Kämpän esittely - opiskelijan värikäs ja persoonallinen vuokrayksiö

Olen asunut tässä yksiössä nyt puolitoista vuotta ja tarkoitus oli julkaista tämä postaus jo ainakin puoli vuotta sitten mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan kai. Sain motivaatiota ottaa kämpästäni kuvia saatuani ensin eräänä päänsärkyisenä ja sen myötä itsessäälissä kieriskelyn täyttämänä päivänä idean vaihtaa vähän kalusteiden järjestystä. Sehän se oli tietenkin ainoa looginen päätös päivälle. Ruokapöydän ja sohvan päittäin vaihtoa en ole katunut vielä hetkeäkään. Kuvat eivät ehkä ole ihan priimaa, sillä ainoa tällä hetkellä käytettävissä oleva kamera on kännykkäni, joka muotonsa puolesta muistuttaa lähinnä kaukosäädintä.

 

32,5 neliön yksiöni sijaitsee muutaman vuoden ikäisessä kerrostalossa, jonka ovet joku on värittänyt suoraan Microsoft Paintin oletusvärivalikosta löytyvillä kirkkailla väreillä. Minulla oli ovilotossa varsin hyvä tuuri, sillä vaikka oliivinvihreä ei lempiväreihini lukeudukaan, on se ainakin maltillisempi kuin kirkuva post-it-lapun oranssi, jollaista jotkut talossa katselevat joka päivä.

Koivukuosista ovimattoa oli aika hauska kuljettaa, koska se näytti rullattuna ihan koivunhalolta

Kämppäni on siis tosiaan yksiö, mutta muotonsa puolesta se muistuttaa hieman kaksiota. Suurempi keittiö/ruokailu/olohuone avautuu heti ovesta sisään tullessa, kun taas kylppäri ja sänky löytyvät keittiöseinän takaa piilosta.

Keittiö on näppärästi omalla seinällään ja säilytystilaa löytyy kohtalaisesti. Yläkaappien puujäljitelmäpinta on kiva kotoisuutta lisäävä yksityiskohta.

 

Söpöt halailevat suola- ja pippurisirottimet oli ihan pakko saada, kun ne satuin kaupassa näkemään.

Tummapuinen ruokapöytä oli jotain, mitä himoitsin pitkän aikaa jo ennen kuin muutin omilleni. Lapsuudenkotona kaikki puu on aina ollut aina vaaleaa, joten tumma puu tuntuu ylelliseltä ja lämpimältä vaihtoehdolta. Monissa huonekaluliikkeissä ei edes ole muuta kuin mustaa ja valkoista, joten sain hetken aikaa etsiä ennen kuin löysin tämän Sotkan valikoimista, ja toisen hetken ajan sitten kyttäsin että se tulisi alennukseen.

Sitruunakuvioiset tabletit näyttävät oikeasti kivemmilta, mutta minkäs teet kun kamera ei oikein tykkää vahvasta kontrastista

Kuvaustuokioni jälkeen päädyin siirtämään kasvini lähemmäs valoa. Minulla on agaave, rahapuu, orkidea, greippi ja kiinanruusu sekä kaktus joka ei näy tässä kuvassa

Pöydän takana on sininen kuutio, jonka sisällä on kaksi pientä patjaa, jonka avulla olen majoittanut siskon ja muut satunnaiset yövieraat. Tarve niille vähenee pian, sillä tilasin vastikään suuremman sängyn. Kuution päällä oleilee karttapalloni, kukkakaalilammas ja kokoelma cossikuvia jota en kovasta yrityksestä huolimatta ole koskaan saanut ripustettua seinälle.

A-ha-bändin juliste on ostettu vuosia sitten huutonetistä hintaan 3,6 €. Se on alkuperäinen 80-luvun Suosikki-lehden mukana tullut juliste. Kellon ostin ihan vain Prismasta sillä perusteella, että sen kuparinväri sopi yhteen lamppujeni kanssa.

Minua kellon tikitys rauhoittaa mutta kaikki muut täällä käyvät tuntuvat vihaavan sitä

Puinen kuultavan valkoiseksi maalattu työpöytä on ollut minulla vuodesta 2006. Enää en tee sen ääressä läksyjä, vaan siitä on tullut pysyvä ompelupiste. Säädettävän punaisella nahkalla verhotun tuolin sain lahjoituksena vaariltani, jolla ei ollut sille enää käyttöä. Pimeässä hohtava brittiläisestä karttakaupasta tilattu maailmankartta ei pääse paljon hohtamaan, koska kämpässäni ei tule ikinä täysin pimeä. (Mikä sopii minulle erinomaisesti koska pelkään pimeää vaikka olisin sisätiloissa) Roskakorin tuunasin itse viinilaatikosta sekä japanilaisesta paperista ja sanomalehdestä. Japanilaistyylinen juliste on kummitädiltäni ja lampun ostin Prismasta.

 

Kännykkälaatikoista askartelemani tipuboxit sisältävät ompelulankoja ja kirpparilöytöteepurkki muuta ompelu- ja cossisälää. Myös kynäpurkin päällinen on itse tuunattu.

 

Olen kerännyt tähän lasihäkkiin luonnosta kaikenlaista pientä, kuten joutsenen ja teeren sulkia, merisiilin ja palan kuorta puusta, johon oli iskenyt salama.

Proppinurkkassa ovat ne propit, jotka eivät oikein mahdu muualle

 

Kämppäni suurin säläkeskittymä on ehdottomasti kirjahyllyni. Siinä esillä ovat vinyylilevyni ja mangani sekä kaikkea muuta pientä.

Ylähyllyllä on levyjen ja rahakokoelman lisäksi mm. kaksi cossikisoissa voittamaani palkintoa, yo-kuvani ja uusimpana tulokkaana lahjaksi saatu kartta Muumien majakkasaaresta. Ylin hylly toimii myös avainteni säilytyspaikkana enkä ole vielä kertaakaan unohtanut kotoa lähtiessä avaimia, toisin kuin ennen omilleen muuttoa...

 

 

 

 

Otan talteen käteistä aina niissä maissa joissa käyn, mutta olen myös ostanut kirpparilta vanhoja eri maista peräisin olevia kolikkoja. Näyttävä näkinkenkä on äitin tuoma tuliainen etelästä

Toisen hyllyn teemana ovat kylmät värit ja siitä löytyvät mm. korkkarit, aito jäniksenkäpälä iskän ampumasta jäniksestä, sileitä kiviä Islannin mustalta hiekkarannalta ja tosi himmee mariskooli

 

Kolmannen hyllyn teemaväri on punainen ja se kantaa päällään suomenkielisten Hopeanuolien lisäksi myös japaninkielisen Ginga Densetsu Rikin, johon sain itse Yoshihiro Takahashin nimikirjoituksen vuonna 2012 sekä kolme keräilykorttia samasta sarjasta. Oikealla näkyvä Billy Idolin Rebel Yell -levy on yksi suosikkilevyistäni.

 

Alin hylly on sekalaista-osasto. Pari kansiota, vanhoja elokuvalippuja, muutama oikea kirja sekä läjä lehtiä, joista osa on Psykologi-lehtiä ja osa 80-luvun Suosikkeja. Puulaatikko oli alun perin pinkki mutta maalasin sen uudelleen. Rakastan sen ja korkkarin vastavärisyyttä. Hyllyn alla ilmaislehtiä maalausalustoiksi.

 

Käännytään 180 astetta ja siirrytään olohuoneen puolelle. Sohva ja sohvapöytä ovat Maskusta. TV-taso on Kotisiilistä ja sitäkin sai tosiaan etsiä ennen kuin löysin tummapuisen vaihtoehdon valkoisten vaihtoehtojen merestä. Telkkari on 43" ja siihen kytkettynä löytyy PS4 ja Xbox360. Etsin pitkään sopivia verhoja kotoa mukaan ottamieni pitsiverhojen pariksi. Suuri ja raikas kasvikuosi vei voiton.

Mustakultainen mermaid pillow oli heräteostos, mutta sillä on kyllä leikitty koko rahan edestä

Ostin innoissani kitaran vuonna 2015 mutta sillä soittelu on jäänyt aika satunnaiseksi. Osasin joskus Pirates of the Caribbeanin koko tunnuskappaleen ulkoa, mutta nyt pitäisi katsoa tabeja ja vähän harjoitella jos haluaisin sen vetää. Kuparinvärinen sohvapöytä on peilipintainen. Yakuza-inspiroituneet lasinaluset sain siskolta, joka teki ne itse.

Tuunasin tavallisen ruskean korkkitaulun mustalla ja kultaisella maalilla. Esillä saamiani kortteja, pari cossipolaroidia viime vuoden Desuconista ja viime kesän kesätyöntekijöiden yhteiskuva

Seinällä olevan maisemataulun teetätin siskon ottamasta valokuvasta. Punainen peitto on äitin tekemä ja käytän siitä lempinimeä matto.

Olohuoneesta lähtee pieni käytävänpoikanen, joka vie kohti sänkyä. Olen ottanut käytävätilan käyttöön peilin ja pienen hyllyn avulla. Sain tarpeettomaksi jääneen hyllyn vanhemmilta, sahasin sen sopivan kokoiseksi ja päällystin DC-fixillä koska se oli tietenkin vaalean puun värinen.

Hyllyssä on säilössä meikkini, hiustenlaittojuttuni ja kynsilakkani ja se toimii myös tietokoneen säilytyspisteenä. Maalasin peilin valkoiset reunat kultaisiksi. Kuparinväriset ananasvalot tuovat pientä eksotiikkaa. Sanokaa moi peruukkipäälleni Svingille.

Käytävä oli oiva paikka myös omien piirroksieni näyttelypaikaksi. Vanhimmat joita jaksan vielä katsella ovat vuodelta 2014.

Käytävän toisella puolella on tuoreempi tuotokseni eli Hatari-trio maustettuna eksoottisilla eläimillä. Alemman kasvimaalauksen tein alun perin koska seinään epätoivoisesti nakertamani ruma reikä sapetti.

Hataripiirroksien vasemmalla puolella on ikkuna, jonka vieressä on sänkyni. Solukämppäni viheliäistä ilta-aurinkoa vastaan ostamani tummansininen pimennysverho toimii lähinnä koristeena. Haluaisin sitten joskus omassa kodissa maalata ainakin yhden makkarin seinän tummansiniseksi tai petrooliksi.

Kaktuksen kaverina on itse maalaamani irtokehys ja savesta lukion kuviksen kurssilla tehty stegosaurusvauva

 

Sänkyni on mukava, mutta tilaan mahtuisi isompikin, mikä olisi vielä paljon mukavampaa. Juuri siksi tilasinkin isomman.

Unikavereina minulla on Ikea-hai nimeltä Silli, islantilainen maitovalas Viili ja kutosluokan kässässä tehty koira jolle en jostain syystä ole ikinä antanut nimeä. Ehkä siksi että käytän sitä lähinnä niskatyynynä.

Sängyn alle livahtaa kätevästi neljä laatikkoa, joissa säilytän cosseja, peruukkeja ja kankaita

Kokovartalopeilin ostin kesätyökaverilta ja pari päivää sen jälkeen kun olin saanut sen kannettua suojaamattomana kotiin kilometrin matkan ilman naarmun naarmua, astuin sen päälle. Aioin maalata sen reunat ja olin jo suojannut peiliosan sanomalehdellä, mutta en ollut vielä siirtänyt sitä parvekkeelle ja noh, niin vain kävi. Olisi pitänyt arvata. Rullaluistimet on hankittu tulevaa cossia varten ja ne odottavat edelleen että jaksaisin A) Ostaa kyynär- ja polvisuojat B) Opetella rullaluistelemaan

Sänkyä vastapäätä on kaapit, joiden oviin olen laittanut taidekujaostoksen, pari kaverin piirtämää lahjaa ja pari omaa piirrostani, joista en tykkää ihan niin paljon. Pimeässähohtava tähtikartta on vessan liukuovessa.

Kylppäri on tässä kämpässä mukavan tilava ja tarvittaessa sinne mahtuisi hyvin pesukone, mutta olen tyytyväinen ilmankin.

 

Pörrömatto ja myöskin mintunvihreä hammasmuki Prismasta

Suihkuverho on myös Prismasta. Jos olisin tiennyt että hankin myöhemmin oikeat verhot myös kasviteemalla, olisin ehkä ottanut toisenlaisen kuosin

Mintunvihreyttä lisää myös pyykkikori, jonka muoto houkuttelee yrittämään tarkkuusheittoa

 

Apupöytä aka silityslauta mahtuu hyvin olemaan auki jatkuvasti

 

Suihku toimii juuri kuten suihkun olettaisikin toimivan

 

Sisätilojen lisäksi kämpässäni on koko asunnon levyinen lasitettu parveke. Se ehti olla vuoden tyhjänä lukuun ottamatta maalitahraisia sanomalehtiä. Tänä keväänä päätin kuitenkin ottaa siitä hieman enemmän irti. Parvekematot sain siskolta, joka oli perinyt ne entiseltä kämppikseltään. Parvekekeinun hommasin Jyskistä ja sen kokoaminen olikin varsinainen strong independent woman -keikka, koska ohjeen mukaan kokoamiseen tarvitsi ehdottomasti kaksi ihmistä. Ihan niin läheisiä eivät naapurini minulle ole että olisin kehdannut apua pyytää. Muutaman tunnin painavia putkia ahtaassa tilassa pyöriteltyäni ja ruuveja kiristeltyäni sain keinun kuitenkin kokoon. Oli erittäin palkitsevaa päästä siihen keinuttelemaan.

 

 

Ennen keinua ostin pari ulkotilaan soveltuvaa värikästä ja trooppista tyynyä. Jakkara toimii pöytänä ja sain sen käytettynä ja vaaleapuisena vanhemmilta. Maali teki terää.

 

Parvekkeen toinen pääty toimii yhä maalaus- ja puuhastelupisteenä. Muovisen peikonlehden sain ilmaiseksi muuttamassa olevalta naapurilta, kun satuin lukemaan taloyhtiön Jodel-kanavaa sopivalla hetkellä

Siinäpä oli koko kämppäni, mennään nyt takaisin sisälle ennen kuin parvekkeen kylmä marraskuinen ilma kohmettaa.

 

 

 

Kevään kuulumisia ja käsityöprojekteja

Tähän mennessä tämän vuoden kirjoittelut täällä blogissa ovat jääneet kovin vähiin, mutta tässä olisi nyt vihdoin jotain. Heti aluksi on varmaan pakko todeta jotain vallitsevasta maailmantilanteesta sillä sitä on vaikea jättää huomiotta. Näin henkilökohtaisesti koronalla ei ole onneksi ollut minulle mitään hurjan dramaattista tarjottavaa. Eniten vaikutusta on ollut tapahtumien perumisella, ja valehtelisin jos väittäisin, että toisen opiskelijavappuni viettäminen yksin neljän seinän sisällä olisi ollut jotenkin erityisen riemukasta. Harmi monista menetetyistä muistoista on suuri ja hiljalleen alkaa toivo hiipua koko loppuvuodenkin tapahtumien suhteen. Maaliskuussa oli vielä vaikeaa hyväksyä sitä, että tilanne voisi mitenkään kestää kuukausia. Kukaan ei tällaista varmastikaan toivonut tai osannut odottaa, mutta ihmiset ovat kuitenkin hyvin sopeutuvainen laji, ja nyt kun tilanne on jatkunut jo yli kaksi kuukautta, on elämän yksinkertaistumiseen kerennyt jo tottua. Joitain suunnitelmia menetetyn cossikesän paikkaamiseksi jo on, kuten photoshoottaamista ja sellaista, joten jotain täytettä tulee tännekin tulemaan.

Kevään aikana upposimme siskon kanssa puolivahingossa k-draamojen maailmaan ja yhtäkkiä Koreaa on alkanut näkyä kaikkialla. Huvin vuoksi opettelin myös lukemaan sitä Duolingon avulla, johon minulla on ladattuna myös japani, venäjä, saksa ja uusimpana tulokkaana puola... never stop the madness jne. Näistä aiemmin olen opiskellut vain japania ja venäjää. Innokkuus on toistaiseksi riittänyt 120 päivän putkeen eikä ikkunasta sisään tunkeutuvaa vihreää pöllöä ole tarvinnut pelätä. Viime kuukausina olen myös etäopiskellut ja käynyt ulkona kävelemässä sellaisissakin paikoissa, joissa ei ole ennen tullut käytyä. En olisi kestänyt olla ihmiskontaktitta Joensuussa kuukausia, joten olen käynyt kotona Kuopiossakin. Molemmat kaupungit ovat päässeet vähällä epidemiassa, joten en ole kantanut turhaa huolta, vaan noudattanut järkeviä varotoimenpiteitä. Joensuussa olen opiskelujen lisäksi puuhaillut kevään mittaan olen parin pikku projektin parissa.

En yleisesti ottaen harrasta puutöiden tekemistä ja cosseissakin parhaiten luonnistuu ompeleminen, mutta sain mielestäni aivan lyömättömän hyvän idean siitä, miten voisin muokata kotona lojunutta vanhaa tv-tasoa. Kaipasin kämppääni hieman käytännölistä säilytystilaa. Silloin kun meikkaan, teen sen istuen lattialla peilin edessä, ja koska olen varsin laiska kiikuttelemaan tavaroita edestakaisin, ovat meikkipussini juurtuneet lattialle peilin eteen. Lisäksi halusin järkevän paikan, jossa pitää läppäriäni, sillä ompelukoneeni on vakinaisesti vallannut pöydän, jolla sitä aiemmin pidin. Läppärille osoitetun paikan puutteessa säilytinkin sitä erittäin vaarallisesti lattialla, joskin pyrin pitämään sen poissa kulkuväyliltä. Olin kuitenkin valmis muuttumaan astetta järjestelmällisemmäksi, ja koska aion asua tässä samassa asunnossa vielä ainakin kolme vuotta, koin järkeväksi sen, että muokkaisin tason juuri tänne sopivaksi, se kun oli liian pitkä siihen kohtaan, johon sen aioin sijoittaa.

Tältä hylly näytti ennen kuin kävin sen kimppuun

Tein laskelman siitä, paljonko tarvitsen dc-fixiä päällystykseen. Huomatkaa upea saha.

Aloitin muokkaamisen irrottamalla keskitason ja toisen sivuseinän. Se onnistui onneksi helposti paksut ruuvit irrottamalla.Tämän jälkeen mittasin poistettavan osuuden kustakin palasta, ja piirsin tarkasti viivat kohtaan, josta tuli sahata. Tartuinkin heti innokkaasti toimeen ja aloin sahata. Sahaus nyt ei lopulta ihan täydellisesti noudattanut viivaa, vaan huojui muutaman millin sisällä siitä. Jos en olisi ollut aikeissa päällystää tätä lopuksi, se olisi ollut isompi ongelma.

Tästä ei ollut enää paluuta

Täytin heppoiseen takaseinään tehdyn rosoisen aukon liimaamalla siihen lyhennetystä seinäpalasta leikatun muodon.

(Ainakin tietokoneversiossa tässä näkyy valtava väli jota en saa poistettua - voisko blogger lakata downgreidaamasta itteään plz)

Tässä vaiheessa motivaationi projektia kohtaan alkoi hieman hiipua samalla kun kouluhommien deadlinet lähestyivät. Tajusin myös, että minulla ei ollut oikeita työkaluja siihen, että saisin lyhennetyn tason taas koottua kunnolla. Tarvitsin poraa ruuvien ja puutappien kiinnittämistä vaativia reikiä varten. Seuraavalla kotireissulla otinkin mukaan vanhan akkuporakoneemme, mutta kun viimein aioin sitä kokeilla, ei se useiden tuntien lataamisen jälkeen pyörinyt kuin sekunnin ajan. Tämä ei varsinaisesti mieltä ylentänyt, mutta seuraavalla kotireissulla sain vanhemmat hankkimaan uuden kapineen, jota sitten lainasin. Nyt kaikki meni juuri niin kuin olin suunnitellut. Sain reiät porattua ja seinän kiinnitettyä. Takaseinän kiinnitin sivuseinään muutaman naulan hakkaamalla.

Lyhennyksen jälkeen koko oli sopiva

Keskihylly vaati vielä hieman hiomista mahtuakseen nätisti liukumaan sisään, mutta sen jälkeen olin valmis loppuhuipennukseen, eli tason päällystämiseen tumman puun kuvioisella dc-fixillä. Tumma puu sopii sisustukseeni ja estetiikkaani paljon puun alkuperäistä väriä paremmin. Päällyste on käytännössä vain värillistä kontaktimuovia, ja koska en ala-asteella ollut erityisen haka kirjanpäällystäjä, aloitin turvallisesti hyllyn pohjasta, jossa kuplat haittaisivat vähiten. Leikkasin muovista sopivan kokoisen palan, liistrasin yhdestä kulmasta kiinni ja etenin varovasti, viivottimella tasoittaen. Ennustukseni mukaisesti en täysin välttynyt kuplilta, mutta sain kuitenkin pääsääntöisesti muovin siististi paikoilleen. Pahimmissa paikoissa muovia piti pari kertaa repiä irti ja kiinnittää uudelleen, minkä se kesti hyvin, sillä sileällä kalustelevypinnalla se ei lähtenyt repeytymään. Pariin otteeseen tarkasti leikattu palaseni ei mennytkään aivan viivasuoraan, vaan jätti paljaaksi noin kahden millin verran reunasta. Tämän olisin voinut välttää saumavaroilla mutta uskoin vähän liikaa omiin kykyihini. Näin kävi kuitenkin onneksi vain hyllyn sisällä, jolloin pystyin paikkaamaan näkyvän osan pienellä muovisuikaleella. Hyllyn sivuilla olevat ruuvit kaivoin esiin mattoveitsellä, sillä muovin alle jääneinä ne nostivat sen pintaa. Tässäkin jäi näkyviin pieniä vaaleita alueita, mutta peitin ne huomaamattomasti oikean värisellä töpäyksellä akryylimaalia.

Ensimmäiset osuudet paikoillaan, paikka vielä kurkkii takaseinässä

Kokonaisvaikutelma valmiissa tasossa on siisti, ja jos en tietäisi pienistä virheistäni, en niitä huomaisi. Hyllystä tuli juuri sopiva siihen kohtaan, mihin sen suunnittelinkin. Olen siihen erittäin tyytyväinen.

Vihdoin valmis <3

Käyttötarkoituksessaan kauneudenhoitopisteenä ja läppäritelineenä xD

Vanhempien tullessa käymään ja tuodessa pyytämäni tason sain ekstrana myös puisen jakkaran, jolla ei enää ollut käyttöä. Jakkaran lakkaus oli kulunut, eikä sen vaalea puunväri minua miellyttänyt, joten päätin maalata sen. Käytin spraymaalia sen helppouden vuoksi. Olisin halunnut maalata jakkaran mintunvihreäksi, mutta en löytänyt sen väristä spraymaalia ainakaan mistään riittävän läheltä, joten valitsin korvaavaksi väriksi turkoosin. Muodonmuutosprosessi kävi hyvin näppärästi. Ensin hioin kevyesti jakkaran pintaa, jotta kulunut lakkaus ei näkyisi alta (En tiedä oliko tämä oikeasti tarpeen), sitten sprayasin kaksi kerrosta maalia ja lopuksi kerroksen myöskin spraymuotoista lakkaa.

Parvekkeeni on tähän saakka toiminut lähinnä spraymaalauspisteenä, enkä ole juurikaan viettänyt siellä aikaa. Olin kuitenkin määrätietoisesti päättänyt, että tänä kesänä asiaan tulee muutos ja hommaan sinne edes jonkinlaista kalustusta. Matot sain lahjoituksena siskolta. Kuvassa näkyvän muovinen peikonlehden, sain ilmaiseksi naapurilta, joka oli ilmoittanut taloyhtiön Jodelissa että antaa sen pois. Tekokasvi on kivan näköinen ja olenkin siitä hyvin kiitollinen. Näiden lisäksi ostin Tokmannilta kaksi tyynyä, koska ne olivat ihanan värikkäitä ja vaikuttivat ulkotiloihin soveltuvilta, sekä pihakeinun Jyskistä. Nyt on viimein järkeä oleskella parvekkeella.

Kokonaisuus näkyy sitten erillisessä kämpänesittelypostauksessa joskus

Päätin jo viime vuoden lopulla, etten tänä vuonna osta yhtään pikamuotivaatetta ja tähän saakka se lupaus on ollut helppo pitää. Aloin kuitenkin kaipaamaan uusia collegehousuja siinä vaiheessa, kun ne molemmat, joita olin käyttänyt alkoivat olla siinä määrin läpikuultavia, ettei niitä enää kehdannut käyttää ulkona ilman pyöräilyshortseja niiden alla. Aloin suunnitella uusien ompelemista, ja halusin niistä pelkkiä mustia kiinnostavammat, joten keksin käyttää Keisuken hupparista ylijäänyttä keltaista piristeenä. Suunnittelin muutaman mahdollisen mallin etukäteen paintilla ja valitsin toteutettavaksi juuri tämän, sillä se sallisi helposti muutaman toiveeni toteutumisen. Halusin tehdä pepun peittävät kappaleet tuplapaksuina, koska kokemuksen mukaan juuri pepun kohdalta pöksyt ensiksi kuluvat. Kaksinkertaisuus myös tarjosi helpon tilaisuuden tehdä vetoketjutasku, sen kun vaan iskisi päällimäiseen palan vetoketjun ja tikkaisi taskun kiinni.

Mahdollisista designeista voittajaksi valikoitui ylävasen

Ylijäämäkangas oli hyvin sekalaisen näköinen

Käytin pohjakaavana vanhoja aukileikkaamiani farkkuja, joita olen kättänyt joustavien housujen teossa pari kertaa aiemminkin. Tällä kertaa leikkasin housut kuitenkin leveämmiksi, sillä en halunnut niistä kauhean tiukkoja. Mallasin osalla ylijäämästä keltaisten raitojen paikkoja, mutta koko totuus niiden oikeista paikoista paljastui vasta, kun saumoja oli ommellut osin kiinni. Kun sitten olin ommellut housuja kasaan jo hyvän tovin, muistin yhtäkkiä etten ollut innostuksissani pessyt mustaa kangasta ennen kuin aloitin, ja myyjä oli sanonut että se kutistuu hieman pesussa... Heitinkin tekeleeni saman tien lämpimään kylpyyn lavuaariin ja soimasin itseäni tyhmästä mokasta. Kankaasta irtosi vieläpä vähän väriä, mikä oli varsin vaarallista, sillä keltaiset lahjeresorit oli jo kiinnitetty.

En halunnut irrottaa nuppineuloilla kiinnitettyjä mallauspaloja nyrkkipyykätessä, piti siis pestä varovasti...

Tämän episodin jälkeen asiat sujuivat mallikkaammin. Leikkasin ja kiinnitin lopulliset vauhtiraidat (oikealla langansuunnalla verrattuna mallipaloihin), kiinnitin kaksinkertaiset takapalat keltaisten osien yläpuolelle ja etupuolelle ompelin tavalliset housuntaskut.

Toinen ylätakapala

Tämän jälkeen tein taakse vetoketjutaskun. Leikkasin suoran aukon ja sovitin paikoilleen vetoketjun, jonka olin ottanut talteen laukusta, jonka materiaalin käytin Majiman kenkien päällystämiseen syksyllä. Lopuksi tikkasin taskulle rajat.

Kankaan joustavuuden vuoksi ompelin vetoketjun kiinni ennen sen lyhentämistä

Tämän jälkeen jäljellä oli enää vyötäröresori, jonka tein myös keltaisesta. Kiinnitin resorin eteen kaksi sirkkaa nyöriä varten. Olisin halunnut käyttää pienempiä sirkkoja, mutta ne pienemmät, joita minulla oli, eivät oikein suostuneet litistymään kuten niiden pitäisi. Lopuksi lisäsin nyörin aiemmista risoista ostocollareistani.

Takaa raidat eivät lopulta kohdistuneet niin täydellisesti kuin toivoin mutta eipä se niin haittaa

Pöksyt ovat olleet erittäin tarpeelliset ja olen käyttänyt niitä paljon, etenkin Keisuken hupparin kanssa.

Housujen lisäksi olen ommellut jotain muutakin, nimittäin viktoriaanisen aluskaavun eli chemisen. En tehnyt sitä vain puhtaaksi omaksi ilokseni, vaikka täytyy myöntää että yöllä ulkona liihottelu siihen pukeutuneena viktoriaanisena kummituksena on houkutteleva ajatus... Oikea syy on se, että kyseessä on ensimmäinen osa ja alin kerros Victoria -TV-sarjasta toteutuvaan Nancy Skerrett -cossiini. Suunnittelen tekeväni asun sarjan alkupuolelta eli 1840-luvulta, joten etsin tietoa juuri sen ajan aluskerrastoista, ja löysin tähän käyttämäni kaavan. Päällysvaatteiden lisäksi tehtävänä on ainakin korsetti, korsetinpäällinen, aluspöksyt ja muutama alushame (ei vannehametta, joka keksittiin 1856). Voisin muuten kirjoitella tähän pitkältikin siitä, miksi korsetti ei ole oikeasti lainkaan sellainen vaate, miksi se kuvataan (epämukava, naisia alistava, sisäelimiä tuhoava jne.) mutta taidan tyytyä linkaamaan erinomaisen videon, jossa samat asiat käydään läpi. Jos yhä uskot myytteihin, että entisajan naiset poistattivat kylkiluitaan, kannattaa katsoa.

Kuten jo mainitsin, tein chemiseni valmiin kaavan pohjalta. Kopioin kaavan piirtämällä sen tietokoneen näytön läpi, minkä jälkeen suurensin sen oikeaan kokoon. Ajattelin, että kaava on varmasti kyllin väljä, ja käytin suoraan annettuja mittoja (yksi neliö = yksi tuuma). Hihoista tuli ehkä vähän tiukemmat kuin olisin ajatellut, mutta muuten vaate on erittäin väljä.

Materiaalina käytin viime vuonna kirpputorilta ostamaani vanhaa lakanaa, jonka äiti arveli olevan 1950-luvulta. Ostin lakanoita useamman, ja tähän käytin kuluneimman, sillä tämän ei tarvitse olla niin vahva kuin muiden vaatteiden. Vanhan lakanan käyttöä puolsivat sekä ympäristöystävällisyys, halpuus että ilmaiset kaupanpäällispitsit lakanoiden reunassa. Ja onhan se aika hauska lisä, että historiallisen asun materiaalitkin ovat vanhoja.

Kokoaminen oli yksinkertaista. Ihan niin aidolle historialliselle linjalle en jaksanut lähteä, että olisin ommellut höskän käsin :D. Jännää tässä kaavassa oli neliön muotoinen erillinen kainalopala, näitä ei moderneissa vaatteissa nää. Rypytyksien tekeminen oli kivaa ja niistä tuli heti vanhanaikainen fiilis. Eteen tuli halkio ja yksi nappi, jonka sijoituksella istuvuutta saattoi hieman säätää.

Lopputulos ei ole vielä kovin ihmeellinen yksikseen, sillä aluskaavut eivät luonnollisestikaan ole yleensä paljon esillä, eikä niiden siten tarvitse olla koristeellisia.

Teltta mikä teltta

Sijoittamalla napin vähemmän tiukaksi samalla kaavalla saisi chemisen myös off-shoulder mekkoon

Runsas rypytys sekä edessä että takana häivyttää tehokkaasti kehon kaikki muodot

Kevään aikana olen myös saanut käsitöiden lisäksi hieman piirrettyä. Mainitsinkin jo viime vuonna täällä, että halusin piirtää Hatarin Matthíaksen seuraksi myös Klemensin ja Einarin, ja juuri niin teinkin. Aloitin Klemensillä, ja se tuntuu jo hyvin kaukaiselta, sillä se oli ennen korona-aikaa.

Vähän WIPpiä

Eksoottiseksi eläimeksi valitsin papukaijan. Olin ajatellut myös jotain trooppista myrkkysammakkoa, mutta se olisi joko pitänyt piirtää niin pienenä, ettei se olisi sopinut asetelmaan tai sitten kohtuuttoman isona, mikä taas olisi näyttänyt jotenkin hyvin väärältä. Viattoman näköinen papukaija toimii siinäkin mielessä symbolina, että Klemens on ulkokuoreltaan bändin muita jäseniä pehmeämpi eikä asussa ole piikkiniittejä kuten muilla.

Tykkään erityisesti siitä, miten kolmiulotteisen näköiset harnesseista tuli. Hiukset voisivat olla paremmatkin.

Myöhemmin täydensin kokoelmaani ja piirsin Einarin peitsikolibrin kera. Hennolla linnulla on pelottavan terävän näköinen pitkä nokka, ja Einarilla riittää asussaan piikkejä, joten koin niiden sopivan hyvin yhteen. Vaaleanpunaiset kukkaset pehmentävät kokonaisuutta.

Kolibri WIP

Välifiksatiivi lyijykynäosuuden valmistuttua

Tykkään tässä erityisesti hiuksista ja vaatteiden kiillosta.