Kevään kuulumisia ja käsityöprojekteja

Tähän mennessä tämän vuoden kirjoittelut täällä blogissa ovat jääneet kovin vähiin, mutta tässä olisi nyt vihdoin jotain. Heti aluksi on varmaan pakko todeta jotain vallitsevasta maailmantilanteesta sillä sitä on vaikea jättää huomiotta. Näin henkilökohtaisesti koronalla ei ole onneksi ollut minulle mitään hurjan dramaattista tarjottavaa. Eniten vaikutusta on ollut tapahtumien perumisella, ja valehtelisin jos väittäisin, että toisen opiskelijavappuni viettäminen yksin neljän seinän sisällä olisi ollut jotenkin erityisen riemukasta. Harmi monista menetetyistä muistoista on suuri ja hiljalleen alkaa toivo hiipua koko loppuvuodenkin tapahtumien suhteen. Maaliskuussa oli vielä vaikeaa hyväksyä sitä, että tilanne voisi mitenkään kestää kuukausia. Kukaan ei tällaista varmastikaan toivonut tai osannut odottaa, mutta ihmiset ovat kuitenkin hyvin sopeutuvainen laji, ja nyt kun tilanne on jatkunut jo yli kaksi kuukautta, on elämän yksinkertaistumiseen kerennyt jo tottua. Joitain suunnitelmia menetetyn cossikesän paikkaamiseksi jo on, kuten photoshoottaamista ja sellaista, joten jotain täytettä tulee tännekin tulemaan.

Kevään aikana upposimme siskon kanssa puolivahingossa k-draamojen maailmaan ja yhtäkkiä Koreaa on alkanut näkyä kaikkialla. Huvin vuoksi opettelin myös lukemaan sitä Duolingon avulla, johon minulla on ladattuna myös japani, venäjä, saksa ja uusimpana tulokkaana puola... never stop the madness jne. Näistä aiemmin olen opiskellut vain japania ja venäjää. Innokkuus on toistaiseksi riittänyt 120 päivän putkeen eikä ikkunasta sisään tunkeutuvaa vihreää pöllöä ole tarvinnut pelätä. Viime kuukausina olen myös etäopiskellut ja käynyt ulkona kävelemässä sellaisissakin paikoissa, joissa ei ole ennen tullut käytyä. En olisi kestänyt olla ihmiskontaktitta Joensuussa kuukausia, joten olen käynyt kotona Kuopiossakin. Molemmat kaupungit ovat päässeet vähällä epidemiassa, joten en ole kantanut turhaa huolta, vaan noudattanut järkeviä varotoimenpiteitä. Joensuussa olen opiskelujen lisäksi puuhaillut kevään mittaan olen parin pikku projektin parissa.

En yleisesti ottaen harrasta puutöiden tekemistä ja cosseissakin parhaiten luonnistuu ompeleminen, mutta sain mielestäni aivan lyömättömän hyvän idean siitä, miten voisin muokata kotona lojunutta vanhaa tv-tasoa. Kaipasin kämppääni hieman käytännölistä säilytystilaa. Silloin kun meikkaan, teen sen istuen lattialla peilin edessä, ja koska olen varsin laiska kiikuttelemaan tavaroita edestakaisin, ovat meikkipussini juurtuneet lattialle peilin eteen. Lisäksi halusin järkevän paikan, jossa pitää läppäriäni, sillä ompelukoneeni on vakinaisesti vallannut pöydän, jolla sitä aiemmin pidin. Läppärille osoitetun paikan puutteessa säilytinkin sitä erittäin vaarallisesti lattialla, joskin pyrin pitämään sen poissa kulkuväyliltä. Olin kuitenkin valmis muuttumaan astetta järjestelmällisemmäksi, ja koska aion asua tässä samassa asunnossa vielä ainakin kolme vuotta, koin järkeväksi sen, että muokkaisin tason juuri tänne sopivaksi, se kun oli liian pitkä siihen kohtaan, johon sen aioin sijoittaa.

Tältä hylly näytti ennen kuin kävin sen kimppuun

Tein laskelman siitä, paljonko tarvitsen dc-fixiä päällystykseen. Huomatkaa upea saha.

Aloitin muokkaamisen irrottamalla keskitason ja toisen sivuseinän. Se onnistui onneksi helposti paksut ruuvit irrottamalla.Tämän jälkeen mittasin poistettavan osuuden kustakin palasta, ja piirsin tarkasti viivat kohtaan, josta tuli sahata. Tartuinkin heti innokkaasti toimeen ja aloin sahata. Sahaus nyt ei lopulta ihan täydellisesti noudattanut viivaa, vaan huojui muutaman millin sisällä siitä. Jos en olisi ollut aikeissa päällystää tätä lopuksi, se olisi ollut isompi ongelma.

Tästä ei ollut enää paluuta

Täytin heppoiseen takaseinään tehdyn rosoisen aukon liimaamalla siihen lyhennetystä seinäpalasta leikatun muodon.

(Ainakin tietokoneversiossa tässä näkyy valtava väli jota en saa poistettua - voisko blogger lakata downgreidaamasta itteään plz)

Tässä vaiheessa motivaationi projektia kohtaan alkoi hieman hiipua samalla kun kouluhommien deadlinet lähestyivät. Tajusin myös, että minulla ei ollut oikeita työkaluja siihen, että saisin lyhennetyn tason taas koottua kunnolla. Tarvitsin poraa ruuvien ja puutappien kiinnittämistä vaativia reikiä varten. Seuraavalla kotireissulla otinkin mukaan vanhan akkuporakoneemme, mutta kun viimein aioin sitä kokeilla, ei se useiden tuntien lataamisen jälkeen pyörinyt kuin sekunnin ajan. Tämä ei varsinaisesti mieltä ylentänyt, mutta seuraavalla kotireissulla sain vanhemmat hankkimaan uuden kapineen, jota sitten lainasin. Nyt kaikki meni juuri niin kuin olin suunnitellut. Sain reiät porattua ja seinän kiinnitettyä. Takaseinän kiinnitin sivuseinään muutaman naulan hakkaamalla.

Lyhennyksen jälkeen koko oli sopiva

Keskihylly vaati vielä hieman hiomista mahtuakseen nätisti liukumaan sisään, mutta sen jälkeen olin valmis loppuhuipennukseen, eli tason päällystämiseen tumman puun kuvioisella dc-fixillä. Tumma puu sopii sisustukseeni ja estetiikkaani paljon puun alkuperäistä väriä paremmin. Päällyste on käytännössä vain värillistä kontaktimuovia, ja koska en ala-asteella ollut erityisen haka kirjanpäällystäjä, aloitin turvallisesti hyllyn pohjasta, jossa kuplat haittaisivat vähiten. Leikkasin muovista sopivan kokoisen palan, liistrasin yhdestä kulmasta kiinni ja etenin varovasti, viivottimella tasoittaen. Ennustukseni mukaisesti en täysin välttynyt kuplilta, mutta sain kuitenkin pääsääntöisesti muovin siististi paikoilleen. Pahimmissa paikoissa muovia piti pari kertaa repiä irti ja kiinnittää uudelleen, minkä se kesti hyvin, sillä sileällä kalustelevypinnalla se ei lähtenyt repeytymään. Pariin otteeseen tarkasti leikattu palaseni ei mennytkään aivan viivasuoraan, vaan jätti paljaaksi noin kahden millin verran reunasta. Tämän olisin voinut välttää saumavaroilla mutta uskoin vähän liikaa omiin kykyihini. Näin kävi kuitenkin onneksi vain hyllyn sisällä, jolloin pystyin paikkaamaan näkyvän osan pienellä muovisuikaleella. Hyllyn sivuilla olevat ruuvit kaivoin esiin mattoveitsellä, sillä muovin alle jääneinä ne nostivat sen pintaa. Tässäkin jäi näkyviin pieniä vaaleita alueita, mutta peitin ne huomaamattomasti oikean värisellä töpäyksellä akryylimaalia.

Ensimmäiset osuudet paikoillaan, paikka vielä kurkkii takaseinässä

Kokonaisvaikutelma valmiissa tasossa on siisti, ja jos en tietäisi pienistä virheistäni, en niitä huomaisi. Hyllystä tuli juuri sopiva siihen kohtaan, mihin sen suunnittelinkin. Olen siihen erittäin tyytyväinen.

Vihdoin valmis <3

Käyttötarkoituksessaan kauneudenhoitopisteenä ja läppäritelineenä xD

Vanhempien tullessa käymään ja tuodessa pyytämäni tason sain ekstrana myös puisen jakkaran, jolla ei enää ollut käyttöä. Jakkaran lakkaus oli kulunut, eikä sen vaalea puunväri minua miellyttänyt, joten päätin maalata sen. Käytin spraymaalia sen helppouden vuoksi. Olisin halunnut maalata jakkaran mintunvihreäksi, mutta en löytänyt sen väristä spraymaalia ainakaan mistään riittävän läheltä, joten valitsin korvaavaksi väriksi turkoosin. Muodonmuutosprosessi kävi hyvin näppärästi. Ensin hioin kevyesti jakkaran pintaa, jotta kulunut lakkaus ei näkyisi alta (En tiedä oliko tämä oikeasti tarpeen), sitten sprayasin kaksi kerrosta maalia ja lopuksi kerroksen myöskin spraymuotoista lakkaa.

Parvekkeeni on tähän saakka toiminut lähinnä spraymaalauspisteenä, enkä ole juurikaan viettänyt siellä aikaa. Olin kuitenkin määrätietoisesti päättänyt, että tänä kesänä asiaan tulee muutos ja hommaan sinne edes jonkinlaista kalustusta. Matot sain lahjoituksena siskolta. Kuvassa näkyvän muovinen peikonlehden, sain ilmaiseksi naapurilta, joka oli ilmoittanut taloyhtiön Jodelissa että antaa sen pois. Tekokasvi on kivan näköinen ja olenkin siitä hyvin kiitollinen. Näiden lisäksi ostin Tokmannilta kaksi tyynyä, koska ne olivat ihanan värikkäitä ja vaikuttivat ulkotiloihin soveltuvilta, sekä pihakeinun Jyskistä. Nyt on viimein järkeä oleskella parvekkeella.

Kokonaisuus näkyy sitten erillisessä kämpänesittelypostauksessa joskus

Päätin jo viime vuoden lopulla, etten tänä vuonna osta yhtään pikamuotivaatetta ja tähän saakka se lupaus on ollut helppo pitää. Aloin kuitenkin kaipaamaan uusia collegehousuja siinä vaiheessa, kun ne molemmat, joita olin käyttänyt alkoivat olla siinä määrin läpikuultavia, ettei niitä enää kehdannut käyttää ulkona ilman pyöräilyshortseja niiden alla. Aloin suunnitella uusien ompelemista, ja halusin niistä pelkkiä mustia kiinnostavammat, joten keksin käyttää Keisuken hupparista ylijäänyttä keltaista piristeenä. Suunnittelin muutaman mahdollisen mallin etukäteen paintilla ja valitsin toteutettavaksi juuri tämän, sillä se sallisi helposti muutaman toiveeni toteutumisen. Halusin tehdä pepun peittävät kappaleet tuplapaksuina, koska kokemuksen mukaan juuri pepun kohdalta pöksyt ensiksi kuluvat. Kaksinkertaisuus myös tarjosi helpon tilaisuuden tehdä vetoketjutasku, sen kun vaan iskisi päällimäiseen palan vetoketjun ja tikkaisi taskun kiinni.

Mahdollisista designeista voittajaksi valikoitui ylävasen

Ylijäämäkangas oli hyvin sekalaisen näköinen

Käytin pohjakaavana vanhoja aukileikkaamiani farkkuja, joita olen kättänyt joustavien housujen teossa pari kertaa aiemminkin. Tällä kertaa leikkasin housut kuitenkin leveämmiksi, sillä en halunnut niistä kauhean tiukkoja. Mallasin osalla ylijäämästä keltaisten raitojen paikkoja, mutta koko totuus niiden oikeista paikoista paljastui vasta, kun saumoja oli ommellut osin kiinni. Kun sitten olin ommellut housuja kasaan jo hyvän tovin, muistin yhtäkkiä etten ollut innostuksissani pessyt mustaa kangasta ennen kuin aloitin, ja myyjä oli sanonut että se kutistuu hieman pesussa... Heitinkin tekeleeni saman tien lämpimään kylpyyn lavuaariin ja soimasin itseäni tyhmästä mokasta. Kankaasta irtosi vieläpä vähän väriä, mikä oli varsin vaarallista, sillä keltaiset lahjeresorit oli jo kiinnitetty.

En halunnut irrottaa nuppineuloilla kiinnitettyjä mallauspaloja nyrkkipyykätessä, piti siis pestä varovasti...

Tämän episodin jälkeen asiat sujuivat mallikkaammin. Leikkasin ja kiinnitin lopulliset vauhtiraidat (oikealla langansuunnalla verrattuna mallipaloihin), kiinnitin kaksinkertaiset takapalat keltaisten osien yläpuolelle ja etupuolelle ompelin tavalliset housuntaskut.

Toinen ylätakapala

Tämän jälkeen tein taakse vetoketjutaskun. Leikkasin suoran aukon ja sovitin paikoilleen vetoketjun, jonka olin ottanut talteen laukusta, jonka materiaalin käytin Majiman kenkien päällystämiseen syksyllä. Lopuksi tikkasin taskulle rajat.

Kankaan joustavuuden vuoksi ompelin vetoketjun kiinni ennen sen lyhentämistä

Tämän jälkeen jäljellä oli enää vyötäröresori, jonka tein myös keltaisesta. Kiinnitin resorin eteen kaksi sirkkaa nyöriä varten. Olisin halunnut käyttää pienempiä sirkkoja, mutta ne pienemmät, joita minulla oli, eivät oikein suostuneet litistymään kuten niiden pitäisi. Lopuksi lisäsin nyörin aiemmista risoista ostocollareistani.

Takaa raidat eivät lopulta kohdistuneet niin täydellisesti kuin toivoin mutta eipä se niin haittaa

Pöksyt ovat olleet erittäin tarpeelliset ja olen käyttänyt niitä paljon, etenkin Keisuken hupparin kanssa.

Housujen lisäksi olen ommellut jotain muutakin, nimittäin viktoriaanisen aluskaavun eli chemisen. En tehnyt sitä vain puhtaaksi omaksi ilokseni, vaikka täytyy myöntää että yöllä ulkona liihottelu siihen pukeutuneena viktoriaanisena kummituksena on houkutteleva ajatus... Oikea syy on se, että kyseessä on ensimmäinen osa ja alin kerros Victoria -TV-sarjasta toteutuvaan Nancy Skerrett -cossiini. Suunnittelen tekeväni asun sarjan alkupuolelta eli 1840-luvulta, joten etsin tietoa juuri sen ajan aluskerrastoista, ja löysin tähän käyttämäni kaavan. Päällysvaatteiden lisäksi tehtävänä on ainakin korsetti, korsetinpäällinen, aluspöksyt ja muutama alushame (ei vannehametta, joka keksittiin 1856). Voisin muuten kirjoitella tähän pitkältikin siitä, miksi korsetti ei ole oikeasti lainkaan sellainen vaate, miksi se kuvataan (epämukava, naisia alistava, sisäelimiä tuhoava jne.) mutta taidan tyytyä linkaamaan erinomaisen videon, jossa samat asiat käydään läpi. Jos yhä uskot myytteihin, että entisajan naiset poistattivat kylkiluitaan, kannattaa katsoa.

Kuten jo mainitsin, tein chemiseni valmiin kaavan pohjalta. Kopioin kaavan piirtämällä sen tietokoneen näytön läpi, minkä jälkeen suurensin sen oikeaan kokoon. Ajattelin, että kaava on varmasti kyllin väljä, ja käytin suoraan annettuja mittoja (yksi neliö = yksi tuuma). Hihoista tuli ehkä vähän tiukemmat kuin olisin ajatellut, mutta muuten vaate on erittäin väljä.

Materiaalina käytin viime vuonna kirpputorilta ostamaani vanhaa lakanaa, jonka äiti arveli olevan 1950-luvulta. Ostin lakanoita useamman, ja tähän käytin kuluneimman, sillä tämän ei tarvitse olla niin vahva kuin muiden vaatteiden. Vanhan lakanan käyttöä puolsivat sekä ympäristöystävällisyys, halpuus että ilmaiset kaupanpäällispitsit lakanoiden reunassa. Ja onhan se aika hauska lisä, että historiallisen asun materiaalitkin ovat vanhoja.

Kokoaminen oli yksinkertaista. Ihan niin aidolle historialliselle linjalle en jaksanut lähteä, että olisin ommellut höskän käsin :D. Jännää tässä kaavassa oli neliön muotoinen erillinen kainalopala, näitä ei moderneissa vaatteissa nää. Rypytyksien tekeminen oli kivaa ja niistä tuli heti vanhanaikainen fiilis. Eteen tuli halkio ja yksi nappi, jonka sijoituksella istuvuutta saattoi hieman säätää.

Lopputulos ei ole vielä kovin ihmeellinen yksikseen, sillä aluskaavut eivät luonnollisestikaan ole yleensä paljon esillä, eikä niiden siten tarvitse olla koristeellisia.

Teltta mikä teltta

Sijoittamalla napin vähemmän tiukaksi samalla kaavalla saisi chemisen myös off-shoulder mekkoon

Runsas rypytys sekä edessä että takana häivyttää tehokkaasti kehon kaikki muodot

Kevään aikana olen myös saanut käsitöiden lisäksi hieman piirrettyä. Mainitsinkin jo viime vuonna täällä, että halusin piirtää Hatarin Matthíaksen seuraksi myös Klemensin ja Einarin, ja juuri niin teinkin. Aloitin Klemensillä, ja se tuntuu jo hyvin kaukaiselta, sillä se oli ennen korona-aikaa.

Vähän WIPpiä

Eksoottiseksi eläimeksi valitsin papukaijan. Olin ajatellut myös jotain trooppista myrkkysammakkoa, mutta se olisi joko pitänyt piirtää niin pienenä, ettei se olisi sopinut asetelmaan tai sitten kohtuuttoman isona, mikä taas olisi näyttänyt jotenkin hyvin väärältä. Viattoman näköinen papukaija toimii siinäkin mielessä symbolina, että Klemens on ulkokuoreltaan bändin muita jäseniä pehmeämpi eikä asussa ole piikkiniittejä kuten muilla.

Tykkään erityisesti siitä, miten kolmiulotteisen näköiset harnesseista tuli. Hiukset voisivat olla paremmatkin.

Myöhemmin täydensin kokoelmaani ja piirsin Einarin peitsikolibrin kera. Hennolla linnulla on pelottavan terävän näköinen pitkä nokka, ja Einarilla riittää asussaan piikkejä, joten koin niiden sopivan hyvin yhteen. Vaaleanpunaiset kukkaset pehmentävät kokonaisuutta.

Kolibri WIP

Välifiksatiivi lyijykynäosuuden valmistuttua

Tykkään tässä erityisesti hiuksista ja vaatteiden kiillosta.

Desucon Frostbite 24.-26.1.2020

Frosti sai kunnian olla vuosikymmenen eka conini. Kuten tavallista, matkasin Lahteen perjantaina junalla. Olimme siskon kanssa perillä varsin ajoissa ja hotellilla päivän cosseihin laittautuminen sai alkaa. Kävimme vielä ennen conipaikalle lähtöä syömässä myöhemmin saapuneen kaverin kanssa, joten emme viitsineet heti laittaa peruukkeja päähän ja ilman niitä cossimeikit ja -vaatteet olivatkin varsin upeat. Tyylin olisi vielä kruunannut peruukkisukka päässä mutta valitettavasti se jäi nyt tapahtumatta.

Lopulta pääsimme Sibbetalolle. Koska cosseistamme eli JJBA:n pikku-Diosta ja Jonathanista on jo paljon hyviä kuvia, emme pitäneet mitään varsinaista photoshoottia, mutta tietenkin jokunen kuva räpsäistiin. Vaikka emme olleet paikalla kauaa, tuli muutama pyytämään kuvaa ja pääsimme muunmuassa osaksi hienoa perhepotrettia, jossa oli myös Giorno ja vanhempi Jonathan. Oli kivaa ja kannatti vaivautua perjantaicossaamaan.

Tässä kuvassa on kaunis energia,

Onnellinen vauvaperhe

Nämä pienokaiset ovat rakkaimmat cossimme, joten jo pelkästä niiden päälle vetämisestä tulee hyvä mieli, mutta nyt pidemmän tauon jälkeen huomasin, että uusi kauluspaita olisi nasta juttu, sillä kitsastelin aikoinaan kankaan kanssa ja paita on vähän liian lyhyt niin helmastaan kuin hihoistaankin.

Kyaa~

Palasimme kaupan kautta hotellille valmistautumaan seuraavaan päivään. Kaveri teki inventaariota taidekujapäiväänsä varten, itse kihartelin peruukkiani hieman lisää. Minulla ei muuta tekemistä seuraavan päivän cossia varten ei ollut, joten autoin sitten siskoa oman peruukkinsa kanssa, tämä kun oli hieman epätoivoinen sen suhteen. (Älkää leikatko peruukkeja aamuyöllä)

Aamulla kaveri lähti aikaisin laittamaan taidekujapöytäänsä kuntoon ja me jäimme laittautumaan. Lauantain cossit olivat Neon Genesis Evangelionista, minulla Misato ja siskolla Ritsuko. Teeman vuoksi satunnaistoistolla laittautumisen taustalla soinut Scorpionsin Send Me an Angel herätti meissä hilpeyttä. Ulkona tunnelmat olivat ankeammat, sillä tuuli oli varsin voimakas. Sen ansiosta oli siis myös ihastuttavan kylmä ja peruukkien aggressiivinen tuulessa lepattaminen rasautteli hermojamme.

Piilarit päässä

Conipaikalla kävimme ensiksi vilkaisemassa kaveria taidekujalla, mutta jo tässä vaiheessa ruuhkaa oli kertynyt, joten emme käyneet lähempänä tukkimassa paikkoja. Sen sijaan kiertelimme conipaikkaa. Ei tarvinnut kovin kauaa olla paikalla, että conin hitticossi oli selvillä. Melkein minne vain katsoi, oli jossain Kimetsu no Yaiban Tanjirou. Lopetin laskemisen viiden eri Tanjiroun kohdalla, mutta olisipa kyllä ollut hauskaa nähdä kaikki yhteiskuvassa.

Myyntipöytäsalissa käytiin suurin piirtein ainoalla pöydällä, joka meitä siellä kiinnostaa eli Worblakaupan tarjontaa katsastamassa. Sisko osti valkoisen putkilon ja lisäksi kokeiluun lähtivät crystal art -rakeet, joista voisi koettaa erinäisiä jalokiviä väsätä.

Jossain välissä päätimme käydä katselemassa taidekujan tarjontaa. Päädyissä pystyi vielä ihan mukavasti kävelemään, mutta kujan keskiosa oli niin tukossa että emme edes yrittäneet sen läpi vaan kiersimme alakautta katsomaan toista päätyä ja katsastimme keskiosan vasta myöhemmin päivällä. Tällä kertaa kujalta ei tarttunut mukaan mitään.

Nälän kasvaessa oli pakko uskaltautua ulos tuulihelvettiin. S-Market Ankkuri oli varmasti korttelin verran kauempana Sibbetalosta kuin kesällä, voisin vaikka vannoa. Kiikutimme evästä myös taidekujalle ja pöperömme puperrettuamme päätimme että kai se oli pakko mennä taas sinne ulos ottamaan vähän kuvia. Pysyttelimme Sibben etupuolella, jossa tuuli ei ollut ihan niin paha ja josta pääsi nopeammin luikkimaan turvaan sisälle.

 

Täytyy sanoa että olen todella tyytyväinen tähän takkiin.

Ritsukon labratakki on ollut autenttisesti käytössä kemian labrassa jo vuosia

Etukäteen meillä ei ollut suuria odotuksia siitä, saavatko cossimme osakseen huomiota, joten se, miten paljon ne ihmisiä kiinnostivatkaan, tuli yllätyksenä. Moni kysyi kuvaa ja kävimme myös pari pitempää keskustelua muun muassa erään irlantilaismiehen kanssa, jonka opetimme sanomaan suomeksi kiitos.

Jo ennen conia mietittiin että ois kiva käydä laulamassa karaokessa Cruel Angel's Thesis. Meillä olisi ollut siihen aikaakin ennen cossikisojen alkua, mutta karaokehuoneen lähellä oli siihen aikaan jotenkin erittäin tukahduttava ja hapeton ilma. Jonoakin oli eikä odotus olisi haitannut muuten mutta siellä ei vain olisi kestänyt olla niin pitkään, laulut jäivät siis välistä tällä kertaa.

Ajattelimme ensin, ettei sisätiloissa olisi mitään hyvää paikkaa kuvaamiselle, mutta sitten äkkäsimmekin sen klassisen valaistun portaikon. Valotus oli vähän haastava mutta siitä huolimatta tuli kivaa tunnelmaa kuviin.

 

We very pretty, lol

Olin ollut aamulla nopea cossikisojen paikkalippujen kanssa ja saimme paikat permannon etuosasta. Näkyvyys oli siis sen puolesta hyvä, mutta jotenkin juuri koko näkökentän täyttävä pimeyden keskellä kirkkaasti valaistu lava ärsytti silmiäni, mikä johtui varmasti osin siitä, että piilarit olivat olleet silmissäni jo jonkin aikaa ja ne ovat kertakäyttölinsseiksi paksut ja siten hieman epämukavat. Esityksien katsomista häiritsi siis se, kun teki mieli pitää silmiä jatkuvasti kiinni.

Suosikkiesitykseni ECG-karsinnoista oli Liisa ihmemaassa -pariesitys koska siinä oli hienosti liikettä, tarinaa ja luovia ratkaisuja. Se myös vei sarjansa voiton. "Hall cosplay"-kisa tarjoili myös kivannäköisiä asuja mutta jos konsepti halutaan järjestää jatkossakin samalla tavalla (kuka vaan voi mennä ilmoittautumaan kisaan jos on ajoissa paikalla) niin voitaisiinko sen nimi edes muuttaa joksikin muuksi, hall cosplay kun on kuitenkin konseptina täysin erilainen (osallistujat etsitään, eivät ilmottaudu itse). Pliis? Parasta kyllä mielestäni näin cossaajana, joka haluaisi kisata, olisi etukäteisilmoittautuminen ja sitten peruutuksien sattuessa varasijojen tai täydennyshaun käyttö.

Kisan väliaikashow oli JoJon vitosparttiaiheinen ja yhdisteli videota ja lavaesiintymistä. Kokonaisuus oli toimiva ja hiottu, tykkäsin. Aika jännää on kyllä se, miten tunnetuksi sarjaksi JoJo onkaan kasvanut Suomessa muutamassa vuodessa. Katsoin itse ensi kertaa vuonna 2015 siihen mennessä ilmestyneet animet eikä siihen aikaan kyllä olisi vastaavanlainen esitys ollut varmastikaan yhtä suosittu.

Kisan aikana taidekuja oli pistetty kiinni ja saimme kaverimme nappaamaan meistä muutaman yhteiskuvan ennen kuin lähdettiin kohti hotellia.

"Siis arvaa mitä Shinji ja Asuka teki tällä kertaa"

Cosplayta kannattaa oikeasti harrastaa jo vain sen euforian vuoksi, minkä conin lauantai-illalla cossin pois ottaminen saa aikaan. Vapautuksen jälkeen Burger King kutsui kovasti ja kävimme hakemassa purilaiset hotellilla syötäviksi koska paikan yläkerran melutasosta oli pahoja muistoja. Illalla ei onneksi ollut mitään pakkaamista suurempia velvollisuuksia hoidettavaksi. Olo oli aika raato mutta jaksoin sentään lakata kynnet seuraavaa päivää varten.

Sunnuntain cosseina oli lisää JoJoa, eli olin nelospartin Tomoko ja sisko oli Mikitaka. Tälläkään kertaa en valitettavasti saanut hoivattavaksi omaa poikaa, koska kaverin Josuke-peruukki on ilmeisesti päätynyt roskikseen. On selvästi vaarallista jättää vanhempien luo mitään minkä haluaa säilyvän... Äiteilyä pääsin kuitenkin harrastamaan siinä muodossa että hotelliin kirjautuessa merkkasin siskon ja kaverin tiedot kategoriaan "mukana majoittuvat alaikäiset lapset" joten ei kai siinä sitten vastaanväittämistä, kun näin virallisesti on todettu että huollettavia ovat.

Cossia varten ostin edelliskerran jälkeen kirpparilta ballerinojen korvaajiksi ihan oikeat kengät, mikä oli mukavaa näin talvisäässä. Lisäksi vaihdoin vyön, kun torstai-illalla pakatessa tajusin että minähän itse asiassa omistan eurolla hankitun kirpparivyön, jonka solki on oikeamman muotoinen, ja saman tien sitten sprayasin sen kultaiseksi.

Kerkesimme conipaikalle juuri parahiksi niin että AMV-kisa oli pian alkamassa. Kisa oli kaikenkaikkiaan nautittava. Erityisesti mieleen jäi suomenkielinen FMA-video, jossa sanat sopivat uskomattoman hyvin sekä huumorivideot, joita oli ilahduttavan paljon. Tunnistin Death Note- AMV:n Pimpparauta-kappaleen heti ensitahdeista, koska sitä tuli kuunneltua joskus vuonna 2013 hieman liikaa, haha. Teemapalkinnon aihe eli 80-luvun musiikki oli erittäin kiva, mutta omaan makuuni kisaan olisi voinut mahtua vielä lisääkin kasarimusaa.

Tuuli oli tyyntynyt hieman edellispäivästä, joten ulos shoottaamaan meneminen ei ollut yhtä tuskaisa ajatus kuin silloin. Kuvaustuokio sujui iloisissa tunnelmissa.

Tuuli ja pitkät, suorat peruukit ovat aina yhtä hyvä yhdistelmä, ja Mikitakan kuontaloa saikin sukia joka välissä

Lämmittelyä

Klassinen Desun laivatausta houkutti, joten siirryimme sataman puolelle.

Huurteiset tolpat eivät houkutelleet istumaan mutta pakko niitä on aina johonkin käyttää

yo

Vapahtaja on saapunut

Lahden melussa menee itse kultakin välillä järki, etenkin jos sattuu olemaan yli-inhimmillinen olio

Päivän kuuma peruna oli taidekujajärjestely, jota oltiin muutettu edellispäivästä niin, että vapaan kiertämisen sijaan kuja piti käydä läpi yksisuuntaisen jonon kanssa. Jono täytti tehokkaasti koko sisäänmenoportaat ja näky sai miettimään uudelleen oman taidekujavierailumotivaationsa tason. Kaverimme päätti lähteä jonottamaan mutta minä ja sisko jätimme välistä. Edellispäivänä ruuhka oli tosiaan ollut sellainen, että siihen olisi toivonut jotain rotia, mutta tämä ratkaisukaan ei mikään täydellinen ollut ja kesti hyvän tovin saada kuja kierrettyä läpi. Ylipäätään olisi hyvä löytää taidekujalle toimivammat tilat, mutta Sibbetalon tälle asettamat rajoitukset ovat ymmärrettäviä.

Kaverin madellessa kujalla käytimme ajan hyödyksi ja haimme kaikille eväät kaupasta. Onnistuimme saamaan paikat pöydästä ja siihen sitten jämähdimmekin aika pitkäksi aikaa.

Päivän lähestyessä loppuaan suuntasimme pukuhuoneeseen vaihtamaan siviileihin. En kyllä pysty käsittämään, miten kukaan jaksaa lähteä cossi päällä kotimatkalle, etenkin jos se on yli tunnin mittainen. Kolme vuotta sitten frostissa tein juuri tämän, peruukkeineen ja piilolinsseineen, enkä vieläkään ymmärrä miksi.

Lähdimme katsomaan päättäjäisiä, jotka olivatkin alkaneet hieman etuajassa, mutta emme varmaan paljoa menettäneet. Huumori oli taas laadukasta ja kunniavieras, jonka olemassaolon muistimme tyyliin vasta sunnuntaina, oli herttainen. Käsiteltävä aihe päättäjäisissä oli myös Sibbetalon remontti ja on tosiaan kyllä kiinnostavaa nähdä, miten ison salin puute tullaan ratkaisemaan ja miten se vaikuttaa kaikkeen muuhun conissa.

Päättäjäisten jälkeen lähdimme kiireettömästi valumaan asemaa päin. Coni oli kiva ja hyvä mieli jäi.

Kiitos conista ja juttuseurasta <3

Seuraava coni on todennäköisesti Desucon, mutta sen suhteen on vielä pari muuttujaa. Mikäli mikään ei tule tielle olisi tiedossa ainakin Majima Yakuzasta.