Pehmokoira vauvaserkulle ja syksyn neulomukset

Syyskuun loppupuolella sukuun syntyi uusi pienokainen, kun enoni ja hänen vaimonsa saivat esikoisensa. Koska minulla oli vähän cosseista ylijäänyttä mustaa ja valkoista karvakangasta, päätin ommella pienelle ristiäislahjaksi pehmolelun. Valkoista karvaa ei ollut riittävästi haaveilemaani kuuttipehmoon, joten päädyin toiseen vaihtoehtoon, mustavalkoiseen huskyyn.

Aloitin koiran kaavoittamisen piirtämällä vartalon kaavat vitos- tai kutosluokan kässäntunnilla tedystä pehmokoirasta. Päästä halusin kolmiuloitteisemman kuin sillä, joten sen kaavoitus piti pohtia erikseen. Päähän tuli lopulta erikseen sivu- ylä- ja alaosat.

Tein tavallisesta ylijäämäkankaasta koiran pohjan. Karvakankaan leikkaaminen oli paljon haastavampaa kuin se. Valkoista karvaa oli niin niukalti, että esimerkiksi koiran jalkojen sivussa näkyvä valkoinen pala koostuu yhden palan sijaan neljästä erillisestä yhteenommellusta palasta, koska karva ei olisi riittänyt muuten. Eipä ainakaan jäänyt yhtään ylimääräisiä jämiä. Ompelin suurimman osan karvojen saumakohdista käsin.

Koiran silmät on tehty vaaleansinisestä ja mustasta kankaasta, jotka yhdistin turkoosilla siksak-ompeleella, ja lisäsin vielä valkoisella siksakilla vähän kiiltoa. Niitä tehdessä tuli jotenkin kauhean vahvat turrifiilikset. Kirsu on tehty hirvennahkasta ja suunpieli ommeltu villalangalla.

Kaikki materiaalit ovat jämiä tai kierrätysmateriaaleja (täytevanu on entisestä sohvastamme), joten koira ei maksanut euroakaan. Työtunteja siihen kyllä meni, joten on vähän surullista, että en ole tähän niin tyytyväinen kuin voisin olla. Lopullisessa ulkomuodossaan koira ei vain muistuta huskya niin paljon kuin toivoin sen muistuttavan, eikä se ole niin söpö kuin halusin sen olevan. Lahjan saaja ei kyllä varmasti katso sitä niin kriittisin silmin kuin minä, joten olkoon nyt tuollainen kuin on.

Kävimme muuten tutustumassa seitsenviikkoiseen vauvaserkkuun päivää ennen ristiäisiä. En ole ikinä tajunnut, että pikkuvauvat ovat oikeasti niin pieniä, se tuntui ihan painottomalta, ja pää mahtui helposti kädelle. Oli ihanaa pitää vaavia sylissä, ja vissiin se pieni siinä viihtyi, kun nukahtikin. <3

Ylipolvenvillasukat ovat olleet suunnitelmissa jo kolmisen vuotta, ja langatkin hankittiin heti silloin kun sain idean niistä. Juutuin siihen ongelmaan, että halusin niihin jotain koristekuviota, kuten palmikoita, mutta en osannut tehdä mitään sellaista. Tänä syksynä päätin kuitenkin, että sukat on saatava täksi talveksi valmiiksi. Hylkäsin palmikkoidean, koska se olisi ollut liian vaativaa yhdistettynä kaikkiin kavennuksiin ja sukkien pituuteen. Jottei mielenkiinto projektiin lopahtaisi heti, päätin siis toimia omien taitojeni mukaan turhia kikkailematta.

Varsien neuleiksi tuli 2-nurin 2-oikein -joustinneule sekä sivuissa helmineule, joka kapenee pois nilkkaa kohden. Kavennukset tein 6 kerroksen välein molemmilta puolilta, paitsi pohkeen kohdalla jätin yhden kavennuksen pois. Viimeksi neuloin sukat seiskaluokalla, joten en muistanut kantapäiden neulomisesta mitään, mutta äiti auttoi sitten niiden kanssa.

Nämä näyttävät jotenkin todella hölmöiltä silloin, kun eivät ole jalassa.

Aloin myös neulomaan kaulaliinaa Novitan Hohde-langasta, jossa villalankaa kiertää ohuempi heijastinlanka. Lanka vastaa paksuudeltaan tavallista seitsemän veljestä- lankaa, mutta on hieman karheampaa. Pääasiallisesti kaulaliina on neulottu 2-nurin 2-oikein -joustinneuleella, mutta lisäsin reunoihin yksinkertaisen ristikuvion koristeeksi.

 

Yritin ottaa havainnollistavaa kuvaa sängyn alla taskulampun kanssa. Heijastus näyttäytyy oikeassa elämässä paljon vahvempana.

Sain muuten siskolta lahjaks tosi päheet sukat.

Tracon 9.-10.9.2017

Saavuin Tampereelle perjantaina, ja heti junasta ulos astuessaan saikin olla jo avaamassa sateenvarjoa. Viikonlopun säässä ei ollut paljon ilakoimisen aihetta, mutta muuten coni oli onnistunut.

Olin koko viikonlopun Mononoke, sisko oli Ashitaka.

Lisäksi mukana oli koko conin ajan Caesar Jojosta.

Saatuamme pienen porukkamme kasaan suuntasimme Tampere-talolle vaihtamaan rannekkeita ja viemään Caesarin kirpputoritavaroita. Kaikkia matkatavaroita ei viitsitty kantaa kakkoskerrokseen, joten jäin vahtimaan tavaraläjäämme. Istuin lopulta kylmällä lattialla yli tunnin, sillä kirpputorille oli niin paljon tuojia ja tavaroiden rekisteröiminen alkoi aikataulusta jäljessä. Kun kännykästä alkoi huveta akku, viihdytin itseäni havainnoimalla sitä, miten ihmiset käyttävät sitä keskellä käytävää olevaa, "lattiasta kohoavaa" aaltoilevaa aitahommaa.

Kattokaa ny tätä lamppuukin OMG

Pääsimme lopulta lähtemään kohti hotelliamme, joka oli tänäkin vuonna Forenom. Kaikilla oli nälkä, ja päätimme lähteä ulos etsimään pizzeriaa. Etelän kebab house löytyikin viereisestä rakennuksesta, ja oli muuten paras pizzeria missä olen ikinä käynyt. Paikan tumma sisutus oli todella siisti ja pizzoissa oli normaalien kinkkuananaksien lisäksi muunmuassa savulohi-punasipuli-aurajuusto-herkkusientä ja parmankinkku-mozarella-aurinkokuivattu tomaatti-rucolaa. Oli aivan törkeän hyvää ja hyvän hintaistakin vielä. Kannattaa ehdottomasti poiketa jos sattuu olemaan lähistöllä.

Hotellilla oli enää pieniä cossinhiomisia, ja olen siitä kyllä hyvin kiitollinen, kun muistaa mitä joskus on ollut. (Köh, Animecon, köh, viime vuoden Tracon) Saimme siis kerrankin hyvät unet.

Aamulla sitten vaan cossit päälle ja menoksi. Ulkona tietenkin satoi, mikä nyt ei hirveästi kohottanut tunnelmaa. Olimme ottaneet erikseen mukaan vaihtokengät, jotteivät cossikengät menisi heti pilalle. Tampere-talolle saavuttuamme aloimme tietenkin vaihtamaan kenkiä, ja tyrkkäsin keihääni sen ajaksi nojaamaan palkkia vasten. Sehän ei tietenkään pysynyt paikoillaan, vaan kolahti maahan, ja terä meni keskeltä kahtia. Että sellainen positiivinen aloitus. Katkeamiskohta oli sentään onni, koska sen sai vielä jotenkuten loksahtamaan kiinni tukikeppiin. Yritimme sitten löytää liimaa, mutta siitä ei tullut mitään. Ohjelmalehdessä luki, että kolmannessa kerroksessa olisi korjaustarvikkeita, mutta emme löytäneet sieltä mitään niihin viitaavaakaan. Ensimmäisen kerroksen pukuhuoneessakaan ei äkkiseltään näkynyt mitään, ja ruuhka oli niin paha, etten jäänyt etsimään.

Olin sopinut tapaavani nyt Tampereelle muuttaneen kaverini ulkona kahdeltatoista. Ennen sitä kiertelimme taidekujaa ja kirpputoria. Löysin tulevaan cossiini kahdella eurolla hiuspannan, mikä jäikin viikonlopun ainoaksi ostoksekseni. Jatkoimme sitten yhdessä syömään Hesburgeriin, jonka jono ei edes yltänyt ulos asti.

Syötyämme lähdimme takaisin conipaikalle, sillä eihän kukaan ulkona sateessa halunnut hengata. Tai niin sitä luulisi, nimittäin ulkona oli jono jo ennen kuin cossi- ja AMV-kisojen paikkalippuja alettiin jakamaan. Jotkut jonottivat takuulla tunnin. Omat lippumme Ashitaka käväisi nopeasti hakemassa kun jonoa ei enää ollut nimeksikään.

Kun ulkona oli sateeton hetki, lähdimme photoshoottaamaan. Taustaksi pääsi suuri vanha puu, jossa kasvoi sieniä.

Pian vettä alkoi taas tipahdella taivaalta, ja lähdimme sisälle. Kiertelimme vähän, ja etsimme sitten hengauspaikan. Kakkoskerroksesta löytyi kaareva soppi, jossa oli vähän tilaa. Siellä Caesarista otettiin pari kuvaa.

Tämän kuvan saippuakuplapoju muokkasi itse.

Ennen conia selvisi, että paikalle on tulossa saman elokuvan Eboshi. Meillä olikin sopivasti aikaa ottaa muutama kuva hänen kanssaan ennen kisojen alkua.

Eboshin löytää facebookista nimellä Kyllikki cosplay ja twitteristä @Kyllikkisenshin!

Ashitaka näyttää olevan aika fed-up passiivis-aggressiivisine hymyineen

Cossikisojen oli tarkoitus alkaa kello neljältä. Vähän ennen neljää kipusimme kolmanteen kerrokseen, sillä paikkamme olivat parvella. Olimme hetkeä aiemmin nähneet, kuinka toisen kerroksen ovet oltiin avattu, mutta ovet parvelle pysyivät kiinni. Vasta kaksikymmentä minuuttia yli tuli joku aukaisemaan ne, ja monta sataa ihmistä purkautui sisään. Selvisi, että siellä oli jo kisa täydessä vauhdissa ja esitys juuri meneillään. Valot olivat tietenkin pimeänä, mikä vaikeutti huomattavasti oman rivin ja paikan löytämistä. Myöhemmin monet valittivat siitä, miten yleisöstä kuului ääntä esityksen aikana. Olisikohan tätä voitu mahdollisesti välttää päästämällä parvi ajallaan sisään?

AMV-kisan oli määrä alkaa heti cossikisojen jälkeen, joten kisaesitykset nähtyämme emme jääneet katsomaan väliaikaa ja palkintojenjakoa, vaan kävimme tauolla. AMV-kisa ei lopulta alkanut aivan ajallaan. Tavanomaisen kisan lisäksi mukana oli Suomen paras AMV- kisan tulokset. Suurin osa kärkisijoista meni tutuille huumorivideoille, mikä hymyilytti. Palkinto kaikkien aikojen suomalaisimmasta AMV:stä jätti kylmäksi, palkinnon perusteluna oli se, miten sekä videossa että Suomessa on pimeää ja masentavaa.

Kisan jälkeen lähdimme kohti hotellia. Kävimme taas hakemassa ruokaa samasta pizzeriasta ja chillasimme katsellen muunmuassa häämekko-ohjelmaa. Liimasin keihästäni kokoon, mutta se jäi ruman näköiseksi. Ompelin lisäksi nepparit karvaani ja mekkooni, sillä karva oli naamioineen niin painava, että sitä sai olla jatkuvasti nykimässä ylös.

Sunnuntai-aamuna meikkaus sujui Death Noten kakkosopeningin tahtiin. Sitä oltiin kyllä kuunneltu jo aiemminkin tällä reissulla, mutta nyt se soi todistettavasti ainakin puoli tuntia putkeen. Hyvin lähti siis aamu käyntiin.

Säänkin kannalta aamu oli edellistä parempi, sillä ei satanut, tuuli vain melko voimakkaasti. Veimme matkalaukkumme rautatieaseman lokeroihin säilytykseen, ja jatkoimme conipaikalle.

Sunnuntaina ei kai sitten tapahtunut mitään hirveän erikoista. Mietimme cossikisoihin menoa, mutta ne olisivat lohkaisseet liian suuren osan päivästä. Kulutimme siis aikaa hengailemalla, sekä kiertelemällä edellispäivää väljempiä kirpputoria, taidekujaa ja myyntipöytäsalia. Kävimme jälleen mielikuvituksettomasti syömässä hampurilaiset, ja otimme sitten lisää kuvia.

Sorsanmetsästystä

Ruokatuokio. Viime kesänä Lapista ostettu poron kuivaliha pääsi propiksi.

Jou.

Edes Ashitakaan ei voi luottaa - peurajumala päätyi purkkiin

Caesarimme lähti takasin kotiinsa jo kello viiden junalla (joka taisi kuitenkin olla vähän myöhässä). Otimme sen jälkeen vielä yksittäiskuvia toisistamme. Kuvaustuokionkin aikana muutama tuli pyytämään kuvaa. Koko conin ajan moni etenkin nuoremmista kuvanpyytelijöistä tosin kohdisti kuvapyyntönsä vain minuun. Ymmärrän kyllä, että Mononoke on tunnistettavampi hahmo kuin Ashitaka, mutta vähän tuntuu tyhmältä kun seisomme vierekkäin, ja kuvaa pyydetään sanoin "Saaks susta ottaa kuvan?", vähän mietitytti että onko koko elokuvaa edes katsottu, jos toista päähenkilöä (joka on vielä ainoa koko elokuvan ajan mukana oleva hahmo) ei tunnisteta.

Pitihän keihäänrämänkin päästä edes yhteen kuvaan, ettei tullut sitä ihan turhaan raahattua mukana.

Lähdimme sitten hiljalleen kohti narikkaa ja vaihdoimme pukuhuoneessa siviileihin. Kävimme vielä juomassa pirtelöt, ja sitten juna-asemalle. Pian selvisi, että siskon juna, jossa oli vaihto, oli noin tunnin myöhässä, mutta kyllä tuo pääsi lopulta kotiinsa ikivanhojen paikallisjuna- ja bussiyhteyksien avulla.

Kiitos jälleen kivasta Traconista <33

Seuraava coni meille kaikille on Desucon frostbite. Omat suunnitelmani ovat perjantaiksi Yuri Plisetsky, lauantaina Saint Seiya: the lost canvasista Sasha ja sunnuntaina Suzie Q Jojosta.