Jokerit, kuka antoi luvan lähteä

KalPafanin katkeruus

Tiedän kyllä olevani jonkinasteinen muutospelkoinen. Kun tästä KHL-jupakasta ensiksi kuulin pidin sitä vitsinä. Ikävä kyllä se ei ollut.

EI näin edes voi käydä

Ei se SM-liiga ole enää entisensä.

Miten tähän voi muuten reagoidakaan?

Oikea

Väärä

Sain sätkyn jo siitäkin, kun KalPa vaihtoi logonsa tästä, mikä oli ollut niin turvallinen ja tuttu tähän uuteen, pelottavaan ja kylmään. Myös kun Lukko, Blues ja HIFK ovat menneet omiaan muuttelemaan se on aina ollut pieni loppu.




Kertakaikkiaan. Se on ollut niin selvä juttu. SM-liigassa on neljätoista joukkuetta. Siellä on huonosti menestyvinä KalPa ja Ässät jotka kilpailevat keskenään viimeisestä sijasta. Menestyviä ovat Kärpät ja Jokerit. KalPa voittaa aina Ilveksen ja karsii Jukureita vastaan, jotka kuitenkin voittaa.

Toinen suosikkijoukkue liigasta oli Jokerit, koska vanhemmat olivat nuorina sen fanaattisia faneja. Meillä on Jokerit-pyyhettä, mukia ja pinssiä ja myös 15 osaketta. Isä oli mukana Jokerien hallituksessa ja olipelastamassa sitä ajautumasta vararikkoon.

Helskatin ruplaäijät. Helskatin rahanhimoinen Harkimo. Hiivattiin ne, joiden mielestä tämä tekee hyvää.

Katkerat vihansekaiset kyyneleet nielen. Jääkiekko muodostaa lohkon elämästäni, eikä mikään tule olemaan samoin. Suurella todennäköisyydellä jokin mestis- joukkue täyttää paikan.

Silloin kun KalPa ja Jukurit taistelivat liigapaikasta, oli sellainen hieno spekulaatio, että jos Jukurit nousee liigaan tulee Jokerit-Jukurit Otteluita.

Se mahdollisuuskin on nyt mennyttä. Iäksi.

R.I.P Jokerit

(Kaikki) on sittenkin hyvin

Eeerittäin onnistunut päevä

Aamulla sitä herää ihanaisen Blue Highwayn ääneen.
Edessä on lyhyehkö työpäivä sekä kaupungilta tärkeähköjen cossinosien metsästystä.

Muutama tunti siellä, onneksi ilmastoidulla pääkonttorilla.
Sitten pääsemme siskon kera ''shoppailemaan''.

Käherrystarvikkeeseen peruukkeja katsomaan. Tarvitsen pitkän, mustan ja suoran peruukin. Kun myyntihenkilö ilmoittaa käsissään olevan peruukin olevan pisin mustista ehdin jo miettiä mistä ihmeestä löydän sopivan. Onneksi kuitenkin pituudesta tokaistuani hän ilmoittaa, että huomenna olisi saatavilla pidempiä.

Varausta tekemään.Jostain kumman syystä ihmisillä on vaikeuksia sukunimeni kanssa. Ei ole -nen päätteinen mutta ihan suomalainen on. Sain toistaa sen kolmasti. Ei tosin niin hienosti miten hotellissa, jolloin nimen o muuttui i:ksi ja toinen o sai pisteet päälleen.

Kun mukanamme on siskon peruukki sekä kaksi peruukkisukkaa on tullut aika löytää kengät. Tuollaiset mustat nilkkurikorkkarit. Kookengästä löytyy. Hinta on koomisesti  41,93 €. En kuitenkaan näitä osta.
Käymme hakemassa kolmet legginnsit/sukkahousut kaksien hinnalla. Tulee hauskaa olemaan kun ompelen niihin yön pimeinä tunteina kolmekymmentäkaksi vinoneliötä.
Käymme vielä toisessa kenkäkaupassa katsomassa kenkiä mutta mielessäni kummittelevat vain ne täydellisehköt kengät siellä. Käyn sitten hakemassa ne pois sieltä. Olen onnessani, kun kokoan lompakonpohjan hilut. Niistä tulee juuri euro ja yhdeksänkymmentäviisi senttiä. Hei hei viisisenttiset <3
Tästä riittikin hilpeyttä toviksi.

Kun kotiin suunnataan uudet kesärenkaat alla on rattoisaa. Ja köpöttelyn kaupassa elämäni ensimmäisillä korkkareilla on hilpeää.
-_-__-_--
Pääsemme vielä saareenkin. Saan ajaa koko menomatkan itse. Tietenkin vieressä isä antaa ohjeita, että tuo saari pitää kiertää kaukaa siinä on paljon kiviä rannassa. On se muuten vaan hienoa sekin, että veneilijöiden kuuluu tervehtiä toisiaan. Kohottaa kätensä toisensa kohdatessaan. Se on hyvien tapojen mukaista.

Vedestä ei voi suoraan sanoa lämpötilaa. Lämpimän ulkokuoren alta paljastuu kylmiä, jäätäviä ja lämpimiä alueita. No, päivä olikin kuuma. On se vaan mukavaa.

Paluumatkalla oivallankin hienon asian. Hieno tunne se on.


Minä olen juuri tässä juuri nyt.