Kämpän esittely - soluhuoneen värikäs ja persoonallinen sisustus

Yay, pääsen vihdoin tekemään ihan kunnollisen kämpän sisustus-blogipostauksen :D Olen odottanu tätä ainakin viime vuoden alusta saakka, kun aloin innostumaan sisustamisesta yhä enemmän ja katselin aktiivisesti kämpänesittelyvideoita ja -blogeja, joissa valitettavasti omaa sisustussilmääni miellyttävä sisältö oli kyllä hyvin harvassa.

Omassa sisustuksessani haluan oman persoonani sekä kaikkien minulle tärkeiden asioiden ja harrastusten pääsevän esille. Rakastan värejä, etenkin turkoosia, punaista ja kaikkia metallivärejä, enkä voisi kuvitellakaan itseäni valko-harmaa-beigeen asuntoon.

Kämppäni on siis kolmen hengen soluasunto Joensuussa. Yhteiset tilat ovat perusankeat, enkä niitä tähän erikseen kuvaa. Oma huoneeni on mukavan tilava, mutta asuisin silti mielummin yksiössä, pääasiassa koska keittiö on kolmen hengen tavaroille ja ruoille niin ahdas ja äänieristys yleisiin tiloihin päin on olematon.

Sieltäpä niitä lempivärejäni voi bongata

Kunnollista sänkyä osasi arvostaa ihan eri tavalla, kun oli ensin nukkunut lähes viikon lattianrajassa patjalla. Hyvä sänky tämä onkin, ihanan korkea. Sängyn päällä on mukavan halittavan haipehmon ja ala-asteella tekemäni koirapehmon lisäksi ihanan äitini minulle neuloma torkkupeitto.

Seinälle sängyn reunalle kiinnitin kummitädiltä saamiani julisteita, koska laaja maalarinvalkoinen seinäpinta kaipasi rikkomista.

Ripustin viime vuonna joululahjaksi saamani söpöt pöllövalot sängynpäädyksi. Tykkään laittaa ne päälle ennen kuin menen sammuttamaan kattovalon, koska haluan olla turvassa peiton alla ennen kuin tulee pilkkopimeää ja sängynalushirviöt yrittävät purra varpaista.

Sängyn alla on hirviöiden ja villakoirien lisäksi kaksi laatikkoa, joissa on osa cosseistani ja kankaista, loput löytyvät sitten kaapista ja ihan vanhimpia en kotoa mukaani ottanutkaan.

Proppinurkka pitää huolen siitä, ettei sisustus näytä liian uskottavalta. Pitsiverhot minulla on ollut jo yli kaksitoista vuotta, tummansinisen pimennysverhokankaan sen sijaan ostin täältä.

Rakastan tummaa puuta, mutta nykyään monet liikkeet myyvät lähinnä pelkkiä täysvalkoisia kalusteita. Päädyin oikein etsimällä etsimään netistä tummapuisia tv-tasoja, ja kaikeksi onnekseni löysin juuri sopivan, ja vieläpä ihan läheltä - Siilinjärveltä. Tason mukana tuli alumiiniset jalat, mutta en saanut niitä kiinnitettyä pelkällä ruuvimeisselillä ja pakkauksessa tulleilla ruuveilla, joten tämä nyt odottelee vielä lopullista kohotustaan.

Vanhaan huoneeseeni olin asetellut piirroksiani sikin sokin pitkin seiniä ja ovia. Nyt halusin ilmeestä yhtenäisemmän, joten otin kaikki parhaat mustavalkoiset piirrokseni (ja yhden ei täysin mustavalkoisen) ja asettelin ne television kehykseksi. (Alanurkan piirros ei ole omani, vaan kaverin minulle lahjaksi piirtämä)

Halusin ostaa 40-tuumaisen Sonyn, mutta päädyinkin lopulta 43 tuuman LG:hen, koska toiveideni mukaista telkkaria ei ollut saatavilla.

Ostin myös hiljattain käytetyn xbox 360:n, koska vanha konsolimme oli mennyt rikki, mutta pelejä oli kuitenkin pelattavaksi. Pääsi tv-tason keskikohtakin järkevään käyttöön. Lisäksi ostin television kanssa käytettäväksi söpöt vaaleanpunaiset bluetooth-kuulokkeet, jotka toimivat vaihtelevalla menestyksellä.

Kitara joutuu solun huonon äänieristyksen vuoksi toimimaan lähinnä koristeena. Silityslauta ei mahdu minnekään piiloon, mutta se ei haittaa, sillä siinä on kiva, pirteä kuvio. Laudasta on hyötyä myös kauppakassipidikkeenä.

Rakastan sitä, miten punainen läppärini ja tuolini, jonka olen saanut käytettynä vaariltani, sopivat niin hyvin yhteen. Läppärin alla oleva sanomalehtialusta on myös yksi suosikkiasioistani.

Yritän muuten nyt luoda tässä illuusiota siitä, että istuisin nätisti pöydän ääressä tietokonetta käyttäessäni, mikä ei kyllä pidä paikkaansa kuin hyvin harvoin. Useimmiten käytän sitä sängyllä tai matolla istuessani tai maatessani.

Purnukat saivatkin ihan oman postauksensa jo aiemmin tänä vuonna, mutta ai että, ovat ne vieläkin niin ihania. Rakkaat pienet kasvivauvani ovat kasvaneet hurjasti muuton jälkeen, kun ne saavat nyt jatkuvasti valoa.


Olin hyvin iloinen huomattuani, että voin laittaa pienelle ikkunalaudalle tavaroita, sillä pöytäni on hyvin siro, enkä halua ahtaa sitä ihan täyteen.

Pöydältä paikkansa ovat löytäneet rahapossu ja lukion ykkösvuonna tekemäni stegosaurussavityö

Ostin kuparinvärisen säädettävän pöytälampun Prismasta. Päätin ensin millaisen kattolampun halusin (koska täällä ei tosiaan ollut alunperin kattolamppua laisinkaan), ja sen jälkeen siihen sopivan pöytälampun.

Katossa on rumat jäljet jostain vanhasta lampusta

Tilasin kesällä netistä hienon poljinroskiksen, jonka kansi ei kolahda, vaan sulkeutuu pehmeästi. Paperikorin tuunauksesta olenkin jo kirjoittanut tänne aiemmin. Jatkojohto oli pakollinen pöytälampun lyhyen johdon ja pistorasioiden harvuuden vuoksi. Ostin on/off-kytkimellisen, jotta latausjohtoja ei tarvitse olla aina repimässä irti.

Pyykkikorin tilasin samaan aikaan ja samasta paikasta kuin roskiksen.

Peilin kehys sai muutaman naarmun muutossa, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi niiden peittämistä uudella maalikerroksella, koska täällä ei ole erityisen hyviä spraymaalausolosuhteita.

Yläkaapit ovat niin korkealla, että keittiöjakkara oli aika ehdoton hankinta, ja äiti ostikin sen minulle aikaiseksi syntymäpäivälahjaksi. Olin aiemmin jo haaveillut juuri tällaisesta, joten oli ihanaa saada sellainen omaksi. Jakkaran päältä paikkansa on löytänyt rakas karttapalloni, ja koska karttoja ei voi ikinä olla liikaa, on seinälläkin maailmankartta.

Sain kotoa mukaani kuution, jonka sisällä on kaksi kokoontaittuvaa patjaa. Sen päällä on sisustustyynyjen ja peruukkipään lisäksi viimevuoden Norjanreissulta otetusta valokuvasta tehty taulu.

Seinällä oli valmiiksi yksi ruuvi, joten oletin että seinää saa ruuvata mutta nyt en kyllä ole enää yhtään varma, onko asia ihan niin. Kerkesin joka tapauksessa kiinnittämään cossikuvakehyksen seinälle. Pitäisi jossain välissä tulostaa siihen vähän uusia kuvia.

Piristin myös oviani kuvilla. Huoneen oven sisäpuolella on 80-luvun Suosikkilehden a-ha -juliste ja ulkopuolella yksi kummitädiltäni saamista julisteista. Vaatekaapin ulko-ovissa on pari kaverilta saamaani lahjapiirrosta, yksi oma piirrokseni ja kuva revontulista.

Tämä nätti juliste näkyy kämppiksillekin.

Tämä hylly on mielestäni se, mikä tekee huoneesta kokonaisen. Ennen kun ostin sen, ei ollut mitään järkevää paikkaa, jossa olisin säilyttänyt mangojani, vinyylilevyjäni ja muita juttuja, mitä siinä nyt onkaan. Asetelmaa oli todella hauskaa tehdä ja rakastan lopputuloksen rönsyilevyyttä. Useiden eri tavaroiden, teemojen ja värien yhdistelmä on mielestäni toimiva, eikä hylly tunnu täyteen ahdetulta. Kaipaisin vain ehkä muutamaa valokuvaa perheenjäsenistä esille sen päälle tai jonnekin muualle.

Ylimmälle tasolle levittelin vanhojen ja ulkomaisten rahojen kokoelmani minun ja hyvän ystäväni yo-potrettien seuraksi

Toisiksi ylimmällä tasolla on sinisävyjä

Toisiksi alimmalla tasolla on paljon punaisia yksityiskohtia

Alimpana ovat sekalaisimmat tavarat

En tiedä varmaksi, milloin pääsen muuttamaan yksiöön, mutta saattaa olla, että jo keväällä. Ajatus uudesta muuttorumbasta ei juuri nyt kyllä kuulosta erityisen innostavalta, mutta ainakin sitten pääsisi asettumaan useammaksi vuodeksi.

Tracon 8.-9.9.2018

Conimatkani alkoi nyt ensimmäistä kertaa Joensuusta. Olin valinnut junan, joka kulki Lappeenrannan kautta, mikä oli ihanaa, koska sisko nousi sieltä kyytiin, ja kivempi se on tietenkin yhdessä matkustaa. Kaverimme saapui Tampereelle ennen meitä, mutta mekin olimme perillä hyvissä ajoin. Huoneemme saatuamme ja conipaikalla käytyämme menimme syömään sushibuffettiin ennen asujen viimeistelytalkoita. Tekemistä ei onneksi ollut älyttömästi, lähinnä peruukkien laittamista lopulliseen kuosiin ja kankaiden repaloimista. Viihteenämme toimi jokin venäjänkieliseltä kanavalta löytämämme laulukilpailu tai konsertti, jonka kaikki kappaleet, esittäjät ja yleisö olivat laimeita.

Aamulla heräsimme seitsemältä ja lähdimme heti ensiksi aamupalalle, sillä muistimme vähän turhan hyvin kuukauden takaisesta reissusta sen, kuinka järjetön ruuhka Tornin aamupalalla vähän myöhemmin oli.

Lauantaina minä ja siskoni cossasimme siis Boku no Hero Academian Bakugoun ja Kirishiman fantasy-versioita. Kaverillamme oli tullut ongelmia peruukkien kanssa, joten hän ei tässä conissa cossannut. Laittautuminen otti aikansa, kuten aina. Onneksi kaverimme piirsi käsiimme tatuoinnit (ja hyvin piirsikin), ettei niiden kanssa tarvinnut ruveta säätämään itse.

Ensimmäiseksi conipaikalle saavuttuamme haimme liput päivän kisoihin. Lippuja oli alettu jakamaan jo yhdeksältä, mistä moni ennen conia oli varsin pöyristynyt, ja ajatteli, että lippuja olisi sitten mahdoton saada hieman myöhemmin. Todellisuudessa ajoitus toimi hyvin, koska pidempi aika lippujen hakemiseen vähensi pitkien jonojen syntymistä, kun kaikki eivät olleet paikalla samaan aikaan.

Kävimme jonkin aikaa pyörimässä sisällä, ja tulimme sitten takaisin ulos, sillä sisällä oli kohtalaisen kuuma ja halusimme tietenkin ottaa kuvia.

Harmi että tatuointi näkyy kunnolla aika harvassa kuvassa :(

Hieno lehti löyty

Näytäppä ny mimmonen naarmu siihe poskeen tuli

Tässä on hyvä olla juuri nyt

Kuvaustuokion jälkeen totesimme että aamupalasta alkoi olla jo jonkin aikaa, joten lähdimme hakemaan Hesburgerista sapuskaa. Syötyämme kävimme sisällä muun muassa kirpputorilla, taidekujalla ja myyntipöytäsalissa. Harkitsimme myös karaokeen menemistä, mutta ikävä kyllä listoilta ei löytynyt yhtään Yakuzaa eikä eurobeatia, joista siskon kanssa haaveilimme. Initial D:stä oli tarjolla vain Dogfight- opening, mikä oli surullista, sillä vaikka se on hyvä kappale niin emme me sitä osaa laulaa. Mikään listalla ei lopulta houkuttanut niin paljon, että olisimme menneet laulamaan.

Ennen cossikisojen alkua kävimme vielä ottamassa lisää kuvia.

Näetkö tuon paikan? Sinne olemme menossa.

Kokeilin värjätä silmät tässä punasiks ja lopputulos on yllättävän hyvä

En oikein tiedä mitä täs tapahtuu mut cossit näyttää hyvältä joten menköön

Nyt on hahmouskollisuus huipussaan

Kaksi väsynyttä kulkijaa

Lauantain kisoissa oli tuttuun tapaan WCS- ja NCC-kasinnat. WCS:ssä oli tänä vuonna vain kome paria, mikä oli tietenkin aika surullista. Kaikki kolme olivat kuitenkin hyviä esityksiä. NCC:ssä taas oli hurja määrä osanottajia, aina kun luuli että tämä oli varmaan viimeinen, niin seuraava tuli. Esityksissä oli monta todella hyvää ja monta upeaa pukua myös, oli varmasti paras NCC-karsinta, jonka olen nähnyt.

Cossikisojen jälkeen oli pieni tauko ennen AMV-kisan alkua. Ensimmäiseksi videoksi oli ovelasti valittu opening-kliseitä yhteenkoonnut AMV, jonka taustana soi Choralen Univiidakko, mitä tietysti nostalgiasyistä arvostin. Kisassa oli ihan mukavia erilaisia videoita, mutta mieleeni ei jäänyt juuri erityisiä suosikkeja.

Kisan jälkeen oli aika poistua. Oli ihanaa päästä kuoriutumaan cossista ja vaihtaa mukavampaa (eli siis käytännössä sunnuntain cossi, lol) päälle ennen käyntiä Kotipizzassa.

Sunnuntain cossini oli JoJo's Bizarre Adventuren nelospartin päähenkilön Josuken äiti Tomoko, ja sisko oli saman sarjan casual Mikitaka. Koska kaveri ei tosiaan saanut Josuke-peruukkiaan ajoissa oikeaan paikkaan, ei oikea poikani päässyt paikalle, ja näinollen kohdistin kaiken äidillisen energiani adoptoimaani alienpojuun.

Suloinen lisä avainnippuuni <3

Aamulla omat ongelmansa tuotti lacefront-liima, jota ei tietenkään oltu aiemmin käytetty. Vähän risoo, että hiusrajani jäi kupruilevaksi, mutta ensi kerralla sitten paremmin... Tykkäsin kuitenkin meikistäni, jossa pääsin käyttämään värillistä luomiväriä, huulipunaa ja tekoripsiä.

Conipaikalla jatkui perinteinen kiertely. Sisällä oli tietenkin väljempää kuin lauantaina, minkä takia Taidekujallakin oli mukavampi käydä, ja sain ostettuakin jotain, eli Otabek-charmin.

Pian päädyimme kuvaamaan Sorsapuistoon. Shoottaaminen oli todella hauskaa ja saatiin monta hyvin erilaista ja eri tavoin hienoa kuvaa.

Kukat olivat nätti tausta

Ihanan valtava puu <3

Oispa Josuke vielä niin pieni et sen kanssa vois mennä leikkipuistoon ;_;

Oli hyvää seuraa <3

Mihin tätä vekotinta oikein käytetään?

Niin söpö alieni :3

Odota nyt, ei se tahra vielä lähtenyt!

Onks nää syötäviä?

<3

Kotiväki tuli hakemaan (sisko muokkasi)

Mitä ihmettä tapahtuu? :0

(oma tekeleenihän on melkein yhtä hieno)

Odottavan aika on pitkä

Tylsiä kun olemme, kävimme syömässä täsmälleen samanlaiset purilaiset kuin edellisenäkin päivänä, ja sitten taas jatkui conitus. Mietittiin jos oltaisiin menty katsomaan ohjelmaa mutta ei sitten lopulta mentykään. Conisunnuntait ovat kyllä todella lyhyitä kun vertaa lauantaisiin, etenkin kun joutuu lähtemään jo heti viideltä kun myöhempiä junia Joensuuhun ei ollut

Neljän jälkeen lähdettiin pukkariin poistamaan cosseja. Tukkaliima osoittautui hyvin pitäväksi ainakin omiin hiuksiin kiinnittyneenä. Sain loput jämät irti vasta perillä suihkussa. Jokin poistoaine voisi olla aika hyvä...

Pian sitä taas oltiin juna-asemalla. Coni oli kiva, mutta tuntui menevän ohi yhdessä hujauksessa. Oli kuitenkin helpotus päästä taas pitkän tauon jälkeen conittamisen makuun. Pidin myös todella paljon cosseistani, hahmot olivat täysin erilaiset, mutta tykkään kaikista eniten cossata juuri niiden edustamia hahmotyyppejä.

Kiitos conista <3

Seuraavaan coniin eli Frostiin onkin taas melko pitkä aika. Sinne olisi tarkoitus saada valmiiksi FMA:n Winry ja Initial D:n Keisuke. Ehkä jotain muutakin jännää on sinne suunnitteilla, mutta katsotaan ensin, onnistuuko se...