Rahapuulle Ruukku ja lisää cossiedistystä

Jonkin aikaa sitten tuli käväistyä Askartelukulmassa. Tarkoituksena oli ostaa pohja kivimaskipropille, jonka sisko toivon mukaan saa tehtyä Animeconiin mennessä. Pahvinen naamiopohja löytyikin, ja heräteostoksena myös 0,70 € maksanut pikkuruinen kukkaruukku. Sen nähdessäni tuli heti mieleen pieni rahapuuni kotona, joka asui muovisessa rasiassa. Kyllähän pienoiseni nyt paremman kasvupaikan ansaitsee.

             

Ruukku ei ollut alun perin hopeinen, vaan tavallisesta savenoranssista ruukusta tuli moderni spraymaalin avulla. Ruukku on muovikippoa parempi, koska sen pohjassa on reikä, eikä vesi jää liiaksi muhimaan. Rahapuut tulevat toimeen vähällä vedellä ja liika tulviminen astiassa voi mädättää niiden juuret. Onhan se nyt nätinpikin. Vaikka puu on vieläkin minikokoinen, on se kuitenkin jo kasvanut merkittävästi siitä, kun se löytyi lattialta pienenä emokasvista irronneena oksana. Rahapuut ovat kuitenkin hidaskasvuisia, joten ihan heti ei tälle tarvitse sitten uutta kotia etsiä.

Vyötäröstä alaspäin on valmista. Kuvakulma on aikas havainnollistava ja silleen.

Vielä on viikko aikaa tehdä cossia, ja tehtävänä ovat takki, kauluspaita ja peruukin muokkaus. Pussittavat polvihousut olen jo saanut valmiiksi, ja niihin kiinnitettävät henkselit myös. Lisäksi tekaisin kuminauhasta ja puuvillakankaasta uuden binderin, vanha oli liian venyvä. Olen melko luottavainen sen suhteen että kaikki valmistuu ajallaan.

Housut pussittavat polvista nätisti.

Taskut ovat melko onnistuneet, mutta olisin voinut tehdä taskupusseista suuremmat, niin niihin voisi jotain mahtuakin. Henkselit ovat 1880-luvun henkisesti napeilla kiinni ja joustamatonta nauhaa, mutta tein selkään menevään osaan kaksi napenläpeä, ja sain niin säätövaraa.

Viime viikkoina cosplay on ollut ajatuksissani hyvin pinnalla, alkaahan viime conistakin olla jo neljä kuukautta. Odotan samaan aikaan malttamattomana Animeconia ja samalla toivon että siihen olisi vähän pidempi aika, että ei tarvitsisi kiirehtiä liikaa. Jänskättää jo se, miltä lopullinen kokonaisuus tulee näyttämään.

Pienoisia edistysaskeleita

Taas on vierähtänyt aikaa siitä kun viimeksi olen tänne mitään jaaritellut. Viime kuukausien aikana olen saanut joitain asioita tehdyksi niin Animeconin Dio-cossin kuin muunkin elämän eteen. Lukiovuoden päätteeksi sain valmiiksi laskostetun kirsikkakuosisen hameen. Tai valmiiksi ja valmiiksi, aioin kyllä ommella helmaan vielä tylliä mutta kummasti se vähän jäi. Jossain vaiheessa aion sen kyllä vielä tehdä.

Siinä se hame möllöttää.

Kevään aikana olen alkanut soittelemaan kitaraa taas hieman enemmän. Suurimpina innostuskappaleina ovat olleet Yesin Roundabout (arvatkaapa miksi) ja muutama Hopeanuoli-kappale, joihin löysin mahtavat tabit täältä.

Cossia on tosiaan tullut pikkuhiljaa edisteltyä. Kengät ja peruukki ovat olleet kotona jo pidemmän aikaa, ja sukatkin sain valmiiksi jo hyvän aikaa sitten. Ostin tarjouksesta paksut sukkahousut, koska ne eivät aikakaan valu sitten ärsyttävästi, niin kuin sukat tekisivät. Kotona olikin kirjontalankaa, jolla tarvitsi vain huitaista sukkiin raidat.

Raidat oli helppo ommella suoraan, koska neulos oli selkeästi näkyvissä.

Kankaat cossiin kävin ostamassa kesäkuun alussa leffaillan ohessa. Kravaatti valmistui yhdessä illassa. En käyttänyt valmista kaavaa, vaan piirsin kaavan omasta hieman normaalia kapeammasta kravatistani, koska kapeampi näytti tyylikkäämmältä. Olen lopputulokseen tyytyväinen, vaikka luomus ei olekaan aitoa silkkiä niin kuin alunperin olin suunnitellut. Kangas on satiinia, ja kravatin hinnaksi tuli sen ansiosta lopulta huimat 1,47 €.

Valmis kravatti tyylikkäästi peilin kautta kuvattuna.

 Paransin myös tulevien conien mukavuuttani ja hommasin optikolta kertakäyttöisiä piilolinssejä. Tulee olemaan hyvin jännittävää, kun coni on kirkas, koska viimeksi näin hyvin vuoden 2013 animeconissa, koska hahmolla oli silmälasit. Aina muulloin (paitsi aiemmin kaksi kertaa, kun ei ollut cossia) olenkin kulkenut miellyttävän sumuisissa tunnelmissa. Joskus aiemmin kammosin ajatusta piilolinsseistä, mutta kun ne ovat silmissä niitä ei juuri edes tunne. Olen siis tyytyväinen. Himoitsen kuitenkin värillisiä piilolinssejä penkkaricossia varten, koska juuri siihen cossiin keltaiset silmät toisivat upean loppusilauksen. No, saa nähdä sitten helmikuussa minkälaisilla silmillä varustettuna oikein heittelenkään lapsille karkkia.

Loppuun ennenjulkaisematon kaappicossikuva talvelta Shingeki no Kyojinin Mikasasta (ihan vaan koska sattui olemaan sopivahko peruukki ja punainen kaulaliina, niin pitihän sitä leikkiä hieman)