Animecon 15.-16.7.2017

Animecon tuntuu olleen kauan aikaa sitten. Kirjoitan tätä vasta nyt, koska heti conin jälkeisenä päivänä lähdimme reissuun, jolta palasimme vasta toissapäivänä.

Coni järjestettiin taas Kuopiossa, mikä säästi minut matkustamiselta. Sisko saapui kotiin melko myöhään perjantai-iltana sunnuntain cossi vielä pahasti kesken. Omat asuni olivat jo valmiit, joten päädyin auttajaksi. Cossipajailu jatkui kolmeen aamuyöllä, mutta asu ei vielä valmistunut. Lyhyiden yöunien jälkeen alkoi laittautumisemme Saint Seiyan veljeksiksi - Shuniksi ja Ikiksi. Saimme äidiltä kyydin ja poimimme mukaan kaverimme, joka cossasi lauantaina Josuke Higashigataa JoJo's Bizarre Adventuresista.

Lempiasiani Shunissa on se, miten kauniit vihreät värit peruukissa ja paidassa ovat.

Isosisko oli Shunin suojelevainen isoveli, Ikki.

Josuken peruukissa taisi olla ainakin neljää erilaista liimaa.

Heti paikalle päästyämme hankimme konserttiliput. Konsertti oli ehkä suurin asia, jota jäin kaipaamaan, kun coni oli viime vuonna toisaalla, joten halusimme olla varmoja siitä, että pääsisimme sinne. Lippujen varmistumisen jälkeen kävimme hakemassa vähän evästä lähikaupasta ja söimme ulkona hyvässä säässä.

Kävimme katsomassa taidepöytiä ja myyntipöytäsalia. Molemmissa oli tietenkin kauhea ruuhka ja kuuma. Löysimme Urumin pöydältä jopa mukin cossaamamme sarjan päähenkilöstä, Seiyasta, jota vihaamme intohimoisesti. Aikamme kierreltyämme pelastauduimme ruuhkalta pihalle odottelemaan AMV-kisan alkua. Otimme pari hienoa kuvaa.

On onni kun saa liikkua näin coolissa seurassa.

Minäkin kokeilin Josuken cooleja aurinkolaseja.

AMV-kisasta ei juuri jäänyt mieleen mitään erityistä videota, jonka muistaisi näin kahden viikon jälkeenkin. Se kyllä jäi, että eräältä tekijältä oli finaalissa yhteensä neljä videota (yhteensä kisassa videoita oli noin 25). Muistelen, että jo aiemmin on puhuttu siitä, miten Suomi kaipaa uusia AMV-tekijöitä, mutta neljän videon salliminen samalta tekijältä on aika ristiriitainen ele. Varmasti finaaliin oli tyrkyllä niitä kokemattomampienkin tekijöiden raikkaampia videoita, joten mietin vain, miksei videomäärää voisi rajata esimerkiksi kahteen, niin saataisiin enemmän vaihtelua (etenkin, kun tekijä, josta tässä puhun, tekee vain ja ainoastaan samaa kaavaa toistavia poika x poika videoita, jotka ovat toki hyvin editoituja, mutta ei sellaisia silti jaksa neljää samassa kisassa).

Kisan jälkeen menimme Hesburgeriin, jossa olin sopinut myös tapaavani ei-conikävijä- kaverini, joka oli pian muuttamassa toiselle paikkakunnalle opiskelujen vuoksi ja oli utelias näkemään meidät ja muuta coniväkeä. Syötyämme jatkoimme yhdessä ottamaan kuvia.

Shun on lumikki

Ikki näyttää tässä sellaiselta ihmiseltä, joka kyräilee muita tuomitsevasti marketin viereiseltä penkiltä.

Shun näkee piilostaan jotain kummallista.

Coolius on nyt huipussaan.

Ikki suojelee Shunia kaikelta, vaikka väsyttääkin.

Tässä kuvassa on jotenkin haikea tunnelma.

"Isoveli, ei, en tahdo uimaan!"

Jätän tämän vain tähän.

Ostimme vielä jäätelöt sataman jäätelökioskista, minkä jälkeen hyvästelin kaverini, ja otimme vielä lisää kuvia ennen kuin lähdimme konserttiin.

Konserttiin oltiin valittu tänä vuonna oikein hyvä kappalelista, joka sisälsi muun muassa JoJon ja Yuri!!! on Icen openingit, Totoroa, Madokaa ja Hopeanuolta, joista viimeisin sai minut oikeasti itkemään. On tosi kivaa olla näin herkkä liikuttumaan. Ohjelman juontaja kyllä onnistui latistamaan tunnelmaa aiheuttamallaan myötähäpeällä. Konsertin voisi kyllä pitää ilman väkisin vedettyjä välispiikkejä. Orkesteri osoitti kuitenkin jälleen olevansa upea, eikä muilla asioilla kuin musiikilla ole suurta merkitystä konserttinautintoon.

Konsertin jälkeen loppui lauantaiconipäivä, ja lähdimme kotiin. Siskon sunnuntain asussa - eli Hunter x Hunterin Chrollossa - oli vielä mukavasti tehtävää jäljellä, ja koska tämä oli osallistumassa sillä cosplaykisojen aloittelijasarjaan, oli se aivan välttämätöntä saada valmiiksi, ja mahdollisimman huolellisesti tehtynä tietenkin. Sain lopulta nukuttua yhden tunnin, sisko ei silmäystäkään. Aamu oli kiireinen, mutta asu valmistui, vaikka vielä autossa piti ommella nappeja kiinni. Minä cossasin sunnuntaina siis saman sarjan Hisokaa, ja edellispäivän Josuke päätti jättää pompadourinsa kotiin ja mennä siviileissä.

Rakastan Hisokan cossaamista <33

Chrollo valmistui lopulta, vaikka tiukoille meni.

Kisan tuomaroinnin takia meidän piti olla paikalla ennen puoli yhdeksää. Kun Chrollo lähti arvioitavaksi, lähdimme me kaksi muuta etsimään ruokaa. Päästyämme torille tajusimme, että sen viereiset, suuremmat ruokakaupat aukeavat sunnuntaisin vasta kymmeneltä. Palasimme lähikaupan luo, mutta sekään ei ollut vielä auennut, joten kärsimme sitten nälkäisinä odottaessamme kaupan aukeamista.

Kaupan auettua haimme sapuskaa ja istahdimme aterioimaan lähelle pääovea, missä ihmiset jo odottivat jonossa ovien avaamista. Ennen cossikisoja emme tehneet mitään erityistä, kävimme edellispäivään verrattuna ihanan väljällä taidekujalla ja vain hengailimme. Chrollon lähdettyä bäkkärille ja salin ovien avautumista odotellessa testasimme violetin ilmasohvahommelin, jollaisia aulassa lojui. Käytimme sitä ehkä väärin, tai sitten sellaisen ei ollut tarkoituskaan olla mukava istuin, mutta tulipahan kokeiltua.

Cossikisoissa oli esityskisa ja pukukisasarjat. Conin nostalgiateeman mukaisesti esityskisassa oli vain esityksiä, joiden lähdemateriaali oli vähintään 9 vuotta vanhaa. Kisa oli oikein viihdyttävä, ja monissa pariesityksissä oli erityisen hyvä hahmodynamiikka. Kaikki kolme sijoittunuttakin olivat pareja, ja todella ansaitsivat sijoituksensa.

Pukukilpailussa eniten jännitti tietenkin se, että se oli siskon ensimmäinen kisa, ja ensimmäinen kerta lavalla. Kisaajia kutsuttaessa sattui sekaannus, kun juontaja ilmoitti, että numeron neljä yli hypätään, vaikka juuri numerolla neljä ollut Chrollomme jo jonotti lavalle pääsyä. Virhe kuitenkin onneksi huomattiin, ja kisa jatkui sujuvasti. Palkinnot jaettiin tanssivälishown jälkeen, sijoittuneiden puvut olivat oikein upeita.

Kisan jälkeen lähdimme etsimään syötävää. Odottaminen ei innostanut, joten ostimme kaupasta evästä ja menimme Musiikkikeskuksen takaiselle nurmelle piknikille. Yön läpeensä valvonut Chrollo alkoi jo pilkkiä, joten lainasin itseäni tyynyksi, jotta pieni saisi otettua parinkymmenen minuutin torkut.

Jatkoimme sitten photoshoottaamaan, mutta siitä ei tullut oikein mitään, kun aurinko paistoi liian suoraan, eikä oikeanlaista ympäristöä ollut. Kuvat menivät lähinnä perseilyksi, mutta saatiinpahan jotain edes.

Hisokan joogatuokio.

Chrollo yrittää summonoida jotain pahaa.

Takin liehuminen näytti paremmalta livenä.

Chrollon satuhetki.

Pikku-Chrollo ei nauti siitä, että Hisoka on pidempi. Hisoka nauttii.

Chrollo ja Hisoka juoksevat käsi kädessä auringonlaskuun. (ei me oikeesti shipata näitä)

Kuvailumme jälkeen poistuimme pian paikalta. Univelka painoi päälle ja piti vielä keretä pakkaamaan seuraavan aamun lähtöä varten.

Kiitos kivasta conista <3

Seuraava coni on Tracon, jossa olen varmaan koko viikonlopun prinsessa Mononoken San. Minä ja sisko ollaan myös menossa Puriconiin, koska laitettiin puoliläpällä ohjelmahaku ja se hyväksyttiin.

Animecon 9-10.7.2016

Cossasimme siskoni (vasemmalla) kanssa koko viikonlopun Jonathania ja Dioa JoJo's Bizarre Adventurin Phantom Bloodista.

Lauantain ajan mukana oli myös saman sarjan kahdeksannen osan mystinen hahmo Josefumi.

Animecon oli tänä vuonna Jyväskylässä, joten se vaati tavallisesta poiketen matkustamista. Lähtö oli jo perjantaina. Kahden yön majoitus hoitui kätevästi, kun tuttavien pieni toimistohuoneisto oli viikonlopun ajan tyhjillään. Heitettyämme tavaramme sinne etsimme Paviljongin ja vaihdoimme nettiliput rannekkeiksi. Illalla kävimme vielä Amarillossa syömässä ja kuuntelemassa erittäin epämääräistä soittolistaa, jossa oli kaikkea 90-luvun purkkapopista puhtaaseen rockiin.

Lauantainvastaista yötä ei voinut sanoa järin hyvin nukutuksi. Retkipatjani oli kapea eikä tilaa ollut paljoa, joten piti varoa, ettei ketään tullut vahingossa lyötyä naamaan. Heräsin monta kertaa toivomaan että kuulisin jo herätysäänenä olleen "lempeän" Teleology of Deathin. Kun herätys soi, oli aika syödä aamupala eli Elovenan vaahterasiirapinmakuinen puurokuppi, joka ei maistunut lainkaan vaahterasiirapilta. Puuro oli sentään lämmintä, mikä on kyllä aika luksusta kun miettii mitä coniaamiaiset yleensä meidän kohdallamme ovat.

Lauantaiaamu oli lähinnä myyntipöytäsalin ja koko conipaikan tutkimista. Uusi conipaikka on aina jännittävä kokemus. Paviljonki oli melko tilava, mutta jotenkin kuitenkin rakenteeltaan vähän omituinen. Sisään ja ulos pääsi vain kahdesta ovesta, ja rakennuksen ulkopuolella elämää ei ollut kuin etupuolella. Ympäristöstä löytyi kuitenkin mukavat photoshoottausmahdollisuudet, kuten vanhoja tiilirakennuksia, satamamaisemia ja urbaaneja rakennelmia. Sivuoven lähellä sijainnut vanhan talon ovi portaikkoineen tuntui olevan jatkuvasti kuvaajien taustana. Vaikka aamupäivällä oli pientä tihkusadetta, uskaltauduimme ulkoilmaan ottamaan vähän kuvia Josefumista.

Tähän kampaukseen meni varmaan puoli pullollista hiuslakkaa.

Dio Service valmiina avustamaan. Hahmouskollisuus kunnossa.

Kuroko-ohjelman alkua odotellessa otettiin tasokkaita kuvia.

Look, it's a Batman! Tästä photoshootista ei ole oikeastaan mitään järkeviä kuvia.

Kello kahdeltatoista menimme läpällä seuraamaan ohjelmaa Kuroko no basketin koripallopoikien tunne-elämästä. Oli se loppujen lopuksi ihan viihdyttävää kuunneltavaa omalla (välillä erittäin huonoista verbivalinnoista johtuneella) tavallaan. Ennen yksilöpukukisaa, joka alkoi kymmenisen minuuttia myöhässä, kävimme vähän räpsimässä kuvia sen suositun portaikon luona.

On niin kovin hauskaa juoda limenmakuista Batteryä. Viimeisimmät conit ovat johtaneet meidät energiajuomarappion tielle.

Cosplaykisa oli jälleen hyvin tasokas ja hyvin kategorisoitu Easy-Medium-Hard- luokkiin. Joka toisella kisaajalla tuntui olevan kaksi kissaa, jotka mielellään "auttavat" puvun teossa. Kisan järjestely olisi voinut olla parempi, ja säälitti kisaajien puolesta, jotka ryhmäkuvan jälkeen jäivät lavalle seisomaan pitkäksi aikaa kun kaikkien kategorioiden voittajat julistettiin.

Kisan jälkeen nälkä hiipi vatsoihimme ja oli aika etsiytyä ruoan ääreen. Conipaikkaa läheisin Hese oli tupaten täynnä, joten kävelimme suosiolla kävelykadulla sijaitsevaan samanlaiseen hampurilaispuljuun ravitsemaan itsemme. Syötyämme oli lyhyt matka siirtyä kirkkopuistoon, jota olimme jo alusta asti kaavailleet hyväksi shoottipaikaksi.

"Tiesitkös JoJo että tämä kirkko on rakennettu vuonna 1880?" Tämä oli näistä otoksista paras, koska en näytä ihan niin känniläiseltä kuin muissa.

Pikku-JoJo on kovin järkyttynyt. Jonathanilla oli velvollisuus itkeä, koska lähtöä edeltävänä päivänä omin pienin kätösin väkersin tämän pitsireunaisen, Jonathan Joestar-kirjaillun nenäliinan.

Dio stalkkaa ovelasti puun takaa.

Kirkkopuiston jälkeen lähdimme kohti satamaa, koska Josefumi oli sopinut ottavansa siellä kuvia toisten JoJo-kavereittensa kanssa. Sieltä lähdimme takaisin conipaikalle ja uskaltauduimme kuvauspisteelle. Päätimme sitten mennä vielä katsastamaan Cosplay ja kengät- luennon. Se oli mukavan asiantunteva ja informatiivinen. Mieleen jäi ainakin se, että kenkiä ei pitäisi missään tapauksessa tehdä aivan alusta alkaen. Hmm, tätähän tuli rikottua Yukimura-cossin sandaalien kanssa ja tuota juu, ei kyllä johtanut mihinkään erityisen hyvään se... Luennon jälkeen poistuimme kaupan kautta paikalta ja illalla hyvästelimme Josefumin, jonka täytyi mennä takaisin Kuopioon pikkuveljensä sunnuntaisien rippijuhlien takia.

Sunnuntain ohjelmista ensimmäinen oli cosplaydeitti. Se oli ihan OK. Ei erityisen mahtava, mutta ei myöskään erityistä myötähäpeää aiheuttava. Lähdimme kolmannen kierroksen jälkeen koska halusimme ehdottomasti keretä AMV-kisaan. Se olisi todellakin kaivannut paikkalippuja, miksi ihmeessä niitä ei ollut? Olimme ensimmäisten joukossa jonottamassa ja saimme siten erinomaiset paikat. Harmi vain, että itse kisa ei ollut erinomainen. Huumorivideot loistivat poissaoloaan, ja niitähän sinne mennään ensisijaisesti katsomaan. Viime Animeconien huumorikategoria oli nostanut odotuksemme korkealle, joten koko kisasta jäi suuhun karvas pettymyksen maku ja halu saada toteutetuksi omia (lähinnä kyllä Jonathanin) AMV-ideoitamme.

Kisan jälkeen ja ennen sunnuntain cossikisoja oli aika käydä etsimässä sapuskaa läheisen marketin tehokkaasti tyhjennetyltä paistopisteeltä ja ottaa vaihteeksi taas vähän kuvia.

Dio editorial-kuvauksissa

Takinheittokuvat eivät näyttäneetkään ihan niin cooleilta kuin oli tarkoitus.

Jonathan ja huippuhahmouskollinen "Haluan repiä sykkivän sydämesi irti rinnastasi"-ilme.

Tätä maskia roikotin kädessäni koko viikonlopun, mutta siitä ei tullut otettua kovin paljoa kuvia. Tässä yksi helkkarin creepy otos.

Lähdimme sisälle, koska cossikisojen oli määrä alkaa pian. Pian ilmoitettiin, että myöhässä aloitetaan. Sitten odotettiin. Ja odotettiin. Lopulta kisa alkoi ihanat 48 minuuttia aikataulustaan jäljessä. Siinä vaiheessa oli kyllä ärsytys kova, mutta se laantui pian mahtavien, hauskojen ja selkeästi puhuvien juontajien ansiosta. Ryhmäcosseja oli kiva katsella ja etenkin Boku no Hero Academiasta cossanneet olivat todella suloinen ryhmä. Kisan tauolla näytettiin CMV-kilpailun videot. En ollut ennen nähnyt moisia, ja kokemus oli virkistävä. Voittaja oli selkeä tapaus, koska kaikki siinä oli niin hiottua.

Söpö kukkakuosihan sopii täydellisesti Diolle.

 Kisoista jäi hyvä mieli, jonka saattelemana poistuimme paikalta. Ennen kuin kuoriuduimme hikisistä cosseistamme otimme vielä majoitusrakennuksen portaikossa pikashootin. Matkatessamme sitten kotia kohti junalla saimmekin katsella ikkunassa kiitäviä vesipisaroita ja nättejä sateenkaaria.

Syvällinen katse ja nätti kaide

Kokonaisuudessaan coni oli mukava. Ei nyt ihan paras ikinä, mutta hyvä kumminkin. Vajaamiehityksemme sunnuntaina söi osan tunnelmasta, mutta sille ei nyt oikein voinut mitään. Jos Animecon jää pysyvästi Jyväskylään, ei sekään olisi katastrofi, kokemus kaupungista ja Paviljongista oli kuitenkin ihan positiivinen.

Dio ja Jonathan kiittävät kivasta conista

Aiemmat conitarinat:
Winter Nekocon 2016
Yukicon 2016
Chibicon 2015 (Kuopio)
Tracon 2015
Animecon 2015
Yukicon 2015
Chibicon 2014
Tracon 2014
Animecon 2014
Animecon 2013
Desucon Frostbite 2013

Näiden lisäksi takana on vuoden 2012 Animecon ja vuoden 2011 kaksi Chibiconia.

Seuraava coni onkin sitten Tracon, ja sinne olen tulossa Takasugi Shinsukena Gintamasta.

Animecon 11-12.7.2015

Pyörin paikalla Ao no Exorcistin Rininä seurassani Yukio ja Shiemi.

Putosin puusta ja peruukki lensi päästä, mutta onneksi Yukio oli oitis auttamassa.

"Rentoa" oleilua puussa, johon oli helpompi kiivetä.

Sain idean toteuttaa Rin-cossin katsottuani Ao no Exorcist- animen uudelleen miltei vuosi sitten. Pian häntä oli tekeillä ja peruukki tilattuna. Vaatteet valmistuvat torstaina ja miekka, josta muuten saan kiittää siskoani (Shiemiä), perjantaina. Olen varsin tyytyväinen lopputulokseen.

Lauantai

Aamulla tuli ehkä hieman kiire meikatessa ja muutenkin laittautuessa ja petyin muovisiin kulmahampaisiin, jotka eivät pysyneetkään kiinni. No, ainakin syöminen ilman niitä oli huomattavasti helpompaa.

Kävimme katsomassa avajaiset. Niissä ei ollut mitään erityisesti mainitsemisen arvoista, ihan peruskivat. Mitä avajaiset nyt yleensä ovat.

Ennen FFFightin alkua oli mukavasti aikaa tutkia myyntipöytäsalin antia. En tosin ostanut itse mitään.

FFFight oli hyvin toteutettu. Juontajat osasivat asiansa. Itse faittaajat olivat itselleni tuntemattomista lähteistä, joten en saanut irti niin paljoa kuin olisi voinut.

Ohjelmien välisen tauon vietimme suurimmaksi osaksi ulkona. Haimme kauppahallin patonkipuodista sapuskaa ja sain sen myyjätädiltä kehut korvistani. Sää oli hyvä ja saalista oli ilo mussuttaa tunnelmasta nauttien.

Cosplayn yksilökisa oli toteutettu hyvällä tavalla, easy-medium-hard -luokkiin jaettuna. Sellaiseen tekisi itsekin mieli osallistua. Suurin osa cosseista oli tuntemattomia, mutta hienoja. "Helmien" kerääminen oli hyvä idea ja ne olivatkin upeita. Nostalgia-Naruto oli mahtava. Omasta Hidan-cosplaystani on kolme-neljä vuotta, ja Naruto-cossaajien määrä on kyllä tippunut erittäin huomattavasti niistä ajoista.

Ennen animekonserttia vietimme taas aikaamme hengaten ja muutaman puun kanssa. Saatoin myös selittää jollekin mummolle, että mistä ihmeestä on kysymys ja miksi minulla on miekka.

Mielestäni vuosien 2012 ja 2013 animekonsertit ovat olleet parhaita. Onko sitten pelkästään kyse siitä, että niissä oli uutuudenviehätystä, siitä voidaan keskustella. Mielestäni oli parempi kun kappalelistaa ei julkistettu etukäteen. Tästä konsertista jäivät puuttumaan kokonaan varmat nakit, joilla olisi tirahtanut liikutuksen kyynel silmään, Mononoke, Sadame ja Lugia. Joku niistä olisi ollut upeaa kuulla uudestaan, mutta ei sitten. Ehkä vielä joskus.

Sunnuntai

Aamulla ei ollut mitään erityistä ohjelmaa, joten aikaa kului yhdessä pisteessä seistessä. Toisesta kerroksesta oli hyvät näkymät myyntipöytäsaliin ja siinä oleskellessamme ihan kiitettävän moni pyysi kuvaa. Toivottavasti tulee bongattua sellaisia.

AMV-kisa oli mahtava. Vaikka huumorivideoita oli vain kolme, ne olivat kaikki mahtavia. Menee hetki ennen kun voi suhtautua normaalisti "Hyvää iltaa"- toivotukseen. Myös romantiikka-osuudessa ollut video Gekkan Shoujo Nozaki-kunista oli humoristinen ja mahtava. Teki melkein mieleni katsoa anime uudestaan. Kaikenkaikkiaan mahtava kisa.

Kisasta jatkoimme Kuroko- paneeliin, joka oli syy siihen, miksi minun piti saada sarja katsottua tähän päivään mennessä. Viihdyttävää oli, panelistit hyviä. Paikalla oli kyllä aika roimasti Kuroko-cossaajiakin.

Käväisimme sitten hyödyntämässä conialennuksen Hesburgerissa ja palasimme odottamaan päättäjäisiä. Päättäjäisissä oli omalta kannaltani ikävä paljastus. Ensi vuoden Animecon ei olekaan Kuopiossa, vaan Jyväskylässä. Näin kuopiolaisena ajatus ei innosta, coniton vuosi kotipaikkakunnalla. Toivottavasti saataisiin ensi vuodeksi edes Chibicon sitten.

Shiemi tutkii nättejä kukkasia

Kiitos kaikille kuvaa pyytäneille ja halijoille.

Aiemmat conitarinat:
Yukicon 2015
Chibicon 2014
Tracon 2014
Animecon 2014
Animecon 2013
Desucon Frostbite 2013
Näiden lisäksi takana on vuoden 2012 Animecon ja vuoden 2011 kaksi Chibiconia.

Seuraava con on Tracon, johon on tekeillä paricossi Sengoku Basarasta, minulla Yukimura ja siskolla Masamune. Kovasti tekisi mieli osallistua johonkin cossikisaan, mutta katsotaan nyt...

Hakusanoja, joista napata kiinni:
Animecon 2015 Kuopio 11-12.7 XII Ao no Blue Exorcist Rin Yukio Okumura Shiemi Moriyama cosplay cossi blogi blogger

Animecon XI 2014 Kuopio

Luokassamme conitarinat.

Desucon Frostbite 2013
Animecon 2013

Animecon on jo jokavuotinen must. Tämä siksi, että se on kotikaupungissani.
Kuten jo aiemmin mainittu, cossasin tänä vuonna L:llää Death Notesta. Siskoni oli pukeutunut punatakiksi, inspiraationaan Assanssins Creed 3. Mukanamme roikkui myös Will Graham Hannibalista. ([aka Hämy]josta nyt ei teille kuvaa ole)

Lauantaina ensiksi conin auettua pääsimme avajaisiin. Odottava tunnelma, ja tunne siitä, miten kaikki on vielä edessä. Kouluteema näkyi kivasti. Harmi vain, että se teema on tylsä. Ainakin kun vertaa parin conin takaiseen maailmanloppuun.

Käväistyämme myyntipöytäsalissa päädyimme takaisin samaan saliin, tällä kertaa cosplaydeittiä katsomaan. Ihanaa oli etenkin ''palkinnot'' jotka olivat kaikki ihania älynväläyksiä. Suosikkini oli suhteen lujuuden testaaminen Ikeassa.

Ohjelmassa olleen parin tunnin aukon aikana karkasimme kauppahalliin kahvilla istuneiden mummojen katseiden kohteiksi. Patongin syöminen osoittautui vaikeaksi ainakin partaveikollamme.

Kun mikään ei viihdytä- paneeli oli viihdyttävä. Niin monet esiin nostetut kliseet olivat niin totta. Olen kuitenkin katkera. Vaikka niistä spoilereista varoitettiin, olen silti katkera Shingeki no Kyojin- spoilerista. Juuri kun oltiin päästy yaoihin kuulemma ''pakenimme'' paikalta.

Oli pukukilpailua ja kääpägaalaa katsomaan meneminen. Kääpägaala oli ideana ihan kiva, mutta alkoi maistua puulta, kun samat asiat katsoo kolmeen kertaan. Pukukilpailun tähtihetki oli, kun aloittelioiden sarjassa kisannut ''aloittelija'' saapui lavalle valtavine saksineen, ja se ihastuksen huokaisu kun ne olivat jopa avattavat. Hienoa työtä.

Oli jälleen ohjelma-aukko. Menimme pihalle ottamaan valokuvia, jänniä ja vielä vähän jännempiä. ''Ruumiin'' eli brittisotilaan kuoleman tutkimista kuvanneet valokuvat johtivat jotenkin siihen, että jalkakäytävällä oli liidulla piirretty senpaitaan kutsuva... jokin.
Kiitos muuten niille Death Note- faneille jotka tässä välissä piristivät päivääni <3

Lauantain päätös oli animekonsertti. Ensimmäistä kertaa kappalelista oli jo kerrottu, mikä oli sinällään aika tyhmää. Kustomoidut AMV- videot olivat varmasti hienoja, mutta veivät ainakin omaa huomiotani musiikistani. Hopenuolen vääntäminen kasaribiiteistä klassiseen ei sujunut sulavasti, mutta ne osat jotka kuulostivatkin Hopeanuolelle, saivat yksinäisen kyyneleen valahtamaan meikkejäni sotkemaan. Varma herkistyminen oli myös Pokémonin Lugiasta. Osa näistäkin eeppisistä kappaleista oli ns roskaeeppisiä, eli tunteita ei herännyt. Sopraanolaulaja oli hieman varjoonjäävä. Olin hieman pettynyt siihenkin, että upeaa Sadamea ei tänä vuonna soitettu. Maku, joka suuhun jäi oli kuitenkin melko makea.

Sunnuntaina ensin oli AMV-kisa. Se, että kännykät kehotettiin pitämään kiinni oikein Mämmikunniaan- videolla oli todella hyvä veto. Suorastaan ihastuttava. Suurin osa itse videoista oli itselleni tuntemattomista sarjoista. Yleisössä muuttui tunnelma toisiksi viimeisen videon kohdalla. Suurinpiirtein ainut humoristinen video, Pinky and the brain höystettynä Shingeki no Kyojinin Erenillä ja Levillä. Söpöä. Videoiden katsominen ruokki omaa AMV-videoiden tekonälkääni.

Kävimme sitten vilauttamassa ranneketta Hesburgerissa ja mussuttamassa hampurilaiset. En kyllä käsitä miten ne voisivat olla kenenkään lempiruokaa. Kätevää, mutta ei erityisen hyvää. Paikka oli kansoitettu conikävijöillä.

Palasimme katsomaan FFFightia ja kilometrijonoa. Viime vuoden malliin paikkaliput olisivat olleet hyödylliset. Tarina oli herttainen, tietenkin myös kouluteemainen. Paras hetki omasta mielestäni oli täydellinen yllätys. Kun olet luullut, että Mikua cossannut on tyttö, mutta kuulet täysin pesunkestävän miehen äänen lähtevän hänen suustaan... Voihan luoja.

Esityskilpailu oli kelpo viihdettä, etenkin niiden mikälie ämpäripäiden osalta. Hämmentämään jäi se, miten venäläiset olivat eksyneet Suomeen coniin.

Päättäjäisissä tuntui siltä, kun olisi ollut vasta hetki sitten avajaisissa. Loputon määrä aplodeja, milloin kenellekin. Jaettiin muunmuassa rakkaan Yaoi-miehemme lahjoittamia palkintoja. Jäi mietityttämään niiden sisältö.