Desucon 14.-16.6.2019

Lahteen saavuttiin taas perjantaina. Päivää varten minulla ja siskolla oli rennot Banana fish -cossit, minulla Ash ja siskolla Eiji, kaveri meni ihan normivaatteissa. Saatuamme meikit naamaan ja peruukit päähän lähdimme Sibbetalolle. Avajaiset olivat tässä vaiheessa jo ohi, ja paikan päällä vain lunastimme rannekkeet ja kaveri vei tavaransa kirpputorille, ennen kun siirryimme ulos photoshoottaamaan rauhallisen rannan puolelle.

Halusin nurmikkomakoilukuvia eräästä virallisesta kuvasta inspiroituneena.

Minä suojelen sinua kaikelta jne

Kuvaustuokio ei todellakaan ollut turhan vakava ja sarjaa katsomaton kaverimme saikin pöljäilyistämme varmaan hyvän kuvan siitä, mistä sarjassa on kyse.

Joku koala se siinä roikkuu selässä

Tässäkin otettiin hieman mallia olemassa olevasta kuvasta

Kameran toimiessa proppina piti kuva ottaa kännykällä

Lopulta lähdimme takaisin hotellille ja nappasimme Burger kingistä ruoat mukaan. Television roskaohjelmatarjonta oli heikkoa, mutta löysimme onneksi Disney channelilta jotain riittävän typerää katsottavaa - nimittäin Nörtti Uljas- elokuvan. Laatuviihteen kera viimeistelimme lauantain juttuja. Minulla ja siskolla oli lauantaiksi vuoden toiset FMA-cossit, Ling ja Greedling tällä kertaa. Niiden peruukit piti vielä stailata loppuun, ja suoristin ne sekä kynin niihin jonkinnäköiset otsatukat. Molemmathan ovat täysin sama peruukki, erona vain otsatukan puoli. Peruukeissa oli alkuperäinen jakaus samassa paikkaa, joten siskon peruukissa käänsin sen ensin toiselle puolelle (hieman vaivalloisesti). Tämä johtikin siihen, että sen otsatukasta tuli kuohkeampi ja paljon enemmän referenssin mukainen, yksinkertaisesti paljon parempi. Ensi kertaa varten pitää tehdä jotain vastaavaa omallenikin peruukille.

Aamulla laittautumiseen kului normaalia enemmän aikaa, sillä yritimme meikata itsemme mahdollisimman samannäköisiksi ja lisäksi molempiin käsiini tuli jotain; vasempaan punainen ouroboros-symboli ja oikeaan käteen taas pitkältä matkalta harmaata ihomaalia ja lisäksi tekokynnet. Ihomaalia käytin ensimmäistä kertaa, ja toisista oli suuri apu käden kanssa. Maali tuntui hotellilla pysyvän hyvin paikoillaan irtopuuterin ja setting sprayn avulla, mutta päivän edetessä se lähti etenkin kämmenestä ja käsivarrren kehonpuoleisesta osasta leviämään.

Samoin kuin frostissa oli kaverimme lauantaina Final Fantasy XV:n Noctis meidän taas cossatessamme FMA:sta. Heti conipaikalle saavuttuamme hieno Hohenheim-cossaaja bongasi meidät ja pian alkoi metsähalliin kerääntyä muitakin FMA-cossaajia. Mistään yhtenäisestä ryhmästä ei ollut kyse, mutta päädyimme mukaan poseeraamaan useille kuvaajille. Olisi kiva nähdä jonkun ryhmästä ottama kuva mutta ei ole tullut vastaan somessa.

Myöhemmin lähdimme itse ulos kuvaamaan. Tuuli oli kohtalaisen navakka, joten menimme suojaisalle sisäpihalle roskalaatikoiden seuraksi.

Voisin murskata sinut kuin tämän ötökän (no ötökkäs were harmed)

Tällä kertaa myös jopa muistettiin ottaa kuvia kaverin polaroidkameralla, mikä jäi frostissa tekemättä. Kyseessä oli eka kerta kun näin sellaisen kameran toiminnassa livenä. Etenkin sen seuraaminen, kun kuva alkoi hiljalleen hahmottua oli jännittävää ja lopputulokset olivat ihanan tunnelmallisia, aivan erilaisia kuin digikuvat.

Kuvaustuokion jälkeen nappasimme ankkurista evästä ja odottelimme tuulen laantumista, jotta voisimme kuvata rannassa ilman lenteleviä takinliepeitä. Kirpparia kiertäessämme sisko tajusi, että unohdimme laittaa ponnareihimme valkoiset nauhakoristeet. Melko pieni unohdushan se kuitenkin oli, joten emme niitä lähteneet hotellilta hakemaan, mutta ensi kerralla olisi mukava muistaa.

Prinssit puhumassa prinssijuttuja

raps raps

"I stopped fighting my inner homunculus. We are on the same side now."

Tosi smug

Näytin tätä kuvaa vanhemmille ja molemmat arvas väärin että kumpi on kumpi... Huonot vanhemmat. (ihanat oikeesti)

Menimme katsomaan cossikisat. Itse kisat olivat ihan kivat, niin kuin aina, mutta väliaikashowt totisesti varastivat shown. Egyptin prinssi- esitys oli huikea, mutta sen jälkeen tullut varsinainen väliaikashow sitäkin huvittavampi. Parastahan oli tietenkin Initial D, josta oltiin alkuperäistä juonta yhdistelemällä ja mukailemalla saatu aikaan erittäin viihdyttävä, omanlaisensa tarina. (Mut on kyl ihan pakko todeta et Keisuke ei kyl ikinä oikeesti turvautuis vippaskonsteihin voittaakseen, mut tää ei siis ollu valitus, maininta vaan että best boy would never)

Kisojen jälkeen istuskelimme hetken aikaa pihalla, ja hyttyshirviö kävi maistamassa harmaasta kädestäni vähän verta. Puremakohta kutitti tavallistakin enemmän ja paukama levisi ainakin neljän sentin levyiseksi, mitä ei ole ennen yhden hyttysen takia käynyt. Epäilin, että ihomaalilla voisi olla jotain tekemistä asian kanssa ja puhdistin paukaman, mikä auttoi kutinaan. Onneksi näin kävi vasta myöhään, kun olimme muutenkin lähdössä, niin kalju läikkä kädessä ei kerinnyt haitata.

Lähdimme kohti cittaria toiveenamme löytää sieltä lisää polaroidpohjia, jotta sunnuntaina voisi räpsiä enemmänkin kuvia. Pulju tuotti valitettavasti pettymyksen, mutta onneksi kaikkia kuvia ei oltu vielä käytetty. Hyödynsimme taas Burger Kingin läheisyyden ja otimme muonat hotellihuoneeseen, jonne lähdin itse jo ensimmäisenä hinkkailemaan maalia irti kädestä. Se ei käynytkään ihan käden käänteessä. Maali jäi tehokkaasti ihon pieniin uurteisiin kiinni eikä lähtenyt täysin kylpyammeessa liottamisen ja saippualla antaumuksellisesti raapimisen jälkeenkään.

Sunnuntaina cossasimme kaikki Jojon kakkospartista, minä olin Suzie Q, sisko Joseph ja kaveri Caesar. Viime kertaan verrattuna cossin päälläpito oli erittäin auvoista, sillä viimeksi paksu lace front-peruukki valui päästä kun pelkkä liima ja muutama pinni eivät riittäneet kannattelemaan sen painoa. Nyt ongelma ratkesi naurettavan helposti, sillä käytin nylonisen peruukkisukan sijaan reiällistä, jolloin sain ankkuroitua peruukin päähän helposti ja tukevasti siihen valmiiksi kiinnitetyillä kampamaisilla kiinnittimillä.

Melko pian paikalle päästyämme eräs japanilaisen näköinen mies tuli pyytämään kuvaa ja sen otettuaan länttäsi meihin taiteilemansa jojo-aiheiset liimalaput kiinni. Oli kyllä aika random, mutta hauska juttu, Caesar oli ikävä kyllä tällä välin taidekujalla käymässä ja jäi paitsi tästä kokemuksesta.

Kuvailimme sisäpihalla myös tänä päivänä. Viime kerralla kun näitä viime vuoden frostissa käytimme jäi kuvasaalis vähemmäksi, mutta nyt ulkona viihtyi paremmin kun oli lämpimämpää. Nyt otettiin yksittäiskuvien sijaan lähinnä yhteiskuvia eri yhdistelmillä, koska se on aina hauskempaa.

Josephin ja Caesarin kanssa otettiin mallia poseihin kakkospartin openingista.

Tää on iha lempparikuva koska ilmeeni on dramaattinen "Oh, vampyyri!" kun taas Joseph näyttää tanssilattian kännilääppijältä

Whii~

"Sulla on toinen nainen, eikö ookki?" "No ei ny vielä oo hei usko jo"

Caesarin myötätuntoinen terapiapalvelu

Emme käyneet sunnuntaina ohjelmissa. AMV-kisaa olisi ollut ihan kiva mennä katsomaan, mutta koska Caesarimme piti lähteä jo aikaisemmin, päätimme jättää sen välistä, ettei se lohkaisisi niin suurta osaa ajasta.

Myöhemmin otimme taas kuvia sataman puolella. Siellä meitä lähestyi suloisin kuvanpyytelijä ikinä, noin 5-vuotias pikkulapsi, joka pyysi nätisti kuvaa johon tietenkin suostuimme.

Chilli Caesar

Such romance

Joseph pääsi lainaamaan Caesarin päänauhaa

Lopulta tuli Caesarin aika lähteä ja me muut jäimme vielä conittamaan. Juuri heipat pihalla sanottuamme lähestyi meitä paikoillaan istuskellut (normo)pariskunta koiransa kanssa, ja pyysi josko saisi kuvata koiransa meidän kanssamme, koska "näytätte niin kivoilta". Eihän tälläisistä voi kieltäytyä, joten sain koiran hihnan käteeni ja kuva otettiin. Oli kyllä yksi erikoisimmista ja hauskimmista kuvaustilanteista ikinä.

Ennen päättäjäisiä kävimme vaihtamassa vaatteet pukkarissa. On aina niin jännä tunne liikkua hetkikin conipaikalla ilman cossia, sitä muuttuu normivaatteissa niin näkymättömäksi. Päättäjäisissä oli taas ihan hauskoja sketsejä tarjolla ja tuli nähtyä kunniavieraatkin, joista ketään en ennalta tiennyt. Päättäjäisten jälkeen lähdettiin vailla kiirettä valumaan kohti matkakeskusta.

Tämä oli vasta toinen kesädesu, kun frosteissa on tullutkin käytyä useammin. Täytyy kyllä myöntää että kesällä on kivempaa, kun ulkonakin kestää olla pidempiä aikoja ja kaikkia maisemia eivät peitä lumi tai loska. Hyvä sääkin sattui tällä kertaa ja kahden vuoden takainen hikihelvetti oli muisto vain.

Kiitos conista <3

Seuraava coni onkin aika pian, eli Nekocon Kuopiossa, johon on tulossa tutut cossit eli lauantaille Sengoku Basaran Yukimura ja sunnuntaina taas kaksostelua siskon kanssa eli Binanista Haruhiko.

Itsenäistymisen ja naiscossien vuosi 2018

Taas vetelee vuosi viimeisiään ja on aika kaivella muististaan, mitä kaikkea sen aikana tapahtuikaan. Vuosi oli minulle hyvin merkittävä opiskelemaan pääsyn ja omilleen muuton vuoksi. Koska elämäntilanteeni on nykyään hyvin erilainen verrattuna tammikuuhun, tuntuvat alkuvuoden tapahtumat tavallistakin kaukaisemmilta.

Vuoden alussa askaroin parin uuden cossin parissa samalla, kun olin vielä töissä perheen firmassa ennen pääsykoeluvun aloittamista. En mieluusti eläisi tätä aikaa uudestaan, sillä cossikiireet yhdistettynä tunteeseen siitä, että hukkaan vain aikaa kun en ole vielä aloittanut lukemista, ei ollut mitenkään miellyttävä. Näin jälkikäteen ajateltuna oli kyllä parempi, että en alkanut täyspäiväisesti lukemaan heti tammikuun alussa. Lukuaikani oli aivan riittävä ja pidempi aika olisi todennäköisesti vain laskenut motivaatiota loputtomuuden tunteellaan.

Uusina pukuina Frostiin valmistuivat Saint Seiya: the lost Canvasin Sasha ja JJBA2:n Suzie Q.

Sasha on tämän vuoden cosseistani se, mihin olen vähiten tyytyväinen. Hölmö kaavoitusvirhe teki helmasta epätasaisen ja järjetön puolentoista metrin peruukki on vaikea pitää sotkuttomana. Kenkävalintani oli kehno, mutta onneksi löysin jo kirpparilta sandaalit korkkareiden korvaajiksi seuraavaa kertaa varten. Kaikkien epätäydellisyyksien lisäksi virhe kameran asetuksissa teki kaikki photoshootin kuvat rakeisiksi, ja ilmeikkyyteni on luokkaa Räikkönen.

Positiivisena puolena sain kaulakorua askaroidessani tutustua worblaan, joka osoittautuikin näppäräksi ja yllättävän helpoksi materiaaliksi, sillä hiustenkuivaaja riitti kätevästi sen lämmittämiseen.

Sunnuntain Suzie Q olikin sitten onnistuneempi. Peruukkihankaluuksia lukuun ottamatta puku oli sekä todella mukava että ulkomuodoltaan onnistunut. Haluaisin kovasti päästä käyttämään tätä pian uudelleenkin. Kuvia cossista on vähänlaisesti, sillä Lahden kylmyys ei houkutellut kovin pitkään ulkoshoottaussessioon.

Muutama viikko Frostin jälkeen oli Yukiconin aika. Molemmat cossini olivat jo aiemmin käytettyjä, mutta conista erityisen teki se, että pidimme siellä siskoni kanssa ensimmäistä kertaa ohjelmaa, mikä oli jännittävää ja palkitsevaa. Näihin hommiin palaamme itse asiassa taas ensi vuoden Yukissa, ja tällä kertaa suurennuslasin alla on Initial D.

Yukiconin jälkeen aloin lukemaan päätoimisesti pääsykokeisiin, ja sitä kestikin sitten niihin toukokuun lopun pääsykokeisiin asti. Näin jälkikäteen tuntuu aika uskomattomalta, että käytin noin neljänneksen vuodesta vain pääsykoelukemiseen. Onneksi enää ei tarvitse stressata tulevaisuudesta niin paljon.

Kuten olen aiemminkin kertonut, hain siis ensisijaisesti Jyväskylään ja toissijaisesti Joensuuhun psykologiaa lukemaan. Jyväskylässä pääsin läpi ensimmäisestä mutta en toisesta vaiheesta ja Joensuussa taas pääsin sisään toiselta varasijalta. Ennen kuin mikään oli varmaa, yritin pysytellä turvallisen pessimistisenä ja suunnittelin kaikkea, mitä voisin seuraavana välivuonna tehdä. Kesä muuttui huomattavasti ihanammaksi sen jälkeen, kun sain tiedon opiskelupaikasta. Kaikenlaisten asioiden hoitaminen, kuten asuntohakemuksen teko ja opintotuen haku oli uutta ja jännittävää.

Kesällä olo tuntui hieman tyhjältä conittomuuden takia, kun molemmat suuret kesäconit jäivät välistä. Ohjelmassa oli kuitenkin matkailua, kuten pieni Tallinnanreissu siskon kanssa kahdestaan ja perinteinen Norjanmatka perheen kanssa.

Elokuun lopulla muutama päivä ennen koulun alkua koitti lopullisen muuton aika, osan tavaroista olimme käyneet viemässä paikalle jo noin viikkoa aiemmin. Pari ensimmäistä päivää eivät olleet erityisen juhlallisia, sillä sain muutosta muistoksi viikon mittaisen selkäkivun, huoneessa tuntui olevan loputtomasti laatikoita ja nyssyköitä odottelemassa järjestelyä, eikä minulla ollut edes oikeaa sänkyä vielä.

Muutto oli pienoinen shokki, sillä yhtäkkiä olin aivan yksin ankeassa kerrostalossa vieraassa kaupungissa. Mielialani kuitenkin parani, kun parin päivän sisään kaksi kämppistäni muuttivat soluuni, ja koulu alkoi tuoden päiviin paljon uutta ja jännittävää sisältöä sekä uusiin opiskelutovereihin tutustumista.

Sopeutuminen itsenäiseen elämään kävi helposti. Tykkään ruoanlaitosta, eikä itselleen sapuskan järjestäminen ole tuntunut taakalta. Pikemminkin on ollut vapauttavaa saada aina päättää, mitä tekee mieli syödä, ja rauhassa kokeilla kaikkea uutta. Hauskaa on myös ollut kuulla kämppiksiltä, että jätän kuulemma aina keittiön hyväntuoksuiseksi.

Heti toisena viikonloppuna muuton jälkeen oli Tracon. Alkuperäinen cossisuunnitelma Shunin clothiversiosta siirtyi vuodella vaikeuksien ja motivaation puutteen vuoksi, mutta tilalle tein Boku no Hero Academian Bakugoun fantasy-version, mikä oli kyllä yksi vuoden parhaista päätöksistä.

Bakugou ei ole täydellinen asu, mutta istuu hahmotyypiltään täydellisesti lempicossilokerooni. Peruukki on myös suuri syy siihen, miksi pidän cossista niin paljon. Sen muokkaaminen sujui kuin unelma, ja kokemuksesta tiedän, että jos olisin yrittänyt vääntää tavallisesta suorasta peruukista vastaavaa, olisin epäonnistunut surkeasti, eikä hahmonäköisyys olisi ollut läheskään yhtä hyvä.

Tykkäsin todella myös Traconin toisesta cossistani, eli JJBA4:n Tomokosta. Jotenkin huvittavaa, että päädyin cossaamaan samana vuonna molempia Josephin elämän naisia, ja Joseph on vielä lempihahmoni... Tämä cossi on melko kasuaali, ja takkia pidin muuten vaan sekä keväällä että syksyllä, koska se vaan on niin kiva ja saa tuntemaan olon elegantiksi. Tätä asua ei ole väkerretty kiireessä, enkä kokenut sitä tehdessäni yhtään epätoivon hetkeä, mikä oli ihanaa.

Tämän vuoden kokonaiscossisaldo on siis neljä, joista kolme oli naisia. Tämä on minulle hyvin epätyypillistä, sillä ennestään minulta löytyi vain kaksi naiscossia. Hassua sinänsä, etten ole tehnyt enempää aiemmin, sillä tykkään kuitenkin hameiden ja mekkojen tekemisestä ja päällä pitämisestä noin muuten. Syy taitaa löytyä siitä, että cossaan useimmiten lempihahmojani, joiden joukossa naiset ovat vähemmistössä syystä tai toisesta.

Syksyllä täytin 20. Se ei muuttanut oikeastaan mitään, mutta välillä tuntuu oudolta, että teinivuodet ovat ohi, enkä koskaan enää tule olemaan tämän nuorempi. Mitään varsinaista ikäkriisiä ei kuitenkaan ole, sillä tiedän kyllä ettei 20-vuotias ole vielä vanha millään mittarilla. Erityisen helpottavaa omalla tavallaan on, että fukseissamme olen nuorimmasta päästä, eivätkä ne muutamaa vuotta vanhemmat opiskelukaveritkaan ole sen erilaisempia tai mitenkään liian myöhässä aloittaneita. Vielä viime vuonna ajattelin, että opiskelupaikan pitäisi irrota ensimmäisellä yrittämällä, mihin vaikutti selvästi se, että sisko ja läheisimmät kaverini pääsivät kaikki sinne minne halusivat suoraan lukiosta. Ajatusmallihan on tietenkin aivan typerä, sillä ei eri aloille pääsyä voi vertailla suoraan, eikä välivuoden pitäminen tee kenestäkään huonompaa.

Loppuvuosi kului opiskelujen parissa. Kaikki muu paitsi filosofia on mennyt hyvin. (En ole ikinä pitänyt siitä enkä nytkään lukenut kirjoja muutoin kuin selailemalla, ennen kuin menin tenttiin josta sain hylätyn. Kuusi opintopistettä on meillä siis pakollista suorittaa, en ole niin masokisti että olisin ottanut sitä vapaaehtoisesti.)

Opintojen ohella olen viettänyt aikaa joidenkin opiskelukaverien kanssa myös yliopiston seinien ulkopuolella. Pari yhteistä illanviettoamme ovat olleet muutaman tapahtuman lisäksi syksyni kohokohtia. Odotan ensi vuodelta sitä, että pääsemme kaikki tutustumaan toisiimme vielä paremmin.

Joulukuussa pääsi lomille varsin aikaisin, ja lähdinkin kotiin heti kun pystyin. Mistään löhöilylomasta ei kuitenkaan ole voinut puhua, sillä firman toimiston muutto on pitänyt kiireisenä. Viidentoista vuoden paperiarkiston läpikäynti ei ole mikään nopea homma, mutta onneksi mukavampaakin on ollut, kun olen päässyt suunnittelemaan ja toteuttamaan uuden toimiston sisustusta.

Joulu on juhlittu ja uusi vuosi kolkuttelee jo lumimyrskyineen ovella. Ensi vuosi ei tuo yhtä suuria muutoksia kuin tämä, mutta jotain uutta tulee kuitenkin kokeiltua. Toivon että pääsisin kesätöihin Joensuuhun tai Kuopioon, ihan mihin hommaan vain. En ole tettiä lukuun ottamatta ollut töissä firmamme ulkopuolella, mikä alkaa tässä iässä jo tuntua taakalta ja häpeän aiheelta.

Cosplayn saralla ensi vuodesta tulee tätä vuotta aktiivisempi. Suunnitelmat ovat melkolailla valmiit jo koko vuodeksi, mutta jätetään ne muut myöhemmiksi ja todetaan, että Frostiin olisi suunnitteilla perjantaiksi Initial D:n Takahashi Keisuke, lauantaiksi FMA:n Winry Rockbell ja sunnuntaiksi Yuri!!! on Icen Yurion free skate- asu. Yukiconiin taas lauantaiksi Binan Koukou Chikyuu Bouei-bu Love!:n Zao Ryuu, joka pääsee ihan kisalavallekin yhdessä Enin kanssa, ja sunnuntaina uudelleen Keisuke ja luennonpito. Alkuvuodesta ei siis taaskaan tule tekemistä puuttumaan.

Toivottavasti tämän vuosikymmenen viimeisestä vuodesta tulee onnellinen vuosi meille kaikille.

Desucon Frostbite 26.-28.1.2018

Saavuimme perjantaina Lahteen ja majoituimme ensimmäistä kertaa sen Forenomissa. Huone oli miellyttävämpi kuin Tampereen Forenomin, mutta samalla aika huvittava. Varsinaisessa huoneessa oli todella väljää, mutta vessa oli pikkuruinen. Upeita sisustusratkaisuja olivat muun muassa kaksi täysin samanlaista sisustustaulua vierekkäin ja viidet hieman liian lyhyet ankean vaaleanharmaat verhot valkoisella neljän ikkunan seinällä. Hotelli oli kuitenkin sopivan etäisyyden päässä kaikesta, joten ei minulla mitään suurta valittamista siitä ole.

Hotellille saavuttuamme minä ja siskoni laitoimme YOI-cossimme päälle (kaverimme meni siviileissä) ja lähdimme sitten Sibbetalolle.

Saavuimme parahiksi juuri alkamassa olleisiin avajaisiin. Emme ole pitkään aikaan vaivautuneet käymään niissä, mutta nyt Twitterissä oli ahkerasti niitä mainostettu ja kehotettu saapumaan paikalle, joten päätimme käydä ne katsastamassa. Ohjelmassa oli siis cosplay-näytös "Super Anime Zettai Battle Moetsuki Brawl Tatakai Show!!", jossa hahmot useasta eri sarjasta monelta vuosikymmeneltä kohtasivat toisensa ja ottivat yhteen. Näytöksen ensimmäisen, avajaisissa nähdyn osan voit katsoa tästä linkistä. Esitys oli ääniraitaa myöten hyvin hiottu. Hahmoihin eläytyminen oli erinomaista ja liikkeet lavalla sulavia. Nautin näytöksestä todella paljon, ja vielä erityisesti siitä, että Saint Seiya oli otettu mukaan.

Avajaisten jälkeen otimme hieman kuvia luistelijapoikacosseistamme. Viime käyttökerran jälkeen olin hommannut Yuriolle uuden peruukin, johon olen aivan lääpälläni. Olen kyllä muistanut ahkerasti siitä todeta joka yhteydessä, mutta se edellinen peruukki oli aivan kauhea naamiaiskaupasta ostettu räähkä. Tämä uusi sen sijaan on pehmeä, täydellisen värinen ja kaikin puolin ihana. Ostin tämän Kasouwigsiltä valmiiksi Free skate- asun lettikampaukselle stailattuna. (Koska kyllä minä sen asunkin vielä teen... Jossain välissä...)

*Bup*

Luisteleminen väsyttää.

"Beka, mitä sä oikein teet?"

Kamera meni vahingossa mustavalkoiselle kuvaukselle joten tuli tahattoman dramaattinen kuva

Sinisellä nuotiolla.

Oon liian fabulous tässä, en kestä.

Oltiin perjantaina paikalla vain vähän yli tunnin verran, sitten oli pakko lähteä hiljentämään kurnivia vatsojamme. Haimme hampurilaiset hotellille ja syötyämme valmistauduimme seuraavaan päivään. Paljoa ei tekemistä ollut, lähinnä vaatteiden silittämistä ja peruukkien stailaamista. Nämä toimet hoituivat Cheekin säestyksellä, koska kaverimme oli jotenkin onnistunut välttymään tämän Cheekin vanhempaan tuotantoon kuuluvan kulttuuriteoksen kuulemiselta.

Oikeesti suosikkikuvani perjantailta on tämä hotellilla räpsäisemäni. Kattokaa nyt noita vahinkoklooneja.

Lauantaina oli aika debytoida jumalhelmat eli Saint Seiya: The Lost Canvasin Sasha/Athena (minä) ja Alone/Hades (sisko) ja kaverillamme taas oli uutena cossina JJBA:n kasipartin Kira mustana holonauhaversiona. Laitoin laittautuessani ensimmäistä kertaa ikinä tekoripset, mikä ei sujunut täysin ilman ongelmia, mutta sain pienen kiroamisen jälkeen molemmat pysymään paikoillaan.

Hahmot ovat sisaruksia, joista toisesta tulee hyvä ja toisesta paha jumala, eli varsin traaginen kohtalo on.

Holo kiiltää niin nätisti~

Olimme conipaikalla noin yhdentoista aikoihin ja hankimme heti ensiksi liput cosplaykisoihin. Kävimme tutkailemassa kirpputorin ja taidekujan tarjontaa, mutta enimmäkseen vain hengailimme, koska emme löytäneet meitä kiinnostanutta ohjelmaa.

Kävimme ulkona kuvaamassa cossejamme. Siellä tuuli jonkin verran, ja ohuessa mekossa tuli vähän kylmä. Asujemme ja taustan kontrasti oli hyvin suuri, ja kamerassa unohtui joku asetus vääräksi, joten nämä voisivat olla parempilaatuisiakin. Olen lisäksi näissä kaikissa kuvissa aika kivikasvoinen, koska jotenkin vain unohdin, että sille ilmeellekin voisi jotain tehdä. Seuraavalla kerralla saadaan sitten toivottavasti parempia kuvia.

Tämä on lempikuvani tästä shuutista.

Koska niitä helmoja kerta oli runsaasti, niin pitihän sitä yrittää saada myös lennokkaampia kuvia.

Näytää siltä ettei mulla olis jalkoja, mutta ainakin tässä on kivasti liikettä

Mahtipontista kävelyä Lahden loskasäässä

Miksiköhän Sibeliustalon takaa ei muuten pääse suoraan järven puolelle? Madaltaisi kynnystä lähteä kylmällä ulos kuvaamaan jos ei tarvitsisi kiertää koko taloa päästäkseen toiselle puolelle.

Lämmittelimme sisällä jonkin aikaa kunnes mustanpuhuvat veikkosemme, joiden vaatteet ja kengät sopivat paremmin ulkona oloon, lähtivät hakemaan kaupasta syötävää. Ruokailun jälkeen seurani lähti taas ulos, tällä kertaa kuvaamaan Kiraa. Tausta sopi erinomaisesti seilorityyliin.

Cossikisoja odotellessamme otimme selfieitä ja harrastimme päivän kestosuosikkiharrastusta eli peruukkihiuksien sukimista. Seuraavaa käyttökertaa varten voisi yrittää hankkia paremmat mömmöt hiusten selvänä pitämiseksi. Ja paremmat kengät.

I'm surrounded by devils, oh no!

Cossikisat alkoivat lopulta, ja olivat mukavaa seurattavaa, kuten aina. Suosikkiesitykseni ECG:ssä oli toisen sijan saanut pariesitys, jossa tyttö heräsi keskellä yötä vuoteestaan ja ulkona liikkui jonkin sortin kummitus, joka pyrki sisään. Hyytävän tunnelman luonti onnistui oivallisesti.

Kisojen jälkeen lähdimme hotellille ja sieltä syömään Burger Kingiin. Tulin selvittäneeksi Pepsin salaisen reseptin, sillä Cokis, johon on sekoitettu hieman Fantaa maistui aivan siltä.

Kuvat squadin jaloista on out, alakulmakuvat päistä taas in.

Sunnuntaina oli Jojoilun aika. Minulla ja siskolla oli uudet cossit, Suzie Q ja Joseph. Caesar sen sijaan on jo nähty aiemmissa coneissa. En vielä aamulla ollut ihan varma siitä, millaiset huulet laittaisin, mutta koska sodassa ja Jojossa on kaikki sallittua, päädyin viime syksynä ostamaani kiiltävään tummanturkoosiin. Se on vaan niin nätti väri, ja sopikin hyvin muuhun asuun.

Peruukin kanssa oli vähän ongelmia. Se on muutenkin ollut aika murheenkryymi. Se oli melko kallis, jouduin maksamaan siitä tullit ja vielä värjäämäänkin, koska väri ei vastannut odotuksiani. Onhan se kyllä hyvälaatuinen ja paksu, mutta paksuudesta oli nyt enemmän haittaa, sillä iholiima, jolla olin lace frontin otsaani liimannut, ei kestänyt painoa, vaan peruukki alkoi valua. Kävimme pukuhuoneessa hitusen lyhentämässä ponnaria ja tuikkasin hiusrajaani hieman tujumpaa ripsiliimaa. Loppupäivän peruukki pysyi päässä vähän paremmin.

Kävimme katsomassa AMV-kisan. Se oli aikalailla sellainen tavanomainen kisa. Olen varmaan sanonut tämän ennenkin, mutta toivoisin, että suomenkielistä musiikkia käytettäisiin enemmän, ja muissakin kuin vain huumorivideoissa. Parhaan melankolisen videon voittaja tämän tekikin, mikä oli virkistävää.

Kisan jälkeen tilasimme Kotipizzaan pitsat. Kun nälkämme oli tyydytetty, kävimme ulkona kuvaamassa. Ulko-oven vieressä oli taustaksi sopiva soppi, jossa ei tuullut ihan niin paljon kuin ulompana.

Kuvasimme lähinnä Josephia ja Suzie Q:ta, Caesar toimi proppina, koska yksittäiskuvia kyseisestä cossista on jo kertynyt parista Traconista ja aiemmista talviconeista.

Tuota huulipunaa ei oikein tule käytettyä arjessa, mutta tähän se sopii.

Nuori Joseph on ehdoton lempihahmoni JoJosta, ja sisko sopi rooliin erinomaisesti <3

Kokonaisuudessaan olen oikein tyytyväinen cossiini.

 

Joseph on jokseenkin epäluuloisen näköinen.

Caesar totesi että tämä näyttää siltä, että Joseph pieraisisi ja nyt en voi nähdä tässä enää mitään muuta.

Vähän sydämellisyyttä tähän väliin

Kivimaski jäi tarjoilukulhon rooliin.

Kuvien ottamisen ja päättäjäisiä edeltäneen ajan kulutimme lähinnä hengailemalla. Ennen päättäjäisiä kävimme pukuhuoneessa vaihtamassa cossit siviileihin.

Päättäjäisissä jatkui avajaisissa kesken jäänyt esitys, eikä se jättänyt kylmäksi tälläkään kertaa. Pidin erityisesti Dion roolisuorituksesta, ja cosplayesityksen lisäksi päättäjäisten desu-uutiset ja mainokset olivat hauskoja. Oli tosiaan mukavampi päätös conille kuin aiemmissa Desuconeissa, jolloin olemme lähteneet aikaisemmin.

Päättäjäisten jälkeen coni oli paketissa, ja lähdimme kohti rautatieasemaa. Coni oli mukava, vaikka välillä olikin kylmä eikä paljoa tekemistä.

Kiitos conista!

Seuraava con onkin jo parin viikon päästä. Yukiconissa cossaan lauantaina Hunter x Hunterin Hisokaa ja sunnuntaina onkin Binan- päivä, kun vedetään siskon kanssa ylle Beppu-cossit ja pidetään sarjasta luento heti aamusta. (Alun perin tarkoituksenani oli tehdä lauantaille Binanin Ryuu, mutta päätin että tällä aikataululla sen väkisin valmiiksi vääntäminen ei ole järkevää.)