Iltapuku vuosijuhlille ja 10 muuta alkuvuoden käsityöprojektia

Alkuvuonna on tullut kartutettua vaatekaappia varsin mukavasti. Vaikka kevät on ollut tänä vuonna myöhässä, on se silti ollut paras kevät pariin vuoteen, koska vihdoinkin on päässyt taas osallistumaan kunnolla tapahtumiin, kuten oman ainejärjestön vujuille ja erilaisiin vappurientoihin. Tätä kirjoittaessani on jo melkein kesäfiilis, koska istun lasitetulla parvekkeella aurinkolasit päässä, ja hyvin tarkenee.

Aivan ensimmäiseksi tein tänä vuonna itselleni uuden kylpytakin tammikuussa. Minulla oli ennestään hyvin palvellut, mutta varsin pieni ja jonkin verran kulahtanut kylpytakki, joka oli ostettu aikoinaan lasten koossa. Siirsin sen viettämään eläkepäiviä vanhempien kotiin, jossa sitä vielä käytän kylässä käydessäni.

Näin dramaattisesti voisi todeta, että kylpytakki on minulle enemmän kuin kylpytakki. Luonnollisesti puen sen ylleni suihkun jälkeen, mutta käytän sitä kotona muutoinkin mukavana ja lämpimänä olovaatteena, joskus muiden vaatteiden päällä. Olisin voinut aivan yhtä hyvin ostaa uuden kylpytakin valmiina, mutta noh, koska olen minä, niin tottakai halusin tehdä sen itse.

Pohdiskelin takin väriä jonkin aikaa, mutta päädyin punaiseen, koska se on takuuvarmasti kiva väri vielä vuosienkin päästä. Toista harkitsemaani väriä, vaaleanvihreää, oli myöskin tarjolla vain kapeampana pyyhkeisiin tarkoitettuna froteena. Ostin kangasta muistaakseni kaksi ja puoli metriä, sillä halusin takista ihan aidosti aikuisten kokoisen. En käyttänyt valmista kaavaa, vaan tutkin palojen muotoa vanhasta kylpytakistani ja lisäsin niihin sitten pituutta. Lisäsin takkiin kaiken tarpeellisen, eli suorakaiteen muotoiset taskut sivuille, suuren hupun sekä vyön. Vyö on ehkä ainoa asia, josta en ole ihan täysin varma. Kaksinkertaisena frotee muodostaa aikamoisen paksun pötkylän, joten vyön olisi voinut ehkä tehdä myös yksinkertaisena, jolloin sen olisi voinut solmia rusetille. Kyllä se kuitenkin toimii myös sellaisena, kuin se nyt on.

Tämä päällä kelpaa lökötellä

Samaan aikaan froteen kanssa ostin kankaan myös toiseen projektiin, kietaisupaitaan. Halu tehdä kietaisupaita syntyi vanhaa 1960-luvun James Bond -elokuvaa katsoessa, jossa eräällä Bond-tytöllä oli yllään paita, joka kiinnitti heti huomioni.

Tämä paita herätti minussa halun tehdä kietaisupaita

Lähdin etsimään tietoa siitä, miten kietaisupaita tehdään, ja löysin tämän videon. Tykästyin kyseiseen designiin ja päätin käyttää videota ohjenuoranani. Mietin tekeväni paidan ehkä persikkaisesta kankaasta, mutta koska Eurokankaasta ei löytynyt juuri sopivaa sellaista, päädyin samaan sävyyn kuin mikä videollakin oli, koska myös se näytti hyvältä. Kankaaksi valitsin lyocellia, joka on kuin vähän kalliimpaa viskoosia, eli luonnonmateriaalista tehty luonnonkuitu. Kangas oli mukavan paksu, mutta kauniisti laskeutuva ja pehmeä. Hyvänä puolena on tietysti myös se, että kangas ei sähköisty, mutta toisaalta se rypistyy melko helposti.

Videon kietaisupaitadesign

Katsoin videota useita kertoja saadakseni kokonaiskuvan paidan teosta. Jäljensin kaavat parhaani mukaan sen perusteella, minkä muotoisilta ja kokoisilta ne näyttivät. Hihoista tein tarkoituksella niin leveät kuin pystyin, koska rakastan isoja hihoja. Eniten päänvaivaa tuottivat kiinnitysnauhat, joista en vain oikein millään ymmärtänyt, miten ne oli tarkoitus tehdä. Lopputulos on kuitenkin varsin onnistunut.

Sain vihdoin myös aikaiseksi kaventaa farkkujeni vyötäröä, koska tämän paidan kanssa alas valuessaan ne paljastivat hölmösti navan

Seuraava projekti oli pikkumusta. Voisi loogisesti ajatella, että tämän taustalla olisi ollut ajatus "haluan pikkumustan", mutta ei itse asiassa ollut. Halusin ensin kivan mustan topin, ja sitten keksin haluta myös kivan mustan hameen. Jossain vaiheessa sitten nämä halut yhdistyivät mekoksi, jota voisi stailata monella eri tapaa. Lähdin etsimään kirpparilta jotain kevyttä materiaalia, minkä voisin muuttaa sellaiseksi mekoksi, ja löysinkin muutamalla eurolla pitkän ja leveän vuoritetun sifonkihameen.

Ennen

 

Jälkeen

Vaikka mekko saattaa näyttää yksinkertaiselta ja harmittomalta, oli se selvästi tämän postauksen viheliäisin vaatekappale ommeltavaksi. Ajattelin, että mekko on niin yksinkertainen, ettei sen kanssa tarvitse kaavaa, mutta näin jälkiviisaana kaavoista olisi kyllä ollut apua. Alkuperäinen hame koostui kolmesta kellohelmapaneelista, jotka leikkasin irti, ja sitten vain lähdin ompelemaan kasaan muotoa mekolle. Sekä vuorikangas että sifonki olivat melko vaikeita leikattavia ja ommeltavia kiemurtelevaisen luonteensa vuoksi, ja lopulta mekkoa kaventaessani leikkasinkin sifongista hieman liian suuren palan pois. Tämä johti siihen, että jouduin lisäämään mekon sivuille erikseen uudet kiilat paikkaamaan virhettäni. Ne eivät asettuneet täydellisesti, ja sen takia toisen kainalon alle jää hieman outoa kupruilua. Muutoin olen kyllä mekkoon varsin tyytyväinen. Pidän etenkin sen spagettiolkaimista, joista olen muutenkin alkanut viime aikoina tykätä yhä enemmän.

Kun mekon päälle pukee hameen, se toimii myös casuaalimmassa lookissa

Kietaisupaidan alla mekko toimii kivana hameena

Halusin varautua kesään myös valkoisella keveällä topilla, joka voisi korvata viime kesänä ahkerasti käyttämäni ja hieman kulahtaneen valkoisen alustopin. Etsin kirpparilta valkoista sifonkia samaan aikaan kun löysin edellisen mustan hameen, mutta on itse asiassa hyvä että en löytänyt. Sen jälkeen nimittäin muistin, että olin syksyllä käynyt kaverin kanssa kirpparilla etsimässä kaverille 20-luvun sitseille sopivaa mekkoa. Historiallisen muodin ystävänä kehotin kaveria ostamaan valkoisen muodottoman koltun, koska 20-luvulla vyötäröt ja vartalonmyötäisyys eivät olleet muodissa. Kaveri osti mekon, mutta ei lopulta edes päätynyt käyttämään sitä, joten hän oli hyvin iloinen, kun kerroin että voisinkin ostaa sen omaan käyttööni. Mekko oli tehty joustavasta aluskankaasta ja sifonkipäällisestä, ja se oli juuri sitä, mitä etsin.

Mekko ei kieltämättä ollut erityisen imarteleva

Päätin muuttaa mekon yhden topin sijaan kahdeksi, koska siinä oli siihen juuri riittävästi kangasta. Ensimmäinen toppi oli hyvin helppo tehdä. Ensiksi irroitin kaula-aukosta siinä olleet koristehelmet ja laitoin ne talteen mahdollista myöhempää käyttöä varten, sitten leikkasin mekon sopivasta kohtaa poikki. Kavensin yläosan vuorta hieman, ja tein helmaan uudet huolittelut. Toppi numero 1 on ihan ok-kiva, mutta voin jo nyt sanoa, että tulen käyttämään toppia numero 2 paljon enemmän.

Mietin suurentavani ehkä kaula-aukkoa, mutta päätin kuitenkin mennä helpolla

Toppi on juuri sopivan pitkä siihen, että sen saa mukavasti hameiden alle

Mekon alaosasta tein cropatun spagettiolkaimisen topin pitsisomisteilla. Ensiksi kavensin alaosaa leveyssuunnassa sopivaksi. Irtileikatuista paloista askaroin olkaimet. Sovitin toppia ja säädin yläosan sopivaksi, mikä vei hetken aikaa. Lopuksi leikkasin minulla valmiiksi olleesta reunuspitsistä (jota olin käyttänyt fuksivuonna fuksiaisasuuni) sopivan kokoiset palaset, jotka asettelin huolellisesti yhteen ja ompelin kiinni toisiinsa ennen kuin kiinnitin kaiken toppiin. Jokaisen kulman kohdalla pitsissä siis on muotoiltu sauma, minkä takia lopputulos on hyvin istuva.

Rakastan lopputulosta <3

Seuraavana minulla oli vaatehankintalistalla collegehousut, koska kaksi vuotta sitten tekemäni edelliset alkoivat olla siinä määrin puhkikuluneet, että niitä piti paikata haaroista jokaisen käyttökerran jälkeen. Ne olivat myös keltamustat, ja näin jälkikäteen ajateltuna ihan tavalliset valkomustat sopivat usempaan muuhun vaatteeseen paremmin. Harmittaa kyllä aina, jos joutuu luopumaan jostain itse ompelemastaan vaatteesta, mutta nekään eivät ole ikuisia, koska monet kankaat ovat nykyään aiempaa huonompilaatuisia.

Aloitin miettimällä kaavoitusta. Halusin koristeraidat tällä kertaa perinteiseen tapaan sivuille. Päädyin yhteen paksumpaan ja yhteen kapeaan vierekkäin. Koska edelliset housut menivät rikki juuri haarasaumasta, päätin tehdä sen hieman eri tavalla. Tein sisäreisien kohdalle erilliset pienet palat, jotta sauma ei hinkkautuisi rikki. Ajattelin myös, että tarvittaessa palaset olisi helppo vaihtaa uusiin. Muutoin käytin collareiden kaavana vanhoja joustavia farkkuja, joihin lisäsin runsaasti leveyttä, jälkikäteen ajateltuna liikaa. Housut ovat tietenkin korkeavyötäröiset, koska rakastan kaikkea korkeavyötäröistä. Mielestäni korkeavyötäröisyys imartelee parhaiten kaltaistani pitkäselkäistä päärynää.

Käytännön syistä lisäsin housuihin etutaskut. Vyötärönauhan sisällä on kuminauha ja lisäksi nyöri, mikä varmistaa sen, että housut eivät pääse valumaan. Housut valmistuivat hyvin livakasti, ja otinkin ne nopeasti käyttöön. Aluksi tykkäsin siitä, etteivät ne olleet vartaloa nuolevat. Kuitenkin huomasin hetken käytön jälkeen, että kangas alkoi jo venähtää, ja liika pussimaisuus alkoi häiritsemään. Olen siis joutunut kaventelemaan housuja jonkin verran, mikä on ollut ärsyttävää.

Saman päivän aamuna, kun olin lähdössä ostamaan kangasta sain idean, että mitäs jos ostaisinkin valkoista kangasta hieman enemmän, ja tekisin siitä myös cropatun hupparin. Etsin hieman inspiraatiota, ja päädyin raglanhihaiseen malliin, jossa huppu menee edessä ristiin. Mietin myös sitä, että olisin tehnyt kangasmaalilla huppariin jonkin oman logon, mutta se ajatus sai jäädä. Huppari taisi valmistua yhdessä tai kahdessa illassa ja kaavoitin sen aiemmin tekemieni raglahihaisen paidan sekä tavallisen hupparin avulla.

Korkeavyötäröiset housut ja lyhyt yläosa on toimiva yhdistelmä

Olen tyytyväinen etenkin koristeraitoihin

Kaksi viikkoa ennen ainejärjestöni vuosijuhlia sain aikaiseksi kaivaa laatikossa kaksi vuotta sitä hetkeä odottaneet kankaat ulos. Vujujen piti siis alun perin olla 2020 syksyllä, ja ostin kankaat vujumekkoon jo ennen koronaa. Silloin ajattelin vielä tekeväni vujuille tummanturkoosin halterneck-mekon, jollaisen löysin Yakuza zero -pelistä, ja johon tykästyin heti sen nähdessäni (pääasiassa koska rakastan kyseistä väriä).

Yakuzassa parasta on host club minipeli, fight me

Kuitenkin kuluneen kahden vuoden aikana mielipiteeni ehti vaihtua, ja kun vujujen ajankohta varmistui alkuvuonna, en enää ollutkaan inspiroitunut tekemään kyseistä mekkoa. Päätin sitten tekeväni jotain muuta sillä kahdella metrillä tummanturkoosia Mallorcaa, jota minulla jo oli. Aloin hakea inspiraatiota 1930-luvulta, koska olen tätänykyä lääpälläni kyseisen aikakauden muotiin.

Katselin useita muotipiirroksia, ja päädyin soveltamaan tätä tiettyä, koska arvelin kankaani materiaalin sopivan siihen hyvin ja rakastan avoimia selkiä. Tietenkin juuri oikea väri auttoi myös näkemään, että visio toimisi. Suunnittelin etuosasta hieman erilaisen ja istuvamman lisäämällä saumat rintakappaleisiin. Alkuperäisessä piirroksessa mekko napitetaan edestä, mutta sen sijaan tein etuosan kiinteänä halkiota lukuun ottamatta, ja pistin vetoketjun sivusaumaan.

Aloitin tekemällä vanhasta lakanasta kokeilukappaleen, johon tein muutoksia sovitusten perusteella. Itse asiassa yllätyin siitä, miten hyvältä se alkoi näyttää melko nopeasti ottaen huomioon, että aloitin kirjaimellisesti vain suorakaiteen muotoisilla palasilla ja erillisillä rintapaloilla. Rintafileet täytin vanhoista rintsikoista irti leikatuilla palasilla, jotta sain niihin mukavuutta ja hyvän muodon. Aiemmin tekemäni iltapuvun kohdalla käytin myös vanhoja kiinniommeltuja rintsikoita, mutta silloin leikkasin niistä irti vain takaosan ja jätin muun muassa kaarituet paikoilleen. Rajumpi leikkely johti huomattavasti mukavampaan ja toimivampaan lopputulokseen.

Vanha lakana pääsi hyötykäyttöön

Seuraavaksi leikkasin lakanaan merkkaamani saumat auki ja tasapainotin vastakappaleiden välistä pientä epäsymmetrisyyttä. Sitten leikkasin vuorikankaan, johon tein vielä pari parannusta istuvuuteen. Kun olin tyytyväinen, leikkasin päällyskankaan.

Kangasta ei ainakaan ollut yhtään liikaa (helmasta tuli paljon pitempi kuin lakanassa)

Sain mekon valmiiksi viidessä päivässä - yhtenä tein kaavat, toisena ompelin vuoren ja loppuaika meni päällisen tekoon sekä sen ja vuoren yhdistämiseen. Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen, vaikka täydelliseksi en mekkoa menisi väittämään. Mikään ei peittoa sitä iloa, kun saa pukea päälleen jotain juuri valmistunutta ja itse tehtyä.

Vuosijuhlat olivat ainutkertainen ja hieno kokemus. Etenkin nyt, kun vujuja sai odottaa sen kaksi vuotta, tuntui ihanalta päästä vihdoin kunnolla laittautumaan nätiksi. Lisäksi ruoka oli hyvää ja seura tietenkin parasta.

Kunnon välineillä otetussa kuvassa näkyy mekon hienoinen kiilto (Kuvaaja Jami Ivanoff)

Tarkkasilmäiset ehkä huomasivat ylemmistä kuvista, että minulla oli nutturassa pieni mekkoon mätsäävä koriste. Huitaisin pienen ja söpön rusetin kokoon ehkä noin puolessa tunnissa jämäkaitaleesta. Se koostuu kahdesta osasta ja sellaisesta pienestä hainhampaisesta klipsusta, jonka avulla sen saa kiinnitettyä.

Hajoan tälle ilmeelleni

Myös kaverin koira pääsi kokeilemaan rusettia <3

Vujujen jälkeisenä päivänä järjestetään perinteisesti sillis eli "silliaamiainen". Meillä silliksen teemana oli karnevaalit, ja minulla sattui sopivasti olemaan kaksi naamiopohjaa. Mainitsin asiasta kun graduparini oli luonani tekemässä gradua, ja päätimme tuunata myöhemmin yhdessä naamiot kaiken gradupuurtamisen vastapainoksi.

Mustakultainen upeus on kaverin tekemä, Barbiemainen luomus taas minun

Parasta tässä oli, että kaikki tarvittava löytyi minulta valmiina. Ensin leikkasimme myös kasvojen alaosan peittäneet naamiot sopivan kokoisiksi. Sitten maalasimme ne ja aloimme liimailemaan niihin kaikkea kivaa. Myös siitä mekosta, jonka muutin kahdeksi topiksi, oli tässä hyötyä. Nuo pienet helmet molemmissa naamareissa ovat nimittäin niitä samoja, jotka irrotin siitä. Kaveri maalasi omansa vielä kultaisiksi. Hauskaa oli myös saada käyttöön kankaita.comista tilattu pinkin holokankaan (pikemminkin kyllä muovin) näytepala, josta tein itselleni höyheniä.

Vapun aikoihin sijoittui myös toinen pieni hauska projekti. Kaveriporukkamme tarvitsi teeman vapputapahtumaa varten, ja kun mikään ei oikein ottanut tuulta alleen, keksin, että voisimme olla juustoja. Syy ideaan oli looginen, koska ryhmächattimme nimi on juustoviini. Ehdotin, että toteuttaisimme juustoteemaa niin, että tekisimme kaikille omat "missinauhat", joissa lukisi kullakin eri juuston nimi ja lisäksi niissä olisi kaikille yhteinen juustoviinilogo. Ehdotukseni sai kannatusta, ja niin kaikki tulivatkin luokseni askartelemaan.

Pohjana toimivat vanhasta helmalakanastani irti leikatut suikaleet. Koska puuvilla purkautuu herkästi, käänsivät kaikki nauhojen reunat ompelukoneellani. Moni kavereistani oli käyttänyt ompelukonetta viimeksi peruskoulussa, joten oli hauskaa opastaa muita ompelukoneen käytössä, ja seurata vierestä miten he saivat iloa onnistumisestaan.

Minä olin Roquefort eli lampaanmaidosta tehty sinihomejuusto

Yksi kavereista piirsi juustoviinilogosapluunan kontaktimuoville, jonka avulla se oli helppo tehdä kaikille samanlaiseksi. Kontaktimuovi asetetaan kankaalle, ja sen päältä töpötellään sienellä kangasmaalia kankaaseen. Kuuden kerran jälkeen liimapinta alkoi kyllä olla jo heikko, mikä vaikeutti asiaa hieman. Tekstit on tehty kultaisesta vinyylistä, jota olin tilannut muutama vuosi sitten Coscraftista. En ollut käyttänyt sitä ennen, mutta olin ilomielin valmis uhraamaan sitä etenkin sen jälkeen, kun sisko kertoi huomanneensa, että sama vinyyli, jota hän oli käyttänyt eräässä cossissa, oli värjäytynyt oudosti. Selvisi, että vinyylin käyttöikä ei ehkä sittenkään ole ikuisuus, joten en sitten tiedä, mihin muuhunkaan tulisin tätä käyttämään.

Kaikki suunnittelivat itse itselleen ja taitotasolleen sopivat fontit, piirsivät ne vinyylille, ja leikkasivat irti. Vinyyli kiinnitettiin silittämällä, ja valmiina se näytti kiiltävän kultaiselle ja oikein hienolle. Kaikenkaikkiaan juustoviiniryhmä oli hyvin onnistunut ja vappu hauska.

Viimeisin projektini oli koirapehmolelu. Kun kirjoitan tätä viimeistä osaa tekstistä, olen juuri matkalla Helsinkiin, jossa aion antaa tämän lahjaksi. Olen kerran aiemminkin antanut lahjaksi itse tehdyn pehmokoiran, mutta tämän lahjan saaja onkin vähän isompi poika kuin vauvaserkkuni, jolle tein pehmon ristiäislahjaksi. Kuten viimeksikin, kaavoitin koiran käyttäen apuna ala-asteen kässässä tekemääni koirapehmoa.

Kaavojen tekemisen jälkeen leikkasin karvakankaan. Korvat ja hännän tein eri tavalla, ja ne kaavoitin fiiliksen mukaan. Vanhalla koiralla on luppakorvat ja suora häntä, tälle halusin pystyt korvat ja kippurahännän. Leikatessani katsoin, että karvan suunta olisi looginen eri kappaleissa, koska halusin, että koiraa voi mukavasti silittää edestä taaksepäin. Muut osat onnistuivatkin, mutta hännän tein vahingossa väärin päin, ja jouduin tekemään sen uudestaan.

Koiran kokoon ompeleminen sujui sutjakasti, ja sitten pääsin täyttämään. Täytteiden myötä kuitenkin huomasin muodossa muutaman pienen virheen, joten otin täytteet pois ja korjasin virheet ennen uutta täyttöä. Täyteaineena muuten toimi vanhan sohvamme pehmustevanu, ja ainoa uusi asia, mitä tähän ostin oli karvakangas. Täytön jälkeen ompelin koiran massun umpeen ja kiinnitin korvat, napit silmiksi sekä palan tekonahkaa kirsuksi. Lyhensin myös vanhaa kapeaa vihreää vyötäni saadakseni siitä koiralle kaulapannan. Olen koiraan oikein tyytyväinen.

Toistaiseksi nimetön koira, ja sen kaveri Surku

Vaikka itse sanonkin niin onhan tämä nyt todella suloinen ja sympaattinen

Käsin tekeminen tuottaa minulle paljon iloa. Toinen iloa tuottava asia on se, että vain hieman yli kuukauden päästä on vihdoin Desucon. Toivottavasti käsin tekemisen ilo säilyy, kun alan toden teolla tekemään sinne cosseja.

2021 - kaikesta huolimatta kiva vuosi

Tämä vuosi oli samaan aikaan hyvä ja tylsä. Korona jatkui viime vuodesta, mikä oli lähinnä puuduttavaa, ei jännittävää kuten edellisenä vuonna. Sen takia tästä vuodesta tuli ensimmäinen coniton vuoteni cosplayharrastuksen aloittamisen jälkeen. Cossaamisen 10-vuotisjuhlavuodessani ei siis paljon ollut juhlimisen aihetta. Kuitenkin paljon muuta kivaa pientä vuoteen mahtui.

 

Tammikuussa oli oikein talviset olot toisin kuin viime vuonna

Alkuvuodesta minulla ei ole hirveästi mitään ihmeellistä kerrottavaa. Tein hyvin paljon kouluhommia, koska kahden ensimmäisen vuoden aikana opintopisteitä oli tullut tavoitetta vähemmän. Valmistuin psykologian kandiksi lopulta elokuussa. Talvella alkoivat koronarokotukset, jotka toivat toivoa siitä, että tämä roska loppuisi joskus. Hain omat rokotteeni kesällä heti kun se oli mahdollista. Alkuvodesta myös ompelin paljon vaatteita, mistä kirjoitinkin tämän vuoden ainoan postauksen ennen tätä. Into kirjoittaa tänne on ollut hukassa conittomuuden myötä.

Joskus maaliskuun aikoihin aloin tekemään jonkin sortin elämänmuutosta ja ainakin muutaman viikon ajan onnistuinkin venyttelemään päivittäin ja tekemään pientä treeniä. Kuten usein käy, niin rutiini kuitenkin rikkoutui pääsiäisen aikana, kun olin käymässä vanhempien luona, enkä sitten enää saanut siitä täysin kiinni.

Alkuvuoden leipomuksia - Epäonnistuneet japanilaiset pannukakut aka lässähtäneet herkkutatit

Kolmaskin opiskelijavappuni kului ilman suuria opiskelijatapahtumia, mutta tänä vuonna onneksi aktivoiduimme kaveriporukkani kanssa ja järjestimme keskenämme kivan vapun oikein haalareidenkin kera. Syksyllä pääsi onneksi jo muutamaan oikeaankin tapahtumaan.

 

Vappuna tehtiin muun muassa hyvää twister-boolia

Toukokuun alussa kävin kalastamassa iskän kaverin alkeellisella mökillä. Keväällä iloa tuottivat myös välivuoden jälkeen jälleen järjestetyt Euroviisut, joita katsottiin myös porukalla. Seurasin hommaa jo UMK-kilpailijoiden julkaisemisesta lähtien ja lopulta kaiken kruunasi Suomen hyvä menestys. Toukokuussa tein myös muutamana päivänä valintakoevalvojan hommia, joista maksettiin. Pääsykokeet järjestettiin paikan päällä, ja niiden koronaturvallisuuden vuoksi tarvittiin paikalle paljon väkeä ohjaamaan kokelaita turvavälien kanssa. En saanut tänäkään vuonna kesätöitä, joten oli mukava saada edes tällaista pienempää hommaaa.

Tämä britakakku oli hyvänmakuinen, mutta kalteva ja siten aikamoinen mess

Kesällä piirsin kolme akvarellikynäpiirrosta poikaystävälleni 1-vuotistapaamispäivän lahjaksi. Meillä ei ole mitään selkeää tiettyä seurusteluvuosipäivää, joten päätin sitten muistaa sitä. Oli mukavaa päästä taas pitkästä aikaa taiteilemaan, ja näiden myötä rupesinkin pohtimaan, voisinko kenties ensi kesänä ansaita muutaman ylimääräisen lantin ottamalla vastaan tilaustöitä. Tuntipalkoille ei kyllä varmasti pääse, koska olen kuullut ja lukenut paljon juttuja siitä, miten piirroksiin ja maalauksiin kuluvaa vaivannäköä ei arvosteta, mutta voisi sit ainakin kokeilla.

Agaave

Kaktus

 

 

Bengalintiikeri

Heinäkuussa kävin kaverini luona Tampereella. Kävimme Särkänniemessä, jonne myös meidän molempien poikaystävät tulivat mukaan. Viikonloppureissu oli oikein onnistunut, vaikka sitä varjostikin se, että koronatapaukset olivat lähteneet juuri uuteen nousuun. Olimme varanneet liput tietylle päivälle jo hyvän aikaa etukäteen, eikä perumismahdollisuutta ollut. Koronan uusi nousu oli aika lannistava, koska edellinen kesä oli kuitenkin ollut sen suhteen niin hyvä, että uskottiin tämänkin olevan samanlainen.

Ennen huvipuistopäivää havahduin siihen, että minulla ei ollut käyttökelpoisia vaatteita puistoon, koska hameessa en laitteisiin kehtaisi mennä ja pitkät housut olisivat kesälle liian kuumat. Tein siis vanhoille matalavyötäröisille rikkinäisille farkuilleni muodonmuutoksen korkeavyötäröisiksi shortseiksi.

Farkut saivat uuden elämän

Perheen kanssa reissattiin heinäkuussa kotimaassa. Kävimme taas Lapissa eri kansallispuistoissa, kuten UKK:n kansallispuistossa ja Pyhä-Luostolla. Lisäksi mukaan mahtui myös hieman kulttuurimatkailua Ranuan Japanitalon muodossa. Kyseessä ei ole mikään yleisesti tunnettu nähtävyys, vaan erikoisten käänteiden kautta Ranualle noussut kerhotalo, jossa voi ottaa osaa muun muassa lyhennettyyn teeseremoniaan.

Pyhä-Luoston suomaisemaa

Ranuan Japanitalolla

Sain kesällä edistettyä hieman tulevia cosseja. Nämä vaatteet tulevat eri asuihin.

Elokuussa käytiin viettämässä hieman aikaa eräällä leirintäalueella, jossa ollaan käyty lähes joka vuosi niin pitkään kuin muistan. Kokeilin myöhemmin myös suppailua, mikä oli hauskaa. Yritin käydä luovuttamassa verta, nyt kun kerrankin oli tarvetta omalle veriryhmälleni, mutta se ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. En ollut syönyt riittävän hyvin ennen luovutusta, ja se jouduttiin keskeyttämään puolivälissä, kun minua alkoi huimata. Vakuuttelin, että olen kunnossa ja voin mennä syömään, koska minulla oli nälkä, mutta sen seurauksena melkein pyörryin lattialle. Oli harvinaisen voimaton ja onneton olo sen jälkeen, mutta pahinta oli, että puolikas veripussillinen ei edes päädy käyttöön, joten kirjaimellisesti vuodatin sen turhan takia.

Suppailua ja etenkin suppailujumppaa oli hauska kokeilla

Nämä tikkupullat aiheuttivat minulle hysteerisen naurukohtauksen

Aioimme käydä poikaystävän kanssa nuotiolla, ja valmistelin sitä varten tikkupullataikinan. Perillä kuitenkin alkoi sataa ja tuulla niin paljon, että luovutimme makkarat paistettuamme retken suhteen. Taikina kuitenkin oli jo tehty ja muotoiltu puikoiksi, joten se piti paistaa uunissa. Noita makkaroita katsellessani en voinut olla nauramatta - kaikista olemassa olevista leivoksista päätettiin sitten tehdä mauttomia ja tiiviitä makkaranmuotoisia pullia.

Syyskuussa alkoi neljäs yliopistovuosi, joka meillä tarkoittaa graduvuotta. Muista poiketen teemme gradut pareittain, jotka voi itse valita. Teenkin gradua erittäin hyvän ystäväni kanssa, mikä on ollut todella mahtavaa. Aiheena meillä ovat stressaavat elämäntapahtumat ja psyykkinen kuormittuneisuus, mitä on ollut mielenkiintoista tutkia. Syksyllä on taas päästy opiskelijatapahtmien makuun. Olen osallistunut rastinpitäjänä fuksiaisiin, kaksille sitseille ja pikkujouluihin. Syyskuun alussa oli myös ihanaa päästä pitkästä aikaa tapaamaan kauempana asuvia sukulaisia. Etenkin lähes 4-vuotias serkkunikin oli selvästi hyvin innoissaan näkemisestämme, ja halusi leikkiä kanssamme vaikka mitä.

Käytin sentään johonkin peruukkia tänä vuonna - fuksiaisten rastinpidon merenneitolook

Lokakuun alussa kävin Helsingissä poikaystävän luona. Pidennettyyn viikonloppuun mahtui uusimman Bondin näkeminen, käynti Suomenlinnassa, Seikkailupuisto Korkeessa ja Seurasaaressa. Viime visiitistä Suomenlinnassa oli kulunut jo paljon aikaa, joten siellä riitti näkemistä. Puihin rakennetussa seikkailupuistossa en ollut ennen käynyt, ja latvustossa vaijereiden varassa liihottaminen olikin hyvin jännittävää. Seurasaaressa ehdottomasti parasta olivat pikkulinnut, jotka olivat niin kesyjä, että tulivat syömään kädestä.

Suomenlinnassa oli erittäin kaunista lokakuun alussa

Muutaman viikon päästä käytiin Tallinnassa, mikä oli lyhyt mutta erittäin onnistunut reissu. Viinaa sinne ei menty hamstraamaan, koska kumpikaan meistä ei juurikaan juo. Sen sijaan käytiin perinteisen vanhankaupungin lisäksi muun muassa ampumaradalla, jossa kokeilin pistoolia ja AK-47-kivääriä. Ei ihan perinteisin Tallinna-aktiviteetti mutta jäi ainakin mieleen. Saman päivän illalla otettiin vastapainoksi jotain pehmeämpää ja käytiin kissakahvilassa. Siellä henkilökunta tosin vaikutti jotenkin tympääntyneeltä ja paikalla oli paljon lapsia, jotka eivät jättäneet kissoja rauhaan, vaikka ne selvästi alkoivat jo paeta ja väistellä loputtomia paijausyrityksiä. Pääsin lopulta vasta lasten lähdettyä silittämään erästä kissaa, joka oli ollut takahuoneessa rauhoittumassa.

Rauhassa latautunut kissa

Tämä ravintola osui suoraan estetiikkasuoneeni

Syksyllä innostuin taas pitämään itsestäni parempaa huolta ja aloin venyttelemään säännöllisesti. Voin suositella tätä mahtavaa venyttelyvideota, sillä suurin osa venytyksistä on makuullaan tehtäviä, mikä rentouttaa kummasti. Lisäksi aloin tekemään säännöllisesti kehonpainotreeniä, mikä tuntui vaikuttavan jo aika nopeastikin. Enää en tärise lankuttamisen ensisekunneista asti, vaan kunto on selvästi jo kohonnut.

Marraskuussa järjestettiin 1920-luvun teemaiset sitsit. Koska olen erittäin innostunut historiallisesta muodista, tiesin heti haluavani osallistua ja nimenomaa historiallisella tyylillä, vaikka 20-luvun tyyli onkin inhokkini. En vain kestä sitä, miten kaikki tuntuvat kuvittelevan 20-luvun tyylin olevan jotain sellaista, mitä se ei todellakaan ole. Ei, jos haluat olla historiallisesti oikeantyylinen niin et pidä pitkiä hiuksiasi auki ja pue päällesi puolireiteen ulottuvaa tiukkaa olkaimetonta minimekkoa... On kyllä aivan ihmeellistä miten väärä kuva vuosikymmenestä ihmisille on kehittynyt. Oikeastihan 20-luvulla mekot ylettyivät polveen tai sen yli ja olivat erittäin löysiä. Hiukset olivat aina joko lyhyet tai nutturalla. Voisin rantata aiheesta enemmänkin mutta todettakoon vain, että en ollut yhtään yllättynyt siitä, miltä porukka sitseillä näytti, pettynyt vain, koska olisi ollut oikeasti mahtavaa nähdä edes hyppysellisen verran aidompaa historiallisuutta. Oman mekkoni tein kirpputorilta ostamastani kankaasta, ja suunnittelin sen 20-luvun muotipiirrosten malleja yhdistämällä.

Aito 1920-luvun muoti on epäimartelevaa, mutta otan sen silti mieluummin kuin feikkiversion

Marraskuussa vietettiin vielä pikkujouluja sekä ainejärjestön että kaveriporukan kesken. Kaverien kanssa oltiin minun luonani ja käytiin lähipubissa, mikä osoittautui yllättävän onnistuneeksi reissuksi. Karaokeen ei ollut tunnin jonoa kuten keskustan yökerhossa, vaan sitä kerkesi laulaa mielin määrin ja kaikilla oli hauskaa. Marraskuun lopussa kävin Kuopiossa siskon luona, jonne tuli myös kaveri, jota ei ole tullut nähtyä nyt niin usein conien puutteen vuoksi. Katsottiin Evangelionin kaikki elokuvat nyt kun viimeinenkin oli viimein ilmestynyt. Oli hauskaa.

Joulukuun ensimmäisenä päivänä kävimme siskon kanssa Battle Beastin keikalla. Keikka oli alun perin tarkoitus järjestää huhtikuussa 2020 ja sitä oltiin siirretty vaikka kuinka monta kertaa. Tuntui varsinaiselta ihmeeltä, että se tapahtui nyt ihan oikeasti. Tunnelma oli intiimi, sillä yleisöä oli varsin vähän (koska kyseessä oli seuraavan päivän loppuunmyydyn keikan lisäkeikka) ja bändi itsekin tuntui hämmästelevän sitä, että oli oikeasti lavalla. Kannatti ehdottomasti mennä.

 

 

Keikalle tein hienot silmämeikit, jotka näkyivät maskista huolimatta

 

Loppuvuosi kului mukavasti koulutehtävien ja joululahjojen parissa. Eräälle kurssille olin tehnyt nelituntisen haastattelun, joka piti litteroida. Siihen kului varmaan noin 40 tuntia, mikä tuntui loputtomalta ajalta. Kun lopulta sain sen pois ajatuksista, alkoi luovuuskin avautua uudestaan. Heti deadlinen jälkeisen päivän aamuna sain idean jämälycrasta tehdystä treenitopista ja tekaisin sen nopeasti valmiiksi, ja seuraavana päivänä toisen. Joululahjoiksi taas annoin itse tehdyt maalauksen ja piirroksen, jotka ottivat oman aikansa. Etenkin maalauksesta olen ylpeä, sillä olin sitä ennen tehnyt vain yhden varsinaisen akryyliteoksen.

Nämä treenitopit tekaisin nopeasti iskeneen innostuksen avulla ylijäämälycrasta

Maalasin lahjaksi pienen akryylitaulun

Siskolle piirsin naakan hienoihin kirpparikehyksiin

Vietin joulun kotona Kuopiossa, jossa katsottiin muun muassa Witcherin uusi kausi. Juuri ennen joulua minuun tarttui flunssa (ei korona), mikä hieman latisti joulutunnelmaa, mutta nyt on jo paljon parempi olo. Toivottavasti ensi vuonnakin pysytään terveinä ja päästään yhä enemmän kiinni normaaliin elämään ja taas conittamaan.