Nekocon 15.-16.7.2023

Saavuin perjantaina Kuopioon hyvissä ajoin. Käytiin viemässä siskon kirpparitavarat Lumitille eli musiikkikeskuksen viereiselle uudelle lukiolle, joka oli nyt otettu osaksi conia. Siellä sijaitsi kirpparin lisäksi taidekuja ja pelipiste. Taidekujan uudet tilat tuntuivat oikein toimivilta verrattuna aiempaan tukahduttavaan kellariin, ja uutena tullut kirppari oli hyvä lisä tapahtumaan. Lumitin pihalla oli myös hyvää istumahengaustilaa ja pari ruokakojuakin.

Kirpparitavarat vietyämme selasin Nekoconin sivuja, kun löysin yllättäen tiedon siitä, että rannekkeet pystyi lunastamaan jo perjantaina. Tätä mahdollisuutta olisi voinut mainostaa myös Nekoconin someissa paremmin, niin lauantain jono olisi ehkä ollut hieman lyhyempi.

Majoituksessa siskon luona viimeistelimme vielä lauantain perukkiemme stailauksen. Teimme coniin uusina asuina Fairy tailin Stingin ja Natsun. Conin teemana oli nostalgia, ja siihen nämä poitsut sopivatkin vahingossa täydellisesti. Katsoin itse Fairy tailia ensimmäistä kertaa liki kymmenen vuotta sitten, ja cossasinkin Natsua jo tuolloin. Lempihahmoni sarjasta oli kuitenkin Sting, (koska kuten olen aiemminkin todennut niin rakastan ylimielisiä blondeja, haha) joten oli mahtavaa päästä vihdoin cossaamaan tätä. Oli myös hauskaa vertailla vanhaa Natsucossiani siskon uuteen Natsuun ja nähdä, miten paljon olemme kehittyneet tässä harrastuksessa vuosien varrella.

Lauantaina aamulla kokeilin ensimmäistä kertaa ikinä käyttää arven maskeeraamiseen nestemäistä lateksia, koska siskolla sattui olemaan sitä hankittuna. Vaikka sivelin sitä rennon rempseästi kulmakarvani yli hammaslankaimella, tuli lopputuloksesta mielestäni varsin jees. 3D-efekti on kiva lisä verrattuna pelkkään meikkikynäviivaan. Aamulla meni hieman aikaa myös siihen, kun leikkasimme kiltamerkkisiirtotatuointimme huolellisesti irti tatuointiarkista. Sen olisi tietenkin voinut tehdä myös illalla, jos olisi muistanut. Jos tarvitsette cosseja varten tatuointeja, niin voin suositella Kuvatehdas -nimistä kauppaa, josta saa tilattua siirtotatuoinnit millä tahansa omalla kuvalla (ei maksettu mainos). Tulee siistiä jälkeä ja säästää huomattavasti aikaa verrattuna vaikka siihen, että coniaamuna rupeaisi vapaalla kädellä itse piirtelemään.

Coniin matkattiin bussilla jaetun matkapahoinvoinnin saattelemana

Conipaikalla pyörähdimme ensiksi kirpparilla ja taidekujalla. Oli onni, että olimme hakeneet rannekkeet jo edellisenä päivänä, koska rannekkeenvaihtojono oli venähtänyt valtavaan mittaan. Avajaiset mahtoivat olla melko väljät, koska musiikkikeskukselle sisään mentyämmekin tuntui, ettei täällä ole vielä oikein ketään.

Päivän ensimmäinen ohjelma meille oli AMV-kisa. Sen taso vaikutti nousseen mukavasti viime vuodesta. Eniten nautin Kimetsu no yaibasta tehdystä videosta nimeltä Purgatory, jossa oli musiikkina Käärijän Rock Rock. Se oli sopivan ytimekäs ja oli ilahduttavaa, että muutakin Käärijän tuotantoa kuin Cha Cha Cha tuotiin esille. Ylipäätään euroviisuihin liittyvät kappaleet olivat kisassa hyvin edustettuina. Purgatoryn lisäksi tykkäsin Leijonat-videosta sekä Isi maksaa -videosta, joissa oli molemmissa hienot kappalevalinnat, eivätkä ne olleet liian pitkiksi venytettyjä.

Kisan jälkeen käväisimme myyntipöytäsalissa. En ole pitkään aikaan ostanut coneissa muualta kuin taidekujalta tai artesaanipöydiltä, mutta nyt iskin silmäni ja näppini Bard & Jesterin pöydällä olleisiin hyljepehmoihin välittömästi ne nähtyäni. En kertakaikkiaan voinut jättää omaa suloista palleroa ostamatta, vaan päätin adoptoida Pullaksi nimeämäni muhvelon.

Stingin uusi ystävä

Sitten lähdimme ottamaan kuvia. Se oli tosin hieman epätoivoista, koska oli aika kuuma (jonka etenkin minä mustien tekonahkachapsieni sisällä tunsin) ja aurinko paistoi korkealta ja teräviä varjoja luoden. Lisäksi kaverimme ei tullut tällä kertaa coniin, ja on jotenkin aina paljon raskaampaa ottaa cossikuvia silloin, kun on itsekin cossi päällä, vaikka kyseessä ei olisikaan mikään valtavasti elämää ja olemista rajoittava asu. Muutaman räpsyn kuitenkin saimme aikaiseksi.

 

Olimme kävelemässä torille päin, kun meistä pyydettiin kuvia. Se oli hienoa, koska olimme jo ehtineet harmitella sitä, että meillä ei ollut conissa tällä kertaa ketään ottamassa meistä yhteiskuvia. Kiitos siis paljon Usvalapselle (IG: @Usvalapsi), joka otti seuraavat hienon dynaamiset kuvat!

Kuvailujen jälkeen kävimme torilla hakemassa kuplateetä Aina Kesä -nimisestä kojusta, jossa olemme käyneet aiemminkin. Tässä vaiheessa tuntui vahvasti siltä, että olisin sulamassa lammikoksi housuineni, keskipäivän aurinko kun ei armoa antanut.

Oli pakko hakeutua varjoon odottelemaan juoman saamista

Päivän toinen ohjelmamme oli cossikisat. Saliin saapuessamme siellä pyörivät vanhojen nostalgisten sarjojen openingit, mikä oli oikein hauska ja teemaan sopiva lisä. Oli hienoa nähdä paljon osallistujia ja hienoja pukuja pukukisojen molemmissa kategorioissa.

Viime vuonna oltiin itse Nekossa pukukisaamassa, tänä vuonna taas osallistuttiin photoshootkisan classic-kategoriaan, sisko kuvaajana ja minä mallina. Kuvalla ei odotetusti tullut sijoitusta, mutta oli silti hauskaa nähdä oma kuva isolla ruudulla. Photoshootkisaan liittyen ihmettelimme kyllä sitä, miksei yleisön suosikki -äänestystä ollut, vaikka kuvat oli julkaistu netissäkin etukäteen.

Kisakuva, hahmona Ash Lynx Banana Fishistä

Kisojen jälkeen pööpöilimme vielä hetken musarilla ja harmittelimme sitä, miten se kakkoskerroksen hieno efektiseinä oli blokattu pöydillä. Ulkona otimme vielä muutaman räpsäisyn ja sitten lähdimme kotia kohti. Kuoriuduimme cosseista ja kävimme syömässä ja saunassa. Ehdin illalla jopa kirjoittaa hieman runkoa tälle blogipostaukselle ja ladata päivän kuvat koneelle.

 

Sarjauskollinen raksakonttitausta

Musiikkikeskuksen väkeä vakoileva Natsu

 

Sunnuntain asuksi valitsin Winryn FMA:sta. Olin cossannut Winryä vain kerran, frostissa... Asu osoittautui täydelliseksi kepeäksi kesäcossiksi etenkin sen jälkeen, kun tajusin katsoa omien cossikuvieni lisäksi referenssikuvia Winrystä ja oivalsin, että maihareiden sijaan asuun kuuluu sandaalit. Olin täysin onnistunut gashlightaamaan itseni uskomaan, että Winry käyttää maihareita, koska olin valinnut ne itselleni jalkaan talviconiin. Sisko taas valitsi asukseen Barakamonin Handan, jota oli myöskin käyttänyt vasta yhdessä conissa.

Aamu sujui oikein hyvin, kunnes bussipysäkillä bussin jo melkein näkyessä muistimme, että unohdimme Handalle tarkoitetun päivänvarjon sisälle. Emme viitsineet lähteä enää hakemaan sitä, vaan päätimme shootata sen kanssa sitten conin jälkeen.

Paikalle jälleen selvittyämme kävimme katsomassa taidekujan uuden päivän tarjonnan. Kävimme myös karaokessa laulamassa NGE:n openingin (koska emme osaa laulaa mitään muuta). Sisko kävi hyvissä ajoin hakemassa myymättä jääneet tavaransa kirpparilta, koska sunnuntaina tavara ei tuntunut liikkuvan. Ehdimme jo pelätä yhden peruukin joutuneen varastetuksi mutta onneksi syy löytyikin järjestelmässä ilmenneestä viasta, jonka takia myytyä peruukkia ei vain oltu merkattu myydyksi.

Kävimme pihalla kuvailemassa. Etenkkin Handalle löytyi hyvin sopiva tausta satamasta. Kuvausten jälkeen satamasta sai myös kätevästi ostettua pehmikset.

Tässä posessa on vähän amerikkalaista sotapropagandajulistehenkeä

Minä: vois ottaa jotain rentoja kuvia. Minä 10 s myöhemmin:

Rakastan tätä kuvaa, epätavallinen perspektiivi toimii kivasti

Handaa lähdimme kuvaamaan Kallamer... Kallaveden rantaan

    Hieman vanhempi purtilo toimi oivallisena merellishenkisenä taustana

Alaperspektiivi toimii tässäkin kuvassa mainiosti

 

Bongaa kuvaaja kuvasta

 

Sunnuntain cossikisoissa oli kaksi pukukategoriaa - parikisa ja kokeneet ensikertalaiset. Jälkimmäinen kategoria oli ajatuksena ihan kiva, mutta ei järin menestyksekäs, koska siinä oli vain kolme osallistujaa. Jään mielenkiinnolla odottamaan, säilyykö se seuraavaan coniin vai korvataanko se jollain "turvallisemmalla", kuten hall cosplaylla.

Kisan jälkeen ja ennen päättäjäisiä oli vielä hieman aikaa, joten nappasimme nopsasti muutaman kuvan lisää minusta pihalla, koska tuntui, että kuvia oli niin vähän.

Päättäjäiset tuntuivat runsaammilta kuin aiemmin. Uutena lisänä nähtiin CMV-sketsejä, mikä oli hyvä idea. Tuli hieman Desu TV mieleen. Odotin kiinnostuneena sitä, kerrotaanko seuraavan vuoden päivämääriä. Nimittäin uusi, kaupallinen Animecon on ilmoittanut, että se järjestetään samana viikonloppuna kuin Nekoconilla on ollut tapana. Animecon väitti sopineensa asiasta Nekoconin kanssa, kun taas Nekocon oli eri mieltä. Tästä on tullut viime päivinä kannanotot molemmilta tapahtumilta, mutta joka tapauksessa lopputulos on se, että tarkempaa ajankohtaa ei vielä tiedetä.

Päättäjäisten jälkeen vaihdoin itse siviilit päälle ja lähdettiin vielä Puijon metsiin shoottaamaan siskon cossia. Muuten sujui ihan kivasti mutta hyttysmyrkkyä unohdettiin laittaa ja inisijät löysivätkin meidät pian.

Shootin ideana oli että Handa on lähtenyt yksin kävelylle metsään ja mahdollisesti eksyy sinne

Hengenpitimiksi syödyt ketunleivät aiheuttivat hienon kippari-kalleilmeen

Kokonaisuudessaan Nekocon tuntui isommalta kuin aiemmin, mikä oli oikein mukavaa. Kirppis oli erinomainen lisä, samoin kuin Lumitin lisätilat. Hyvää työtä järjestäjät!

Kiitos conista <3

Desucon 16.-18.6.2023

Tämän vuoden Desucon oli hyvin erilainen kuin aiemmat, koska muutin kesäkuun alussa Lahteen. Nautin siitä, että ei tarvinnut matkustaa, ja pääsin hakemaan rannekkeenikin perjantaina jo ennen tapahtuman alkamista, jolloin jono oli hyvin lyhyt. Toisin oli sen jälkeen, kun olin käynyt hakemassa kaverin asemalta ja saavuimme Sibbelle - jono oli kasvanut suurempaan mittaan kuin mitä muistan sen ikinä olleen. Avajaiset olivat pian alkamassa, ja siitä jonosta niihin ei olisi mitenkään ehtinyt ajoissa, joten päätimme että menen katsomaan niitä yksin ja kerron sitten muille, mitä siellä tapahtui.

Avajaisten tarina desupipon muutoksesta suivaantuneesta kävijästä ja postin kadottamasta tuomiopäivän hirviöstä oli taattua laatua. Avajaisten päättyessä kaveri oli jo selvinnyt sisälle asti, mutta mitään sen kummempaa tekemistä ei ollut, joten istuskelimme vain odottaen, että siskonikin saapuisi paikalle. Tällä kertaa perinteisesti valtavasta ruuhkasta kärsivän kirpparin jonoa oli pyritty lyhentämään arpomalla sinne ajat, mutta kirpparikäynti ei kiinnostanut niin paljon, että olisin osallistunut arvontaan.

Siskon saatua rannekkeensa suuntasimme luokseni uutta löytämääni maisemareittiä pitkin, joka kulkee sataman ja Pikku-Vesijärven puiston lävitse. Olimme menossa seuraavana päivänä siskon kanssa ensimmäistä kertaa ikinä esityskisaan, ja kävimme vielä hieman esitystämme läpi kaverin toimiessa yleisönä. Hain myös ullakkovarastolta proppini, eli muuttopäivänä siellä sattumalta bongaamani luudan. Se oli aivan mahtava löytö, koska se näytti juuri sopivan vanhalta ja käytetyltä, eikä minun tarvinnut erikseen ostaa omaa luutaa nurkkiin pyörimään, kun pystyin hieman lainaamaan sitä omine lupineni.

Luuta sai kokea elämänsä tähtihetken Sibeliustalon lavalla

Kävimme illalla vielä syömässä Burger Kingissä (tietenkin), ja teimme pieniä valmisteluja seuraavaa päivää varten. Lauantain cosseinamme olivat siis Liikkuvan Linnan Sophie ja Howl. Oma asuni oli sama kuin vuotta aiemmin Desuconissa, kun pidimme luentoa aiheeseen liittyen. Sisko sen sijaan teki Howlistaan uuden asuversion.

Aamuksi olin halunnut järjestää oikean hotelliaamiaissimulaation mehuvalikoimalla ja päivän cosseihinkin sopivilla paistetuilla kananmunilla ja pekonilla. Päivästä oli tulossa kuuma, joten jätin suosiolla pukeutuessani alusmekkoni pois, ja vaihdoin sukkahousuni ohuempiin. Mekkoni on villasekoitetta, ja se päällä olo olikin lopulta ihan siedettävää, kun taas sisko kärsi hätää keinokuiduissaan.

Vasta aamulla huomasin, että kertakäyttöisiä ruskeita piilareita oli vain yksi pari jäljellä, ja päätin säästää ne seuraavan päivän asua varten ja mennä värittömillä Sophien kanssa. Matkustamattomuuden huono puoli onkin siinä, että kun ei tarvitse pakata, ei välttämättä muista tarkistaa tällaisia asioita etukäteen.

Lopulta taivalsimme kohti Sibbeä mukanamme lavasteemme ja proppimme, joita emme olleet jaksaneet viedä edellisiltana. Olisipa kyllä mukavaa, jos tällaisissa tilanteissa olisi käytettävissä auto. Onneksi kaveri sai kannettua patjan, jolla myös itse nukkui viikonlopun. Tavaran vieminen bäkkärille sujui näppärästi.

Sophie ja taustalla kauneuttaan hoitava Howl

Ennen harjoitteluaikaamme ehdimme muun muassa pyörähtämään taidekujalla ja hakemaan kaupasta jäätelöt. Ulkona pystyi olemaan vain varjossa, koska keskipäivän aurinko paahtoi täydellä voimallaan.

Lavaharjoituksemme sujuivat mukavasti, vaikka teknisten ongelmien vuoksi ne viivästyivätkin alkuperäisestä aikataulusta. Lavakuutit ja kaikki muut paikalla olleet olivat oikein mukavia ja kannustavia, kun meitä ensikertalaisia (etenkin minua) jännitti. Ensimmäisen läpivedon jälkeen jännitys helpotti, ja kaksi seuraavaa sujuivatkin jo rennommin. Myös harjoitusten jälkeiset kuvaukset sujuivat hyvissä tunnelmissa, vaikka olimmekin ehkä hieman tylsiä poseeraustemme kanssa.

Harjoitusten ja kisojen välissä oli ihan mukavasti aikaa, jonka käytimme muun muassa syömiseen ja kuvien ottamiseen.

Jännitys alkoi palata siinä vaiheessa, kun saavuimme ennen kisoja takaisin bäkkärille. Rimputtelin itsekseni hieman esitykseen kuulunutta kitaraani viedäkseni huomiotani muualle, kunnes oli aika mennä asemiin. Lavalle kuuttien mukana kipittäessäni halasin turvatyynyäni, ja tunsin, kuinka kasvoja kuumotti. Onneksi se ei näkynyt meikin alta, ja koko esitys meni suunnitellusti. Hassua vain, miten lavalla kaksi minuuttia voikaan tuntua niin lyhyeltä ajalta, kuin puolelta minuutilta. Oli muuten ihan parasta kuulla esityksen aikana yleisöstä naurua! Kiitos myös kaikista ihanista kommenteista, joita saimme esityksestämme jälkikäteen <3

Vitsailtiin ennen kisaa, että entä jos vain jäisinkin nukkumaan lavalle. Kuvannut Nizku.

 

Yritän näyttää järkyttyneeltä, mutta siellä alla näkyy pieni helpottunut hymy. Kuvannut Nyymix.

Esityksemme voi kokonaisuudessaan katsoa täältä. Oli itse asiassa varsin ideaalia, että esiinnyimme ensimmäisinä, koska siten kuumotteluaika oli lyhyempi, ja ehdimme näkemään kaikkien muiden esityskisaajien esitykset. Esityksiä oli ilahduttavan paljon ja ne olivat korkeatasoisia. Nautimme myös photoshootkisan sekä pukukisojen eli craftmanshipin sekä hall cosplayn näkemisestä aitiopaikalta. Tuli kyllä kiinnitettyä tavallista enemmän huomiota asujen kenkiin, haha. Kisat olivat kivat mutta oli harmillista, että craftmanshipin kuvat olivat menneet sekaisin. Kaipaisin ylipäätään kisojen järjestäjiltä lisää huolellisuutta, koska kuvasekaannuksen lisäksi siskosta käytettiin kaikkialla nimeä Kalmalintu, vaikka hänen nimimerkkinsä on Kalmanlintu. Palkintojenjaon koittaessa olisin myös toivonut, että sijoittuneet photoshoot-kuvat olisi näytetty yleisölle, koska yleisö ei muista kuvien numeroita.

Kun tuli esityskisojen palkinnonjaon aika olin jo melkein unohtanut olevani itse kisaajana. Odotukset eivät olleet mitenkään erityisen korkealla, koska kyseessä oli tosiaan ensimmäinen esityskisamme, ja olimme nähneet muiden hienot esitykset. Siksi tulikin yllätyksenä, kun meille napsahti toinen sija. Olemme siitä erittäin iloisia ja otettuja. Olimme pohtineet jo aiemmin, että haluaisimme kokeilla esityskisaamista, ja meillä oli ollut alustavia ideoita toisille hahmoille. Tämä esitys lähti siskon keväällä saamasta ideasta, joka lähti helpommin lentoon. Kehittelimme yhdessä vuorosanoja ja ideaa eteenpäin, ja teknisen puolen toteutuksesta vastasi sisko parempine teknisine taitoineen. Oli upeaa saada sijoituksen muodossa tullutta kannustusta alkavalle esityskisaurallemme. Tämä ei varmasti jäänyt viimeiseksi kerraksi, kun meidät nähdään lavalla.

Esityskisan sijoittuneet: keskellä ensimmäinen ja oikealla kolmas sija. Kuvannut Jenni Suominen.

Hopeaselfie <3 Mitaleissa ei ole mitään tekstejä siitä, mistä ne on saatu, joten se pitänee vielä tehdä itse.

 

Kisan jälkeen emme jääneet sen pitemmäksi ajaksi pööpöilemään vaan nappasimme lavasteet mukaan ja lähdimme kohti kotiani. Kuljimme samaa reittiä kuin edellisenäkin päivänä, mikä tarjosi mukavat, jokseenkin Sorsapuistomaiset, puitteet photoshootille. 

Voikukan puhallusta

Siivoojan tupakkitauko

Pois alta risut ja männynkävyt!

Kun haluaisit kiivetä puuhun, mutta oksa on liian korkealla

 

Kotona odotti ihana viileä suihku ja ruoat päätettiin tilata suoraan ovelle. Sunnuntain asuissa eli Neon Genesis Evangelionin Misatossa ja Ritsukossa ei ollut muuta kuin silitys hoidettavana, eikä seuraavaksi päiväksi ollut mitään velvollisuuksia, joten ilta oli mukavan rento.

Heti kun selvisimme sunnuntaina sisälle coniin, bongasi toinen Misato-cossaaja meidät ja halusi yhteiskuvaan, mikä oli hauskaa. Saman cossaajan kanssa otettiin vielä myöhemminkin kuvia ulkona hieman paremmissa olosuhteissa.

Oikeanpuoleinen Misato on Twitterissä nimellä piialuo. Kuvannut Blazenyancosphoto (ig)

Tein conin ainoan ostokseni artesaanipöydiltä

Satuin lukemaan Twitteristä vinkin, että sataman jäätelölaivasta saa kuplateekuplilla pehmistä. En ollut koskaan kuullutkaan sellaisesta, joten täytyihän se testata, ja hyvää oli!

Iloiset jäätelöt

Seuraavaksi suunnattiin shoottaamaan. Vaikka olemme käyttäneet näitä cosseja ennenkin, ei niistä ollut montaa yhteiskuvaa. Taustaksi valikoitui tavallinen tiiliseinä, koska se oli sopivasti varjossa.

Pikapalaveri salaisista NERV-asioista

Onnistuneiden asuntokauppojen jälkeen

Misato houkuttelemassa Ritsukoa afterworkeille

Kun yllätyt NERV:in uusista suunnitelmista

Päättäjäisiä odotellessa tuli käytyä pari pitempää keskustelua muiden kävijöiden kanssa, mikä oli mukavaa. Päättäjäiset itsessään olivat hauska paketti, erityisesti minua viehättivät lavalla nähdyt Lahden nähtävyydet pienoiskoossa. Siivouskuutit totta tosiaan tekivät hyvää työtä Lahden jälleenrakentamisen parissa! Aika noloa oli kuitenkin se, että cosplaykisojen tuloksista puhuttaessa photoshootkisaa ei mainittu sanallakaan.

Päättäjäisten jälkeen lähdettiin luokseni, jossa otettiin vielä lyhyt photoshoot japanilaisten olutpullojen kanssa.

Työhuolet painavat vielä

Muutaman juoman jälkeen

Laskuhumala aiheutti Kajin perään haikailua

Tämä hetki on aina yksi conin parhaista

Oli todella erikoista kävellä saattamaan muut asemalle ja jäädä itse kaupunkiin. En vielä tiedä, kauanko tarkalleen tulen asumaan Lahdessa, mutta ainakin vielä frostissa olisi tiedossa samanlainen kotikenttäetu.

Kiitos kivasta conista <3