Ja sitten vaan leipomaan.
Perjantai oli viimeinen päivä TET- jaksosta. Viimeinen päiväni noteerattiin siten, että sain kortin. Siihen oli painettu pieniä ja isompia sormenjälkiä sormiväreillä. Jokaisen nimi, mutta ei kaikkien jälkiä. Mutta ideahan on hellyyttävä. Jäljille on piirretty jalat ja naamat.
Lähtö sieltä tuntuu olevan kivuton. Olen viettänyt päivän vahtien sitä alle puolitoistavuotiasta.
Niin suloinen. Nyt silitän päätä vielä viimeisen kerran. Käsi heiluttaa minulle. Sitten mieli on valmis unohtamaan. Ei itketä. Nyt vaan sitten ei tarvitse ajatella jatkuvasti taaperoita. Tuntuu hassulta palata koulumaailmaan, missä kaikki yrittävät olla aikuisia.
Eilen minun piti tehdä pestoa. Basilikamme on vähän kasvanut siitä pienestä ruukkukoosta. Parmesaania, pinjansiemeniä, oliiviöljyä, valkosipulia. Suolaa ja pippuria. Olen saanut epätoivon valtaamana sekoitettua nämä tehosekoittimessa ja sitten vielä pilkkonut sitä veitsellä. Se olisi valmista. Jääkaappiin. Kun avaan jääkaapin oven, sieltäpä hyppää jotain. Astia on laskeutunut ylösalaisin lattialle. Onneksi se oli muovia. Kestää hetki, ennen kun alan siivota peston murhapaikkaa. Sitä on lentänyt seinillekin. Jotenkin onnistun pelastamaan osan siitä, mikä oli jäänyt vangiksi astian sisälle. Ketuttaa kyllä.
Tänään herään onnellisesti vasta kymmenen jälkeen, nähtyäni unta. Unessa on aika ihmekeksintö. Rakeita, jotka veteen pudotettua saavat sen myrskyämään. Mielenkiintoinen mielikuvituksen tuote, mutten enää haluaisi melkein hukkua omaan aiheuttamaani aallokkoon.
Täksi päiväksi rakas taloyhtiömme onkin merkannut peukalonpyörittelytalkoot. Olen sangen vastahakoinen. Äitin kanssa sitten siistimään pensaita, ja lähden sisälle.
Focaccia ja omenapaita.
Omenat ovat pudokkaita. Yhdestä omenasta ei paljoa jäljelle jää, koska huonoja kohtia on niin montaa. Ei sekään ole kovin mukavaa, kun omenan kannasta löytyy kolme ötökkää. En pidä niistä pudokkaista lainkaan.
Focaccia- leipä onnistui muuten hyvin mutta siihen tuli ripoteltua suolaa vähän liikaa. Ravintoneuvojapelleilijät olisivat kauhuissaan.
Omenapaitaikinaan olisi voinut laittaa vähennän jauhoja, tasainen kansi on toive vain. Silti se maistuu sitten hyvälle, omenat ovat muuttuneet kamalista herkullisiksi. Ylivatkatulla kermalla kyllästetty vaniljakastike se sen kanssa maistuu.
Voi elämäinen, minä täyttää 15 ylihuomenisena.
