Shumicon 21.-22.10.2023

Shumicon järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa livetapahtumana. En olisi todennäköisesti muutoin mennyt sinne, mutta näin kesällä, että sinne haettiin cosplaytuomareita, ja kiinnostuin conista sitä kautta. Olin jo muutenkin ajatellut, että olisi kiva joskus kokeilla sitäkin puolta, joten olinkin iloinen kuultuani, että minut oltiin hyväksytty hall cosplay -tuomariksi.

Coni oli omalla kohdallani varsin lyhyt, sillä tulin paikalle vain lauantaiksi enkä silloinkaan ollut paikalla heti ovien avautuessa. Päälle valitsin parhaan luottocossini eli NGE:n Misaton. Muutoin se olikin täysin nappivalinta, mutta aloin kyllä mahdollisia tulevia tuomarointeja varten miettimään, voisinko tehdä jonkin cossin, jossa voisi käyttää omia silmälaseja. Näen piilolinsseillä kyllä ihan hyvin, mutta hajataittoani ne eivät korjaa, joten yksityiskohtia referenssikuvissa ja asuissa piti katsoa aika läheltä.

Ensimmäiseksi badgen haun jälkeen etsiydyin greenroomiin syömään luvatun lämpimän ruoan. Hyvin pian sen jälkeen oli aika pyörähtää bäkkärillä selvittämässä päivän kulkua.

Greenissä sai koota itselleen oman pokebowlin, oli oikein jees

Bäkkäri itsessään oli aika sokkelo (en meinannut edes löytää sieltä ulos lähtiessäni, mikä tosin ei minun suuntavaistollani ole kai ihme) mutta muuten kaikki oli varsin selkeää, ja tuli luottavainen olo päivän suhteen. Ehdin vielä katsastamaan itse conia ennen kuin tuomaroinnit alkoivat. Kiersin siis läpi taidekujan, myyntipöydät ja kirpputorin. Söpöjä juttuja oli myynnissä, mutta tällä kertaa ei tullut mitään kuitenkaan ostettua. Paikalle oli löytänyt tiensä mukava määrä kävijöitä ottaen huomioon, että kyseessä oli ensimmäistä kertaa järjestettävä coni. Se ei tosin ole mikään ihme, kun sijainti oli kuitenkin pääkaupungissa, jossa on Yukiconin lakattua isomman tämän tyylisen conin mentävä aukko. Mielestäni Shumicon kuitenkin onnistui olemaan viestinnässään selkeä ja luotettavan oloinen, minkä ei voi sanoa pätevän ihan kaikkiin läpimurtoaan parhaillaan yrittäviin coneihin.

Kuvannut minapamina

Palasin bäkkärille pieneltä partiokierrokseltani, kun tuomarointien alkamiseen oli vielä hetki aikaa. Ehdimme tuomarikollegoiden, Tuhmamyyn ja Gwennothin kanssa käymään hieman läpi tulevia tuomarointitilanteita, mutta melko pian ensimmäinen tuomaroitava jo kurkisteli ovelta. Hallcosplay-kisan luonteeseen tietenkin kuuluu spontaanius, mutta välillä se hieman hengästytti. Olisi mielenkiintoista tuomaroida joskus ennakkoilmoittautumista vaativaa kisaa, jossa referenssikuviin ehtisi kunnolla perehtyä ennen itse asujen näkemistä. Nyt tuomarointitilanteet olivat yllätyksellisiä. Onneksi aikaa itse tuomarointitilanteissa oli riittävästi, eikä ketään kisaajaa tarvinnut heittää ulos kesken lauseen, vaan kaikki saivat kerrottua haluamansa. Oli kyllä erittäin mielenkiintoista nähdä ja kuulla, miten erilaisia pukuja kisaajilla oli, ja miten kekseliäitä he olivat asujensa kanssa olleet. Kisaajista välittyi todella hyvin cosplayn heille suunnittelun, luomisen ja itseilmaisun kautta tuoma ilo. Osa oli liikkeellä ensimmäisellä puvullaan, osa oli taas kokeneempia konkareita. Toivon, että kaikille jäi tuomaroinnista ja kirjallisesta palautteesta positiivinen ja inspiroitunut olo! Mielestäni tuomarin tehtävä ei ole vain arvostella pukuja, vaan myös kannustaa kisaajia ja luoda myönteistä ilmapiiriä koko harrastukseen.

Tuomaritoverit pikaselfiessä

Tuomarointien jälkeen oli aika päättää sijoitukset. Aikataulu siihen oli melko tiukka, ja hieman jo alkoi kylmä hiki hiipiä otsalle, kun jäimme pohtimaan joitain sijoituksia niin perinpohjaisesti. Onneksi kuitenkin lopulta ehdimme tehdä päätöksemme ja kirjoittaa perustelumme ajoissa.

Sitten olikin jo aika suunnata lavakierrokselle, jossa saimme ohjeet kisan aikaiseen toimimiseen. Päästyämme katsomoon eturiville istumaan ehdimme vielä juttelemaan mukavia kisan alkua odotellessa. Tajusin siinä että niin, tämä tuomaristohan koostui muuten pelkistä kuopiolaisista. Ehkä ei ollutkaan ihme, että päätösten teossa kesti, koska suattaapi olla että tässä toisessa asussa on tämä juttu vähän ansiokkaampi tai suattaapi olla olematikin. Ylipäänsä oli kyllä mukavaa tutustua muihinkin skeneläisiin, yleensä kun tulee aina hengattua coneissa lähinnä vain siskon kanssa.

Sarjamme kaikki mahtavat osallistujat (kuvannut Nyymix)

Shumiconin kisat oli toteutettu mielestäni kokonaisuutena varsin ansiokkaasti. Ylipäänsä oli kiva, että mukana oli useita eri sarjoja, ja lisäksi väliaikaohjelmaa. Saavat kisat jonkin aikaa kestääkin, jotta yleisö pääsee tunnelmaan mukaan. Vertaan mielessäni siis näitä kisoja neljän vuoden takaisen Kumakumaconin kisaan, joka oli ohi tyyliin alle kymmenessä minuutissa. Toki kehitettävää tulevallekin voisi olla. Nyt ennakkoilmoittautumista vaatinut freestyle-sarja jäi osallistujamäärältään hyvin vaatimattomaksi, kun kisaajia oli kolme. Ehkä sarjaa olisi vielä voinut kokeilla täydentää paikan päällä, koska paikalla kyllä oli muitakin kisan raameihin hyvin istuneita asuja.

Itselleni uudenlaista lavaposeerausta (Nyymix)

Saimme istuskella penkeissämme pitkään, koska sarjamme oli viimeinen palkittava, oikein sokerina pohjalla. Sain itse kunnian julkistaa ensimmäisen sijan. Oli ihanaa päästä läheltä näkemään tuoreeltaan ilahtuneet kisaajat.

Sijoittuneet; kunniamaininta, kolmas, toinen ja ensimmäinen sija (Nyymix)

Kisan jälkeen poistuimme bäkkärille, ja päivä olikin sitten siinä. Vaikka tosiaan otsikkoon kirjoitinkin molemmat päivät niin omalta osalta conittamiseni päättyi tähän. Kävin kuitenkin päivän päätteeksi vielä lähistöllä syömässä ja Itiksen Finnkinolla katsomassa Killers of the flower moonin.

Pikainen ennen kuoriutumista napattu täytepeiliselfie

Conista on vaikeaa antaa mitään objektiivista kokonaisarviota, koska olin lähes koko paikallaoloaikani bäkkärillä. Tapahtumana se on ehkä sen verran pieni, että tarvitsisin tuomaroinnin tai ohjelmanpidon kaltaisen syyn paikalle tullakseni, pelkäksi kävijäksi en lähtisi hengaamaan, kun en nyt ihan kulmilla asu. Paikalla oli kuitenkin mukava määrä väkeä ja kisaajistamme moni oli hyvin nuoria ja aivan harrastuksensa alkutaipaleella. Etenkin vähemmän kokeneille conikävijöille Shumiconilla olikin varmasti paljon annettavaa. Jään mielenkiinnolla seuraamaan, miten tapahtuma jatkossa kehittyy.

Kiitos conista etenkin muille tuomareille ja järjestäjille! <3

Tracon 8.-10.9.2023

Saavuin Tampereelle perjantaina. Tällä kertaa majoituimme siskon kanssa ensimmäistä kertaa Lapland-hotellissa, viime vuosina olemme aina olleet Tornissa. Sen sijainti oli erittäin kätevä ja tunnelma mukava. Matkalla Tampereelle olin saanut jännittää, ehtisinkö vaihtojunaan Riihimäellä, mutta kaikki sujui hyvin ja ilta oli rento. Kävimme Tampere-talolla hakemassa rannekkeeni ja siskon badgen. Sisällä käväisimme taidekujalla nopeasti moikkaamassa kaveria ja ostin myös eräältä pöydältä söpön minipalapelin.

Kävimme syömässä tuhdin hot wings -aterian ja oli onni, että sen jälkeen ei ollut paljoa tehtävää lauantaille, koska olo oli niin tööt. Edes vaatteita ei tarvinnut silittää, koska pieni ruttuisuus vain lisäsi autentisuutta. Lassoköydet valmistelin seuravaan päivään asiaan kuuluvan youtubetutoriaalin avulla. Erikoisimpana tehtävänä illalla olikin siskon hiusten leikkaaminen, peruukkeja hotellissa on tullut monesti tuunattua, mutta ei koskaan aiemmin oikeita hiuksia.

Aamulla heräsimme ajoissa mutta kiireettömästi aamupalalle. Siellä oli kaikkea hauskaa, kuten oikea hunajakenno, josta sai kaapia teehen hunajaa. Olimme arvelleet etukäteen, että laittautumisessa kestäisi kauan, ja siihen menikin noin kaksi ja puoli tuntia. Lauantain asumme olivat siis tosiaan John Marston ja Arthur Morgan Red Dead Redemptionista. En ollut tehnyt mitään meikkitestiä etukäteen, joten prosessi oli mielenkiintoinen. Ostin etukäteen partasienen ja käytin partaan mustaa alun perin metsästystä varten ostettua kasvoväriä. Arvet tein kerrostamalla nestemäistä lateksia, ja niiden tekoon tarvitsen vielä harjoitusta. Laittautuessani en voinut välttyä ajatukselta, että parran kanssa näytän aivan eräältä perhetutulta, haha.

Pyörimme jonkin aikaa sisällä kunnes menimme Sorsapuistoon ottamaan kuvia. Ilma oli varsin miellyttävä mutta aurinko ei ollut yhtään ystävällinen. Olikin vaikeaa saada kuvia, joissa valoitus olisi ollut hyvin tasapainossa.

 

Aarrekartan tutkiskelua

Täälläkö sen pitäisi olla?

Sorsalammessa ei onneksi ollut alligaattoreita

Sorsapuisto oli kyllä erinomainen ympäristö tällaisiin tunnelmointikuviin

Moderni hevonen

Tein siskolle yllätyksenä muotokuvapropin Marysta

Muistiinpanoja lueskelemassa

Pitkän kaavan kautta monessa eri paikassa kuvailu oli todella hauskaa. Sorsapuisto tarjosi sopivan luonnolliset puitteet näille hyvin luonnonläheisille cosseille. Toinen erittäin hauska asia oli se, että ei tarvinnut yhtään varoa vaatteiden likaantumista, vaan se oli pelkkää plussaa!

Lassoilu oli niin kivaa että vahingossa virnistelin typerästi

Pikaiset tutoriaalinkatsomiset tekniikan parantamiseksi

Vakavampi yritys

Onnistuinpas nappaamaan jotain!

Ehehe...

  Hieno pikku sädekehä

Täydellisesti piilossa vihollisilta

Kuvailujen jälkeen kävimme ostamassa evästä Tullintorin koosta ja sen vastapäisestä aasialaisesta ruokakaupasta. Päivän ainoa varsinainen ohjelma oli cosplaykisat. Mukana oli tuttuun tapaan NCC ja WCS -karsinnat. WCS on ryvettynyt viime aikoina heikon moraalinsa (eli Saudi-Arabiassa järjestettävän kisansa) vuoksi, joten on mielenkiintoista nähdä, miten se kehittyy ja tuleeko Suomi olemaan jatkossakin mukana. Karsintoihin osallistuminen on joskus käynyt mielessä, mutta myös lähteiden tiukka maarajoitus (vain japanilaiset lähteet sallitaan) tuntuu tympeältä. En siis pistäisi pahakseni, jos ilmautuisi uusi cosplayn maailmanmestaruuskisa ilman näitä elementtejä. Tällä menolla itse asiassa vaikuttaakin siltä, että NCC on kovasti laajenemassa siihen suuntaan. Arvelen, että jo lähivuosina Suomi joutuu luopumaan kahdesta osallistujapaikastaan ja tyytymään yhteen. Onkin mielenkiintoista nähdä, jäisikö karsinta silloin Traconiin vai SM-kisoihin. Ainakin toistaiseksi kuitenkin saimme nauttia sekä WCS- että NCC-karsinnoista, joissa molemmissa oli hienoja esityksiä.

Kisan jälkeen oli kaunis ilta-aurinkovalaistus, joten emme voineet vastustaa kiusausta ottaa vielä lisää kuvia, ja hyvä niin.

Hieman vähemmän glamorous shotti

Pidin tätä kuvaa epäonnistuneena, koska tarkennus meni lehtiin kasvojen sijasta, mutta siitä tulikin todella tunnelmallinen

Kuvailun jälkeen käytiin ottamassa cossit pois ja hakemassa ruokaa. Sitten oli taas hotellihuonekampaamon aika, kun sisko pyysi auttamaan undercutinsa lyhentämisessä. Ehdimme vielä käymään hotellin saunavuorolla, mikä oli todellista luksusta. Hotellin yläkerrassa sijainneesta saunasta olisi ollut oikein hienot näkymät ulos pimeään kaupunkimaisemaan, jos kumpikaan meistä siis olisi nähnyt sen kunnolla ilman silmälaseja. :D

Upee lookki tälleenkin

Oli ollut kerrassaan onni, että olimme tänä vuonna eri hotellissa kuin yleensä, sillä myöhään lauantaina tornihotellissa oli ollut palohälytys, ja koko hotelli oltiin tyhjennetty. Itse olin siinä vaiheessa jo tyytyväisenä tuhisemassa. Ajatus siitä, että siinä tilanteessa olisi ensin säikähtänyt hereille palohälytykseen ja sitten pitänyt heti lähteä laskeutumaan mahdollisesti parikymmentä kerrosta portaita ei kuulosta järin houkuttelevalta. Mielenkiintoinen kokemus oli kyllä varmasti omalla tavallaan kaikille, joita se kosketti.

Sunnuntaina minulla ei ollut tiedossa mitään erikoista. Valitsin päivän cossiksi Yuri on icen Yurion luisteluasun, koska olin käyttänyt sitä conissa vain kerran ja se on todella mukava. Sisko taas cossasi Mikitakaa JJBA:sta, ja oli menossa tuomaroimaan cossikisojen harrastajakategoriaa. Minulla ei ollut aamulla kiire mihinkään, mutta siskolla oli, joten jäin vielä hetkeksi laittautumaan siinä vaiheessa, kun sisko jo lähti.

Tykkään asusta muuten, mutta enää en tekisi koristeosioita mallorcasta

Nopea räpsy syömään menossa olleesta tuomarista

Harmittaa että joudun kirjoittamaan näin, mutta omalta osaltani sunnuntai oli masentavin conipäivä jonka muistan. Tiesin, että sisko on tuomaroimassa, mutta en silti ollut varautunut aivan siihen että viettäisin käytännössä koko päivän yksin ja epätietoisena... Siskon vika se ei siis todellakaan ollut. En tykkää käydä tapahtumissa yksin, en vain saa silloin niistä irti paljoakaan. En myöskään ole sellainen ihminen, joka osaa luonnostaan itse lähestyä tuntemattomia tai mutuja, vaikka minusta onkin aivan ihanaa silloin kun muut lähestyvät minua.

Vietin siis päivän lähinnä pyörimällä yksin ympäri conipaikkaa. Heti aamusta kävin kirpputorilla, jossa en ole pitkään aikaan käynyt Traconissa sen ruuhkaisuuden vuoksi. Nyt tila oli vaihtunut ja sisään päästettiin kerralla kymmenen ihmistä, eikä itse kirpputorilla ollut liikaa ihmisiä. En ostanut mitään, mutta kokemus oli hyvä. Taidekujalta tein pari ostosta ja käväisin välissä ostamassa evästä, mutta enimmäkseen vain istuskelin eri paikoissa. Päivän parhaita olivat ne hetken, kun näin lyhyesti siskoa, sekä tietenkin cosplaykisat. Oli myös ihanaa kuulla muutamat kehut cossistani, ne piristivät tavallistakin enemmän!

Maailman nopeimman photoshootin tuloksia

Cossikisoissa eniten kiinnosti siskon tuomaroima harrastajien kategoria. Oli harmi, että juuri sen kohdalla joku unohti näyttää kisaajien referenssikuvat. Hyvä kuitenkin, että tänä vuonna ne oli sentään ylipäänsä mukana, toisin kuin viime vuonna. Olin todella lähellä lavaa, toisessa rivissä, ja näin kaikki kisaajat kivan läheltä. Yritin arvata sijoittuneet etukäteen, ja harrastajien voittajan arvasinkin oikein, cossi näytti todella hienolta ja virheettömältä. Myös esityskisa oli tänä vuonna erinomainen, etenkin videopelipohjaisista esityksistä tykkäsin.

That's my sister! Kuvannut Nyymix

Kisojen jälkeen palasin kiertelemään ympäriinsä, ja kävin lopulta pukkarissa vaihtamassa siviilit päälle. Odottelin siskoa bäkkärin edessä siihen asti, että minut käytiin häätämässä ulos. Siinä vaiheessa ei ollut mitkään parhaat fiilikset ikinä. Lopulta sisko selvisi ulos ja käytiin syömässä ennen lähtöä, mikä paransi mielialaa.

Kiitos conista <3