurettavan lyhyiden yötorkkujen jälkeen tokkurainen porukkamme nautti aamupuuroa ja alkoi laittautumaan, jotta olisimme varmasti ajoissa perillä ja saisimme ostettua liput Yukiconiin. Kerrankin aikataulu piti hyvin, ja saimmekin liput ongelmitta ostettua. Heti aamusta kävimme myös kirpparilla, jonne Kamui kävi heittämässä omat myytävänsä. Kirpparia oli kiva tutkia ja löysin sieltä jotain ostettavaakin, Gintaman kolme ensimmäistä mangaa. Bongasin myös paikalta pienen Seiya-figuurin joka päätyikin sitten siskon mukaan, koska se oli halpa ja koska Saint Seiya.

Nälkä iski lauantaina melko aikaisin ja suuntasimme vähemmän yllättäen kohti Hesburgeria. Paikan päällä oli aika ihmeellistä, sillä siellä oltiin tehty uudistuksia ja koko paikka oli puhdas ja moderni. Oikein hyvä, en kaipaa viimevuotista tahmalattiaa.

Ennen cossikisoja (joiden paikkalippuja oli taas niin ihanaa jonottaa) kerkesimme käväisemään ulkona photoshootin merkeissä, mutta pian alkoi tihkua vettä ja lähdimme takaisin sisälle. Mitään valtavan upeita kuvia ei tästä syntynyt, ja jostain syystä kangaskassissani oli tämän jälkeen pihkaa.

Säärien vilauttelua ja tärähtänyt piippu

Traagisia tunnelmia. Tämä silmäpäällystesideharso valui etenkin lauantaina hyvin ärsyttävästi. Takasugi, mikset vain käytä silmälappua?

WCS- ja NCC-karsintoja oli taas mukava seurata, vaikka pimeässä salissa univelka muistutteli itsestään ja oli välillä hankala pitää silmiä auki. Kaikki esitykset ja puvut olivat kuitenkin taitavasti tehtyjä. Heräsin kunnolla horrostilastani, kun lavalle asteli Rullarinkeli ja energinen Neiti Groove-kappale alkoi soimaan. Etenkin tästä esityksestä pidin todella paljon juurikin sen energisyyden ja sulavuuden takia. Ansaitsi voittonsa.

Cossikisojen jälkeen oli AMV-kisan aika. Viime Animeconin trauman jälkeen oli terapeuttista, että mukana oli edes pari huumorivideota ja lisäksi suomenkielisten kappaleiden määrä oli ilahduttava. Kun julistettiin paras huumorivideo olin kuitenkin ymmälläni, sillä en edes ollut tulkinnut kyseistä videota huumorivideoksi. Olihan se iloinen joo, mutta arvoisa tuomaristo ei tainnut ihan tietää, mitä huumori on. Huumori on jotain, mikä naurattaa, ja ihmiset nauravat luonnostaan asioille, jotka yllättävät. Voittajavideo ei kirvoittanut naurua eikä yllättänyt millään tavalla, vaikka olikin teknisesti hyvin toteutettu. Eihän se kuitenkaan ole tärkeintä, mitkä videot voittavat. Kokonaisuudessaan kisa oli oikein nautittava.

Sunnuntai lähti liikkeelle laiskemmin, vaikka saatiin nukuttuakin pidempään. Ulkona satoi, mikä toi aamuun omat ongelmansa. Kahden sateenvarjon alla, huonoilla kengillä kävellen (paitsi Gintoki, jolla oli hyvät kengät) ja kaikkien kamojen kanssa pääsimme kuitenkin lopulta perille. Tavarat vietiin narikoihin ja käväisin hakemassa paikkaliput päivän cossikisoihin.

Sunnuntaina kisattiin esityskisa, parikisa ja pukudesignkisa. Esityskisan voittanut kolmetoistapäinen Ouran high school host club-ryhmä oli todella upea, vaikken varsinaisesti sarjasta paljoa tiedäkään. Väkimäärästä huolimatta kaikki toimi yksiin ja asujen tarkka yhtenäisyys oli hienoa. Parikisaa ja pukudesignkisaa oli myösen mukavaa katsella.

Kävimme hakemassa Subwayltä patonkisapuskaa ja kiersimme vielä myyntipöytäsalia ja kirpputoria. Tällä kertaa kirpparin peruukkiläjä oli kutistunut niin, että sitä oli helpompi tutkia. Löysinkin mukaani laadukkaan lyhyen, ruskean peruukin ensi Traconin cossia varten ja ihan sopuhintaan vielä. Hyvä löytö.

Tässä teille söpö Gintoki. (Kuva otettu kolmoskerroksessa, jossa oli yksisuuntainen "silta" siis oikeasti yksisuuntainen mitä helvettiä nyt oikeasti?)

Koska meillä ei ollut vielä läheskään tarpeeksi kuvia lauantailta aioimme ottaa lisää. Sisältä ei oikein löytynyt hyviä kuvauspaikkoja, mutta huomasimme sateen ulkona onneksi tauonneen ja saimmekin jotain aikaiseksi. Eri asia on sitten, oliko se jotain mitään järkevää.

Katsokaamme dramaattisesti oksaa.

Syyskuussa saattaa joskus tulla kylmä joten kannattaa halia niin pysyy lämpimänä

Kamui leikkii vaarallisten sorsien kanssa

Jostain syystä minun ja siskoni viimeisimmät cossattavat ovat kaikki olleet vihollisia keskenään.

"Takasugi voisi näyttää siltä että se takertuu vahvasti menneisyyteensä"

Kamui ja slaavikyykky

Kuvien räpsinnän jälkeen pitikin käydä narikassa hakemassa kamat ja käydä vessassa kuoriutumassa cosseista. Oli ihana tunne kun sai molemmat silmät jälleen käyttöön. Yksisilmäisenä kolmiulotteinen hahmotuskyky kärsi yllättävän paljon, ja kun oikea silmäni on vielä heikompi ei viikonlopun näkökyky ollut mitään priimaa.

Kiitämme iloisesti conista ja juttuseurasta

Aiemmat conitarinat:
Animecon 2016
Winter Nekocon 2016
Yukicon 2016
Chibicon 2015 (Kuopio)
Tracon 2015
Animecon 2015
Yukicon 2015
Chibicon 2014
Tracon 2014
Animecon 2014
Animecon 2013
Desucon Frostbite 2013

Näiden lisäksi takana on vuoden 2012 Animecon ja vuoden 2011 kaksi Chibiconia.

Ellei tielle tule suurempia yllätyksiä, on seuraava coni Yukicon, jossa aion esiintyä Hunter x Hunterin Hisokana. Olisi kyllä jo hirveä hinku päästä tekemään Hisokaa, mutta yritän nyt tässä keskittää energiani ikävästi lähestyvään psykologian Yo-kirjoitukseen.