Arctic Lights Comic Con 16.5.-17.5.2026

Arctic Lights Comic Con järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa. Tapahtumaa oli kuitenkin vähän vaikea mieltää eri tapahtumaksi aiemmin järjestetyn Comic conin kanssa, koska ajankohta ja sijainti olivat lähes samat vuosi sitten järjestetyn version kanssa. Tilana toimi jälleen Helsingin messukeskus, mutta sisällä auki oli eri hallitila kuin viimeksi. Ajallisesti tapahtuma poikkesi edeltäjästään yhdellä viikolla, ja osuikin tänä vuonna sopivasti helatorstaiviikonlopulle aiemman äitienpäiväviikonlopun sijaan. Tämä sopi minulle oikein erinomaisesti, ja mahdollisti rauhallisen laskeutumisen tapahtumaan, koska minulla oli torstain lisäksi myös perjantai vapaata töistä. Se, mikä tätä ja edellisiä Comic Coneja myös yhdisti, oli että molemmissa järjestettiin Cosplayn SM-kisat. Aiemmissa coneissa olin käynyt katsomassa noita kisoja, mutta tällä kertaa tuli vihdoin aika nousta lavalle itsekin, minkä vuoksi tapahtumakokemus tuli tietenkin olemaan hyvin erilainen.

Sisko saapui torstaina luokseni Lahteen. Hotellivaraus Messukeskuksen viereiseen Holiday Inniin oli tehty pe-la ja la-su öiksi, kun taas to-pe ja su-ma vietettiin minun luonani, koska Lahden ja Helsingin välinen junayhteys on kuitenkin varsin tiheä ja näppärä.

Valmistautuminen tapahtumaan oli outo sekoitus rentoutta ja kiirettä. Ennen coniviikonloppua olin keskittynyt eniten uuden kruunun tekemiseen Auroralle. Tiesin kuitenkin koko ajan, että halusin muokata myös mekkoa, jonka helma oli edestä vähän liian pitkä. Halusin myös lisätä tukikangasta helman ylempiin rakenteisiin. Koko mekkouudistus oli sitten kuitenkin se, joka jäi viime tinkaan, ja se oli tietenkin suurempi projekti kuin mitä olin ennalta ajatellut. Siispä torstai-ilta venyi pitkälle perjantain puolelle mekon parissa askarrellessa. Halusin saada sen kokonaan valmiiksi ennen nukkumaanmenoa, jotta seuraavana päivänä ehtisi keskittyä rauhassa harjoittelemaan esitystä ennen Helsinkiin lähtöä. Onneksi sisko piti minut hereillä näyttämällä minulle Itse valtiaiden jaksoja.

Perjantai koitti, ja kiireen tuntu oli poissa. Pakkasimme kaiken valmiiksi ja kävimme Lahden keskustassa muun muassa vähän shoppailemassa Eurokankaan alessa (ostin silkkisatiinia tyynyliinaa varten sekä ex temporesti todella kauniin karvakankaan, vissiin joku sisäinen turrius heräsi siinä) ja syömässä poke bowlit ennen kuin hakeuduimme Lanupuistoon, josta olin katsonut meille etukäteen sopivan harjoittelupaikan. Comic conin lava on aivan valtava, ja kerrostaloni sisätiloista ei olisi mitenkään löytynyt sopivan kokoista paikkaa, jossa esitystä olisi ollut mahdollista harjoitella oikeassa mittakaavassa. Halusin myös, että harjoittelupaikka ei ole ihan hirveän vilkkaassa paikassa, jossa meitä töllisteltäisiin jatkuvasti. Vedettiin esitys useita kertoja läpi ja olo tuntui varsin varmalta. Muutamat lahtelaiset lenkkeilijät saivat nauttia erikoisesta äänettömästä teatterista, mutta saimme olla kuitenkin varsin rauhassa. Luonnossa harjoittelun varjopuolia oli ehkä myös se, että kesken yhden läpivedon huomasin siskon poskella kävelevän hämähäkin. Se sai äkkilähdön.

Harjoituksista lähdettiin sitten jo Helsinkiä kohti. Messukeskuksen näppärä sijainti Pasilan aseman ja Triplan lähellä mahdollisti kätevästi Triplassa ruokailun ennen hotellille menoa. Olimme tosiaan varanneet majoituksen Messukeskuksen omasta hotellista, kuten tuntuivat lähes kaikki muutkin kisoihin liittyvät kävijät tehneen. Itse tapahtuma ei vielä perjantaina ollut käynnissä, joten loppuilta vietettiin kokonaan hotellilla. Olin jättänyt tarkoituksella peruukkini kihartamisen hotellille, koska ajattelin, että kiharat eivät kuitenkaan selviäisi kunnolla matkustamisesta. Tämä päätös alkoi ehkä vähän kaduttaa viimeistään siinä vaiheessa, kun kesken illan/yön got2b loppui kesken. Ilman sitä oli turha edes haaveilla peruukin saamisesta loppuun siltä istumalta. Onneksi lauantaina ensimmäiset velvollisuudet oli inhimillisesti ajoitettu vasta iltapäivälle.

Pahattaren kaapu on kasvanut ensimmäisestä käyttökerrasta jo parisängyn kokoiseksi hirviöksi

 

Seuraavana aamuna kävimme hakemassa passimme tapahtumaan. Kaikki sujui näppärästi siihen asti, kunnes olimme palaamassa huoneeseemme, eikä ovi auennutkaan. Lukitukseen oli tullut jokin vika, ja meidän piti hakea vastaanotosta työntekijä avaamaan ovemme. Onneksi tämä ei tosiaan käynyt missään kiireisemmässä hetkessä. Sisko kävi aamulla myös hakemassa Triplasta minulle got2b-täydennystä, ja sitä odotellessani käytin ajan hyödyksi asuja silittämällä. Olimme varanneet huoneemme ilman hotelliaamiaista, joten syömiseenkään ei kulunut aamulla kauaa, eikä kiirettä päässyt sen pahemmin syntymään. Laittautuminen sujui ihan sujuvasti, vaikka etenkin Pahattaren meikkeihin kuluu kyllä aikaa.

Scandalous alusvaatekuva tähän väliin

Ehdimme hyvissä ajoin tapahtumaan, ja menimme suoraan bäkkärille odottelemaan valokuvausaikojamme. Lauantain velvollisuudet koostuivat siis valokuvauksesta, videokuvauksesta ja illalla olleista lavaharjoituksista. Sunnuntaina oli tuomarointi ja itse kisat. Bäkkäritilat olivat oikein oivalliset. Tilaa oli runsaasti ja naposteltavaa riittävästi. Erikoista oli vain se, että bäkkäritilat eivät olleet missään yhteydessä itse lavaan. Messukeskus ja sen lava ovatkin hyvin erilaisia kuin Lahden, Tampereen ja Kuopion konserttisalit, joihin olemme tottuneet. Erillisyys ei erityisesti haitannut, koska matkaa bäkkärin ja lavan välillä ei ollut tuhottomasti, eikä sitä tarvinnut taittaa kuin kerran kumpanakin päivänä.

 

Mikäs se tuo oikein on?

Meillä oli bäkkärillä erinomaisen hauskaa, mihin vaikutti olennaisesti hyvä seura. Rakastan suomalaisten cossipiirien yhteisöllisyyttä! Erityisesti hengasimme muiden ryhmäsarjalaisten seurassa, mutta juteltua tuli monien muidenkin kanssa. Tunnelmat olivat läpi viikonlopun oikein iloiset ja nauravaiset.

Ensimmäisenä velvollisuutena meillä olivat siis videokuvaukset kello 15. Ne sujuivat oikein mukavissa merkeissä. Toivoisin vain, että päästäisiin jossain vaiheessa näkemään lopputuloskin.

Bäkkärillä oli myös erillisiä työskentelykoppeja. Läppärin puute ei estä hustlaamista!

Videokuvausten jälkeen jäimme odottelemaan valokuvausaikaamme, joka oli myöskin bäkkäritiloissa. Näistäkin kuvauksista jäi oikein hyvä mieli, ja lopputuloksena saadut kuvat ovatkin upeita. <3 Studiokuvat kuvannut Emmi Jokilahti.

Bäkkäriltä poistuimme tosiaan vasta, kun molemmat kuvausaikamme olivat ohi. Jos muuten tapahtuma olikin muistuttanut edeltäjäänsä, niin kävijämäärältään se ei sitä tehnyt. Ruuhkaa ei ollut oikein missään, ja kävelemään mahtui oikein mukavasti. Ei kestänyt kauaa siitä, kun olimme päässeet kävelemään pois bäkkäriltä, kun ensimmäinen ihminen pysäytti meidät kuvaa pyytääkseen. Siitä seurasi tasainen virta uusia kuvanpyytelijöitä, ja pääsimmekin poseeraamaan lukuisten suloisten pikkulasten kanssa. Yhtä pienokaista jännitti kovasti tulla lähelle Pahatarta, mutta sain rauhoiteltua hänet niin, että kuva onnistui. Myöhemmin taas yhden lapsen äiti totesi lapsestaan, että tämä on valtava Pahatar-fani, söpöä!

Tapasimme tässä vaiheessa myös poikaystäväni kanssa, joka oli tullut tapahtumaan tekemään videoita. Kierrettiin aluetta läpi ja parkkeerattiin lopulta ruokakojujen lähelle. Löysimmekin valikoimasta varsin maukkaat annokset itsellemme.

Selfie...

 

...ja salakuva selfiestä

Lopulta palasimme bäkkärille makoilemaan ja odottelemaan lavaharjoitusaikaamme. Ryhmäsarjan harjoitukset olivat lauantaina viimeisinä. Me olimme sarjamme ensimmäiset, ja harjoituksemme oli ajoitettu klo 20 jälkeen. Harvemmin on täytynyt olla cossi päällä niin myöhään, mutta onneksi aamu oli ollut rauhallinen, eikä sikäli ollut niin suurta väsymystä vielä. Harjoituksissa oli kuitenkin hieman yllättävää, että meidän oletettiin alkavan vetää ensimmäistä läpivetoa ilman, että olisimme edes pääseet ensin tutustumaan lavaan, ja katsomaan, että missä aloituspaikkamme sijaitsisivat. Pyysimme siis erikseen että saisimmeko nopeasti katsoa paikkamme ja tästä tuli olo että olimme ihan hirveästi vaivaksi... Ilmeisesti aikataulutus oli vain vedetty todella kireälle, koska kahdesta läpivedosta vain ensimmäisestä saatiin viralliset kommentit, koska oli sovittu niin ajan säästämiseksi. Ensimmäisen vedon kommenttien perusteella teimme muutoksia esityksen mittakaavaan, ja toinen veto tuntuikin menevän sitten aika penkin alle (lähinnä koska muuttuneet liikeradat vaikuttivat siihen, että helmoihin kompasteltiin), joten järin luottavaisin tunnelmin emme harjoituksista lähteneet.

Harjoitusten jälkeen säntäsimme nauttimaan vapaudesta. Samalla mietimme, mistä saisimme ruokaa. Lähialueen ravintolat olivat aika lailla kaikki lounasravintoloita, jotka olivat menneet kiinni jo kauan aikaa sitten. Myös Mall of Tripla ja sen kymmenet ravintolat olivat jo kiinni. Lähellä oli kaksi K-Marketia ja nekin olivat menossa kiinni melko pian, joten emme hukanneet aikaa vaan kiiruhdimme takaisin ulos. Onnistuimme onneksi nappaamaan sushiboxit ja muuta pientä ja palasimme hotellille tyytyväisinä. Loppuilta katsottiin televisiota, ja samalla käsinompelin mekkoni paria saumaa vielä vähän vahvemmaksi.

Sunnuntaiaamu sujui jälleen aterioinnin ja laittautumisen merkeissä. Tällä kertaa meidän piti olla paikalla paljon aiemmin kuin lauantaina tuomarointiajan vuoksi. Aika oli kuitenkin ihan inhimillinen, eikä tarvinnut herätä mitenkään järjettömän aikaisin. Meikit sujuivat toista päivää peräkkäin jo rutiinilla.

Pääsimme tuomarointiin melko pian saapumisemme jälkeen. Aikaa oli varattu sopivasti niin, että se ei loppunut kesken. Kokemus poikkesi sikäli aiemmista, että nyt olimme ensimmäistä kertaa tehneet asuista etukäteen vaaditun Build Bookin ja laittaneet sinne kuvia ja selityksiä pukujen tekoprosessista. Se teki itse asiassa tuomaroinnista vähän hankalamman, kun ei oikein osannut päättää, pitäisikö noita samoja asioita toistaa vai ei. Yleensä tuomarointi menee meillä niin, että vedämme tiukat monologit, mutta nyt tuli selvästi enemmän kysymyksiä tuomareilta, kun emme papattaneetkaan lakkaamatta. Etenkin pari kansainvälisen tuomarin esittämää kysymystä sai kyllä pohtimaan, että mitenköhän tarkasti Build Bookimme oli luettu ja sisäistetty. Ymmärrän toki, että kaikkea ei voi mitenkään muistaa, mutta juuri siksi tuomarointitilanne, jossa tuomareille on annettu etukäteen liki kaikki tieto mitä meillä oli kerrottavana, olikin hämmentävä. Kokonaisuutena tuomarointi oli kuitenkin ihan asiallinen ja oli hyvä, että tuomarit tulivat tutkimaan asuja läheltä.

Uskomattoman upea muoto

Pahattaren sarvipartainen lepohetki

Kaikki ryhmäsarjan kisaajat <3

Aurora on siitä hauska hahmo, että heti kun käy vähän lepäilemään silmät kiinni niin kaikki alkavat huolestua, haha

Sunnuntain aikana emme paljoa poistuneet kotikolostamme eli bäkkäriltä. Kävimme päivän aikana kyllä jälleen syömässä tapahtuman sisäisellä ravintola-alueella, mutta juuri sen kummempaa ei tehty. Tapahtumassa ei ollut meitä erityisesti kiinnostanutta ohjelmaa, eikä myyntipöytien kiertämisestä riittänyt hupia koko päiväksi. Onneksi kanssakisaajista oli kuitenkin jälleen hupia ja seuraa senkin edestä. Erityisen paljon iloa oli siitä, että jossain vaiheessa päivää bäkkärille ilmeistyi noin puolivuotinen vauva, jota pääsimme viihdyttämään. Epäselväksi jäi vielä, kiinnostiko hyvän vai pahan puolelle liittyminen enemmän.

Jossain vaiheessa selvisi muuten myös sellainen yllättävä juttu, että kisat oltiin striimaamassa Ilta-Sanomiin. Tämä tuli täysin yllätyksenä, vaikka useammasta videokamerasta oli mainittu etukäteen, ei striimistä ollut ollut puhetta.

Käsky palata bäkkärille tulikin vähän aiemmin kuin olimme olettaneet, mutta se ei edellä mainitusta syystä haitannut. Bäkkärillä käytiin lavakokous eli kerrottiin, mitä tapahtuu ja missä järjestyksessä. Infodumppauksen jälkeen siirryttiin suoraan lavan taakse bäkkäritiloihin. Lavan vieressä ja takana ollut bäkkäritila oli hyvin erilainen kuin meille tutummissa konserttisaleissa. Tila oli eroteltu yleisöstä ja lavasta paksuin verhoin ja valot pidettiin hämäränä. Bäkkärille oli tuotu paljon tuoleja ja vissyjä juotavaksi. Tila oli kokonaisuudessaan aivan valtava. Varsinaisen tuolit sisältäneen alueen, joka sekin oli suuri, lisäksi oli täysin avoin kulku viereiseen halliin, joka toimi osin varastona. Tilassa mahtui siis juoksentelemaan vapaasti ympäriinsä ja vetämään vielä viimeiset äänettömät harjoitukset täysin ongelmitta.

Kynttiläpropista oli iloa pimeässä tilassa, ja oli hauskaa, kun muillakin oli valoa tuovia proppeja

Kisojen alussa oli Suomen sisällä varsin uniikki ohjelmanumero, eli kaikkien kisaajien catwalk, jossa kävimme pyörähtämässä lavalla jo ennen varsinaista esiintymistämme. Tämän tarkoituksena oli kuulemma saada meidät kisaajat tutummiksi lavan kanssa ja siten rentouttaa meitä. Ainakin omalla kohdallani tämä toimi oikein hyvin. En ole enää nykyään muutenkaan ihan valtavasti jännittänyt kisoja, mutta kyllä aina vähän ennen lavalle astumista pientä virittyneisyyttä alkaa kertyä. Catwalkia ei itsessään arvosteltu, joten sen sai tehdä vapaamuotoisesti ja ilman paineita. Tärkeintä minulle oli, että pääsin pyörähtämään, ja sen tein. Ainoa, mikä vähän harmitti, oli yleisön vähäisyyden näkeminen. Toki tapahtuma oli tuntunut edeltäjäänsä pienemmältä jo aiemmin, mutta ero konkretisoitui hyvin, kun tila oli sama, joka oli viime vuonna ollut lähes täynnä.

Kuvannut Vesa Sakki / Wezaap

  

Catwalkin jälkeen palattiin bäkkärille, jossa tunnelma oli rentoutuneempi. Meidän sarjamme oli ohjelmassa toisena, joten hetkeen ei lavalle vielä tarvinnut palata. Vuoromme odottelusta kuvat on napannut Cecilia Arontaus.

Lopulta tuli aika astua lavalle esiintymään. Lavalla olo tuntui hyvältä, koska olimme harjoitusten jälkeen käyneet esitystämme läpi ja ratkaisseet ongelmat, jotka olivat siellä tulleet esiin. Läpivetomme itse kisassa oli siis selvästi paras versio esityksestämme, ja olimme kaikenkaikkiaan todella tyytyväisiä.

Kuvannut Vesa Sakki / Wezaap. Totesin, että on parempi kyykätä kuin olla polvillaan, etten kompuroi helmaan.

Kuvannut Emmi Jokilahti

Kuvannut Emilmeemu

Kuvannut Vesa Sakki / Wezaap. Sammutin esityksessä kynttilän, jonka Pahatar taikoo sammuksiin. Se ei lopulta tosin tainnut näkyä kovin hyvin yleisöön.

Kuvannut Emilmeemu

Kuvannut Nyymix

Kuvannut Nyymix. Minä esittelemässä suurta suutani lol

Oman osuuteni vaikein kohta on osua sormella "värttinään" eli naulaan, samalla kun pitää esittää että kehoni tekee sen ihan vain itsekseen.

Kuvannut Emmi Jokilahti

Kuvannut Nyymix

Kuvannut Nyymix

Kuvannut Emilmeemu. Huomasimme jossain vaiheessa, että esitystemme kantava teema on ollut usein se, että lopussa vajoan lavalle lol, tosin nyt ensimmäistä kertaa kokonaan retkahtaen

Oman vetomme jälkeen pääsimme kirmaamaan bäkkärille ja nauttimaan vapaudesta. Bäkkärillä oli pieni näyttö, josta kisaa pystyi seuraamaan, mutta oli hämäävää, kun kuva tuli ainakin puoli minuuttia jäljessä suhteessa itse salista tuleviin ääniin. Oli kuitenkin mukavaa, että mahdollisuus oli järjestetty. Seurasimme siis kisoja loppuun sen kautta, kunnes tuli vielä kerran aika palata lavalle palkintojenjakoa varten.

Palkintojenjaossa kesti melko pitkään osin sen takia, että kaikkien sarjojen tuomarit esiteliin yksityiskohtaisesti sekä suomeksi että englanniksi ja aplodit tulivat molempien kielien jälkeen. Tätä olisi saanut sujuvoitettua, jos juontoon olisi lisätty ohje siitä, milloin taputetaan. Itse sijoitusten suhteen emme olleet yllättyneitä. Tiesimme, että meillä ei ole palkintopallille sijaa tässä joukossa. Enkä sano tätä sen takia, että pitäisin meitä huonoina, vaan siksi, että vertailukohta oli niin toisella tasolla. Onnea vielä ryhmäsarjan voitosta Maerye ja Megurinemagnet <3 

Upeat voittajat yhteiskuvassa!

 

Palkintojenjaon jälkeen ohjelmassa oli heti tuomaripalaute, joka annettiin kasvotusten. Pääosin kaikki oli asiallista ja ymmärrettävää, mutta eräs töksähtävä tokaisu pääsi yhdeltä tuomarilta livahtamaan. Hyvä muistutus jälleen siitä, että taitava palautteen antaja osaa myös antaa ratkaisuehdotuksia, eikä vaan todeta, että joku asia on erilainen kuin referenssissä. Toisaalta mieleen jäi myös erittäin herttainen tuomari, joten ei kaikki pilalle yhdestä kommentista mennyt.

Sisko näyttää tässä siltä, että kuuluisi velhokouluun

Palautteen jälkeen otimme rauhassa asut pois ja pakkailimme. Kiirettä ei ollut, koska paluulippua ei ollut ostettu, vaan katsoimme sopivan Z-junan vasta, kun olimme valmiita. Kokonaisuutena kisan voisi sanoa olleen erittäin inspiroiva, koska tunnin paluujunamatkan aikana saimme aikaan erinomaisen käsikirjoituspohjan seuraavalle esityksellemme. Se tulee olemaan taas tyylillisesti meille tutumpaa kuin synkkä draama, jota nyt yritimme. Itse tapahtuma oli meille tällä kertaa aika sivuseikka, joten siitä en voi sen suurempaa arviota tehdä, kuin että vähän mietityttää, tuleeko se tapahtumaan uudelleen ensi vuonna vai ei.

Kiitos conista ja erityisesti kisoista <3