Juu

Aikaa on noin vartti

Vuorokausi vaihtuu pian. Kuukausi vaihtuu pian.
Huhtikuu uhkaa tulla.

Tekisi niin mieli sopertaa jotain.

Jos luulet että se on niin, se ei ole niin. Jos tiedät että se on niin, niin epäile silti.
Mutta silti. Eikö se ole parempi uskoa. Helpompaa mukavampaa ja keveämpää.

Miten sitä suhtautuisi.

Mihin?

Jos nyt ylipäätänsä sen tietäisi.
Tähän koko hommaan. Ei niin kuin elämään vaan elämiseen. Tai olemiseen. Miten se onkin näin
Olevaista.

Elämänsähän voi viettää miten haluaa. Näin teoriatasolla. Mutta ei sitten ole oikeastaan kuin pieni siivu mahdollisuuksia, mahdollista siitä mitä voi kuvitella.
Luulet olevasi viiden vuoden päästä erilainen. Et ole. Eri tilanne. Ei oikeastaan. olet yhä se sama.
Koska et voi olla mikään muu.
Joten elä nyt sitten.
Vaikka miten. Ei se ole tuhlausta jos et elä.
Mutta kai sitä kaikkea kokeilla voi. Olemista eri tavalla. Juurikin olemista.

Mutta siltikään ei se ole vaan niin että olet erilailla.

Pitää vaan.. ääh


Sanoiksi pukeminen ei ole oikea tapa käsitellä tätä aihetta.
Se tulisi vain tuntea.


Haluaisin oikeasti oppia soittamaan. Kunnon soittimella. Rummut ovat aina olleet rakkaat. Kalliit. Meluisat. Rakkaat. Haluan rummut. Tulevaisuudessa.
Aasinsilta.
Sitä ajattelee kokoajan mitä tulevaisuudessa haluaa. Haluan suuren kokoelman vinyylilevyjä ja mielellään myös sen soittimen. Olen materialisti. Youtubessa on kyllä asioita. Mutta et niitä omista. Ei tunnelmaa. Haluan kuulla sen särinän ja rasahtelun mikä lähtee tunnelmasta. Haluan.

Haluan elämältä

Sillä välin

Kun teet mitä ikinä teetkin

Ihmiset tekevät mitä ikinä tekevätkin. Elävät. Kuolevat. Taloyhtiön lippu on puolitangossa. Joku on kuollut. En tiedä kuka, mutta joku. Sillä välin kun sinä.

Kevät vie lumet. Ja se vie jäät.
Kevät vie luistelujäät.
Ja se turhauttaa, kun huomaat sen sitten kun olet luistimet kädessä paikalla sen toteamassa.

Se olisi kuitenkin nyt pääsiäinen. Pitkäperjantaina Teemalta tuli norjalaista ohjelmaa, jossa seurattiin reaaliajassa junan etenemistä. Sitä taisi kestää noin kymmenen tuntia. Hmm...
Vaikka olisi ollut parempaakin ajanvietettä, pitkäperjantaina kuuluu kärsiä. Siispä hain tiiliskiveä painavamman, vanhan perheraamatun ja tutkin sitä. En ole uskonnollinen. Virallisesti se on kuitenkin pyhä kirjani, joten miten vaan.

Oikeastaan uskon itse mihin uskon. En usko taivaaseen ja ylösnousemukseen. Uskon, että kuolemansa jälkeen ihminen jää elämään muistoihin. Jää elämään niihin muistoihin, mihin haluaa. Mutta ei ole olemassa. Ei silti olematon. Eikä tähän ole mitään järkevää selitystä. Minä vain uskon niin.

Loppuun ihan vaan pikku ote raamatusta näin niiden iloksi, jotka haluavat että kirkossa vihitään homopareja. Mitäs se pyhä kirja sanookaan?

(Paavalin kirje roomalaisille)

24 Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,
25 nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
26 Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
27 samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.
28 Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.